Ihan kiva kun lapsella on kaveri, mutta kaverin nuoret vanhemmat ovat todella rasittavia. Joka ikinen nahina pitää selvittää aikuisten voimalla

Kuulostaa rasittavalta. Etkö kehtaa sanoa, että teidän periaatteisiin ei kuulu puuttua ihan niin intensiivisesti lasten leikkeihin?

Voi ei, huoh. Ymmärrän.

Meillä ei onneksi ole tuollaisia kavereiden vanhempia, yksi tapaus oli vähän tonne päin mutta ei noin pahasti.

Ja sen kanssa lapsella etääntyi välit sitten luontevasti.

Pitkään ollut sellainen rento porukka, jonka kesken saattaa jotain nahinoita tietysti olla, mutta ei selviteltäväksi asti.

Tuon lapsen vanhemmat ehkä lietsoo lapsessa uhrin asemaa?

Karhunpalvelus, vaikka tunnetaidot ja vuorovaikutus tärkeitä onkin.

Olisiko sittenkin mahdollista että lapsesi käyttäytyy hmm. Ilkeästi muita kohtaan? Tuosta sun puolustelusta vain jää sellainen kuva ettei syyttä ole keskusteltu. Lapseni kavereista osan kaverisuhteita kun miettii niin en todellakaan ymmärrä miksi edes ovat olevinaan kaveria, kun toisen käytös on törkeää.

Niinhän se monesti menee et se valittaja on mukamas jotenkin uhrin asemassa ja se toinen osapuoli joutuu aina vastaamaan syytöksiin. Sanoisin kyllä itse suoraan, ettei tällainen peli nyt vetele.

Lapset oppivat kokemuksesta, yrityksen ja erehdyksen kautta oikein hyvin. Huonoa käytöstä riittää aluksi, leuhkimista, takanapäin haukkumista, kiusaamistakin kunnes tajuaa omalle kohdalle satuttua et ei oo kivaa. Valmiiksi pureskellut opit eivät mene perille vaan vasta kokemus opettaa.

Jos sama meno jatkuu, keskustelisin lapsen kanssa kaverisuhteesta ja siitä miten kokee sen... Onko selvittelyt vaivan arvoisia vai kannattaisiko suunnata energia muiden kaverisuhteiden ylläpitoon? Kaikkien kans kemiat ei vaan natsaa.

En tiedä, kuinka usein lapsenne leikkivät, mutta itse varmaan ehdottaisin, että pidetään vähän aikaa taukoa leikeistä. Jos vaikka viikon leikkisivät muitten kanssa… Ja ehdottaisin tätä nimenomaan noitten rasittavien vanhempien takia.

Mun mielestä ap saattaa vähätellä oman lapsensa yleistä käytöstä. Ap itsekään ei ehkä se leppoisin vanhempi, ihan siitä päättelen, että ap haluaa korostaa valittajavanhempien nuoruutta. Ikäänkuin vanhemmat valitsisivat siksi, että ovat nuoria eikä siksi että ap:n lapsi on käyttäytynyt huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sittenkin mahdollista että lapsesi käyttäytyy hmm. Ilkeästi muita kohtaan? Tuosta sun puolustelusta vain jää sellainen kuva ettei syyttä ole keskusteltu. Lapseni kavereista osan kaverisuhteita kun miettii niin en todellakaan ymmärrä miksi edes ovat olevinaan kaveria, kun toisen käytös on törkeää.

Luitko nyt ollenkaan tuota aloitustani? Ymmärsitkin yhtään mitä luit? Mitä puolusteluja? En ole sokea, saati luule että oma lapsi on pelkkä herranterttu, joka ei ikinä tee mitään tyhmää. Kirjoitin että puutun aina jos huomaan ikävää käytöstä, ja anteeksi pitää pyytää jos aihetta on. Kirjoitin myös että olen ollut näissä tilanteissa myös paikalla. Älä viitsi spekuloida suotta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sittenkin mahdollista että lapsesi käyttäytyy hmm. Ilkeästi muita kohtaan? Tuosta sun puolustelusta vain jää sellainen kuva ettei syyttä ole keskusteltu. Lapseni kavereista osan kaverisuhteita kun miettii niin en todellakaan ymmärrä miksi edes ovat olevinaan kaveria, kun toisen käytös on törkeää.

