Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden mielestä työnteko on kamalaa?
30.08.2021 |
Haluaisin tehdä töitä, mutta tulee aina ihan sairas olo siellä. 3kk jälkeen kroppa alkaa hajoamaan siihen ettei saa tarpeeksi unta ja joutuu heräämään aikaisin aamulla. Hyvä jos kollegoissa edes yksi ihminen jolle puhuminen ei ole vastenmielistä ja rasittavaa. Istun kahvipöydässä syrjässä ahdistuneissa fiiliksissä ja kärsin ulkopuolisuudesta. En siedä tai jaksa lainkaan mitään veetuilua joltain pelle-kollegoilta tai ikäviltä ihmisiltä. Hanttihommat tuntuvat vastenmielisiltä, mutten jaksa keskittyä mihinkään typeriin koulutusta vaativiin hommiinkaan. Oppiminen myös kestää pitkään kun kiinnostus nolla ja ahdistunut olo, ilmeisesti myös ajattelen asioita liikaa. Virheet ja osaamattomuus stressaavat. Mitään iloa en onnistu töistä löytämään toisin kuin monet keille olen jutellut asiasta.
Kommentit (57)
Työnteko itsessään on ok. Ja asiakkaat mahtavia!
Meillä toteuttavalla porukalla on keskenään ihan hyvät kahvihuonejutut sun muut ja pidemmän päälle voisin nähdä meidän olevan yhteydessä myös vapaa-ajalla (olen uusin tulokas työyhteisössä).
Muutoin työyhteisön muut ihmiset kusee. Pomo on itseriittoinen nasaali narsisti joka nillittää kaikesta tarpeettomasta. Pomoa ei kiinnosta muu kuin oman lähipiirinsä kanssa vehkeily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on riippunut työyhteisöstä eniten. Kamalinta on ollut olla töissä työpaikassa, jossa esimies on päässyt asemaansa suhteiden ansiosta ja on hirvittävän epäpätevä vastuunpakoilija. Häntä ei kiinnostanut mitä alaiset tekevät tai ylipäänsä mitä koko osastolla tapahtuu eikä vaivautunut kuin korkeintaan henkilökohtaisten kismojensa vuoksi vaikeuttamaan joidenkin työntekoa entisestään. Olen melko joustava minäkin, mutta se oli kyllä sellainen lehmä, jonka olisi toisinaan tehnyt mieli tuupata vaikka ikkunasta tai tuikata tukka tuulettimeen... Mut hillitsin itseni ja etsin vaan paremman työpaikan. Piti välillä vähän skarpata, ettei työnteko käynyt liian lannistavaksi. Ajattelin vaan, että on sitä pomoa varmaan elämä jo tarpeeksi ratkaissut, joten antaapa olla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, olen tehnyt pätkätöitä koko aikuisikäni ja opiskelu ja työttömät pätkät niiden välissä ovat olleet parhaat ajat. Nyt sinnittelen säästöillä niin pitkään kuin mahdollista, ehkä alkuvuodesta pitää mennä johonkin töihin.
Oliskin säästöjä....
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, olen tehnyt pätkätöitä koko aikuisikäni ja opiskelu ja työttömät pätkät niiden välissä ovat olleet parhaat ajat. Nyt sinnittelen säästöillä niin pitkään kuin mahdollista, ehkä alkuvuodesta pitää mennä johonkin töihin.
Tai jos aloittaisit nyt, voisit ensi vuonna yletä parempaan asemaan eikä tarvitsisi aloittaa aina alusta. Valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, olen tehnyt pätkätöitä koko aikuisikäni ja opiskelu ja työttömät pätkät niiden välissä ovat olleet parhaat ajat. Nyt sinnittelen säästöillä niin pitkään kuin mahdollista, ehkä alkuvuodesta pitää mennä johonkin töihin.
Tai jos aloittaisit nyt, voisit ensi vuonna yletä parempaan asemaan eikä tarvitsisi aloittaa aina alusta. Valintoja.
Jos aloittaisin nyt, olisin jouluun mennessä saikulla. Kevättä kohti selkävaivani helpottuvat edes hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on myös. Tässä maassa ei muutenkaan mitenkään riitä töitä kaikille, niin minä olisin ihan tyytyväinen, jos saisin elää työttömänä vaikka koko loppuelämäni. Kunhan vaan tuella saisi laskut maksettua. Mua ei materia tai matkustelu kiinnosta, niin suht. vähällä tulen toimeen. Ja olen siis osa-aikatöissä tällä hetkellä. Mulla on aivan valtavan huono itsetunto, koen että en ole hyvä missään. Johtunee koulukiusaustaustasta.
Täällä myös yksi. Kroppa ei kestä sitä työtä mistä nautin (hevosala).
Kestän uudessa työssä sen 1-6 kk, sitten alkaa kroppa oireilemaan (ahdistus, erilaiset säryt, vatsan ibs pahenee niin että joudun ottamaan saikkua).
