Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rajaton isovanhempi tuppautuu lapsen siivellä
30.08.2021 |
Mummo jäi eläkkeelle ja on ollut leskenä muutaman vuoden. Lapsi taas kulkee itsekseen koulumatkat, aamuisin kaverin kanssa ja iltapäivisin yksin. Lapsen kanssa on sovittu, että tulee suoraan koulusta kotiin, syö välipalaa ja tekee läksyt. Mummo on nyt jo pari viikkoa mennyt melkein joka päivä koululle lasta vastaan, pyysi lapselta lukujärjestystä ja tietää siis tarkkaan miten koulu loppuu. Alkuun vei lapsen kotiinsa ja toi kun me vanhemmat tultiin kotiin, ja kun tämä kiellettiin jos ei erikseen sovita kyläilystä, niin nyt mummo haluaa saattaa lapsen kotiin ettei tämän tarvitse kulkea yksin. Melkein joka päivä on karkkia tai muuta herkkua, tai käyvät ostamassa jotain epäterveellistä liian tuhtia välipalaa. Tänään mummo istui olkkarissa juomassa kahvia kun tulin kotiin, lapsi pelasi ja läksyt oli tekemättä. Huusin mummolle aika rumasti ja heitin pihalle, ja huusin myös lapselle :( Lapsen kanssa on kyllä puhuttu pelisäännöt selviksi, mutta mummo onnistuu silti viemään kuin pässiä narussa. Mitä tässä oikein voisi tehdä? Suora puhe ei tunnu menevän perille.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisi totta. Jos totta, miksi ap vihaa mummoa, miehenkö äiti, ei varmaan oma?
Toinen kysymys, jos totta: jos lapsi pitää mummostaan, miksi pitäisi estää kanssakäyminen? Jos kyse on vain herkuista, ei riitä syyksi. Lähes kaikki mummot syöttää herkkuja. Terve lapsi ei niistä sairastu, jos normiruoka ok.
Hämmästyttää myös aloittajan tunnottomuus tai kovapintaisuus, kun hän ei ymmärrä, että leskeksi jäänyt tarvitsee omaistensa seuraa. Toivottavasti saat samaa kylmää kyytiä aikanaan omalta miniältäsi, kuin annat nyt anopillesi, sitten kun miehesi on kuollut.
Yleensä nämä ovat omia äitejä. Niille kun ei ole pystynyt lapsena sanomaan, että painupa kuuseen, kuten anopille voisi sanoa aikuisena.
Yhdenkään lapsenlapsen tehtävänä ei ole olla surevan lesken lemmikkieläin, jota tullaan omista mielihaluista ja omasta tarpeesta joka hiton päivä hakemaan koulusta kuin jotain vajaaälyistä. Eikä yhdenkään tyttären tai miniän tarvitse sietää ylimääräistä vierasta kotonaan jokaikinen päivä.
t. vastaavan lapsi, ja noista "ilman lupaa säännöllisesti meille"-tempuista meni lopulta välit poikki
Surevan lesken lemmikkieläin. No just. Enpä taas ole hirveämpää kuullut pitkään aikaan. Isoäiti ei saisi hakea lohtua perheestään kun on jäänyt aivan yksin elämässään? Ei helvetti mitä tunnekylmiä paskiaisia onkaan olemassa. Toivottavasti sinua kohdellaan juuri samoin kun itse jäät leskeksi,
Oman isäni kuoltua järjestimme niin että hänen leskensä sai surussaan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastemme kanssa jotka olivat myös hänelle läheisiä. Sai tuoda ja viedä ja olla seurana, varmasti oli pullaakin leiponut joka kerta.
Minkä takia muuten lesken suru oli keskiössä? Sinähän menetit myös isäsi.
Olen eri, mutta mitä olen seurannut, niin pitkään yhdessä olleista pareista tulee toisilleen niin valtavasti tukea, että toisen kuollessa koko maailma murtuu. Usein se leski saattaa kuollakin "murtuneen sydämen syndroomaan". Tuo termi on tunnettu ja tarkoittaa sitä, errä kuolee sydänkohtaukseen hitaasti hiipumalla.
