Ihan kiva kun lapsella on kaveri, mutta kaverin nuoret vanhemmat ovat todella rasittavia. Joka ikinen nahina pitää selvittää aikuisten voimalla

Vierailija kirjoitti:

Jos kukaan ei opeta lasta selvittämään riitoja oikealla tavalla, niin lapsi ei sitä opi - tai jos oppii, niin täysin vahingossa. Siksi aikuisten tulee opettaa, miten erimielisyydet hoidetaan rakentavasti.

Omalla lapsellani on sama tilanne kuin ap:n lapsen kaverilla eli ns. kaveri kärttää luokseen ja sitten kiusaa. Ns. kaverin äiti ei puutu asiaan, koska "lasten tulee itse selvittää välinsä". Hänen lapselleen vain ei ole opetettu, miten se tehdään toista kunnioittaen. Tämä ns. kaveri on kaiken lisäksi sellainen, että hänellä ei ole ystäviä ja ripustautuu väkisin niihin kilteimpiin ja sitten pyrkii eristämään ne muista haukkuen kuitenkin takanapäin, joten aika lailla monet keskustelut on oman lapsen kanssa käyty kaveruuden katkaisemisesta.

Lasten riitoihin tulee puuttua, niin lässyvanhemmalta kuin se tuntuukin, koska lapsille pitää opettaa ihan kaikki kengännauhojen solmimisesta hyvää käytökseen ja tunteidenhallintaan. Ap:n tapa olla puuttumatta ja sitten yllättäen puuttua on aika omituinen, ihan kuin hän e itsekään tietäisi, onko puuttunut vai ei.

Puhut nyt omasta tilanteestasi. Se on erilainen kuin meidän tilanteemme. Kiusaamiseen tulee aina puuttua. Voimia sinulle.

Ap

Voi hyvän tähden te naiset olette joskus vaikeita. Nyt sun miehesi sanoo sille toiselle miehelle että pikkuasioden käsittely loppuu nyt ja tähän tai kaverille tulee porttikielto. Ongelma ratkaistu. Te naiset teette pikkuongelmistakin hirveän draaman.

Kokemusta näistä molemmin puolin. Oman lapsen kaveri oli luonteeltaan hankala ja aina heille tuli kähinää. Oma lapseni koki sen kiusaamisena. Sen sijaan että olisin soittanut kaverin vanhemmille, opetin omalleni erilaisia strategioita miten tilanteista selviydytään. Jatkoivat ystävinä monta vuotta ja oma lapseni oppi paljon sosiaalisia taitoja.

Toimen lapseni taas oli mukana kähinässä, jossa kaveri koki tulleensa kiusatuksi ja kertoi äidilleen väritetyn tarinan. Äiti soitteli vihaisia puheluita sekä meille vanhemmille että näille 7-vuotiaille lapsille. Se ystävyys loppui kuin seinään. Oma lapseni ei sen koommin halunnut olla missään tekemisissä k.o. kaverin kanssa.

Ymmärrän hyvin, että tuo tuntuu rasittavalta. On ikävää, jos omaa lasta syytellään asioista, joista itsellä on tyystin eri tulkinta.

Mutta osaatko ajatella asiaa myös sen kaverin ja hänen vanhempiensa näkökulmasta? He ovat kuulleet lapsenasa näkökulman ja jos lapsi liioittelee asioita kotona, totta kai he haluavat tietää, mitä on tapahtunut ja voisiko asialle tehdä jotakin.

Muistanet, että sitä kaveria on lapsena kiusattu päiväkodissa. Älä ala sitä kyseenalaistaa, lapsen ryhmää ei herkästi vaihdeta. Vaikka oletkin nyt selvästi tehnyt sen tulkinnan, että kaverin vanhemmat ovat ylisuojelevia hössöjä, he ehkä eivät ole olleet sellaisia aina, vaan heistä on tullut sellaisia päiväkodin aidon kiusaamisen takia.

Minä toki en tiedä, onko noin, mutta huom - sinäkään et tiedä! Ei pk-väki muiden lasten vanhemmille tuollaisista asioista kerro. Ja sun oma lapsesi ei ole pätevä raportoija, hän tuskin näki ennen kouluikää kaikkea asiaan liittyvää.

Totta kai heidän pitäisi edes harkita sitä vaihtoehtoa, että heidän lapsensa kertoo asioista omasta näkökulmastaan ja sun lapsesi versio asioista voi olla hyvästä syystä erilainen. Aina pitäisi ensin kysyä!!

Sunkaan versiosi aioista muuten ei ole välttämättä sen todenpi, ihmisillä on ihan inhimillinen taipumus tulkita asioita subjektiivisesti oman lapsensa puolta pitäen.

