Lue keskustelun säännöt.
En rankaise koskaan lapsiani
30.09.2014 |
Tuli tuosta jäähykeskustelusta mieleen, että en ole koskaan rangaissut lapsiani mistään asiasta. Ovatkin aika villejä ja omapäisiä, mutta koulussa kilttejä ja suosittuja kavereita ja heistä on kasvanut todella reiluja ja eettisiä lapsia, eivät kiusaa ja ovat pienemmille aina kivoja. He osaavat rakastaa ja näyttää kaikkia tunteitaan ja eivät tee tuhmuuksia sen enempää kuin muutkaan lapset. Lapset tyttö 9 v ja poika 7 v. Minua ja veljeänikään ei koskaan rangaistu mistään. Ja ihan hyviä ja menestyviä aikuisia meistä tuli. Muistan että vanhemmillani meni joskus hermot meihin ja saattoivat huutaa, mutta mitään aresteja, jäähyjä, luunappeja tai muita ei ollut koskaan. En siksi osaa itsekään sellaisia harrastaa kasvattajana. Ja ihan hyvin menee. Onko muita vastaavia?
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:49"] Lapset kärsii siitä, jos olet vielä lestadiolainen tjs niin en yhtään ihmettele jos lapset on ahdistuneita ja purkavat pahaa oloaan riehumisella.
[/quote]
Mitä tarkoitat tällä? Kysyy lestadiolainen 10 lapsen äiti.
[/quote]
Tarkoitan juurikin sitä mitä kirjoitin. En usko, että lapsilla on hyvä olla lestadiolaisperheissä. Mitä enemmän lapsia sitä pahempi lapsilla on olla. Olen niitten puolesta tosi surullinen, ja toivon että yhteiskunta kantais vastuunsa ja pelastais lapset pois näiltä kiihkouskovaisilta, jotka pilaa lapsiensa elämän tuputtaessaan oppejaan ja kummalisia tapojaan lapsilleen.
Kaikki sellaiset uskonnot, joissa kielletään jotain sellaista mikä on ihmiselle ominaista ja täysin luonnollista, ovat mielestäni ihmisiä henkisesti pahoinpiteleviä. Esimerkkeinä tuollaisista asioista; seksi, läheisyys ja kummallinen käsitys anteeksiannosta.. lista on loputon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:49"] Lapset kärsii siitä, jos olet vielä lestadiolainen tjs niin en yhtään ihmettele jos lapset on ahdistuneita ja purkavat pahaa oloaan riehumisella.
[/quote]
Mitä tarkoitat tällä? Kysyy lestadiolainen 10 lapsen äiti.
[/quote]
Tarkoitan juurikin sitä mitä kirjoitin. En usko, että lapsilla on hyvä olla lestadiolaisperheissä. Mitä enemmän lapsia sitä pahempi lapsilla on olla. Olen niitten puolesta tosi surullinen, ja toivon että yhteiskunta kantais vastuunsa ja pelastais lapset pois näiltä kiihkouskovaisilta, jotka pilaa lapsiensa elämän tuputtaessaan oppejaan ja kummalisia tapojaan lapsilleen.
Kaikki sellaiset uskonnot, joissa kielletään jotain sellaista mikä on ihmiselle ominaista ja täysin luonnollista, ovat mielestäni ihmisiä henkisesti pahoinpiteleviä. Esimerkkeinä tuollaisista asioista; seksi, läheisyys ja kummallinen käsitys anteeksiannosta.. lista on loputon..
[/quote]
Jaa no onpa sulla kummallinen käsitys lestadiolaisista. No en tosin ihmettele jos oot sen käsityksen muodostanut netin ja median perusteella. Mutta ei tarvi olla huolissaan ainakaan meidän lapsista, ovat onnellisia lapsia. Läheisyyttä ja huomiota ovat saaneet, ja leikkikavereita on aina :)
Kaadoin 8vuotiaan lattialle ja pidin hänet siten aloillaan ettei löisi ja potkisi muita tai tavaroita, kun tuli hillitön raivari, kun ei saanut pelata. Sopis hyvin tohon peli ketjuunkin, mutta haluaisin kyllä kuulla miten te toimitte, jotka ette mitenkään kajoa lapseen? Ei teillä ilmeisesti vain sitten ole lasta, joka riehuu?
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 06:35"]
En minäkään koe, että meillä olisi varsinaisesti rangaistukset käytössä (ei ainakaan ap:n luettelemia keinoja), mutta seuraukset teoista on. Jos heittää jotain kovaa lelua, lelu otetaan pois. Jos kiipeää ruokapöydälle, nostetaan pois pöydältä. Jos ottaa sisaruksen kädestä, annetaan lelu takaisin sisarukselle. Jos lähtee luvatta ruokapöydästä, ruoka viedään pois. Jos lyö sisarusta, katkaistaan tilanne ja otetaan sisarus lohdutettavaksi. Kaikkien näiden yhteydessä myös suullinen toruminen.
Rangaistuksia? Mielestäni ei. Kasvattamattomia? Ei sitäkään.
[/quote]
Meillä myös näin. Mielestäni on paljon järkevämpää opettaa syy-seurasusuhteita, jotka on oikeasti synkassa keskenään, kuin mitenkään itse tapahtumana liittyvillä rangaistuksilla.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 01:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 01:48"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"] Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä? [/quote] Mitä pahaa on kalsarit päässä juoksentelussa? Oma lapseni oli pienenä hyvin leikkisä ja tykkäsi kujeilla vaatteilla tms. Joskus meni myös puhtaat kalsarit päähän ja sitten naurettiin hilpeästi, minä ja lapset. Meillä on valokuvankin, jossa hän poseeraa kalsarit päässään iloisesti virnistäen. Eivätkä lapset yleensä riko tavaroita tahallaan vaan vahingossa, eikä vahingosta pidä rangaista. Eri asia on, jos rikkoo tahallaan. Silloin lapsi on mielestäni ahdistunut ja silloin pitää miettiä, mistä ahdistus johtuu. Olisiko huomion hakemista? Eivätkö vanhemmat jaksa viettää aikaa lapsen kanssa tarpeeksi? Onko lasta kohdeltu epäoikeudenmukaisesti? [/quote] joo teillä ei selvästikään ole temperamenttisia lapsia :'D jos vaikka rikkoo siksi, että on raivostunut. Ei siihen ahdistusta tarvita. Ja joo kalsarit päässä juokseminen voi olla kivaa, jos ei ole ilta ja pitäisi mennä nukkumaan taikka aamu ja pitäisi lähteä kouluun ;) mutta toki teillä vain nauretaan yhdessä, vaikka myöhästytään töistä ja koulusta, kun ei lapsia huvita pukea.
[/quote]
Meillä ei lapset temppuilleet, jolleivat vaatteet menneet päälle hyvällä, niin sitten väkisin. Joskus jouduttiin kaatamaan lapsi eteisen lattialle selälleen, toinen vanhempi piti kiinni ja toinen kiskoi vaatteet päälle. Pentu kiljui kuin tapettava sika, mutta kun muutaman kerran joutui alistumaan, oppi että kun on pukemisen ja lähtemisen aika, niin silloin ei temppuiltu. Ruoan kanssa ei liioin leikitty, jollei ruoka muuten mennyt suuhun vaan sitä heiteltiin pitkin seiniä, otti toinen vanhemmista käsistä kiinni ja toinen mätti ruokaa suuhun.
Meillä eivät lapset temppuilleet, ne kasvatettiin kovassa kurissa. Ja nyt ovat muistelleet sitä, kuinka kauheita he olivat lapsina. Kävivät naapureissakin tekemässä pahojaan, jouduttiin maksamaan yhdelle naapurille uudet omenapuut, meidän lapset olivat käyneet repimässä vasta istutetuista taimista oksat irti kostoksi siitä, että jäätyään kiinni naapurin hernemaalla saivat satikutia, eli kunnon haukkumiset naapurilta. Muiden lapset eivät saaneet leikkiä meidän "kauhukakaroiden kanssa" koulussa eivät opettajat olisi halunneet meidän jälkikasvua opetettavakseen. Tilanne alkoi rauhoittua vasta, kun ikää tuli 15-16 vuotta. Tuntuu vieläkin siltä, että meidän mukuloilla ei ole ollutkaan muuta kuin pitkää uhmaikää ja sitten murrosikää.
Ei me missään niiden mukuloiden kanssa voitu käydäkään. Kukaan ei kutsunut meitä kylään perheenä. Meidät vanhemmat kutsuttiin ilman lapsia, mutta kun kukaan ei suostunut meille lapsenvahdiksi, niin ei me vanhemmatkaan minnekään päästy. Kerran käytiin etelässä, mutta se jäi todellakin ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Hävetti jo lentomatkalla lasten käytös. Kuvittelivat, etteivät käytösohjeet päteneet muualla kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pienellä koiralla aina kuivamuonaa tarjolla. Lisäksi annetaan sillontällön kesäruokaa, luita jne. Mutta illalla viiminen lenkki tehdään yöllä ja eka 7 aamulla, mutta joskus saattaa olosuhteiden takia iltalenkki olla aiemmin tai aamulenkki myöhemmin, mutta silti koira voi pidätellä jopa yli 12h. Eli kyllä on nyt vika jossain muussa, kun koiran koossa!
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:17"]Meillä on pienellä koiralla aina kuivamuonaa tarjolla. Lisäksi annetaan sillontällön kesäruokaa, luita jne. Mutta illalla viiminen lenkki tehdään yöllä ja eka 7 aamulla, mutta joskus saattaa olosuhteiden takia iltalenkki olla aiemmin tai aamulenkki myöhemmin, mutta silti koira voi pidätellä jopa yli 12h. Eli kyllä on nyt vika jossain muussa, kun koiran koossa!
[/quote] oho meni kyllä nyt väärään ketjuun. IPhone sekoili :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 06:35"]
En minäkään koe, että meillä olisi varsinaisesti rangaistukset käytössä (ei ainakaan ap:n luettelemia keinoja), mutta seuraukset teoista on. Jos heittää jotain kovaa lelua, lelu otetaan pois. Jos kiipeää ruokapöydälle, nostetaan pois pöydältä. Jos ottaa sisaruksen kädestä, annetaan lelu takaisin sisarukselle. Jos lähtee luvatta ruokapöydästä, ruoka viedään pois. Jos lyö sisarusta, katkaistaan tilanne ja otetaan sisarus lohdutettavaksi. Kaikkien näiden yhteydessä myös suullinen toruminen.
[/quote]
Ihmiset varmaan käsittää sanan rangaistus erilaisin tavoin. Toinen sanoo seuraus / seuraamus ja toinen samaa asiaa rangaistukseksi. Poliisi taitaa puhua rangaistusseuraamuksesta. Yllä olevan viestin olisi voinut kirjoittaa näin:
Jos heittää jotain kovaa lelua, lelu otetaan rangaistukseksi pois. Jos kiipeää ruokapöydälle, nostetaan rangaistukseksi pois pöydältä. Jos ottaa sisaruksen kädestä, rankaistaan antamalla lelu takaisin sisarukselle. Jos lähtee luvatta ruokapöydästä, ruoka viedään rangaistukseksi pois. Jos lyö sisarusta, katkaistaan tilanne ja otetaan sisarus lohdutettavaksi. Kaikkien näiden yhteydessä myös suullinen rangaistus torumalla.
mikä on rangaistus? Jäähy? Vai onko jäähy seuras riehumisesta? Ruokalautasen pois ottamien?
Missä kohtaa syyn seuraus ei ole rangaistus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä teidän kertomukset nyt ei kuitenkaan oikein auta ketään, kun ette erittele millä olette saaneet lapset noudattamaan niitä rajoja ja sääntöjä joiden rikkomisesta ei seuraa mitään. Tiettyyn pisteeseen asti tiettyjen lasten kohdalla kai se voi mennä niin että lapsi haluaakin vain miellyttää ja tekee mitä sanotaan, mutta suurella osalla ei. Miten sellaisen lapsen kanssa noudatetaan tuota rankaisemattomuutta joka huomaa että millään ei ole mitään seurauksia ja käyttää sitä tietoisesti hyväksi?
Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"]
Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä?
[/quote]
Mitä pahaa on kalsarit päässä juoksentelussa? Oma lapseni oli pienenä hyvin leikkisä ja tykkäsi kujeilla vaatteilla tms. Joskus meni myös puhtaat kalsarit päähän ja sitten naurettiin hilpeästi, minä ja lapset. Meillä on valokuvankin, jossa hän poseeraa kalsarit päässään iloisesti virnistäen.
Eivätkä lapset yleensä riko tavaroita tahallaan vaan vahingossa, eikä vahingosta pidä rangaista. Eri asia on, jos rikkoo tahallaan. Silloin lapsi on mielestäni ahdistunut ja silloin pitää miettiä, mistä ahdistus johtuu. Olisiko huomion hakemista? Eivätkö vanhemmat jaksa viettää aikaa lapsen kanssa tarpeeksi? Onko lasta kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"]
Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä?
[/quote]
Joo toi on selvä nyrkin paikka, sit ainakin oppii!
Mä veikkaan että ne antaa lapsille huomiota ja ymmärrystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 01:48"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"]
Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä?
[/quote]
Mitä pahaa on kalsarit päässä juoksentelussa? Oma lapseni oli pienenä hyvin leikkisä ja tykkäsi kujeilla vaatteilla tms. Joskus meni myös puhtaat kalsarit päähän ja sitten naurettiin hilpeästi, minä ja lapset. Meillä on valokuvankin, jossa hän poseeraa kalsarit päässään iloisesti virnistäen.
Eivätkä lapset yleensä riko tavaroita tahallaan vaan vahingossa, eikä vahingosta pidä rangaista. Eri asia on, jos rikkoo tahallaan. Silloin lapsi on mielestäni ahdistunut ja silloin pitää miettiä, mistä ahdistus johtuu. Olisiko huomion hakemista? Eivätkö vanhemmat jaksa viettää aikaa lapsen kanssa tarpeeksi? Onko lasta kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?
[/quote] joo teillä ei selvästikään ole temperamenttisia lapsia :'D jos vaikka rikkoo siksi, että on raivostunut. Ei siihen ahdistusta tarvita. Ja joo kalsarit päässä juokseminen voi olla kivaa, jos ei ole ilta ja pitäisi mennä nukkumaan taikka aamu ja pitäisi lähteä kouluun ;) mutta toki teillä vain nauretaan yhdessä, vaikka myöhästytään töistä ja koulusta, kun ei lapsia huvita pukea.
Niin tai mitäs sitten tehdään, kun veli heittää siskoa legolla silmään ja sisko puree veljeä poskeen? Ainiin ei teidän lapset sitäkään tee, kun he leikkivät aina nätisti
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 01:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 01:48"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"] Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä? [/quote] Mitä pahaa on kalsarit päässä juoksentelussa? Oma lapseni oli pienenä hyvin leikkisä ja tykkäsi kujeilla vaatteilla tms. Joskus meni myös puhtaat kalsarit päähän ja sitten naurettiin hilpeästi, minä ja lapset. Meillä on valokuvankin, jossa hän poseeraa kalsarit päässään iloisesti virnistäen. Eivätkä lapset yleensä riko tavaroita tahallaan vaan vahingossa, eikä vahingosta pidä rangaista. Eri asia on, jos rikkoo tahallaan. Silloin lapsi on mielestäni ahdistunut ja silloin pitää miettiä, mistä ahdistus johtuu. Olisiko huomion hakemista? Eivätkö vanhemmat jaksa viettää aikaa lapsen kanssa tarpeeksi? Onko lasta kohdeltu epäoikeudenmukaisesti? [/quote] joo teillä ei selvästikään ole temperamenttisia lapsia :'D jos vaikka rikkoo siksi, että on raivostunut. Ei siihen ahdistusta tarvita. Ja joo kalsarit päässä juokseminen voi olla kivaa, jos ei ole ilta ja pitäisi mennä nukkumaan taikka aamu ja pitäisi lähteä kouluun ;) mutta toki teillä vain nauretaan yhdessä, vaikka myöhästytään töistä ja koulusta, kun ei lapsia huvita pukea.
[/quote]
Kyllä temperamenttiakin löytyi ja löytyy yhä. Yleensä kiukunpurkaukset ovat kuitenkin jääneet sanalliselle tasolle. On ollut väittelyitä, riitoja ja jopa kilpahuutoa (mistä en tietenkään ole erityisemmin ylpeä äitinä näin jälkeenpäin). Keskusteleminen on kuitenkin paljon tehokkaampi tapa hoitaa asioita.
Ja tuo kalsarit päässä juoksentelu ajoittui niihin aikoihin, kun olimme kotona äitiyslomani vuoksi, joten oli varaa kikatella, kun ei ollut kiire minnekään. Myöhemmin kouluikäisenä pukemisen suhteen ei ole ollut ongelmia. :)
Minusta tässä pitäisi myös pohtia miten ihmiset käsittävät rangaistuksen ja teoilla on seuraukset asiat.
Meinasin nimittäin tulla sanomaan etten todellakaan usko että rangaistuksetta voi kasvattaa. Sitten kun luin kommentit tajusin että meillä oli pieni vaihe alle kouluikäisinä kun lapsille käytettin jäähyä.
Rajat on olleet aina suhteellisen tiukat mielestäni ja niistä on pidetty kiinni. Mutta rangaistuksia ei ole tarvittu paljoa. Nykyään esim huoneet siivotaan joskus oma-aloitteisesti, useinmiten pyyntöni jälkeen mutta kertaakaan ei ole tarvinut lähteä toteuttamaan "teoilla on seuraus" linjaa eli jos ei itse siivota niin äiti siivoaa. Silloin vain siirtyy paljon leluja varastoon koska äiti ei niitä jaksa siivoilla jos et itse siivoa huonettasi. Eli uhkaus ja sen selvittäminen mitä tapahtuu jos ei tottele riittää. Tietävät että toteutan kyllä uhkaukseni jos eivät tottele.
Mutta onko tuo nyt sitten raakaa uhkailua vai reilua teoilla on seurauksensa selitystä, en tiedä.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 02:56"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 01:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 01:48"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"] Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä? [/quote] Mitä pahaa on kalsarit päässä juoksentelussa? Oma lapseni oli pienenä hyvin leikkisä ja tykkäsi kujeilla vaatteilla tms. Joskus meni myös puhtaat kalsarit päähän ja sitten naurettiin hilpeästi, minä ja lapset. Meillä on valokuvankin, jossa hän poseeraa kalsarit päässään iloisesti virnistäen. Eivätkä lapset yleensä riko tavaroita tahallaan vaan vahingossa, eikä vahingosta pidä rangaista. Eri asia on, jos rikkoo tahallaan. Silloin lapsi on mielestäni ahdistunut ja silloin pitää miettiä, mistä ahdistus johtuu. Olisiko huomion hakemista? Eivätkö vanhemmat jaksa viettää aikaa lapsen kanssa tarpeeksi? Onko lasta kohdeltu epäoikeudenmukaisesti? [/quote] joo teillä ei selvästikään ole temperamenttisia lapsia :'D jos vaikka rikkoo siksi, että on raivostunut. Ei siihen ahdistusta tarvita. Ja joo kalsarit päässä juokseminen voi olla kivaa, jos ei ole ilta ja pitäisi mennä nukkumaan taikka aamu ja pitäisi lähteä kouluun ;) mutta toki teillä vain nauretaan yhdessä, vaikka myöhästytään töistä ja koulusta, kun ei lapsia huvita pukea.