Luitko nyt ollenkaan tuota aloitustani? Ymmärsitkin yhtään mitä luit? Mitä puolusteluja? En ole sokea, saati luule että oma lapsi on pelkkä herranterttu, joka ei ikinä tee mitään tyhmää. Kirjoitin että puutun aina jos huomaan ikävää käytöstä, ja anteeksi pitää pyytää jos aihetta on. Kirjoitin myös että olen ollut näissä tilanteissa myös paikalla. Älä viitsi spekuloida suotta.

Ap

Olen eri mut sä sanoit kylläkin ettet kaikkeen puutuu vaan lapset saa itse hoitaa osan riidoistaan.

Mikä lasketaan nuoreksi vanhemmaksi?

Itse olen 33 vuotias, 7 vuotiaan lapsen äiti. Ja haluan aina selvittää lasten erimielisyydet/riidat, jos lapseni kokee, että häneltä tulee pyytää anteeksi tai vastaavasti lapsellani on paha mieli ja haluaa itse pyytää anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap saattaa vähätellä oman lapsensa yleistä käytöstä. Ap itsekään ei ehkä se leppoisin vanhempi, ihan siitä päättelen, että ap haluaa korostaa valittajavanhempien nuoruutta. Ikäänkuin vanhemmat valitsisivat siksi, että ovat nuoria eikä siksi että ap:n lapsi on käyttäytynyt huonosti.

Tiedän useita fiksuja nuoria vanhempia. Fiksuja vanhempia nämäkin ovat monessa asiassa, kirjoitin että pidän heistä noin muuten. Nuori vanhempi saattaa vain olla kokematon, ja suhtautuu esim. tämmöisiin asioihin liialla innolla. Omat vanhemmat lapseni ovat jo pian aikuisia. Alussa ekan lapsen kanssa olin itsekin yliherkkä joissakin asioissa. Ihan sen takia että olin kokematon. Nyt jo osannut hellittää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sittenkin mahdollista että lapsesi käyttäytyy hmm. Ilkeästi muita kohtaan? Tuosta sun puolustelusta vain jää sellainen kuva ettei syyttä ole keskusteltu. Lapseni kavereista osan kaverisuhteita kun miettii niin en todellakaan ymmärrä miksi edes ovat olevinaan kaveria, kun toisen käytös on törkeää.

Luitko nyt ollenkaan tuota aloitustani? Ymmärsitkin yhtään mitä luit? Mitä puolusteluja? En ole sokea, saati luule että oma lapsi on pelkkä herranterttu, joka ei ikinä tee mitään tyhmää. Kirjoitin että puutun aina jos huomaan ikävää käytöstä, ja anteeksi pitää pyytää jos aihetta on. Kirjoitin myös että olen ollut näissä tilanteissa myös paikalla. Älä viitsi spekuloida suotta.

Ap

Olen eri mut sä sanoit kylläkin ettet kaikkeen puutuu vaan lapset saa itse hoitaa osan riidoistaan.

Ei kaikkeen pidäkään puuttua. Ap

Ovat lukeneet kaikki kasvatusoppaat ja toimivat niiden mukaan. Oman järjen käyttö unohdettu.

Tuon ikäisten kanssa istutte saman pöydän ääreen ja lapset sitten saa itse puhua mitä tapahtui. Ehkä heilläkin silmät aukeaisi, että ehkei asia mennytkään ihan niin yksipuolisesti.

