Rajaton isovanhempi tuppautuu lapsen siivellä
Mummo jäi eläkkeelle ja on ollut leskenä muutaman vuoden. Lapsi taas kulkee itsekseen koulumatkat, aamuisin kaverin kanssa ja iltapäivisin yksin. Lapsen kanssa on sovittu, että tulee suoraan koulusta kotiin, syö välipalaa ja tekee läksyt. Mummo on nyt jo pari viikkoa mennyt melkein joka päivä koululle lasta vastaan, pyysi lapselta lukujärjestystä ja tietää siis tarkkaan miten koulu loppuu. Alkuun vei lapsen kotiinsa ja toi kun me vanhemmat tultiin kotiin, ja kun tämä kiellettiin jos ei erikseen sovita kyläilystä, niin nyt mummo haluaa saattaa lapsen kotiin ettei tämän tarvitse kulkea yksin. Melkein joka päivä on karkkia tai muuta herkkua, tai käyvät ostamassa jotain epäterveellistä liian tuhtia välipalaa. Tänään mummo istui olkkarissa juomassa kahvia kun tulin kotiin, lapsi pelasi ja läksyt oli tekemättä. Huusin mummolle aika rumasti ja heitin pihalle, ja huusin myös lapselle :( Lapsen kanssa on kyllä puhuttu pelisäännöt selviksi, mutta mummo onnistuu silti viemään kuin pässiä narussa. Mitä tässä oikein voisi tehdä? Suora puhe ei tunnu menevän perille.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raju anaalipano makkarin puolella kun mummo tuppautuu seuraavan kerran kylään omineen.
Ainoa vaan että tässä tapauksessa mummo tykkäisi tuosta ja pistäisi lapset vielä katselemaan toimitusta.
Täh ootko ap?
Vierailija kirjoitti:
Niihin aikoihin, kun itse olin koululainen, yhden ystäväni mummo oli tiiviisti mukana perheen arjessa. Tosi ihana mummo ja tärkeä ystävälleni.
Silti vähän säälittiin ystävääni, jonka piti aina mennä nopeasti koulusta kotiin, että mummo ei huolestu, ja syödä mummon laittama ruoka. Me muut notkuttiin kaduilla ja puistossa ja kyläiltiin toistemme luona.
Eka- ja tokaluokkalainen varmasti tykkää turvallisesta aikuisesta koulupäivän jälkeen. Sitä vanhempi taatusti haluaisi ennemmin olla kavereiden kanssa tai vaikka ihan rauhassa yksikseen, ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin.
Ei tuonikäisen kuulu olla mummon sielunhoitajana vaan kaverien kanssa.
Meidän muori teetättää palveluksia typerillä aikuisilla lapsillamme.
Järkyttävää!
Yhdenkään lapsenlapsen tai muun lähisukulaisen tehtävä ei ole toimia yksinäisen, masentuneen, luonnehäiriöisen tai narsistisen isovanhemman tai lesken leikkikaluna tai terapiavälineenä! Leski, isoäiti ja isoisä hakekoot ammattiapua yksinäisyyteen ja suruunsa terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistostosta tai menkööt vaikkapa psykiatrin juttusille! Seurakunnat järjestävät sururyhmiä ja kotiseurakunnan diakoniatyötekijät ja papit tarjoavat ilmaiseksi apua.
Äitien ja isien tulee puuttua tähän tiukasti ja tarvittaessa jopa estää lapsenlapsen ja isovanhemman tapaamiset. Alaikäinen lapsi kuormittuu henkisesti erittäin paljon, jos hän joutuu olemaan terapeuttina lesken surutyössä.
On monia perheitä, joissa aikuisten lasten, omien vanhempien tai appivanhempien välillä on huonot ja toimimattomat ihmissuhteet ja kireä tunnelma. Silloin naapurissa tai samalla paikkakunnalla asuvat isovanhemmat ovat pelkkä riesa. Muutama sata kilometriä onkin usein hyvä välimatka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisi totta. Jos totta, miksi ap vihaa mummoa, miehenkö äiti, ei varmaan oma?