Eli siitä yksin jääneestä tulee hätä kuolleen lapsille, miten kestää. Jos sillä lapsella on perhe, hän saa niiltä tukea. Leski jää yksin. Siksi ymmärrän hyvin, että tarvitsee seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, kuinka ihanaa olisi, jos meidän alakoululaista olisi mummo tai pappa vastassa koulusta, katsoisi että on turvallinen tie kulkea, ostaisivat pikkuherkut matkalla, juttelisivat niitä näitä, eikä lapsen tarvitsisi olla yksin iltapäivällä...
Ranskassa asuessamme just näin olikin ja olin niin onnellinen siitä, kuinka läheinen suhde heillä oli ja miten Ihania muistoja lapselle tuli noista kävelyretkistä ja leivoksista.
Nyt asutaan Suomessa, täkäläinen mummu on palvelutalossa 300 km päässä ja lapsi yksin iltapäivät kotona. Antaisin melkein mitä vain, että olisi toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa itsekkäältä ja on mustasukkainen.
Annatko osoitteesi, tulen teille heti kylään?
Ai ei kuulosta kivalta?
Ei se sitä olekaan.
Silläkö lakkaisit olemasta mustasukkainen siitä, että mummolla ja lapsella on hyvä yhteys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisi totta. Jos totta, miksi ap vihaa mummoa, miehenkö äiti, ei varmaan oma?
Toinen kysymys, jos totta: jos lapsi pitää mummostaan, miksi pitäisi estää kanssakäyminen? Jos kyse on vain herkuista, ei riitä syyksi. Lähes kaikki mummot syöttää herkkuja. Terve lapsi ei niistä sairastu, jos normiruoka ok.
Hämmästyttää myös aloittajan tunnottomuus tai kovapintaisuus, kun hän ei ymmärrä, että leskeksi jäänyt tarvitsee omaistensa seuraa. Toivottavasti saat samaa kylmää kyytiä aikanaan omalta miniältäsi, kuin annat nyt anopillesi, sitten kun miehesi on kuollut.
Yleensä nämä ovat omia äitejä. Niille kun ei ole pystynyt lapsena sanomaan, että painupa kuuseen, kuten anopille voisi sanoa aikuisena.
Yhdenkään lapsenlapsen tehtävänä ei ole olla surevan lesken lemmikkieläin, jota tullaan omista mielihaluista ja omasta tarpeesta joka hiton päivä hakemaan koulusta kuin jotain vajaaälyistä. Eikä yhdenkään tyttären tai miniän tarvitse sietää ylimääräistä vierasta kotonaan jokaikinen päivä.
t. vastaavan lapsi, ja noista "ilman lupaa säännöllisesti meille"-tempuista meni lopulta välit poikki
Surevan lesken lemmikkieläin. No just. Enpä taas ole hirveämpää kuullut pitkään aikaan. Isoäiti ei saisi hakea lohtua perheestään kun on jäänyt aivan yksin elämässään? Ei helvetti mitä tunnekylmiä paskiaisia onkaan olemassa. Toivottavasti sinua kohdellaan juuri samoin kun itse jäät leskeksi,
Oman isäni kuoltua järjestimme niin että hänen leskensä sai surussaan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastemme kanssa jotka olivat myös hänelle läheisiä. Sai tuoda ja viedä ja olla seurana, varmasti oli pullaakin leiponut joka kerta.
Minkä takia muuten lesken suru oli keskiössä? Sinähän menetit myös isäsi.
Olen eri, mutta mitä olen seurannut, niin pitkään yhdessä olleista pareista tulee toisilleen niin valtavasti tukea, että toisen kuollessa koko maailma murtuu. Usein se leski saattaa kuollakin "murtuneen sydämen syndroomaan". Tuo termi on tunnettu ja tarkoittaa sitä, errä kuolee sydänkohtaukseen hitaasti hiipumalla.
Eli siitä yksin jääneestä tulee hätä kuolleen lapsille, miten kestää. Jos sillä lapsella on perhe, hän saa niiltä tukea. Leski jää yksin. Siksi ymmärrän hyvin, että tarvitsee seuraa.
LAPSENLAPSI EI SILTI OLE EDELLEENKÄÄN MIKÄÄN TERAPIALELU JOTA VOI KÄYTTÄÄ OMIIN TARPEISIINSA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisi totta. Jos totta, miksi ap vihaa mummoa, miehenkö äiti, ei varmaan oma?