Mutta jos koet, että se kaveri värittää asioita ja sun lapsen versio tapahtuneesta on eri, sun pitää totta kai tuoda asia esille. Että otetaanpa ihan rauhallisesti ja otetaan ihan ekana selvää, mitä on tapahtunut. Meidän Maijan mukaan siinä kävi näin ja näin.

Ja kyllä sinun mielestäni kannattaa sanoa, jos he sinusta puuttuvat olemattomiin asioihin. Että "minun tulkintani on, että tuossa lapset ovat vaan olleet eri mieltä asioista, eikä ketään ole kiusattu, mitäpä jos ei me aikuiset nyt puuttuttaisi asiaan mitenkään. Minusta lapset oppivat ongelman- ja erimielisyyksien ratkomista paremmin, kun me aikuiset annamme heidä itsenäisesti ratkoa niitä!"

Jos tuntuu siltä, että joka leikki päättyy riitaan ja jälkiselvittelyihin, ehkä on parempi, että kehotat lastasi etsimään muuta seuraa. Ei lapset kaikki ole sillä lailla samasta puusta veistettyjä, että heillä synkkaa ja yhdessäolo pelaa! Eikä siinäkään tarvitse hakea sen kummemmin syntipukkeja kenestäkään. Niin vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa rasittavalta. Etkö kehtaa sanoa, että teidän periaatteisiin ei kuulu puuttua ihan niin intensiivisesti lasten leikkeihin?

Pitäisi kai sanoa. Muuten tämä jatkuu vuodesta toiseen. Kaveri on kuitenkin mukava, ja hän on meillä usein. Hän siis tykkää olla meillä, ja hän lähtee kotiin hyvillämielin. Yllätyksenä tuleekin kun vanhemmat soittaa että taas on kiusattu.

Ap

Olen tuntenut sellaisen hullun vanhemman, joka ilmeisesti analysoi ihan kaiken lapsen kanssa niin, että lapsikin sekosi. Ehkä tuon lapsen äiti käy lapsen kanssa läpi kaiken, mitä teillä tehtiin ja sanottiin, joten aivan varmasti jokin erimielisyys, jonka lapset selvittivät luontevasti keskenään, nousee arvoon arvaamattomaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvän tähden te naiset olette joskus vaikeita. Nyt sun miehesi sanoo sille toiselle miehelle että pikkuasioden käsittely loppuu nyt ja tähän tai kaverille tulee porttikielto. Ongelma ratkaistu. Te naiset teette pikkuongelmistakin hirveän draaman.

Miten niin? Mieshän se tässäkin tapauksessa on draamaa järkkäämässä käymällä keskustelua puhelimen välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kukaan ei opeta lasta selvittämään riitoja oikealla tavalla, niin lapsi ei sitä opi - tai jos oppii, niin täysin vahingossa. Siksi aikuisten tulee opettaa, miten erimielisyydet hoidetaan rakentavasti.

Omalla lapsellani on sama tilanne kuin ap:n lapsen kaverilla eli ns. kaveri kärttää luokseen ja sitten kiusaa. Ns. kaverin äiti ei puutu asiaan, koska "lasten tulee itse selvittää välinsä". Hänen lapselleen vain ei ole opetettu, miten se tehdään toista kunnioittaen. Tämä ns. kaveri on kaiken lisäksi sellainen, että hänellä ei ole ystäviä ja ripustautuu väkisin niihin kilteimpiin ja sitten pyrkii eristämään ne muista haukkuen kuitenkin takanapäin, joten aika lailla monet keskustelut on oman lapsen kanssa käyty kaveruuden katkaisemisesta.

Lasten riitoihin tulee puuttua, niin lässyvanhemmalta kuin se tuntuukin, koska lapsille pitää opettaa ihan kaikki kengännauhojen solmimisesta hyvää käytökseen ja tunteidenhallintaan. Ap:n tapa olla puuttumatta ja sitten yllättäen puuttua on aika omituinen, ihan kuin hän e itsekään tietäisi, onko puuttunut vai ei.

Puhut nyt omasta tilanteestasi. Se on erilainen kuin meidän tilanteemme. Kiusaamiseen tulee aina puuttua. Voimia sinulle.

Ap

Ehei, tilanne on ihan sama. Sinä vain et halua nähdä kiusaamista ja siksi olisi tärkeää, että tuo lapsesi kaveri pysyy etäällä lapsestasi. Kun teillä riitoja ratkotaan haitallisella tavalla, niin siitä ei seuraa lasten kavereille mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kukaan ei opeta lasta selvittämään riitoja oikealla tavalla, niin lapsi ei sitä opi - tai jos oppii, niin täysin vahingossa. Siksi aikuisten tulee opettaa, miten erimielisyydet hoidetaan rakentavasti.