Tässä nyt olenkin menossa sitten kohti yrittäjyyttä, käsitöiden tekoa kotoa käsin. (Ennenkuin sielä joku kauhistelee niin ihan opiskelen yrittäjän ammattitutkintoa ja opettajani tsemppaa näissä käsitöissäni, sen verran laadukkasta jälkeä on)
Ja tiedän myös ettei yrittäjyys ole helppoa, mutta siunauksena minulla on tiivis ja iso lähisuku joista yli puolet ovat yrittäjiä joten yksinään ilman apua ja neuvoja en jää.
Olen kyllä todennut että vaikka olen vasta 25, niin kyllä se minulle on täydellinen elämä että saan tehdä itse itselleni töitä, omassa pihapiirissä. Asua vaatimattomasti maalla ja nauttia luonnosta (valokuvaan myös pienenä sivutienistinä).
Ymmärrän kyllä ettei yhteiskunta pyöri mitenkään jos kukaan ei halua olla töissä, mutta kannustan myös löytämään rohkeasti sen oman tavan tehdä töitä. Oli se sitten osa-aikatyö tai kevytyrittäjyys. Oma kroppa tietää parhaiten ja sitä pitää kuunnella, mutta se pätee myös siinä että kuuntelee miksi ei huvita ja mistä oireet johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, olen tehnyt pätkätöitä koko aikuisikäni ja opiskelu ja työttömät pätkät niiden välissä ovat olleet parhaat ajat. Nyt sinnittelen säästöillä niin pitkään kuin mahdollista, ehkä alkuvuodesta pitää mennä johonkin töihin.
Tai jos aloittaisit nyt, voisit ensi vuonna yletä parempaan asemaan eikä tarvitsisi aloittaa aina alusta. Valintoja.
Ei yleneminen eikä palkka lämmitä, jos työ ja työyhteisö on vääriä.
Kyllä, työelämä on ja se myös tulee olemaan hankalaa hamaan loppuun saakka, sillä tämä on ilmoitettu jo Raamatun ensimmäisillä lehdillä. Rankka työ on siis seurausta syntiinlankeemuksesta, joten me ihmiset voimme syyttää työelämän hankaluuksista vain itseämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo oli tuttua hyvin pitkään, vaikka periaatteessa pidin työstäni. Tajusin jossain vaiheessa, että se johtui siitä että olin liian tunnollinen ja otin työni liian vakavasti. Alkoi helpottamaan heti, kun aloin panostamaan saman verran kuin työnantaja minuun - eli vähän.
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli tuttua hyvin pitkään, vaikka periaatteessa pidin työstäni. Tajusin jossain vaiheessa, että se johtui siitä että olin liian tunnollinen ja otin työni liian vakavasti. Alkoi helpottamaan heti, kun aloin panostamaan saman verran kuin työnantaja minuun - eli vähän.
Tätä yritin itsekin, mutta sain potkut. Pääsisipä vakkaritöihin missä voisi vain pelleillä. Liukuva työaika myös ehdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinä vielä työn imuun pääset. Saat siitä energiaa<3
Ihan perseestähän se.
Valmisteluineen ja työhön siirtymisineen työpäivä haukkaa arkisin valveillaoloajasta leijonan osan. Pakkotahtista jumputtamista sen about 40 tuntia viikossa - viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Ahdistaa joka ilta, kurkkua kuristaa.
En ole kertaakaan työurallani kokenut minkäänlaista "työn imua", en yhtenäkään päivänä, ja minä sentään olen töissä "haastavissa asiantuntijatehtävissä", jotka konsulttien höpinöiden perusteella on muka kovinkin "innostavia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan perseestähän se.
Valmisteluineen ja työhön siirtymisineen työpäivä haukkaa arkisin valveillaoloajasta leijonan osan. Pakkotahtista jumputtamista sen about 40 tuntia viikossa - viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Ahdistaa joka ilta, kurkkua kuristaa.
En ole kertaakaan työurallani kokenut minkäänlaista "työn imua", en yhtenäkään päivänä, ja minä sentään olen töissä "haastavissa asiantuntijatehtävissä", jotka konsulttien höpinöiden perusteella on muka kovinkin "innostavia".
Jep, täyttä p*skaa puhua jostain 8-8-8 jaosta työhön, vapaa-aikaan ja uneen. Klo 6 ylös aamutoimiin. Klo 7 jälkeen työmatkalle. 8-16 p*skaduunissa. Vähän ennen klo 17 takaisin himassa. Tunti pitää varata palautumiseen. Vapaata aikaa 18-21. Klo 21 pitää alkaa jo hoitaa iltatoimia ja väkisin rentoutua klo 22 koittavaa nukkumaanmenoa varten. Ja tuon vapaa-ajan aikana pitäisi harrastaa liikuntaa ja käydä kävelyllä haukkaamassa happea. Mahdollisesti laittaa ruokaakin.
80 luvulla aloittaneena, silloin oli kivaa. 90 luvun lamassa mitään ei kysytty, lankulle ja ulos jos ei työ ollut elämän tärkein, kysyttiin uusilta tulijoilta onko.
Sama meno jatkuu, työn iloa ei ole, sähläämistä kaaoksessa, töitä saa suhteilla ei osaamalla
On kyllä ahdistavaa töissä, aina vaan vituttaa! Hyvä jos happea saa :)