[/quote]
Kyllä temperamenttiakin löytyi ja löytyy yhä. Yleensä kiukunpurkaukset ovat kuitenkin jääneet sanalliselle tasolle. On ollut väittelyitä, riitoja ja jopa kilpahuutoa (mistä en tietenkään ole erityisemmin ylpeä äitinä näin jälkeenpäin). Keskusteleminen on kuitenkin paljon tehokkaampi tapa hoitaa asioita.
Ja tuo kalsarit päässä juoksentelu ajoittui niihin aikoihin, kun olimme kotona äitiyslomani vuoksi, joten oli varaa kikatella, kun ei ollut kiire minnekään. Myöhemmin kouluikäisenä pukemisen suhteen ei ole ollut ongelmia. :)
[/quote]
Mun on kyllä näin ohimennen sanottava että ei sun lapsilladi onneksi liikaa ole temperamenttia. :)
Minulla on neljä lasta, jokainen erilainen. Yksi juuri tällainen jolla tavarat lentää kun suuttumus tulee.
Jäähyä vältelty mutta välillä rauhoittuminen on ollut paikallaan. Sitten on tällainen jonka kiukku jää sanalliseksi ja menee ohi puhumalla. Ne oli ne ääripäät :)
En minäkään koe, että meillä olisi varsinaisesti rangaistukset käytössä (ei ainakaan ap:n luettelemia keinoja), mutta seuraukset teoista on. Jos heittää jotain kovaa lelua, lelu otetaan pois. Jos kiipeää ruokapöydälle, nostetaan pois pöydältä. Jos ottaa sisaruksen kädestä, annetaan lelu takaisin sisarukselle. Jos lähtee luvatta ruokapöydästä, ruoka viedään pois. Jos lyö sisarusta, katkaistaan tilanne ja otetaan sisarus lohdutettavaksi. Kaikkien näiden yhteydessä myös suullinen toruminen.
Rangaistuksia? Mielestäni ei. Kasvattamattomia? Ei sitäkään.
Aikuisella on aina vapaus valita, miten hän toimii. Lapsi ei ole "hankala ja ilkeä" ja "pakota" aikuista toimimaan tietyllä tavalla. Lapsi ei osaa vielä kontrolloida tunteitaan ja käyttäytymistään, hän vasta opettelee elämään. Aikuinen sen sijaan voi valita, miten eri tilanteissa toimii. Lapsi ei siis koskaan pakota aikuista lyömään, antamaan luunappia tai edistämään itseään. Aikuinen toimii huonolla tavalla joko siksi, ettei tiedä muusta tai ei viitsi muuta.
Kuvitellaan esimerkki. Aikuinen tulee hakemaan lasta päiväkodin pihalta, lapsi ei halua lähteä kotiin. Vanhempi seisoo lapsen vieressä: "Tule nyt, lähdettäisiinkö kotiin? Tule nyt, lähdetään. Maijaaaa, tule nyt!" Lapsi jatkaa leikkejään, koska vanhempi antaa hänelle mahdollisuuden siihen ja lapsi on tottunut, ettei vanhempi tarkoita sanomaansa; vanhempi ei tee mitään, vaikka lapsi ei tule. Episodi jatkuu. Vanhemman mielestä lapsi on hankala, kun ei tottele. Vanhempaa väsyttää töiden jälkeen, olisi jo kiire kauppaankin. Hänen mielestään lapsi kiukuttelee turhaan, eikä usko. "Nyt jos et ala tulla, et saa katsoa kotona Pikku Kakkosta!!" Vanhempi turvautuu uhkailuun ja rangaistukseen, hänen mielestään lapsi pakottaa hänet siihen olemalla tottelematon.
Toinen versio: Vanhempi tulee hakemaan lasta päiväkodista. "Hei muru, oliko sulla kiva päivä? Tule, mennään käymään yhdessä kaupassa ja sitten kotiin." Vanhempi tarttuu lasta kädestä ja taluttaa hänet autolle. Tarpeen vaatiessa vanhempi toteaa rauhallisen jämäkästi, että nyt on kotiinlähdön aika ja nyt mennään, sekä nappaa lapsen kainaloonsa. Ei tarvitse uhkailua tai rangaistuksia. Vanhemmalla on vapaus valita, miten hän toimii.