Toinen kysymys, jos totta: jos lapsi pitää mummostaan, miksi pitäisi estää kanssakäyminen? Jos kyse on vain herkuista, ei riitä syyksi. Lähes kaikki mummot syöttää herkkuja. Terve lapsi ei niistä sairastu, jos normiruoka ok.
Hämmästyttää myös aloittajan tunnottomuus tai kovapintaisuus, kun hän ei ymmärrä, että leskeksi jäänyt tarvitsee omaistensa seuraa. Toivottavasti saat samaa kylmää kyytiä aikanaan omalta miniältäsi, kuin annat nyt anopillesi, sitten kun miehesi on kuollut.
Yleensä nämä ovat omia äitejä. Niille kun ei ole pystynyt lapsena sanomaan, että painupa kuuseen, kuten anopille voisi sanoa aikuisena.
Yhdenkään lapsenlapsen tehtävänä ei ole olla surevan lesken lemmikkieläin, jota tullaan omista mielihaluista ja omasta tarpeesta joka hiton päivä hakemaan koulusta kuin jotain vajaaälyistä. Eikä yhdenkään tyttären tai miniän tarvitse sietää ylimääräistä vierasta kotonaan jokaikinen päivä.
t. vastaavan lapsi, ja noista "ilman lupaa säännöllisesti meille"-tempuista meni lopulta välit poikki
Surevan lesken lemmikkieläin. No just. Enpä taas ole hirveämpää kuullut pitkään aikaan. Isoäiti ei saisi hakea lohtua perheestään kun on jäänyt aivan yksin elämässään? Ei helvetti mitä tunnekylmiä paskiaisia onkaan olemassa. Toivottavasti sinua kohdellaan juuri samoin kun itse jäät leskeksi,
Oman isäni kuoltua järjestimme niin että hänen leskensä sai surussaan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastemme kanssa jotka olivat myös hänelle läheisiä. Sai tuoda ja viedä ja olla seurana, varmasti oli pullaakin leiponut joka kerta.
Minkä takia muuten lesken suru oli keskiössä? Sinähän menetit myös isäsi.
Olen eri, mutta mitä olen seurannut, niin pitkään yhdessä olleista pareista tulee toisilleen niin valtavasti tukea, että toisen kuollessa koko maailma murtuu. Usein se leski saattaa kuollakin "murtuneen sydämen syndroomaan". Tuo termi on tunnettu ja tarkoittaa sitä, errä kuolee sydänkohtaukseen hitaasti hiipumalla.
Eli siitä yksin jääneestä tulee hätä kuolleen lapsille, miten kestää. Jos sillä lapsella on perhe, hän saa niiltä tukea. Leski jää yksin. Siksi ymmärrän hyvin, että tarvitsee seuraa.
Kenenkään muun seura ei lohduta pätkän vertaa, jos on oikeasti menettänyt elämänsä tärkeimmän ihmisen.
Kokemuksesta tiedän.
Ja lapsilla on oikeus omaan yksityisyyteensä, vaikka mummo olisi kuinka suruissaan. On törkeää tulla koululle vastaan ja tupata seuraksi matkalle, jos asiasta ei ole etukäteen sovittu.
Normaaleissa perheissä tuetaan surun kokenutta. Kyllähän se lapsenlapsen seura on ihanaa. Ei se mummo sitä suruaan siihen lapseen pura, vaan hän nauttii ihanista hetkistä tämän kanssa. Lopun päivää onkin sitten yksin.
Ei ne kaverit tai tuttavat merkitse niin paljon kuin se ihana lapsenlapsi. Ainahan ne mummot niistä puhuu. (Mun lapset asuu vielä kotona ja tapaa isovanhempia)
Meidän naapurissa asui 2-lapsinen perhe. Siellä asui isovanhemmat viereisessä talossa. (tontti jaettiin ja isovanhemmat asui uudemmassa. Ihan kaupungissa ollaan). Lapset vietti aina iltapäivät koulun jälkeen iso vanhemmillaan.
Myös toisen puolen naapurissa tontti jaettiin. Siellä isovanhempi (leski) jäi asumaan vanhempaan taloon ja tytär miehineen uudempaan)
Mikä helvetti teitä mt-ongelmaisen mummon puolustajia vaivaa? Alhainen älykkyys osamäärä?
