Lue keskustelun säännöt.
En rankaise koskaan lapsiani
30.09.2014 |
Tuli tuosta jäähykeskustelusta mieleen, että en ole koskaan rangaissut lapsiani mistään asiasta. Ovatkin aika villejä ja omapäisiä, mutta koulussa kilttejä ja suosittuja kavereita ja heistä on kasvanut todella reiluja ja eettisiä lapsia, eivät kiusaa ja ovat pienemmille aina kivoja. He osaavat rakastaa ja näyttää kaikkia tunteitaan ja eivät tee tuhmuuksia sen enempää kuin muutkaan lapset. Lapset tyttö 9 v ja poika 7 v. Minua ja veljeänikään ei koskaan rangaistu mistään. Ja ihan hyviä ja menestyviä aikuisia meistä tuli. Muistan että vanhemmillani meni joskus hermot meihin ja saattoivat huutaa, mutta mitään aresteja, jäähyjä, luunappeja tai muita ei ollut koskaan. En siksi osaa itsekään sellaisia harrastaa kasvattajana. Ja ihan hyvin menee. Onko muita vastaavia?
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:39"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:44"]
monta lasta sulla on? Ei taida kuitenkaan olla käsitystä vaativasta lapsesta. Mut ehkä mä lopetan tähän, kun syyllistät kokoajan vain enemmän. Minä tein kaikki kotityöt vauva sylissä, se sama roikkuminen jatkui läpi elämän. Toiset lapset vain ei saa sitä huomiota koskaan tarpeeksi. Hän on nyt 9vuotias ja haluaa koulun jälkeen minun seuraani eikä kavereiden. Minulla on muitakin lapsia eikä edes 2v roiku noin. Hän ei myöskään ole vanhin lapseni, joten tiedän ettei kyllä ole huomion puutteesta kyse. Hän on vain vaativa persoona.
[/quote]
Kaksi lasta, poika ja tyttö. Molemmat olleet aina tosi paljon sylissä, välillä yhtäaikaakin. Minusta paras ohje on että muistaa silittää lapsia enemmän kuin vaatteita. Sillä pääsee pitkälle.
Sitä voi pitää lasta sylissä niin ettei lapsi saa läheisyyden tarvettaan täytetyksi. Jos itseä ei huvita pitää lasta sylissä eikä antaa lapselle omaa energiaansa vaan pitää vaan kiukulla niin lapsi jää tyhjäksi tarvitsemastaan energiasta, ja alkaa vaatia lisää ja lisää...
[/quote] niin just :'D teeppä kolme lisää niin puhutaan sit uudestaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:40"]Helppo antaa neuvoja, jos itselle sattuu lapset jotka ovat luonnostaan rauhallisia. Meillä nyt 2-vuotias on jo reilusti alle vuoden ikäisestä heitellyt tavaroita. Jos joku tavara ei "tottele" lasta, ts vaikka laatikon luukku ei aukea tai vedettävän lelun naru jää pyörien väliin, lapsella menee välittömästi hermot ja lelu saa kyytiä. On yritetty nätisti selittää mutta suurempien vahinkojen välttämiseksi on usein pakko ottaa rangaistukseksi lelu pois. Pienempänä lapsi ei tietenkään ymmärtänyt syy-seuraussuhteita, mutta nyt ymmärtää ja silti ei puhe tehoa. Lapsen järjessä ei ole vikaa, puhuu lauseita ja ymmärtää puhetta hyvin, mutta sattuu vain omaamaan lyhyen pinnan.
