Onko parisuhde introvertin kanssa mahdoton?

Vierailija kirjoitti:

Huh millaisia vastauksia AP saa. Että hellyys ja lohtu parisuhteessa olisi jotenkin törkeitä ja kohtuuttomia vaatimuksia?! Mitä parisuhde edes on niitä? Jokin kohteliaisuus-väleissä olevien tuttavien suhde? Miten teillä kommentoijilla on seksiäkään ilman hellyyttä? Mistä haette tukea ja lohtua jos ei omalta kumppanilta?

Minäkin ihmettelen näitä kommentteja. Osaako kukaan ajatella asioita omalla kihdalleen? Vai ovatko kaikki puupökkelöitä itse?

Introventti ihmisenä jaksan kuunnella jonkun pätkän, että minulla myös mahdollisuus puhua ja vastata. Mutta jos tapaan miehen/naisen, joka puhua pälättää taukoamatta, niin se vie kaiken energian pois toiselta. Ei sen jälkeen löydy enää sanoja, kun toinen toinen jatkuvalla puheellaan vienyt kaiken energian pois. Tätä puheen pälpätystä jatkuu monta tuntia. Ei kukaan ns. normaali jaksa kuunnella jatkuvaa puhetta toiselta.  Itse introventtinä kaipaa myös hiljaisia taukoja, että on mahdollisuus ajatella ja löytää oikeat sanat. Mutta ylipuheliaita en vain jaksa. Olen heidän jälkeensä kuin tiskirätti. Imetty täysin kuiviin, enkä saa mitään itse tuosta suhteesta. Toki ymmärrän, jos toisella vaikeaa, sitten kuunnellaan, mutta jos vuodesta toiseen jatkuu tämä minä, minä ja taas minä puhe. Ei ne puheliaat ehkä ymmärrä, että hiljaisuus myös tekee hyvää ja saa mahdollisuuden myös puhua itse. Ehkä sitten ekstrovertit tulevat paremmin toimeen keskenään ja introventit paremmin taas.. Mutta eihän näihin mitään rajavetoa voi antaa, kun jokaisella meillä se erilainen kokemus suhteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh millaisia vastauksia AP saa. Että hellyys ja lohtu parisuhteessa olisi jotenkin törkeitä ja kohtuuttomia vaatimuksia?! Mitä parisuhde edes on niitä? Jokin kohteliaisuus-väleissä olevien tuttavien suhde? Miten teillä kommentoijilla on seksiäkään ilman hellyyttä? Mistä haette tukea ja lohtua jos ei omalta kumppanilta?

Minäkin ihmettelen näitä kommentteja. Osaako kukaan ajatella asioita omalla kihdalleen? Vai ovatko kaikki puupökkelöitä itse?

Eihän tuosta ollut edes kysymys. Kukaan ei kaiketi vähättele ongelmaa vaan sitä millä asenteella ap asiasta kertoi ja kuinka veti tähän introverttiyden. Erittäin ikävän kuvan antoi itsestään tällä purkauksellaan. 

Näin introvertti naisena kehottaisin sinua kattomaan peiliin, ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh millaisia vastauksia AP saa. Että hellyys ja lohtu parisuhteessa olisi jotenkin törkeitä ja kohtuuttomia vaatimuksia?! Mitä parisuhde edes on niitä? Jokin kohteliaisuus-väleissä olevien tuttavien suhde? Miten teillä kommentoijilla on seksiäkään ilman hellyyttä? Mistä haette tukea ja lohtua jos ei omalta kumppanilta?

Minäkin ihmettelen näitä kommentteja. Osaako kukaan ajatella asioita omalla kihdalleen? Vai ovatko kaikki puupökkelöitä itse?

Eihän tuosta ollut edes kysymys. Kukaan ei kaiketi vähättele ongelmaa vaan sitä millä asenteella ap asiasta kertoi ja kuinka veti tähän introverttiyden. Erittäin ikävän kuvan antoi itsestään tällä purkauksellaan. 