Toinen kysymys, jos totta: jos lapsi pitää mummostaan, miksi pitäisi estää kanssakäyminen? Jos kyse on vain herkuista, ei riitä syyksi. Lähes kaikki mummot syöttää herkkuja. Terve lapsi ei niistä sairastu, jos normiruoka ok.
Hämmästyttää myös aloittajan tunnottomuus tai kovapintaisuus, kun hän ei ymmärrä, että leskeksi jäänyt tarvitsee omaistensa seuraa. Toivottavasti saat samaa kylmää kyytiä aikanaan omalta miniältäsi, kuin annat nyt anopillesi, sitten kun miehesi on kuollut.
Yleensä nämä ovat omia äitejä. Niille kun ei ole pystynyt lapsena sanomaan, että painupa kuuseen, kuten anopille voisi sanoa aikuisena.
Yhdenkään lapsenlapsen tehtävänä ei ole olla surevan lesken lemmikkieläin, jota tullaan omista mielihaluista ja omasta tarpeesta joka hiton päivä hakemaan koulusta kuin jotain vajaaälyistä. Eikä yhdenkään tyttären tai miniän tarvitse sietää ylimääräistä vierasta kotonaan jokaikinen päivä.
t. vastaavan lapsi, ja noista "ilman lupaa säännöllisesti meille"-tempuista meni lopulta välit poikki
Surevan lesken lemmikkieläin. No just. Enpä taas ole hirveämpää kuullut pitkään aikaan. Isoäiti ei saisi hakea lohtua perheestään kun on jäänyt aivan yksin elämässään? Ei helvetti mitä tunnekylmiä paskiaisia onkaan olemassa. Toivottavasti sinua kohdellaan juuri samoin kun itse jäät leskeksi,
Oman isäni kuoltua järjestimme niin että hänen leskensä sai surussaan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastemme kanssa jotka olivat myös hänelle läheisiä. Sai tuoda ja viedä ja olla seurana, varmasti oli pullaakin leiponut joka kerta.
Minkä takia muuten lesken suru oli keskiössä? Sinähän menetit myös isäsi.
No mietipä pikkuisen. Ihminen jää täysin yksin. Minulla on ne lapset ja mies, en joudu olemaan yksin uudessa elämäntilanteessa. Ja missä keskiössä? Ihan yhdessä sukuna me käydään surua läpi. Taitaa olla vierasta monelle sellainen yhteys.
Täällä av:llä taitaa käydä aika tavalla mieleltään vinksahtaneita psykopaatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisi totta. Jos totta, miksi ap vihaa mummoa, miehenkö äiti, ei varmaan oma?
Toinen kysymys, jos totta: jos lapsi pitää mummostaan, miksi pitäisi estää kanssakäyminen? Jos kyse on vain herkuista, ei riitä syyksi. Lähes kaikki mummot syöttää herkkuja. Terve lapsi ei niistä sairastu, jos normiruoka ok.
Hämmästyttää myös aloittajan tunnottomuus tai kovapintaisuus, kun hän ei ymmärrä, että leskeksi jäänyt tarvitsee omaistensa seuraa. Toivottavasti saat samaa kylmää kyytiä aikanaan omalta miniältäsi, kuin annat nyt anopillesi, sitten kun miehesi on kuollut.
Ei ole kyse mistään tuollaisesta näissä tapauksissa. Normaali mummo saa sitä seuraa omaisista, tuollainen joka tekee mitä lystää vanhemmilta kyselemättä, ei ole normaali.
Tuollaiset mummot on mielisairata ja yrittävät vallata sen tilan, mikä vanhemmilla on. Ehkä tuntevat että oma äitiys meni vituralleen ja nyt on mahdollisuus taas uuteen kertaan. Meillä kun lapset huusi omasta huoneestaan äitiä, mummo huusi takaisin että "Mitä?" Eli kuvitteli olevansa mun lasten äiti.
Ehkä vitsillä.
Minä vastaan joskus, että mitä, kun lapsi huutaa isäänsä.
Ei. Ei ole kyse mistään vitsistä, tuo oli vain yksi esimerkki. Mummo sai tietää että otin pojalta rangaistukseksi nettiyhteyden pois ja alkoi pommittaa lapsia viesteillä että ne tarvitsevat uuden äidin ja minä olen hullu, lapsia ei saa rangaista mistään. On varmaan vaikea uskoa että tuollaisia on jos ei ole niitä tavannut henkilökohtaisesti.