Huomiota lapsi on saanut aina paljon, ja osaa todella sitä myös vaatia. Lapsen kanssa leikitään joka päivä lattialla istuen, ulkoillaan ja keskitytään vain lapseen useita tunteja päivässä. Mutta siitä huolimatta lapsi vaati ne loputkin tunnit ihan jatkuvaa huomiota, eikä leiki yhtään yksin. Edelleen tulee mm vessaan minun mukanani ja roikkuu lahkeessa kun laitan ruokaa. Minä en jaksa pitää sylissä yhdellä kädellä 13kg painavaa lasta ja se ei riitä lapselle, että otetaan hetkeksi syliin tai saa oman tuolin hellan viereen jotta pääsisi osallistumaan kykyjensä mukaan. Sylissä pitäisi saada olla, vaikka syliä on aivan varmasti tarjottu paljon. Helppo siis sanoa, että lapselle pitää aina tarjota huomiota ja syliä kun sitä tarvitsee, jos itsellä on lapsi joka on sylissä minuutin ja menee sitten omiin leikkeihinsä. Tästä meillä ei tietenkään lasta rangaista mutta ihan vain esimerkkinä, että ei se aina ole niin yksinkertaista, että kun lasta huomioidaan tarpeeksi, käyttäytyminen on kyllä hyvää.
[/quote] 43 kiitos :) ei tarvinnut yksin vääntää rautalankaa
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:40"]
Helppo antaa neuvoja, jos itselle sattuu lapset jotka ovat luonnostaan rauhallisia. Meillä nyt 2-vuotias on jo reilusti alle vuoden ikäisestä heitellyt tavaroita. Jos joku tavara ei "tottele" lasta, ts vaikka laatikon luukku ei aukea tai vedettävän lelun naru jää pyörien väliin, lapsella menee välittömästi hermot ja lelu saa kyytiä. On yritetty nätisti selittää mutta suurempien vahinkojen välttämiseksi on usein pakko ottaa rangaistukseksi lelu pois. Pienempänä lapsi ei tietenkään ymmärtänyt syy-seuraussuhteita, mutta nyt ymmärtää ja silti ei puhe tehoa. Lapsen järjessä ei ole vikaa, puhuu lauseita ja ymmärtää puhetta hyvin, mutta sattuu vain omaamaan lyhyen pinnan.
Huomiota lapsi on saanut aina paljon, ja osaa todella sitä myös vaatia. Lapsen kanssa leikitään joka päivä lattialla istuen, ulkoillaan ja keskitytään vain lapseen useita tunteja päivässä. Mutta siitä huolimatta lapsi vaati ne loputkin tunnit ihan jatkuvaa huomiota, eikä leiki yhtään yksin. Edelleen tulee mm vessaan minun mukanani ja roikkuu lahkeessa kun laitan ruokaa. Minä en jaksa pitää sylissä yhdellä kädellä 13kg painavaa lasta ja se ei riitä lapselle, että otetaan hetkeksi syliin tai saa oman tuolin hellan viereen jotta pääsisi osallistumaan kykyjensä mukaan. Sylissä pitäisi saada olla, vaikka syliä on aivan varmasti tarjottu paljon. Helppo siis sanoa, että lapselle pitää aina tarjota huomiota ja syliä kun sitä tarvitsee, jos itsellä on lapsi joka on sylissä minuutin ja menee sitten omiin leikkeihinsä. Tästä meillä ei tietenkään lasta rangaista mutta ihan vain esimerkkinä, että ei se aina ole niin yksinkertaista, että kun lasta huomioidaan tarpeeksi, käyttäytyminen on kyllä hyvää.
[/quote]
Se on ihan normaalia, että 2v haluaa jakamattoman huomiosi lähes koko ajan. Oli se meilläkin niin, että olin esikoisen kanssa ihan koko ajan. Jatka puhumista ja selittämistä ja keksi lapselle mielekästä puuhaa mieluisten tavaroiden kanssa. Tykkääkö piirtää? Ota mukaan omiin touhuihisi, anna vaikka pyyhkiä pölyjä kun siivoat. Anna leikkiä kauhoilla lattialla kun laitat ruokaa. Katso, että kotinne on sellainen, ettei tarvitse kulkea lapsen perässä kieltämässä vaan että koriste-esineet on kaapeissa ja kaikissa ovissa lapsilukot minne ei saa mennä.
Nytkun asiaa pohdiskelen, niin ei muakaan lapsena koskaan rankaistu. Ehkä kerran tukistettiin, mutta muuten ei mitään jäähyjä/ aresteja/ kiristyksiä tms. Ylipäätään meillä oli kotona tosi vähän mitään sääntöjä ja kasvoin vähän "pellossa". Kuitenkin mustakin tuli ihan kunnollinen. Mulla oli jo lapsena voimakas oikeustaju ja koitin olla reilu kaveri kaikille. Sain hymytyttöpatsaan ja kavereita oli paljon.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:43"]
niin just :'D teeppä kolme lisää niin puhutaan sit uudestaan :)
[/quote]
Päästäänkin toiseen tärkeään aiheeseen. MInkä ihmeen vuoksi pitäis tehdä lapsia noin paljon? Lapset kärsii siitä, jos olet vielä lestadiolainen tjs niin en yhtään ihmettele jos lapset on ahdistuneita ja purkavat pahaa oloaan riehumisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään. Motivoin ja kannustan tekemään toisin. Sorry, olisi pitänyt laittaa imperfektissä. Lapseni ovat jo 17v. 23v. ja 26v. Hienoja LAPSIA ja niin rakkaita kaikki.
Meilläkin on ollut linja, ettei rangaistuksia tarvita vaan asiat keskustellaan. Kiukkukohtauksissa katsotaan, ettei lapsi satuta itseään tai toisia ja sit lohdutetaan ja sovitaan, kun lähestyminen onnistuu. Sisaruksiin (ja muihin) kohdistuva väkivalta pyritään estämään ja keskustellaan, ettei niin saa tehdä ja miltä satuttamaan tuntuu.
Mutta kun eilen pelin lopettamisen jälkeen suutuspäissään esikoinen heitti iPadin lattialla, tuli vuorokauden iPadin käyttökielto. Ensimmäinen "rangaistus". Ja minusta oikein perusteltu. Pelit tms. ovat vaan ylimääräinen viihdykettä ja jos ei lainatavaraa osaa kohdella oikein, ei sitä tarvi vanhemmilta lainata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on tuttu joka ei koskaan rankaissut lapsiaan. Arvosteli kovasti mua kun olin niin tiukka ja meillä jäähypenkkiä käytettiin ahkerasti.
Tilanne nyt: tutun vanhempi lapsi oli huostassa ikävuodet 16-18, nyt työtön hamppuheikki. Nuorempi yläasteella, ilmeisesti sillä menee vähän paremmin. Jotain näpistelyjä on kuitenkin ollut.
Munkin lapset on törttöilleet kyllä, mutta eipä tarvita ainakaan lastensuojelun apua, kun tietävät että kotona hölmöilyihin puututaan tiukasti.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:50"]
Meilläkin on ollut linja, ettei rangaistuksia tarvita vaan asiat keskustellaan. Kiukkukohtauksissa katsotaan, ettei lapsi satuta itseään tai toisia ja sit lohdutetaan ja sovitaan, kun lähestyminen onnistuu. Sisaruksiin (ja muihin) kohdistuva väkivalta pyritään estämään ja keskustellaan, ettei niin saa tehdä ja miltä satuttamaan tuntuu.
Mutta kun eilen pelin lopettamisen jälkeen suutuspäissään esikoinen heitti iPadin lattialla, tuli vuorokauden iPadin käyttökielto. Ensimmäinen "rangaistus". Ja minusta oikein perusteltu. Pelit tms. ovat vaan ylimääräinen viihdykettä ja jos ei lainatavaraa osaa kohdella oikein, ei sitä tarvi vanhemmilta lainata.
[/quote]
Voi tsiisus, ihanko kokonainen päivä? Meinaat että oppii tuollaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapselle annettu luunappi, tukistaminen tai lapsen lyöminen tunnistetaan yleensä kuritusväkivallaksi. Nykykäsityksen mukaan kuitenkin myös mitätöinti, uhkailu ja eristäminen ovat kuritusväkivaltaa. Ensi- ja turvakotien liiton psykoterapeutti Kaisa Lumijärvi sanoo, että moni aikuinen ei tunnistakaan käyttämiään kasvatuskeinoja henkiseksi väkivallaksi.
– Esimerkiksi tämä jäähypenkki, eli että laitetaan lapsi jäähylle, kun hän on tehnyt jotain sopimatonta. Vielä kymmenisen vuotta sitten se oli suositeltava rangaistus. Nykytutkimuksen valossa tiedämme, että varsinkaan hyvin pienellä lapsella ei ole keinoja säädellä itse käyttäytymistään tai tunnetilojaan, ja hän tarvitsisi silloin siihen apua aikuiselta. Sillä hetkellä yksin jättäminen on tuhoisaa, toteaa Lumijärvi."
"Lumijärvi muistuttaa, että kaikilla ihmisillä on tarve läheisyyteen. Lumijärven mielestä olennaista on, että vanhempi etsii myönteisiä keinoja asettaa rutiineja ja rajoja. Kasvatus ei ole ei-sanan hokemista, vaan opastusta ja yhdessä tekemistä vanhemman kanssa."
"Kuten ruumiillinen väkivalta, myös henkinen väkivalta siirtyy helposti sukupolvelta toiselle. Lumijärvi haastaa vanhemmat miettimään, millaista kohtelua on itse saanut osakseen lapsena.
Väkivalta loukkaa aina lapsen ihmisoikeuksia ja jättää lapseen kokemuksen, että hän ei ole arvokas ja rakastettu. Sillä on kauaskantoiset vaikutukset lapsuudesta aikuisuuteen.
– Meille on ehkä jäänyt kasvatusperinteeseen sellainen asenne, että routa porsaan kotiin ajaa. Laitetaan lapsi kylmään ja ajatellaan, että kyllä hän siellä pärjää.
Kuritusväkivalta on Lumijärven mukaan joillakin aikuisilla syvällä asenteessa, keinona pitää yllä omaa auktoriteettia kotona. Lyhyellä aikavälilä moni kuritusväkivallan keino näyttää siinä mielessä toimivan, että se saa lapsen tottelemaan, mutta pitkällä aikavälillä se tuottaa päinvastaisia tuloksia."
"– Lapsista tulee aggressiivisia, heillä on käytöshäiriöitä enemmän. Lisäksi tulee pulmia lapsen itsetunnossa. Jos lapsi elää jatkuvasti väkivaltaisessa ilmapiirissä, lapsen stressitasot nousevat. Tämä taas vaikuttaa monella tapaa esimerkiksi hormonijärjestelmiin, toteaa Lumijärvi."
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:40"]
Helppo antaa neuvoja, jos itselle sattuu lapset jotka ovat luonnostaan rauhallisia. Meillä nyt 2-vuotias on jo reilusti alle vuoden ikäisestä heitellyt tavaroita. Jos joku tavara ei "tottele" lasta, ts vaikka laatikon luukku ei aukea tai vedettävän lelun naru jää pyörien väliin, lapsella menee välittömästi hermot ja lelu saa kyytiä. On yritetty nätisti selittää mutta suurempien vahinkojen välttämiseksi on usein pakko ottaa rangaistukseksi lelu pois. Pienempänä lapsi ei tietenkään ymmärtänyt syy-seuraussuhteita, mutta nyt ymmärtää ja silti ei puhe tehoa. Lapsen järjessä ei ole vikaa, puhuu lauseita ja ymmärtää puhetta hyvin, mutta sattuu vain omaamaan lyhyen pinnan.
Huomiota lapsi on saanut aina paljon, ja osaa todella sitä myös vaatia. Lapsen kanssa leikitään joka päivä lattialla istuen, ulkoillaan ja keskitytään vain lapseen useita tunteja päivässä. Mutta siitä huolimatta lapsi vaati ne loputkin tunnit ihan jatkuvaa huomiota, eikä leiki yhtään yksin. Edelleen tulee mm vessaan minun mukanani ja roikkuu lahkeessa kun laitan ruokaa. Minä en jaksa pitää sylissä yhdellä kädellä 13kg painavaa lasta ja se ei riitä lapselle, että otetaan hetkeksi syliin tai saa oman tuolin hellan viereen jotta pääsisi osallistumaan kykyjensä mukaan. Sylissä pitäisi saada olla, vaikka syliä on aivan varmasti tarjottu paljon. Helppo siis sanoa, että lapselle pitää aina tarjota huomiota ja syliä kun sitä tarvitsee, jos itsellä on lapsi joka on sylissä minuutin ja menee sitten omiin leikkeihinsä. Tästä meillä ei tietenkään lasta rangaista mutta ihan vain esimerkkinä, että ei se aina ole niin yksinkertaista, että kun lasta huomioidaan tarpeeksi, käyttäytyminen on kyllä hyvää.
[/quote]
Se on ihan normaalia, että 2v haluaa jakamattoman huomiosi lähes koko ajan. Oli se meilläkin niin, että olin esikoisen kanssa ihan koko ajan. Jatka puhumista ja selittämistä ja keksi lapselle mielekästä puuhaa mieluisten tavaroiden kanssa. Tykkääkö piirtää? Ota mukaan omiin touhuihisi, anna vaikka pyyhkiä pölyjä kun siivoat. Anna leikkiä kauhoilla lattialla kun laitat ruokaa. Katso, että kotinne on sellainen, ettei tarvitse kulkea lapsen perässä kieltämässä vaan että koriste-esineet on kaapeissa ja kaikissa ovissa lapsilukot minne ei saa mennä.
[/quote] hahaaa. Jälleen yleistys. Se on normaalia, mutta ei jokainen 2 vuotias silti toimi noin. Minulla on ollut 2v poika, joka halusi rakennella legolla omassa huoneessa koko päivän. Kävi välillä syömässä ja ulkoiltiin, mutta muutoin hän halusi olla omassa rauhassaan ja, jos yritti ottaa syliin alkoi huutaa. Häneen ei saanut koskea. Joten 2 vuotiaatkin on erilaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:49"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:43"]
niin just :'D teeppä kolme lisää niin puhutaan sit uudestaan :)
[/quote]
Päästäänkin toiseen tärkeään aiheeseen. MInkä ihmeen vuoksi pitäis tehdä lapsia noin paljon? Lapset kärsii siitä, jos olet vielä lestadiolainen tjs niin en yhtään ihmettele jos lapset on ahdistuneita ja purkavat pahaa oloaan riehumisella.
[/quote] en ole lesta ja, vaikka asia ei sinulle kuulu niin kaksi lastani ovat tulleet ehkäisystä huolimatta enkä halunnut tehdä aborttia. Mutta olen kyllä silti tyytyväinen suurperheeseeni. Meillä ei ole ongelmaa. Ongelma tuntuu olevan nyt vain niillä jotka vääntää vastaan huomion puutteesta. Meidän lapset kyllä saa huomioo. Jokainen.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:49"] Lapset kärsii siitä, jos olet vielä lestadiolainen tjs niin en yhtään ihmettele jos lapset on ahdistuneita ja purkavat pahaa oloaan riehumisella.
[/quote]
Mitä tarkoitat tällä? Kysyy lestadiolainen 10 lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:50"]En minäkään. Motivoin ja kannustan tekemään toisin. Sorry, olisi pitänyt laittaa imperfektissä. Lapseni ovat jo 17v. 23v. ja 26v. Hienoja LAPSIA ja niin rakkaita kaikki.
[/quote] ohhoh sähä repäsit :D luuletko, että padista on kuukauden päästä mitään jäljellä, kun jokatoinen päivä paiskotaan lattiaan. Meillä saa suoraan kuukauden kiellon. Ja paljon paremmin menee, kun ei anna pelata ollenkaan!
Mulla on erittäin vaikea yksitoistavuotias tyttö ja uskon, että oltaisiin päästy helpommalla ilman rangaistuksia. Hän on erittäin kova päinen ja itsepäinen.
Meillä meni usein, hänen ollessaan kuusi, koko huoneen lelut takavarikkoon, istui jäähyllä tunnin yms. Myöhemmin oli jo kotiarestia jouduttu määräämään kaksi viikkoa. Meillä tyttö ei ainakaan omassa itsepäisyydessään ja kikussaan edes enää välittänyt rangaistuksista. Ja laannuttuaan oli tosi pahoillaan rehellisesti sekä itkuinen ja usein kiukuttelun ja häiriökäyttäytymisen taustalta paljastui joku ahdistava tilanne tai suru, josta ei ollut osannut puhua. Mulla meni noin kymmenen vuotta aikaa tajuta, että miten häntä pitää kasvattaa (koska välissä oli toki hyviäkin aikoja) ja nykyisin ei enää rangaista häntä.
Ja on menty noin vuosi ilman rangaistusten jakelua. Elämä menee mielestäni paremmin. Siis edelleenkin jos alkaa ihan mahdottomaksi niin uhkaan rangaistuksella, mutta ei ole tarvinnut mennä enää rangaistuksiin asti. Jos alkaa kiukkuamaan niin lähetän omaan huoneeseen rauhoittumaan ja menen hetken päästä keskustelemaan.
Samaan aikaan olen pyrkinyt lisäämään positiivisen huomion määrää sekä yhteistä aikaa ja läheisyyttä. Siis sellaista, että laitan puhelimen ihan kiinni ja katsotaan vaikka uutta päivää yhdessä ja silittelen tyttöä. Ja jos hän päivällä puhuu minulle niin oikeasti keskityn kuuntelemaan häntä ihan 100% enkä vain toisella korvalla. Ja myös palkitsemaan hyvästä käytöksestä. Esimerkiksi just yks päivä nappasin tytön ja mentiin leffaan ja kun tyttö kysyi, että miksi niin kehuin hyvästä käytöksestä ja siitä kuinka hienosti hän on kiukkutilanteissa käyttäytynyt.
ja nro 60 lisää vielä.
Luin tuolta ylhäältä tuon jutun henkisestä väkivallasta ja minua on kasvatettu aivan kamallal henkisellä väkivallalla. Mun äidin ase oli syyllistäminen. Syyllisti mua aina ihan kauheasti jos tein jotain pahaa tyyliin:"tajuatko, että tuosta voi toinen kuolla. Olisitko iloinen jos siskosi kuolisi kun löit häntä. Sinä olisit syyllinen siskosi kuolemaan ymmärrätkö". Ja eräänä kauniina päivänä tajusin, että olen syyllistänyt tytärtäni koko hänen elämänsä samoin. Huoh! Samoin moni muu mielestäni oikeutettu ja hyvä rangaistus onkin tarkemmassa tarkastelussa osoittautunut kauheaksi tyrannisoimiseksi ja suoranaiseksi henkiseksi väkivallaksi.
Onneksi tajusin monet hirveät virheet vielä tässä vaiheessa niin esikoinen on vaan kärsinyt niistä. Ja hänenkin kohdallaan voin vielä toimia toisin.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:21"]Mulla on erittäin vaikea yksitoistavuotias tyttö ja uskon, että oltaisiin päästy helpommalla ilman rangaistuksia. Hän on erittäin kova päinen ja itsepäinen.
Meillä meni usein, hänen ollessaan kuusi, koko huoneen lelut takavarikkoon, istui jäähyllä tunnin yms. Myöhemmin oli jo kotiarestia jouduttu määräämään kaksi viikkoa. Meillä tyttö ei ainakaan omassa itsepäisyydessään ja kikussaan edes enää välittänyt rangaistuksista. Ja laannuttuaan oli tosi pahoillaan rehellisesti sekä itkuinen ja usein kiukuttelun ja häiriökäyttäytymisen taustalta paljastui joku ahdistava tilanne tai suru, josta ei ollut osannut puhua. Mulla meni noin kymmenen vuotta aikaa tajuta, että miten häntä pitää kasvattaa (koska välissä oli toki hyviäkin aikoja) ja nykyisin ei enää rangaista häntä.
Ja on menty noin vuosi ilman rangaistusten jakelua. Elämä menee mielestäni paremmin. Siis edelleenkin jos alkaa ihan mahdottomaksi niin uhkaan rangaistuksella, mutta ei ole tarvinnut mennä enää rangaistuksiin asti. Jos alkaa kiukkuamaan niin lähetän omaan huoneeseen rauhoittumaan ja menen hetken päästä keskustelemaan.
Samaan aikaan olen pyrkinyt lisäämään positiivisen huomion määrää sekä yhteistä aikaa ja läheisyyttä. Siis sellaista, että laitan puhelimen ihan kiinni ja katsotaan vaikka uutta päivää yhdessä ja silittelen tyttöä. Ja jos hän päivällä puhuu minulle niin oikeasti keskityn kuuntelemaan häntä ihan 100% enkä vain toisella korvalla. Ja myös palkitsemaan hyvästä käytöksestä. Esimerkiksi just yks päivä nappasin tytön ja mentiin leffaan ja kun tyttö kysyi, että miksi niin kehuin hyvästä käytöksestä ja siitä kuinka hienosti hän on kiukkutilanteissa käyttäytynyt.
[/quote] tyttösi uskoo nyt, koska aiemmin toteutit uhkauksesi. Joten eikö silloin se rangaistus ole juuri kantanut hedelmää eikä tämä uusi päätös?
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:27"]ja nro 60 lisää vielä.
Luin tuolta ylhäältä tuon jutun henkisestä väkivallasta ja minua on kasvatettu aivan kamallal henkisellä väkivallalla. Mun äidin ase oli syyllistäminen. Syyllisti mua aina ihan kauheasti jos tein jotain pahaa tyyliin:"tajuatko, että tuosta voi toinen kuolla. Olisitko iloinen jos siskosi kuolisi kun löit häntä. Sinä olisit syyllinen siskosi kuolemaan ymmärrätkö". Ja eräänä kauniina päivänä tajusin, että olen syyllistänyt tytärtäni koko hänen elämänsä samoin. Huoh! Samoin moni muu mielestäni oikeutettu ja hyvä rangaistus onkin tarkemmassa tarkastelussa osoittautunut kauheaksi tyrannisoimiseksi ja suoranaiseksi henkiseksi väkivallaksi.
Onneksi tajusin monet hirveät virheet vielä tässä vaiheessa niin esikoinen on vaan kärsinyt niistä. Ja hänenkin kohdallaan voin vielä toimia toisin.
[/quote]
Äitisi on tuossa tilanteessa syyllistänyt sinua ja kaatanut vastuun sinulle, pienelle lapselle. Hänen olisi pitänyt olla Aikuinen. Aikuinen, joka huolehtii siitä, että toinen lapsi ei lyö toista eikä varsinkaan tapa toista. Järkyttävää syyllistämistä! Olen pahoillani puolestasi.
Mä en saanut rangaistuksia, mutta ei multa koskaan vaadittukaan mitään. Ainoastaan jälkimmäinen on osoittautunut ongelmaksi.
2