Mummo ei ajattele lasta vaan itseään.
Lapsi on mummolle ikäänkuin lemmikki kuten kissa/koira/marsu/hevonen on normaalille ihmiselle.
Ainoa ero tässä on se, että lapsen hyväksikäyttö lemmikki/terapia-leluna on sairasta
Pomon pitää vahtia ettei ap puhu ja tapaa ketään töissä. Yksin pitää olla.
Koira nimeltä Jesse kirjoitti:
Mikä helvetti teitä mt-ongelmaisen mummon puolustajia vaivaa? Alhainen älykkyys osamäärä?
Mummo ei ajattele lasta vaan itseään.
Lapsi on mummolle ikäänkuin lemmikki kuten kissa/koira/marsu/hevonen on normaalille ihmiselle.
Ainoa ero tässä on se, että lapsen hyväksikäyttö lemmikki/terapia-leluna on sairasta
Sinä olet empatiakyvytön!
Mummo rakastaa lapsenlastaan. Tuohan on suorastaan ihanteellista, että ovat noin paljon yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Niihin aikoihin, kun itse olin koululainen, yhden ystäväni mummo oli tiiviisti mukana perheen arjessa. Tosi ihana mummo ja tärkeä ystävälleni.
Silti vähän säälittiin ystävääni, jonka piti aina mennä nopeasti koulusta kotiin, että mummo ei huolestu, ja syödä mummon laittama ruoka. Me muut notkuttiin kaduilla ja puistossa ja kyläiltiin toistemme luona.
Eka- ja tokaluokkalainen varmasti tykkää turvallisesta aikuisesta koulupäivän jälkeen. Sitä vanhempi taatusti haluaisi ennemmin olla kavereiden kanssa tai vaikka ihan rauhassa yksikseen, ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin.
Itse kotiäitinä kyllä pyysin lasta tulemaan suoraan kotiin syömään ja vaihtamaan ehkä vaatteet ja tuomaan reppu.
Vierailija kirjoitti:
Koira nimeltä Jesse kirjoitti:
Mikä helvetti teitä mt-ongelmaisen mummon puolustajia vaivaa? Alhainen älykkyys osamäärä?
Mummo ei ajattele lasta vaan itseään.
Lapsi on mummolle ikäänkuin lemmikki kuten kissa/koira/marsu/hevonen on normaalille ihmiselle.
Ainoa ero tässä on se, että lapsen hyväksikäyttö lemmikki/terapia-leluna on sairasta
Sinä olet empatiakyvytön!
Mummo rakastaa lapsenlastaan. Tuohan on suorastaan ihanteellista, että ovat noin paljon yhdessä.
Ei mummo lapsenlastaan rakasta, vaan itseään. Tuo tilanne ja käytös on sairasta yksiselitteisesti.
No kyllä kuulostaa pahalta. Isoäiti tunkee luvatta koululle, vainoaa perheen lasta koulumatkoilla, vie lapsen luvatta omaan kotiinsa tai tulee luvatta lapsen kotiin. Ja lapsen vanhemmat eivät tätä halua.
En todellakaan haluaisi, että joku kotiimme tuppautuva yllätysvieras kuten anoppi tai appiukko olisi lapsemme kanssa kotona. Tämä yllätyskyläilijä lähtis aika äkkiä suorasanaisilla kehotussanoilla ulos! Eikä tarvitse tulla toista kertaa kotirauhaa rikkomaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen ketju. Jos mun lapseni olis alakoululainen, olisin tosi iloinen, jos mummo hakisi hänet koulusta iltapäivisin ja laittais välipalan lapselle. Toki sovittaisiin, miten herkkuja saa tai ei saa syödä.
Moni jopa maksaa siitä palvelusta vieraalle.
Onko sun noin vaikea käsittää lukemaasi? Tässä EI ole kyse siitä että normimummo hakee SOVITTAESSA lapsen koulusta tai syöttäisi SOVITTUJA herkkuja, vaan mummo tekee just mitä lystää, välittämättä pätkääkään vanhempien toiveista tai sovituista asioista.