Tämä kuulostaa minun tulevaisuudeltani. Minulla ei ole ollut kuin vasta koiria, ja äitini hermostuu minulle aina kurinpidosta (= jos käskytän tai vaadin, ettei koira esim. kerjää pöydästä). Edes koiralta ei saisi vaatia mitään, ei edes perusjuttuja kuten se että sänkyyn ei saa mennä. Äitini on suoraan sanottuna houkutellut koirani sänkyyn, kutsunut sohvalle istumaan sellainen kokeileva, ovela katse silmissään minua vilkuillen jne. Ja sitten kun koira on oppinut huonoille tavoille, äiti saa syyn uhriutua ja valittaa - onpas taas siivo ja voi kun sitä ja äh miten taas tätä, ja samalla katselee silmät kiiluen kun koira ei opi ikinä olemaan nätisti. Toisaalta (pikku)koira pitäisi ruokkia 5 kertaa päivässä aikuisen miehen annoksilla ja koiran ainoa "hyvä mielentila" on flegmaattinen ähky. Sen kerran kun uskalsin jättää koirani hänelle yhdeksi(!) päiväksi hoitoon, koira kakki kahdeksan kertaa... se ei ollut varmaan muuta tehnytkään kuin syönyt koko päivän! :D Äiti tuntuu oikein rakastavan sitä kaaosta ja stressiä, jonka se luo itselleen - ja erityisesti minulle. 20 vuotta ja kaksi koiraa eivät ole opettaneet äidille yhtään mitään. Ja ei, kirjalliset ohjeet eivät auta. Jos joskus perustan perheen, niin se tapahtuu vähintään 150 km päässä äidistäni tai muuten huoltajuus pitäisi luovuttaa äidilleni, olisin vain joku synnyttäjä hänen syöttöpossulleen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisi totta. Jos totta, miksi ap vihaa mummoa, miehenkö äiti, ei varmaan oma?
Toinen kysymys, jos totta: jos lapsi pitää mummostaan, miksi pitäisi estää kanssakäyminen? Jos kyse on vain herkuista, ei riitä syyksi. Lähes kaikki mummot syöttää herkkuja. Terve lapsi ei niistä sairastu, jos normiruoka ok.
Hämmästyttää myös aloittajan tunnottomuus tai kovapintaisuus, kun hän ei ymmärrä, että leskeksi jäänyt tarvitsee omaistensa seuraa. Toivottavasti saat samaa kylmää kyytiä aikanaan omalta miniältäsi, kuin annat nyt anopillesi, sitten kun miehesi on kuollut.
Yleensä nämä ovat omia äitejä. Niille kun ei ole pystynyt lapsena sanomaan, että painupa kuuseen, kuten anopille voisi sanoa aikuisena.
Yhdenkään lapsenlapsen tehtävänä ei ole olla surevan lesken lemmikkieläin, jota tullaan omista mielihaluista ja omasta tarpeesta joka hiton päivä hakemaan koulusta kuin jotain vajaaälyistä. Eikä yhdenkään tyttären tai miniän tarvitse sietää ylimääräistä vierasta kotonaan jokaikinen päivä.
t. vastaavan lapsi, ja noista "ilman lupaa säännöllisesti meille"-tempuista meni lopulta välit poikki
Surevan lesken lemmikkieläin. No just. Enpä taas ole hirveämpää kuullut pitkään aikaan. Isoäiti ei saisi hakea lohtua perheestään kun on jäänyt aivan yksin elämässään? Ei helvetti mitä tunnekylmiä paskiaisia onkaan olemassa. Toivottavasti sinua kohdellaan juuri samoin kun itse jäät leskeksi,
Oman isäni kuoltua järjestimme niin että hänen leskensä sai surussaan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastemme kanssa jotka olivat myös hänelle läheisiä. Sai tuoda ja viedä ja olla seurana, varmasti oli pullaakin leiponut joka kerta.
Minkä takia muuten lesken suru oli keskiössä? Sinähän menetit myös isäsi.
Olen eri, mutta mitä olen seurannut, niin pitkään yhdessä olleista pareista tulee toisilleen niin valtavasti tukea, että toisen kuollessa koko maailma murtuu. Usein se leski saattaa kuollakin "murtuneen sydämen syndroomaan". Tuo termi on tunnettu ja tarkoittaa sitä, errä kuolee sydänkohtaukseen hitaasti hiipumalla.