Eli introverttinä itseään pitävät ovat ottaneet itseensä tästä aloituksesta ja sen vuoksi keskustelu lähti ns. laukalle. Minäkin olen introvertti, mutta en minä kokenut aloitusviestiä minään loukkauksena itseäni tai muita introvetttejä kohtaan.

Ap:n koko aloitus ekoine viesteineen oli täynnä asennetta joka ei ole millään lailla rakentava parisuhdetta ajatellen. Ei toki hänen kuvailemansa käytös puolisoltakaan, mutta toistuva jankkaus puupökkelöstä ja jo lukittu käsitys siitä miten se puoliso on se vääränlainen - huh huh....

Se tässä mätti. Plussana vielä että kaikki huono kipattiin "introversion" syyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ole introverttiydessä nyt syy, joku luonnehäiriö tai sitten ei ole vaan lapsuudenperheessä oppinut kommunikoimaan ja koskettamaan. Itse olen ekstrovertin puupökkelön kanssa naimisissa, sitä pitää välillä ihan neuvoa miten halataan. 

Tuota epäilen itsekin. Tyhmä ei ole, mutta hyvin vaikeita ongelmia tunne-elämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Aiemmat suhteet eivät ole toimineet juurikin luonteensa takia.

Ap

Blaah. Tuo tekstisi on sellaisia juttuja mitä terapeutit potilaissaan analysoivat, se on heidän työnsä.

Sinä olet tehnyt kumppanistasi tuollaisen terapialuonteisen psykologisen analyysin. Tuotanoinniin: oletko hänen terapeuttinsa vai parisuhdekumppaninsa???

Terapia voi toimia ainostaan jos terapeutti on pelkkä terapeutti. Terapeutti ei saa olla myös parisuhdekumppani.

Parisuhde voi toimi ainoastaan jos parisuhdekumppani on pelkkä parisuhdekumppani. Parisuhdekumppani ei saa olla myös terapeutti.

Että silleen. Kaikki tuon tietävät, kaikki terapeutit noin sanovat, kaikki parisuhdeneuvojat noin kertovat.

Sinä tuota teidän suhdettanne pilaat sotkemalla siihen mukaan terapioimista.

Ja tuo viimeinen lauseesi, että kumppanisi aiemmat suhteet eivät ole toimineet juurikin hänen luonteensa takia. Ehkä ei kuitenkaan. Ehkä hänen aiemmatkin suhteet olivat huonoja koska niissäkin kumppani leikki terapeuttia. Eli hänen aiemmat kumppanit ovat pilanneet aiemmat suhteet, tasan samoin kuin sinä nyt pilaat teidän nykyisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ole introverttiydessä nyt syy, joku luonnehäiriö tai sitten ei ole vaan lapsuudenperheessä oppinut kommunikoimaan ja koskettamaan. Itse olen ekstrovertin puupökkelön kanssa naimisissa, sitä pitää välillä ihan neuvoa miten halataan. 

Tuota epäilen itsekin. Tyhmä ei ole, mutta hyvin vaikeita ongelmia tunne-elämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Aiemmat suhteet eivät ole toimineet juurikin luonteensa takia.

Ap

Blaah. Tuo tekstisi on sellaisia juttuja mitä terapeutit potilaissaan analysoivat, se on heidän työnsä.

Sinä olet tehnyt kumppanistasi tuollaisen terapialuonteisen psykologisen analyysin. Tuotanoinniin: oletko hänen terapeuttinsa vai parisuhdekumppaninsa???

Terapia voi toimia ainostaan jos terapeutti on pelkkä terapeutti. Terapeutti ei saa olla myös parisuhdekumppani.

Parisuhde voi toimi ainoastaan jos parisuhdekumppani on pelkkä parisuhdekumppani. Parisuhdekumppani ei saa olla myös terapeutti.

Että silleen. Kaikki tuon tietävät, kaikki terapeutit noin sanovat, kaikki parisuhdeneuvojat noin kertovat.