Niinku mitä?
Jotain konkreettista kiitos.
Kerroit, että laps ja mummo oli teillä kotona kun tulit töistä kotiin. Ei kuulosta kovin pahalle.
Vierailija kirjoitti:
Koira nimeltä Jesse kirjoitti:
Mikä helvetti teitä mt-ongelmaisen mummon puolustajia vaivaa? Alhainen älykkyys osamäärä?
Mummo ei ajattele lasta vaan itseään.
Lapsi on mummolle ikäänkuin lemmikki kuten kissa/koira/marsu/hevonen on normaalille ihmiselle.
Ainoa ero tässä on se, että lapsen hyväksikäyttö lemmikki/terapia-leluna on sairasta
Sinä olet empatiakyvytön!
Mummo rakastaa lapsenlastaan. Tuohan on suorastaan ihanteellista, että ovat noin paljon yhdessä.
Voi kuule kyllä mulla empatiaa riittää, mutta vain niille jotka sitä tarvitsevat. Vai sympatisoitko sitä Adolf Hitleriä tai Josif Stalinia?
Mt-ongelmainen Persoonallisuushäirilinen mummo joka halveksii tyttärensä/poikansa vanhemmuutta yrittäen kontrolloida kaikkea mahdollista vainoammalla joko omaa lastaan tai lapsen lastaan on yksiselitteisesti henkisellä tasolla vaarallinen
Ap onko teillä varaa palkata oikeaa lapsenvahtia suojelemaan lapseasi vainoaja-mullolta?
Jos mummo puolustaa vainoamista sillä, että lapsi ei saisi olla ollenkaan yksin, palkkaamalla lapsen vahdin (tai siis mummo-vahdin) on sinulla paremmat mahdollisuudet saada mummo vastuuseen, kun palkkaamasi vahti toimii todistajana mummoa vastaan
Niin mikä tässä oli ongelma?
Yleensä tällä palstalla märistään ettei isovanhemmat halua olla lasten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tässä oli ongelma?
Yleensä tällä palstalla märistään ettei isovanhemmat halua olla lasten lasten kanssa.
Kukaan ei ole marissut että miksei mummo stalkkaa tai hyväksikäytä lasta tai riko kotirauhaa.
Mummon pitäisi hankkia joku harrastus. Selvästi liian vähän tekemistä jos stalkkaus kerran on alkanut eläkkeelle jäämisestä.
Koira nimeltä Jesse kirjoitti:
Mikä helvetti teitä mt-ongelmaisen mummon puolustajia vaivaa? Alhainen älykkyys osamäärä?
Mummo ei ajattele lasta vaan itseään.
Lapsi on mummolle ikäänkuin lemmikki kuten kissa/koira/marsu/hevonen on normaalille ihmiselle.
Ainoa ero tässä on se, että lapsen hyväksikäyttö lemmikki/terapia-leluna on sairasta
He peilaavat sitä omaan tilanteeseensa ja siihen millainen mummo heillä itsellään on tai millaisesta he haaveilevat sellaisen puutteessa. Monelle on vaikea ymmärtää, että asiat eivät ole aina samoin. Muistan, kuinka yhdelle tuttavalle oli hyvin vaikea ymmärtää, ettei puoliso ollut tullut vielä kotiin töistä klo 18, kun itse eli 7-15 elämää.