Eli siitä yksin jääneestä tulee hätä kuolleen lapsille, miten kestää. Jos sillä lapsella on perhe, hän saa niiltä tukea. Leski jää yksin. Siksi ymmärrän hyvin, että tarvitsee seuraa.
LAPSENLAPSI EI SILTI OLE EDELLEENKÄÄN MIKÄÄN TERAPIALELU JOTA VOI KÄYTTÄÄ OMIIN TARPEISIINSA.
MIKSI AP TEKI LAPSEN OMIIN TARPEISIINSA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisi totta. Jos totta, miksi ap vihaa mummoa, miehenkö äiti, ei varmaan oma?
Toinen kysymys, jos totta: jos lapsi pitää mummostaan, miksi pitäisi estää kanssakäyminen? Jos kyse on vain herkuista, ei riitä syyksi. Lähes kaikki mummot syöttää herkkuja. Terve lapsi ei niistä sairastu, jos normiruoka ok.
Hämmästyttää myös aloittajan tunnottomuus tai kovapintaisuus, kun hän ei ymmärrä, että leskeksi jäänyt tarvitsee omaistensa seuraa. Toivottavasti saat samaa kylmää kyytiä aikanaan omalta miniältäsi, kuin annat nyt anopillesi, sitten kun miehesi on kuollut.
Yleensä nämä ovat omia äitejä. Niille kun ei ole pystynyt lapsena sanomaan, että painupa kuuseen, kuten anopille voisi sanoa aikuisena.
Yhdenkään lapsenlapsen tehtävänä ei ole olla surevan lesken lemmikkieläin, jota tullaan omista mielihaluista ja omasta tarpeesta joka hiton päivä hakemaan koulusta kuin jotain vajaaälyistä. Eikä yhdenkään tyttären tai miniän tarvitse sietää ylimääräistä vierasta kotonaan jokaikinen päivä.
t. vastaavan lapsi, ja noista "ilman lupaa säännöllisesti meille"-tempuista meni lopulta välit poikki
Surevan lesken lemmikkieläin. No just. Enpä taas ole hirveämpää kuullut pitkään aikaan. Isoäiti ei saisi hakea lohtua perheestään kun on jäänyt aivan yksin elämässään? Ei helvetti mitä tunnekylmiä paskiaisia onkaan olemassa. Toivottavasti sinua kohdellaan juuri samoin kun itse jäät leskeksi,
Oman isäni kuoltua järjestimme niin että hänen leskensä sai surussaan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastemme kanssa jotka olivat myös hänelle läheisiä. Sai tuoda ja viedä ja olla seurana, varmasti oli pullaakin leiponut joka kerta.
Minkä takia muuten lesken suru oli keskiössä? Sinähän menetit myös isäsi.
Olen eri, mutta mitä olen seurannut, niin pitkään yhdessä olleista pareista tulee toisilleen niin valtavasti tukea, että toisen kuollessa koko maailma murtuu. Usein se leski saattaa kuollakin "murtuneen sydämen syndroomaan". Tuo termi on tunnettu ja tarkoittaa sitä, errä kuolee sydänkohtaukseen hitaasti hiipumalla.
Eli siitä yksin jääneestä tulee hätä kuolleen lapsille, miten kestää. Jos sillä lapsella on perhe, hän saa niiltä tukea. Leski jää yksin. Siksi ymmärrän hyvin, että tarvitsee seuraa.
LAPSENLAPSI EI SILTI OLE EDELLEENKÄÄN MIKÄÄN TERAPIALELU JOTA VOI KÄYTTÄÄ OMIIN TARPEISIINSA.
MIKSI AP TEKI LAPSEN OMIIN TARPEISIINSA
NIINHÄN SE MUMMOKIN TEKI.
AP:LLA ON OIKEUS OMAAN PERHEESEEN JA OMAAN VANHEMMUUTEEN JA KOTIRAUHAAN.
MUMMOLLA OLI NE JO. EI HÄN VOI VAIN STALKATA JA TUNKEILLA JA HYVÄKSIKÄYTTÄÄ.
SE ON LAPSELLE HAITALLISTA. HYVIN HAITALLISTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa itsekkäältä ja on mustasukkainen.
Annatko osoitteesi, tulen teille heti kylään?
Ai ei kuulosta kivalta?
Ei se sitä olekaan.
Silläkö lakkaisit olemasta mustasukkainen siitä, että mummolla ja lapsella on hyvä yhteys?
Minä en ole mustasukkainen.
Pistin välit poikki sen jälkeen, kun lapsetkaan eivät jaksaneet tuota. Se, että arki oli täysin ennustamatonta (tuleeko meille joku kylään vai ei?) ei ollut hyvää yhteyttää, vaan pahaa yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen ketju. Jos mun lapseni olis alakoululainen, olisin tosi iloinen, jos mummo hakisi hänet koulusta iltapäivisin ja laittais välipalan lapselle. Toki sovittaisiin, miten herkkuja saa tai ei saa syödä.
Moni jopa maksaa siitä palvelusta vieraalle.
Voi vain kuvitella, kuinka ahdistavaa tuollainen on sille lapselle. Eikö koulussa ole mitään takaovea mistä voisi livahtaaa mummon huomaamatta? Siellä mummo sitten ihmettelisi kun lapsi on jo kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mummossa siis on vikana?
Siis muuta kuin, että on yksinäinen leski, jolla on paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi että, kuinka ihanaa olisi, jos meidän alakoululaista olisi mummo tai pappa vastassa koulusta, katsoisi että on turvallinen tie kulkea, ostaisivat pikkuherkut matkalla, juttelisivat niitä näitä, eikä lapsen tarvitsisi olla yksin iltapäivällä...
Ranskassa asuessamme just näin olikin ja olin niin onnellinen siitä, kuinka läheinen suhde heillä oli ja miten Ihania muistoja lapselle tuli noista kävelyretkistä ja leivoksista.
Nyt asutaan Suomessa, täkäläinen mummu on palvelutalossa 300 km päässä ja lapsi yksin iltapäivät kotona. Antaisin melkein mitä vain, että olisi toisin.
Kuulostaa ihanalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisi totta. Jos totta, miksi ap vihaa mummoa, miehenkö äiti, ei varmaan oma?
Toinen kysymys, jos totta: jos lapsi pitää mummostaan, miksi pitäisi estää kanssakäyminen? Jos kyse on vain herkuista, ei riitä syyksi. Lähes kaikki mummot syöttää herkkuja. Terve lapsi ei niistä sairastu, jos normiruoka ok.
Hämmästyttää myös aloittajan tunnottomuus tai kovapintaisuus, kun hän ei ymmärrä, että leskeksi jäänyt tarvitsee omaistensa seuraa. Toivottavasti saat samaa kylmää kyytiä aikanaan omalta miniältäsi, kuin annat nyt anopillesi, sitten kun miehesi on kuollut.
Ei ole kyse mistään tuollaisesta näissä tapauksissa. Normaali mummo saa sitä seuraa omaisista, tuollainen joka tekee mitä lystää vanhemmilta kyselemättä, ei ole normaali.
Tuollaiset mummot on mielisairata ja yrittävät vallata sen tilan, mikä vanhemmilla on. Ehkä tuntevat että oma äitiys meni vituralleen ja nyt on mahdollisuus taas uuteen kertaan. Meillä kun lapset huusi omasta huoneestaan äitiä, mummo huusi takaisin että "Mitä?" Eli kuvitteli olevansa mun lasten äiti.
Ehkä vitsillä.
Minä vastaan joskus, että mitä, kun lapsi huutaa isäänsä.
Ei. Ei ole kyse mistään vitsistä, tuo oli vain yksi esimerkki. Mummo sai tietää että otin pojalta rangaistukseksi nettiyhteyden pois ja alkoi pommittaa lapsia viesteillä että ne tarvitsevat uuden äidin ja minä olen hullu, lapsia ei saa rangaista mistään. On varmaan vaikea uskoa että tuollaisia on jos ei ole niitä tavannut henkilökohtaisesti.