Sinä tuota teidän suhdettanne pilaat sotkemalla siihen mukaan terapioimista.

Ja tuo viimeinen lauseesi, että kumppanisi aiemmat suhteet eivät ole toimineet juurikin hänen luonteensa takia. Ehkä ei kuitenkaan. Ehkä hänen aiemmatkin suhteet olivat huonoja koska niissäkin kumppani leikki terapeuttia. Eli hänen aiemmat kumppanit ovat pilanneet aiemmat suhteet, tasan samoin kuin sinä nyt pilaat teidän nykyisen suhteen.

Jatkoa...

Jos sinä terapioit kumppaniasi, kuten ilmeisesti terapioit... siis yrität saada häntä näkemään asioita eri tavalla, käsittelemään tunteita eri tavalla, toimimaan eri tavalla. Niin: terapia on terapiaa ainoastaan jos on sovittu että se on terapiaa. Asiakkaan pitäisi tietää että se on terapiaa. Asiakkaan pitäisi tietää minkä ongelman vuoksi terapiassa ollaan ja myös mikä sen terapian tavoite on.

Ja alunperinkin: asiakkaan pitäisi itse olla hakeutunut terapiaan!!! Itse hänen pitäisi kokea että hänellä on jokin ongelma, itse hänen täytyisi haluta päästä johonkin päämäärään - ja terapeutin työ on vain ohjata asiakasta siinä asiakkaan prosessissa. Asiakkaasta itsestään lähtee jokin halu muuttaa toimintaansa, joten hän etsii itselleen terapeutin joka auttaa asiakasta pääsemään asiakkaan haluamaan päämäärään. Asiakas saa siitä itselleen haluamansa hyödyn, haluamansa paremman tunne-elämän, paremmat suhteet, tms. Terapeutti saa siitä ainoastaan rahaa.

Tuo sinun toimintasi taas on kaiken terapian vastakohta. Sinun toimintasi on "kumppanin tunne-elämän ja luonteen ja toimintatapojen" käsittelemisen vastakohta. Koska vain sinä olet sitä mieltä että siinä käsitellään kumppanisi tapoja. Ja tuosta käsittelystä ei mitään hyvää kumppanillesi seuraa. Ethän sinä tuota terapioimista edes tee kumppanisi vuoksi, hänen hyvinvointinsa vuoksi. Sinä teet sitä itsesi vuoksi - saadaksesi itsellesi kumppanin joka toimii sinun tarpeidesi mukaisesti.

Sinä olet aivan käsittämättömän kieroutunut ihminen. Et voi auttaa ketään. Sinä vain käytät kumppaniasi hyväksi. Yrität "käsitellä hänen asioitaan", ihan vain saadaksesi itsellesi jotain.

Kumppanisi ei edes hakeutunut terapiaan. Hän ryhtyi suhteeseen kanssasi, siinä se, siinä mitä hän teki. Mutta sinä olet mennyt vääntämään suhteenne terapioimiseksi. Sinä olet jo lopettanut teidän parisuhteenne! Se ei enää ole parisuhde vaan kieroutunut terapiasuhde. Joten tietystikään kumppanisi ei myöskään voi toimia parisuhteen tapojen mukaisesti. Ei kieroutuneessa terapiasuhteessa toimita parisuhdemaisesti. Sinä et toimi parisuhdemaisesti - ja hänkään ei toimi parisuhdeaisesti.

Teillä ei ole parisuhdetta, ei ole enää pitkään aikaan ollut. Miksi silti yhä olette yhdessä?

Ap on mielestään niin erinomainen ja se kumppani epäonnistunut, että ihan sama mitä kukaan sanoo, ap kaipaa vain omaa näkökulmaansa myötääviä kommentteja. 

P.S. tottakai vedin muiden muassa herneen nenään kun tähän sotkettiin introverttiys otsikkoa myöten. Voisko ihmiset nyt vaan opetella mitä introversio ja ekstroversio tarkoittaa? Kummassakin ryhmässä on sosiaalisesti taitavia ja taitamattomia. 

Vierailija kirjoitti:

Huh millaisia vastauksia AP saa. Että hellyys ja lohtu parisuhteessa olisi jotenkin törkeitä ja kohtuuttomia vaatimuksia?! Mitä parisuhde edes on niitä? Jokin kohteliaisuus-väleissä olevien tuttavien suhde? Miten teillä kommentoijilla on seksiäkään ilman hellyyttä? Mistä haette tukea ja lohtua jos ei omalta kumppanilta?

Niin siis läheisen rakkaan ihmisen kanssa hellyys on luonnollista, helppoa, itsestäänselvyys. Se ei ole paljon vaadittu, vaan se tapahtuu itsestään.

Mutta on täysin kohtuutonta VAATIA hellyyttä. Jos vaadit luonnollista rakastavaa toimintaa, niin jokin on pahasti pielessä - pahasti pielessä sinussa. Jos sinä vaadit rakkautta, vaadit rakkaudenosoituksia - niin sinä et tiedä mitä rakkaus on. Tunteet olet unohtanut, vain toiminnalla on sinulle merkitystä. Olet tyranni ja kumppanisi on sinun orjasi.

Vaatimalla ei saa rakkautta. Vaatimalla saa aikaan vaikkapa työntekoa, vaivannäköä. Pitääkö hellyyden olla vaivannäköä, jotain raskasta? Eikö hellyyden pitäisi olla juurikin vaivannäön vastakohta, se kaikista helpoin ja kevyin tapahtuma?

Jos minulla on joskus ihan todellinen orja ja minun täytyy saada hänet tekemään jokin kurja inhottava työ kuten vaikkapa pesemään kymmeniä kakkaisia vessanpyttyjä, niin minä vaadin! Vaadin, eli annan orjalle keppiä, paljon keppiä.

Jos minulla on rakas ihminen, jolta toivon hellyyttä, minä en anna keppiä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Huh millaisia vastauksia AP saa. Että hellyys ja lohtu parisuhteessa olisi jotenkin törkeitä ja kohtuuttomia vaatimuksia?! Mitä parisuhde edes on niitä? Jokin kohteliaisuus-väleissä olevien tuttavien suhde? Miten teillä kommentoijilla on seksiäkään ilman hellyyttä? Mistä haette tukea ja lohtua jos ei omalta kumppanilta?

Tukea ja lohtua haetaan ihmiseltä joka ei vaadi ikinä mitään. Se nyt on ilmiselvää.

Kylläpä introvertit ärsyyntyi :D Tietävät itsekin oman vajavaisuutensa ja sitä puolustavat kiimassa. Selvää on, ettei introvertit ja parisuhteet toimi. Ne ovat vain käytännön järjestelyitä ja kulissiliittoja. Turha niitä puolustella. Jää normaaleille normisuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä introvertit ärsyyntyi :D Tietävät itsekin oman vajavaisuutensa ja sitä puolustavat kiimassa. Selvää on, ettei introvertit ja parisuhteet toimi. Ne ovat vain käytännön järjestelyitä ja kulissiliittoja. Turha niitä puolustella. Jää normaaleille normisuhteet.

No huh huh. Itse olen keskitien kulkija, tavis, ehkä siis ambivertti. Mutta tuo kommenttisi kertoo kyllä karua kieltään siitä että juntteja ja ihmissuhdemielessä keskeneräisiä on ihan kaikissa ryhmissä riippumatta siitä oletko ekstrovertti, introvertti vai jotain muuta. 

Se kumppani on aleksityminen, ehkä autismin takia tai todennäköisemmin traumojen takia mikä tarkoittaisi sitä että hänellä todennäköisesti on myös dissosiaatiohäiriö. Mutta eipä tuolla väliä.