Ymmärrän hyvin ap:ta, on kokemusta samantyyppisestä mummosta. Ei uskaltanut kuitenkaan tunkea kotiin, kun olin siellä itse useinmiten lapsen tullessa koulusta ja olisi käännetetty ovelta ulos samantien. Muuten olisi varmaan ängennyt lapsen mukana sisään ja tutkinut kaikki paikkat läpi. Jäi uteliaisuuttaan kiinni papereideni tonkimisesta edellisessä asunnossa, mihin hänellä vielä oli avaimet. Lomalle lähtiessä en huomannut kaikkia papereitani laittaa lukkojen taakse, vaan nippu jäi työpöydälle ja anoppi änkesi "kastelemaan kukkia", jotka eivät altakasteluruukuissaan mitään kastelua edes tarvinneet. Kun ei ymmärtänyt sekavia päätöksiä, joita olin saanut, niin ei voinut olla kysymättä niistä. Mistään muualta ei olisi saanut kyseistä tietoa kuin niistä papereista. Kaikille, joille olin siitä jotain puhunut, eivät juuri kyseisestä kiemurasta yksityiskohtia tienneet, olin ainoastaan naureskellut, että päätökset voivat olla tosi sekavia. Lastakaan ei niin aina kiinnostanut mummon seura herkuista huolimatta, kaverit veivät usein voiton. Tuo myös aina oli joka asiasta, ettei äitiä tarvitse totella, vaan tehdään näin.
Ongelma on rajaton ja narsistinen isoäiti. Ja heitä on paljon - sekä rajattomia ja narsistisia isoäitejä että isoisiä.
Omista lapsista ei olla välitetty aikanaan. Omat lapset on hoidatettu sukulaisilla, perhepäivähoitajilla, kotiapulaisilla tai päiväkodissa. Lapset on kuskattu viikonloppuisin ja loma-aikoina isovanhempien ja sukulaisten hoidettavaksi. Pois silmistä, pois mielestä.
Nyt isovanhempi-iässä alkaa katumus ja yritetään raivokkaasti hyvittää omia kasvatusvirheitä. Se tapahtuu sekaantumalla aikuisten lasten ja heidän perheidensä asioihin. Isovanhemmat yrittävät käyttää valtaa aikuisten lastensa perheissä. Kuvioon kuuluvat yllätyskyläilyt, tupatarkastukset, puhelinterrori ja pyytämättä tulevat ohjeet, neuvot, määräilyt ja komentelut.
Valitettavasti isovanhempien lastenhoito- ja lastenkasvatusjuna meni jo. Lapsen äidillä ja isällä on aina hoito- ja kasvatusvastuu omista lapsistaan - ei suinkaan lapsen isovanhemmilla. Jos ihminen ei tajua pysyä erossa aikuisten lastensa asioista, niin häntä pitää opastaa. Otsikossa on kerrottu mikä tässä on ongelma - Rajaton isovanhempi tuppautuu lapsen siivellä.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tässä oli ongelma?
Yleensä tällä palstalla märistään ettei isovanhemmat halua olla lasten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tässä oli ongelma?
Yleensä tällä palstalla märistään ettei isovanhemmat halua olla lasten lasten kanssa.
Oletko sä niitä ihmisiä, joille ei ole olemassa mitään välimuotoja? Joko ei pidetä yhteyttä ollenkaan tai vaihtoehtoisesti tungetaan nenä väkisin joka asiaan kunnioittamatta pätkän vertaa toisten toiveita ja pyyntöjä? Lasta suostutaan näkemään vain sillä ehdolla, että saa syöttää lapsen siihen kuntoon että vuoden päästä se pyörii koulusta kotiin?
Terveessä ihmissuhteessa mummon kanssa voisi sopia, miten usein hän voi tulla lasta vastaan ja esimerkiksi minkälainen ruokavalio lapsella on arkipäivinä, tai tekeekö lapsi läksyt koulun jälkeen vai myöhemmin, mutta jos mummo ei suostu pitämään sovitusta kiinni, mummon tarjoama "apu" ei ole mitään apua nähnytkään.
Niihin aikoihin, kun itse olin koululainen, yhden ystäväni mummo oli tiiviisti mukana perheen arjessa. Tosi ihana mummo ja tärkeä ystävälleni.
Silti vähän säälittiin ystävääni, jonka piti aina mennä nopeasti koulusta kotiin, että mummo ei huolestu, ja syödä mummon laittama ruoka. Me muut notkuttiin kaduilla ja puistossa ja kyläiltiin toistemme luona.
Eka- ja tokaluokkalainen varmasti tykkää turvallisesta aikuisesta koulupäivän jälkeen. Sitä vanhempi taatusti haluaisi ennemmin olla kavereiden kanssa tai vaikka ihan rauhassa yksikseen, ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin.