Lue keskustelun säännöt.
En rankaise koskaan lapsiani
30.09.2014 |
Tuli tuosta jäähykeskustelusta mieleen, että en ole koskaan rangaissut lapsiani mistään asiasta. Ovatkin aika villejä ja omapäisiä, mutta koulussa kilttejä ja suosittuja kavereita ja heistä on kasvanut todella reiluja ja eettisiä lapsia, eivät kiusaa ja ovat pienemmille aina kivoja. He osaavat rakastaa ja näyttää kaikkia tunteitaan ja eivät tee tuhmuuksia sen enempää kuin muutkaan lapset. Lapset tyttö 9 v ja poika 7 v. Minua ja veljeänikään ei koskaan rangaistu mistään. Ja ihan hyviä ja menestyviä aikuisia meistä tuli. Muistan että vanhemmillani meni joskus hermot meihin ja saattoivat huutaa, mutta mitään aresteja, jäähyjä, luunappeja tai muita ei ollut koskaan. En siksi osaa itsekään sellaisia harrastaa kasvattajana. Ja ihan hyvin menee. Onko muita vastaavia?
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 02:56"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 01:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 01:48"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:53"] Haluaisin tietää miten toimitte, kun lapsi rikkoo tavaroita tai juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä? [/quote] Mitä pahaa on kalsarit päässä juoksentelussa? Oma lapseni oli pienenä hyvin leikkisä ja tykkäsi kujeilla vaatteilla tms. Joskus meni myös puhtaat kalsarit päähän ja sitten naurettiin hilpeästi, minä ja lapset. Meillä on valokuvankin, jossa hän poseeraa kalsarit päässään iloisesti virnistäen. Eivätkä lapset yleensä riko tavaroita tahallaan vaan vahingossa, eikä vahingosta pidä rangaista. Eri asia on, jos rikkoo tahallaan. Silloin lapsi on mielestäni ahdistunut ja silloin pitää miettiä, mistä ahdistus johtuu. Olisiko huomion hakemista? Eivätkö vanhemmat jaksa viettää aikaa lapsen kanssa tarpeeksi? Onko lasta kohdeltu epäoikeudenmukaisesti? [/quote] joo teillä ei selvästikään ole temperamenttisia lapsia :'D jos vaikka rikkoo siksi, että on raivostunut. Ei siihen ahdistusta tarvita. Ja joo kalsarit päässä juokseminen voi olla kivaa, jos ei ole ilta ja pitäisi mennä nukkumaan taikka aamu ja pitäisi lähteä kouluun ;) mutta toki teillä vain nauretaan yhdessä, vaikka myöhästytään töistä ja koulusta, kun ei lapsia huvita pukea.
[/quote]
Kyllä temperamenttiakin löytyi ja löytyy yhä. Yleensä kiukunpurkaukset ovat kuitenkin jääneet sanalliselle tasolle. On ollut väittelyitä, riitoja ja jopa kilpahuutoa (mistä en tietenkään ole erityisemmin ylpeä äitinä näin jälkeenpäin). Keskusteleminen on kuitenkin paljon tehokkaampi tapa hoitaa asioita.
Ja tuo kalsarit päässä juoksentelu ajoittui niihin aikoihin, kun olimme kotona äitiyslomani vuoksi, joten oli varaa kikatella, kun ei ollut kiire minnekään. Myöhemmin kouluikäisenä pukemisen suhteen ei ole ollut ongelmia. :)
[/quote] niin toki, kun lapsi osaa ilmaista tunteensa puhumalla niin ei riehumista tarvita. Ehkä minä oon kuitenkin jäävi sanomaan mitään, kun en tiedä millaista on kasvattavaa rauhallista lasta ja tuskin yksikään mun lapsista tulee olemaankaan sellainen. Kaikilla on vahva temperamentti voimakas impulsiivinen käytös ja lyhyt pinna. Pettymyksen sietokyky on vaikeaa ja minä minä asenne paistaa läpi, vaikka hyvin silti sisarusporukassa toimeen tullaan eikä esim koululaisilla ole ongelmia kavereiden kanssa. Päinvastoin yksi pojastani sai potkun naamaansa, kun puolusti heikompaa koulussa.
Mutta joskus menee yli ja sillon mennään rauhoittumaan huoneeseen. Millä sen kukin käsittää. Toinen jäähyksi toinen aikalisäksi. Meillä puhutaan vain hetken rauhoittumisesta eikä se ole sidottu ikään. Mutta meillä myös rankaistaan sääntöjen rikkomisesta esim pelikiellolla tai kotiarestilla.
Mulla tiellä ei juuri sääntöjä lapsena ollut ja siksi omilleni ne haluan. Mutta olisi kiva tietää mitä luukku nuoren päässä, joka ei sääntöjä lainkaan uhmaa :o kun itselle oli elämän parasta aikaa, kun pääsin nuorisolaitokseen ja sain kapinoida rajoja vastaan. :D eikä kyllä siitä traumoja jäänyt. Päinvastoin. Koin olevani rakastettu, kun minulle annettiin rajat ja sanktiot niiden rikkomisesta. Niinpaljon, kun äitini minua rakastikin tuntui, että hän antoi minulle liikaa valtaa. Itsenäistyin liian nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 6-vuotiaalle ei aikanaan torumisella ja puhuttelulla ollut mitään merkitystä. Kohta oli taas tekemässä samaa, mistä oli aika vasta puhuteltu. Vasta kun alkoi olla rangaistuksia, esim. ettei saa mennä illal ulos jos on päiväkodissa lyönyt jotakuta, niin alkoi parantaa käytöstään. Toiset ovat niin kovapäisiä ettei pelkkä toruminen auta. Naapurin poikaa ei ole koskaan rangaistu. Vaikka olisi juuri tehnyt jotain todella törkeää, niin silti käytiin esim. ostamassa pojalle uusi pyörä. Ikinä ei saanut pelikieltoja, kotiarestia, ei kertakaikkiaan mitään. Pinnasi sitten koulusta, äiti oli niin tossukka ettei saanut poikaa kouluun vaikka oli itse aamulla kotona. Nyt jäi kiinni viritetystä moposta. Kyllä se lainkoura aikanaan rankaiseen, jos ei kotona saada kuria.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 06:35"]
En minäkään koe, että meillä olisi varsinaisesti rangaistukset käytössä (ei ainakaan ap:n luettelemia keinoja), mutta seuraukset teoista on. Jos heittää jotain kovaa lelua, lelu otetaan pois. Jos kiipeää ruokapöydälle, nostetaan pois pöydältä. Jos ottaa sisaruksen kädestä, annetaan lelu takaisin sisarukselle. Jos lähtee luvatta ruokapöydästä, ruoka viedään pois. Jos lyö sisarusta, katkaistaan tilanne ja otetaan sisarus lohdutettavaksi. Kaikkien näiden yhteydessä myös suullinen toruminen.
Rangaistuksia? Mielestäni ei. Kasvattamattomia? Ei sitäkään.
[/quote]
Hyvin kirjoitettu... Ei tarvi mitään erityisiä uhkailuja, ja rangaistuksia.
Luulen että vähemmistö on ne lapset jotka todella tarvitsevat kunnon rangaistukset. Usein lapset tekevät kiellettyjä asioita kun ei saa tarpeeksi huomiota, eikä tarkoita että koko ajan pitää huomioida, ettei pysty ruokaakaan tehdä. Vaan kun lapsi sanoo jotain, kuuntelee ja vastaa, eikä mitenkään reagoi, usein näkee aikuisten vaan jatkavan omia juttuja, tai jos on kesken puhuminen toisen aikuisen kanssa, voi lapselle sanoa, odota äiti kohta kuuntelee kun on puhunut isän kanssa, vaan ollaan kuin ei mitään, ja kun lapsi alkaa huutaa kilpaa, käsketään olla vain hiljaa jne.