Omalla lapsellani on sama tilanne kuin ap:n lapsen kaverilla eli ns. kaveri kärttää luokseen ja sitten kiusaa. Ns. kaverin äiti ei puutu asiaan, koska "lasten tulee itse selvittää välinsä". Hänen lapselleen vain ei ole opetettu, miten se tehdään toista kunnioittaen. Tämä ns. kaveri on kaiken lisäksi sellainen, että hänellä ei ole ystäviä ja ripustautuu väkisin niihin kilteimpiin ja sitten pyrkii eristämään ne muista haukkuen kuitenkin takanapäin, joten aika lailla monet keskustelut on oman lapsen kanssa käyty kaveruuden katkaisemisesta.

Lasten riitoihin tulee puuttua, niin lässyvanhemmalta kuin se tuntuukin, koska lapsille pitää opettaa ihan kaikki kengännauhojen solmimisesta hyvää käytökseen ja tunteidenhallintaan. Ap:n tapa olla puuttumatta ja sitten yllättäen puuttua on aika omituinen, ihan kuin hän e itsekään tietäisi, onko puuttunut vai ei.

Puhut nyt omasta tilanteestasi. Se on erilainen kuin meidän tilanteemme. Kiusaamiseen tulee aina puuttua. Voimia sinulle.

Ap

Ehei, tilanne on ihan sama. Sinä vain et halua nähdä kiusaamista ja siksi olisi tärkeää, että tuo lapsesi kaveri pysyy etäällä lapsestasi. Kun teillä riitoja ratkotaan haitallisella tavalla, niin siitä ei seuraa lasten kavereille mitään hyvää.

😀 Että sellainen tapaus. Hohhoijaa..

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että tuo tuntuu rasittavalta. On ikävää, jos omaa lasta syytellään asioista, joista itsellä on tyystin eri tulkinta.

Mutta osaatko ajatella asiaa myös sen kaverin ja hänen vanhempiensa näkökulmasta? He ovat kuulleet lapsenasa näkökulman ja jos lapsi liioittelee asioita kotona, totta kai he haluavat tietää, mitä on tapahtunut ja voisiko asialle tehdä jotakin.

Muistanet, että sitä kaveria on lapsena kiusattu päiväkodissa. Älä ala sitä kyseenalaistaa, lapsen ryhmää ei herkästi vaihdeta. Vaikka oletkin nyt selvästi tehnyt sen tulkinnan, että kaverin vanhemmat ovat ylisuojelevia hössöjä, he ehkä eivät ole olleet sellaisia aina, vaan heistä on tullut sellaisia päiväkodin aidon kiusaamisen takia.

Minä toki en tiedä, onko noin, mutta huom - sinäkään et tiedä! Ei pk-väki muiden lasten vanhemmille tuollaisista asioista kerro. Ja sun oma lapsesi ei ole pätevä raportoija, hän tuskin näki ennen kouluikää kaikkea asiaan liittyvää.

Totta kai heidän pitäisi edes harkita sitä vaihtoehtoa, että heidän lapsensa kertoo asioista omasta näkökulmastaan ja sun lapsesi versio asioista voi olla hyvästä syystä erilainen. Aina pitäisi ensin kysyä!!

Sunkaan versiosi aioista muuten ei ole välttämättä sen todenpi, ihmisillä on ihan inhimillinen taipumus tulkita asioita subjektiivisesti oman lapsensa puolta pitäen.

Mutta jos koet, että se kaveri värittää asioita ja sun lapsen versio tapahtuneesta on eri, sun pitää totta kai tuoda asia esille. Että otetaanpa ihan rauhallisesti ja otetaan ihan ekana selvää, mitä on tapahtunut. Meidän Maijan mukaan siinä kävi näin ja näin.

Ja kyllä sinun mielestäni kannattaa sanoa, jos he sinusta puuttuvat olemattomiin asioihin. Että "minun tulkintani on, että tuossa lapset ovat vaan olleet eri mieltä asioista, eikä ketään ole kiusattu, mitäpä jos ei me aikuiset nyt puuttuttaisi asiaan mitenkään. Minusta lapset oppivat ongelman- ja erimielisyyksien ratkomista paremmin, kun me aikuiset annamme heidä itsenäisesti ratkoa niitä!"

Jos tuntuu siltä, että joka leikki päättyy riitaan ja jälkiselvittelyihin, ehkä on parempi, että kehotat lastasi etsimään muuta seuraa. Ei lapset kaikki ole sillä lailla samasta puusta veistettyjä, että heillä synkkaa ja yhdessäolo pelaa! Eikä siinäkään tarvitse hakea sen kummemmin syntipukkeja kenestäkään. Niin vain on.

Ei kyse ollut mistään riidoista, vaan lähinnä pienistä nahinoista joita tapahtuu kaikille jatkuvasti. Ja niitä sitten pitäisi jälkiselvitellä. Tai no, tiedän, että kys kirjoittajan kanssa mä olisin samoissa väleissä...

ohis

Uppe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että tuo tuntuu rasittavalta. On ikävää, jos omaa lasta syytellään asioista, joista itsellä on tyystin eri tulkinta.

Mutta osaatko ajatella asiaa myös sen kaverin ja hänen vanhempiensa näkökulmasta? He ovat kuulleet lapsenasa näkökulman ja jos lapsi liioittelee asioita kotona, totta kai he haluavat tietää, mitä on tapahtunut ja voisiko asialle tehdä jotakin.

Muistanet, että sitä kaveria on lapsena kiusattu päiväkodissa. Älä ala sitä kyseenalaistaa, lapsen ryhmää ei herkästi vaihdeta. Vaikka oletkin nyt selvästi tehnyt sen tulkinnan, että kaverin vanhemmat ovat ylisuojelevia hössöjä, he ehkä eivät ole olleet sellaisia aina, vaan heistä on tullut sellaisia päiväkodin aidon kiusaamisen takia.

Minä toki en tiedä, onko noin, mutta huom - sinäkään et tiedä! Ei pk-väki muiden lasten vanhemmille tuollaisista asioista kerro. Ja sun oma lapsesi ei ole pätevä raportoija, hän tuskin näki ennen kouluikää kaikkea asiaan liittyvää.

Totta kai heidän pitäisi edes harkita sitä vaihtoehtoa, että heidän lapsensa kertoo asioista omasta näkökulmastaan ja sun lapsesi versio asioista voi olla hyvästä syystä erilainen. Aina pitäisi ensin kysyä!!

Sunkaan versiosi aioista muuten ei ole välttämättä sen todenpi, ihmisillä on ihan inhimillinen taipumus tulkita asioita subjektiivisesti oman lapsensa puolta pitäen.

Mutta jos koet, että se kaveri värittää asioita ja sun lapsen versio tapahtuneesta on eri, sun pitää totta kai tuoda asia esille. Että otetaanpa ihan rauhallisesti ja otetaan ihan ekana selvää, mitä on tapahtunut. Meidän Maijan mukaan siinä kävi näin ja näin.

Ja kyllä sinun mielestäni kannattaa sanoa, jos he sinusta puuttuvat olemattomiin asioihin. Että "minun tulkintani on, että tuossa lapset ovat vaan olleet eri mieltä asioista, eikä ketään ole kiusattu, mitäpä jos ei me aikuiset nyt puuttuttaisi asiaan mitenkään. Minusta lapset oppivat ongelman- ja erimielisyyksien ratkomista paremmin, kun me aikuiset annamme heidä itsenäisesti ratkoa niitä!"

Jos tuntuu siltä, että joka leikki päättyy riitaan ja jälkiselvittelyihin, ehkä on parempi, että kehotat lastasi etsimään muuta seuraa. Ei lapset kaikki ole sillä lailla samasta puusta veistettyjä, että heillä synkkaa ja yhdessäolo pelaa! Eikä siinäkään tarvitse hakea sen kummemmin syntipukkeja kenestäkään. Niin vain on.

Ei kyse ollut mistään riidoista, vaan lähinnä pienistä nahinoista joita tapahtuu kaikille jatkuvasti. Ja niitä sitten pitäisi jälkiselvitellä. Tai no, tiedän, että kys kirjoittajan kanssa mä olisin samoissa väleissä...

ohis

Anteeksi nyt mutta kuka sinä olet ja millä lihaksella tulet ap:n puolesta selittämään, mistä lapsien välillä oli kyse? Nahinat ovat riitoja nekin. Erimielisyyksiä. En minä nyt mistään nyrkkitapeluista puhunut, ap kyllä kertoo itsekin puuttuvansa vakavampiin skismoihin.

Kaikilla lapsilla on riitoja ja erimielisyyksiä. Vaikka ihan vaan siitä, mitä aletaan leikkiä ja kenen säännöillä. Olen pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että jos nuo eivät säännöllisesti pääty siihen, että toinen pääsee sanelemaan asiat, niihin ei kannata aikuisten sekaantua. Yksipuoliseen pomotteluun kyllä.

24