Tämä kuulostaa minun tulevaisuudeltani. Minulla ei ole ollut kuin vasta koiria, ja äitini hermostuu minulle aina kurinpidosta (= jos käskytän tai vaadin, ettei koira esim. kerjää pöydästä). Edes koiralta ei saisi vaatia mitään, ei edes perusjuttuja kuten se että sänkyyn ei saa mennä. Äitini on suoraan sanottuna houkutellut koirani sänkyyn, kutsunut sohvalle istumaan sellainen kokeileva, ovela katse silmissään minua vilkuillen jne. Ja sitten kun koira on oppinut huonoille tavoille, äiti saa syyn uhriutua ja valittaa - onpas taas siivo ja voi kun sitä ja äh miten taas tätä, ja samalla katselee silmät kiiluen kun koira ei opi ikinä olemaan nätisti. Toisaalta (pikku)koira pitäisi ruokkia 5 kertaa päivässä aikuisen miehen annoksilla ja koiran ainoa "hyvä mielentila" on flegmaattinen ähky. Sen kerran kun uskalsin jättää koirani hänelle yhdeksi(!) päiväksi hoitoon, koira kakki kahdeksan kertaa... se ei ollut varmaan muuta tehnytkään kuin syönyt koko päivän! :D Äiti tuntuu oikein rakastavan sitä kaaosta ja stressiä, jonka se luo itselleen - ja erityisesti minulle. 20 vuotta ja kaksi koiraa eivät ole opettaneet äidille yhtään mitään. Ja ei, kirjalliset ohjeet eivät auta. Jos joskus perustan perheen, niin se tapahtuu vähintään 150 km päässä äidistäni tai muuten huoltajuus pitäisi luovuttaa äidilleni, olisin vain joku synnyttäjä hänen syöttöpossulleen :D
Huhhuh! Pidä lapsista ja eläimistä kaukana tämä nainen! Se on jännä kuinka paljon sitä kiusaamista rajattoman äidin lapsi voi sietää, vaikka ulkopuolelta on helppo nähdä että suhde on aivan toimimaton. Sehän kuuluu taktiikkaan, että sääntöjen palautuksesta syyllistetään kutsuen sitä esim. ylireagoinniksi, tai muistetaan ihan toisella lailla ne tilanteet, tai esitetään tyhmää ja sanotaan, että sori nyt sitten JOS jotain tällaista on käynyt.
Mikä on se psykologinen syy, että mummo on tuollainen lasta ja lapsenlasta kohtaan? Tietääkö joku? Siis onko kyseessä joku pershäiriö, läheisriippuvuus tmv.
Oletteko ihan oikeasti sitä mieltä, että lapsen on turvallisempaa kulkea yksin koulusta kotiin kuin tutun mummon kanssa?!
Tuollahan vaanii vaikka mitä pervoja ja pahoinpitelijöitä ja ainakin minusta olisi kiva, että on tuttu aikuinen saattamassa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se psykologinen syy, että mummo on tuollainen lasta ja lapsenlasta kohtaan? Tietääkö joku? Siis onko kyseessä joku pershäiriö, läheisriippuvuus tmv.
Ainakin oma äitini odottaa rajatonta (sic!) kiitosta siitä, että hän on tehnyt jotain.
Jostain ihmeen syystä se tekeminen pitää kuitenkin aina tehdä hänen ideallaan, toisen toiveen täyttämisen hän kokisi vaativaksi ja painostavaksi, eikä sellainen vetele ollenkaan. Niinpä jos me sattuisimme tarvitsemaan lapselle seuraa tiistaina, se ei missään tapauksessa onnistu, vaan hän tuppautui meille jo maanantaina. Kun hänen "apuaan" ei arvostettu, hän loukkaantui.
Sama vaikkapa joululahjoissa. Jos toivoi joululahjaksi villasukkia, lahjaksi tuli saappaat, vaikka sellaisia ei tarvittu.
No, ei tätä juttua ymmärrä kuin narsististen rajattomien naisten lapset. Muut nyyhkii lesken kurjaa elämää, mikä ei liity tähän dynamiikkaan mitenkään. Ap, ei tossa auta kuin katkaista välit kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ihan oikeasti sitä mieltä, että lapsen on turvallisempaa kulkea yksin koulusta kotiin kuin tutun mummon kanssa?!
Tuollahan vaanii vaikka mitä pervoja ja pahoinpitelijöitä ja ainakin minusta olisi kiva, että on tuttu aikuinen saattamassa.
Ap:n kertoman perusteella mummo on tuttu mutta ei missään tapauksessa turvallinen.
Alue: Aihe vapaa
No mietipä pikkuisen. Ihminen jää täysin yksin. Minulla on ne lapset ja mies, en joudu olemaan yksin uudessa elämäntilanteessa. Ja missä keskiössä? Ihan yhdessä sukuna me käydään surua läpi. Taitaa olla vierasta monelle sellainen yhteys.