Kahinoita ja napinoita tulee aina, kun ihmiset ovat tekemisissä. On ihan ok olla erimieltä asioista. Osalle tulee jopa pahamieli, kun toinen ei olekaan samaa mieltä. Ehkä suuttuu.

Näitä tunteita olisi myös hyvä käydä sen lapsen kanssa läpi. Jos sille herrantertulle on opetettu, että jos tulee pahamieli, niin sitten se on kiusaamista.

Jos kukaan ei opeta lasta selvittämään riitoja oikealla tavalla, niin lapsi ei sitä opi - tai jos oppii, niin täysin vahingossa. Siksi aikuisten tulee opettaa, miten erimielisyydet hoidetaan rakentavasti.

Omalla lapsellani on sama tilanne kuin ap:n lapsen kaverilla eli ns. kaveri kärttää luokseen ja sitten kiusaa. Ns. kaverin äiti ei puutu asiaan, koska "lasten tulee itse selvittää välinsä". Hänen lapselleen vain ei ole opetettu, miten se tehdään toista kunnioittaen. Tämä ns. kaveri on kaiken lisäksi sellainen, että hänellä ei ole ystäviä ja ripustautuu väkisin niihin kilteimpiin ja sitten pyrkii eristämään ne muista haukkuen kuitenkin takanapäin, joten aika lailla monet keskustelut on oman lapsen kanssa käyty kaveruuden katkaisemisesta.

Lasten riitoihin tulee puuttua, niin lässyvanhemmalta kuin se tuntuukin, koska lapsille pitää opettaa ihan kaikki kengännauhojen solmimisesta hyvää käytökseen ja tunteidenhallintaan. Ap:n tapa olla puuttumatta ja sitten yllättäen puuttua on aika omituinen, ihan kuin hän e itsekään tietäisi, onko puuttunut vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa rasittavalta. Etkö kehtaa sanoa, että teidän periaatteisiin ei kuulu puuttua ihan niin intensiivisesti lasten leikkeihin?

Pitäisi kai sanoa. Muuten tämä jatkuu vuodesta toiseen. Kaveri on kuitenkin mukava, ja hän on meillä usein. Hän siis tykkää olla meillä, ja hän lähtee kotiin hyvillämielin. Yllätyksenä tuleekin kun vanhemmat soittaa että taas on kiusattu.

Ap

Jos tällaisia pikkujuttujen selvittelyjä tulee jatkuvasti, pitää uskaltaa laittaa sille stoppi. Sanoa että oman kokemuksen mukaan lapset oppivat parhaiten kun saavat itse selvittää pienet nahistelut. Ja että seurasit tilannetta vierestä ja lapset sen itse sopivat ja pääsivät tilanteesta eteenpäin. Tällaisten tilanteiden läpikäynti ei mielestäsi ole tarpeellista. Ja jos kaverilla tai vanhemmilla on tämän linjan kanssa ongelma niin lienee parasta pitää pieni leikkitauko ja nähdä välillä muita kavereita.

Meillä oli tuollainen naapuri, oikea uhriutuja ja lapsi on opetettu samanlaiseksi. Kun olivat ekalla totesin että nyt on aika antaa lasten jo vähän itsekin sovitella juttujaan enkä vastaillut jokaiseen ”teidän lapsi teki sitä ja tätä” viestiin. Ei se varsinaisesti auttanut, lapset etääntyvät sitten, eivät alunperinkään olleet parhaita kavereita. Sama kuvio on toistunut muiden perheiden kanssa.

Jotkut vanhemmat ovat aivan sokeita sille että omakin lapsi voi joskus olla ilkeä ihan tahallaan. Ja sehän on ihan okei ja normaalia, lapset opettelevat vasta. Mutta joillekin se on aivan mahdoton ajatus. Sen oman nuppusen joka mielenliikkua kuitenkin jokaisen pitäisi myötäillä.

Ei mitään aikuisten puhelinkonferensseja. Lapset puhumaan keskenään ja silli sipuli.