Meillä ei ole myöskään lapsia rangaistu. Kaikki sanovat miten hyvin käyttäytyviä meidän lapset on ja miten ne ottaa toisia huomioon.
En vieläkään ymmärrä miten joku voi kuvitella että rankaisemalla voi ketään kasvattaa, se on aivan käsittämätön harhaluulo.
Meillä jutellaan aina lasten kanssa kaikesta ja kuunnellaan lasten mielipiteitä asioista. Rajat on aika tarkat, mutta mitään turhaa ei koskaan ole pakotettu tekemään eikä mitään sellaista mitä ei pysty perustelemaan lapselle.
Sille joka kysyi mitä tehdään kun lapsi juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä:
Siinähän juoksee, mutta kun lapsi saa oikeanlaista huomiota ja arvostusta ja rakkautta, niin sen ei tarvitse kerjätä huomiota huonoilla tavoilla. Ei meillä lapset ole joutuneet rikkomaan asioita saadakseen huomiota, eli sen vuoksi ei varmaan ole lähtenyt lapasesta riehumiset. Ja riehua kyllä saa, se kuuluu lapsuuteen, mutta siinäkin on aina joku tolkku oltava. Harmi että teillä on asiat lipsahtaneet noin huonolle tolalle, niitä on vaikea korjata myöhemmin jos keskusteluyhteys lapseen on katkennut jo noin nuorena.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 08:57"]Meillä ei ole myöskään lapsia rangaistu. Kaikki sanovat miten hyvin käyttäytyviä meidän lapset on ja miten ne ottaa toisia huomioon.
En vieläkään ymmärrä miten joku voi kuvitella että rankaisemalla voi ketään kasvattaa, se on aivan käsittämätön harhaluulo.
Meillä jutellaan aina lasten kanssa kaikesta ja kuunnellaan lasten mielipiteitä asioista. Rajat on aika tarkat, mutta mitään turhaa ei koskaan ole pakotettu tekemään eikä mitään sellaista mitä ei pysty perustelemaan lapselle.
Sille joka kysyi mitä tehdään kun lapsi juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä:
Siinähän juoksee, mutta kun lapsi saa oikeanlaista huomiota ja arvostusta ja rakkautta, niin sen ei tarvitse kerjätä huomiota huonoilla tavoilla. Ei meillä lapset ole joutuneet rikkomaan asioita saadakseen huomiota, eli sen vuoksi ei varmaan ole lähtenyt lapasesta riehumiset. Ja riehua kyllä saa, se kuuluu lapsuuteen, mutta siinäkin on aina joku tolkku oltava. Harmi että teillä on asiat lipsahtaneet noin huonolle tolalle, niitä on vaikea korjata myöhemmin jos keskusteluyhteys lapseen on katkennut jo noin nuorena.
[/quote]
Sinullakaan ei taida olla käsitystä temperamenttisesta lapsesta. Sillonkuin se raivari tulee niin ei saa puhe kontaktia se ei tarkoita etteikö jälkikäteen voida puhua asioista. Ja lapsen temperamenttiin ei kyllä kasvatus vaikuta. On todella vaikea uskoa, että tuollaisia lapsia on edes olemassa joiden vanhemmat on aina läsnä ja juttelee eikä lapset koskaan tee pahojaan, kun itse olen törmännyt vain laiminlyötyihin ulkona itseään purkaviin kasvattamattomiin mukuloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:07"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 08:57"]Meillä ei ole myöskään lapsia rangaistu. Kaikki sanovat miten hyvin käyttäytyviä meidän lapset on ja miten ne ottaa toisia huomioon.
En vieläkään ymmärrä miten joku voi kuvitella että rankaisemalla voi ketään kasvattaa, se on aivan käsittämätön harhaluulo.
Meillä jutellaan aina lasten kanssa kaikesta ja kuunnellaan lasten mielipiteitä asioista. Rajat on aika tarkat, mutta mitään turhaa ei koskaan ole pakotettu tekemään eikä mitään sellaista mitä ei pysty perustelemaan lapselle.
Sille joka kysyi mitä tehdään kun lapsi juoksee ympäri asuntoa kalsarit päässä:
Siinähän juoksee, mutta kun lapsi saa oikeanlaista huomiota ja arvostusta ja rakkautta, niin sen ei tarvitse kerjätä huomiota huonoilla tavoilla. Ei meillä lapset ole joutuneet rikkomaan asioita saadakseen huomiota, eli sen vuoksi ei varmaan ole lähtenyt lapasesta riehumiset. Ja riehua kyllä saa, se kuuluu lapsuuteen, mutta siinäkin on aina joku tolkku oltava. Harmi että teillä on asiat lipsahtaneet noin huonolle tolalle, niitä on vaikea korjata myöhemmin jos keskusteluyhteys lapseen on katkennut jo noin nuorena.
[/quote]
Sinullakaan ei taida olla käsitystä temperamenttisesta lapsesta. Sillonkuin se raivari tulee niin ei saa puhe kontaktia se ei tarkoita etteikö jälkikäteen voida puhua asioista. Ja lapsen temperamenttiin ei kyllä kasvatus vaikuta. On todella vaikea uskoa, että tuollaisia lapsia on edes olemassa joiden vanhemmat on aina läsnä ja juttelee eikä lapset koskaan tee pahojaan, kun itse olen törmännyt vain laiminlyötyihin ulkona itseään purkaviin kasvattamattomiin mukuloihin.
[/quote] lyhyesti siis ne lapset on kotona enkeleitä eikä haasta mistään. Sitten kun vanhemman silmä välttää niin puretaan kaikki. Mutta, jos ei ikinä edes koulusta valiteta niin kyllä täytyy olla todella kilttejä lapsia. Koulussakun ei saa tehdä mitä haluaa
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:07"]
Sinullakaan ei taida olla käsitystä temperamenttisesta lapsesta. Sillonkuin se raivari tulee niin ei saa puhe kontaktia se ei tarkoita etteikö jälkikäteen voida puhua asioista. Ja lapsen temperamenttiin ei kyllä kasvatus vaikuta. On todella vaikea uskoa, että tuollaisia lapsia on edes olemassa joiden vanhemmat on aina läsnä ja juttelee eikä lapset koskaan tee pahojaan, kun itse olen törmännyt vain laiminlyötyihin ulkona itseään purkaviin kasvattamattomiin mukuloihin.
[/quote]
Minulla on oikein hyvin käsitystä minkälainen on temperamenttinen lapsi, koska meillä varsinkin tyttö on sellainen, ja poikakin, mutta hiukan vähemmän. Siinä on vaan omien hermojen kestettävä ja osattava laittaa asia leikiksi. Ei se aina helppoa ole, mutta rangaistuksille ei tilannetta paranna vaan pahentaa vaan.
Lapseen luodaan yhteys heti syntymän jälkeen, jos silloin siinä ei onnistu niin se on tosi hankalaa myöhemmine enää. Lapsi tuntee jäävänsä yksin aina, koska se on jätetty yksin jo vauvana, ja alkaa hakea huomiota keinoilla joita vanhemmat pitävät huonona käytöksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hienoja ajatuksia mutta... muistakaa jossain vaiheessa, viimeistään teini-iässä, opettaa muksuille, että kaikkea maailmassa ei perustella ja keskustella vaan joskus täytyy vaan tehdä mitä joku käskee. Täällä työmaalla törmään toisinaan näihin keskustelemalla kasvatettuihin nuoriin, jotka vänkäävät asiasta kuin asiasta.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:07"]
Sinullakaan ei taida olla käsitystä temperamenttisesta lapsesta. Sillonkuin se raivari tulee niin ei saa puhe kontaktia se ei tarkoita etteikö jälkikäteen voida puhua asioista. Ja lapsen temperamenttiin ei kyllä kasvatus vaikuta. On todella vaikea uskoa, että tuollaisia lapsia on edes olemassa joiden vanhemmat on aina läsnä ja juttelee eikä lapset koskaan tee pahojaan, kun itse olen törmännyt vain laiminlyötyihin ulkona itseään purkaviin kasvattamattomiin mukuloihin.
[/quote]
Minulla on oikein hyvin käsitystä minkälainen on temperamenttinen lapsi, koska meillä varsinkin tyttö on sellainen, ja poikakin, mutta hiukan vähemmän. Siinä on vaan omien hermojen kestettävä ja osattava laittaa asia leikiksi. Ei se aina helppoa ole, mutta rangaistuksille ei tilannetta paranna vaan pahentaa vaan.
Lapseen luodaan yhteys heti syntymän jälkeen, jos silloin siinä ei onnistu niin se on tosi hankalaa myöhemmine enää. Lapsi tuntee jäävänsä yksin aina, koska se on jätetty yksin jo vauvana, ja alkaa hakea huomiota keinoilla joita vanhemmat pitävät huonona käytöksenä.
[/quote] eli lapsesi voi roikkua lahkeessasi tunteja vinkumassa ja sinä vain jatkat juttelua? Ja, jos sanot ei alkaa huuto ja itkupotkuraivari ja silloinkin puhelet rauhallisesti tunteja?
No onneksi olkoon :D minä nappaan muksun kainaloon iästä riippumatta ja vien huoneeseen ja sanon, että pois saa tulla, kun on rauhoittunut. Nykyään menee 2min ja homma loppuu. Koska tietää, että menee aina uudelleen kunnes rauhoittuu. Pienempänä saattoi mennä tuntikin. Mutta ei se silti tarkoita etten anna positiivista huomiota. Leikin ja touhuan lasten kanssa. Käymme yhdessä retkillä. Eilen tein lapsen tekemiä matikan tehtäviä ja olen opettanut jokaisen lapseni kotona laskemaan ja kirjoittamaan vähintään oman nimensä, kun monet oppii nuo vasta esikoulussa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:25"]
eli lapsesi voi roikkua lahkeessasi tunteja vinkumassa ja sinä vain jatkat juttelua? Ja, jos sanot ei alkaa huuto ja itkupotkuraivari ja silloinkin puhelet rauhallisesti tunteja? No onneksi olkoon :D minä nappaan muksun kainaloon iästä riippumatta ja vien huoneeseen ja sanon, että pois saa tulla, kun on rauhoittunut. Nykyään menee 2min ja homma loppuu. Koska tietää, että menee aina uudelleen kunnes rauhoittuu. Pienempänä saattoi mennä tuntikin. Mutta ei se silti tarkoita etten anna positiivista huomiota. Leikin ja touhuan lasten kanssa. Käymme yhdessä retkillä. Eilen tein lapsen tekemiä matikan tehtäviä ja olen opettanut jokaisen lapseni kotona laskemaan ja kirjoittamaan vähintään oman nimensä, kun monet oppii nuo vasta esikoulussa ;)
[/quote]
Ei niitten ole ikinä tarvinnut roikkua lahkeessa huomiota kerjäämässä. Ne on aina päässet syliin kun ovat sitä tarvinneet ja saaneet huomiota sen verran että on riittänyt eikä tilanne ole ikinä eskaloitunut noin pahaksi. Kun lapsi saa tarpeeksi huomiota se ei hetken päästä enää tarvitse kerrallaan mitään tuntien huomiosessioita.
Ymmärrän nyt miksi teillä on vaikeaa lastenne kanssa, lapselle pitää antaa sitä syliä silloin kun se sitä tarvitsee eikä silloin kun se itselle sopii. Lapsi reagoi hylkäämiseen huonolla käytöksellä, koska on parempi saada edes huonoa huomoita kuin ei ollenkaan huomiota.
Melkein samoilla linjoilla. Oma äitini oli lapsuudessani vakaasti sitä mieltä, että rangaistuksista ei ole mitään hyöytä ns. oppimisen kannalta, eli meillä ei sellaisia sitten ollut. Toki sitten taas teoilla oli seuraukset ja itse asiassa rajat asetettiin melko tiukasti, mutta rangaistu ei.
Aikalailla samoilla periaatteilla olen kasvattanut omat lapseni. Tosin rehellisyyden nimissä :-) on todettava, että muutaman kerran olen matkan varrella ihan perinteisesti "rankaissut" lasta, mm. kotiarestilla murrosikäistä kotiintuloaikoja koetellutta. Pääasiallisesti on sitten kyllä menty samoilla periaatteilla kuin äitini. (Äiti ei usko kotiaresteihinkaan. Tosin meidän lastemme mukaan en kuulemma itsekään ole ilmeisesti ihan sisäistänyt kotiarestin perimmäistä ajatusta :-), meillä se on merkinnyt aikaista kotiintuloa.)
Meillä myös lapset fiksuja, empaattisia ihmisiä. Nuorin nyt 10, vanhin 25. Lapsia 5 kpl.
Meillä ei siis ole harrastettu jäähyjä, ei ole rangaistu jonkin asian kieltämisellä (pelikiellolla tms), eikä muutenkaan ole harrastettu perinteisiä rangaistuksia. Paitsi ne 2 kpl kotiaresteja yhdelle teineistä. Nyt menossa 15-vuotias, joten siinä mielessä päästy aika helpolla. Jälkikasvulla on kyllä rajat, kuten minullakin lapsena oli, mm. kotiintuloajat ovat kohtuullisen tiukat, kotitöihin osallistutaan, muille ihmisille puhutaan asiallisesti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^piti sanomani, että nyt menossa neljäs 15-vuotias :-), mutta sana "neljäs" tipahti pois.
Minäkään en ole isoja rangaistuksia antanut koskaan, mitään jäähyjä tai tukkapollyjä. Mulle on sanottu monet kerrat, että meillä on hyvin käyttäytyvät lapset ja fiksuja nuoria noista tuli. Meillä on uskallettu aika hyvin kertoa asiat, kun tiedetään, että asiasta ei tule hirveää huutoa tai kotiarestia - tosin mitään niin isoa, että noihin olisi lllut tarvetta, ei ole tehty tai ainakaan jääty kiinni. Hyvin pitkälti 13 kaltainen metodi meilläkin ja monesta asiasta on keskusteltu etukäteen. Uhkailu toimi vakavimmassa tapauksessa, missä kuopus oli vähällä olla koulukiusaamista aloittavassa porukassa. Sattui olemaan kaverinsa kanssa meillä, niin en minä pojan huoltajalta mitään kysynyt, vaan otin molemmat vakavaan puhutteluun ja käskin pyytää anteeksi. Laitoin sitten opelle viestin, ja pyysin kertomaan jos on pyydetty anteeksi. Pojille sanoin, että jos viestiä ei tule, minä tulen sinne luokkaan pitämään huolen että pyytävät. Viesti tuli.
Kuopus on ollut kohtalaisen helppo, pari kertaa olen kantanut kainalossa "minä haluan lelun" -huutavan lapsen pois, en koe sitä rangaistuksena. Mutta esikoisen kanssa on saanut tehdä toistoja toisensa perään. Esikoinen ei ole neurologisesti ihan ok, joten haastavampi tapaus on keskimäärin senkin vuoksi ollut, kun puheenymmärryskn oli ikätasoista vasta 5-vuotiaana. Mutta, samasta syystä joku jäähy ei esikoiselle välttämättä olisi ollut rangaistus, sillä hänen ymmärryksensä ei riittänyt, mistä se tuli. Piti olla todella hetkessä ja pyrkiä ennaltaehkäisemään asioita, sekä piti osata selittää asiat yksinkertaisesti. Hänelle kerrotussa ohjeessa ei saanut olla pilkkuja lauseessa, ne olivat jo liian monimutkaisia.