Mutta kun ap saarnaa kumppanilleen hellyydentarpeistaan jne, ja kun kumppani vain seisoo jähmeänä eleettömänä paikallaan silmät suurina tapittaen... niin se kumppanin tila ei ole pelkkää aleksitymiaa. Se on myös pelkoa! Kumppani pelkää niin paljon että hän vain seisoo paikallaan.

Kumppani ei pelkää jotain "asiaa", jotain ongelmia, jotain vaikeuksia, jotain haasteita,... vaan kumppani pelkää niin paljon aloittajaa.

Ap on niin epäempaattinen, että hän ei tunnista pelkoa. Hän tuottaa kumppanilleen paljon pelkoa ja ei osaa tulkita sitä ollenkaan. Ap on täysin sokea pelolle.

Ap ei osaa hahmottaa pelkoa. Ja todennäköisesti hän ei osaa hahmottaa joitain muitakaan tunteita. Ei ainakaan kumppaninsa tunteita, tarpeita, pahoinvointia, sairautta, epätoivoa.

Joten heillä ei ole parisuhde. Heillä on panttivankisuhde - se on kaiketi pahin tila mihin huonot parisuhteet päätyvät, alistavien parisuhteiden päätepiste. Ap on diktaattori, joka pitää kumppaniaan vankina, ap pelkästään alistaa kumppaniaan. Ja kun kaikesta alistamisesta huolimatta kumppani ei ala antaa hellyyttä vaan kumppani vain sulkeutuu ja pelkää ja sairastuu entistäkin pahemmin niin ap syyttää kumppania.

Toisin sanoen: ap on psykopaatti.

Jotkut on niin ekstroverttejä että menee sairauden piikkiin. Ja kun tälläinen muodostaa parisuhteen mitä siitä tulee. Kaksi adhd sekopäätä. Ja nää sekoilut päivitetään instaan välittömästi. Uupumus näkyy miehestä, sääli kun pitää elää menetettyä nuoruuttaan näin.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä introvertit ärsyyntyi :D Tietävät itsekin oman vajavaisuutensa ja sitä puolustavat kiimassa. Selvää on, ettei introvertit ja parisuhteet toimi. Ne ovat vain käytännön järjestelyitä ja kulissiliittoja. Turha niitä puolustella. Jää normaaleille normisuhteet.

Lähinnä surettaa. Oon itse aika epäsosiaalinen, enkä kaipaa hälinää ympärilleni. Kumppaneilleni tämä on ollut ihan ok, vaikka ovatkin menevämpiä. Kukaan ei ole ikinä yrittänyt pakottaa mua muottiinsa, enkä minä heitä. Hyvä ja huomioiva olen silti kumppaniani kohtaan.

Eniten tässä häiritsee, kun ap yrittää vaatia ja muokata kumppaniaan kaltaisekseen, hän ei hyväksy kumppania sellaisena kuin on.

Ja kerää vielä ystäviltä ja tuntemattomilta sympatiaa itselleen ja oikein armeijaa tuota miestä vastaan tyyliin "enkö minä olekin oikeassa ja mies väärässä, olenhan?!?"

Ei rakastava kumppani noin toimi. Rakastava kumppani yrittää ymmärtää ja olla samalla sivulla, vaikka kaikesta ei samaa mieltä olekaan.

Tuo toiminta on todella loukkaavaa.

Itseasiassa tästä sinunkin kommentista paistaa ylimielisyys, että sinä olet parempi kuin muut, ja sinä oikeassa ja muut väärässä. Sanot introvertteja vajavaisiksi. Niinhän me ollaan, itse ainakin olen kaukana täydellisyydestä, kuten kaikki muutkin. Etkö sä muka ole? Siksi musta pidetäänkin kun en nosta itseäni muita ylemmälle tasolle ja odota muiden muokkautuvan, vaan hyväksyn erilaiset tavat olla ja toimia.

Oletko kuullut käsitettä empatia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä introvertit ärsyyntyi :D Tietävät itsekin oman vajavaisuutensa ja sitä puolustavat kiimassa. Selvää on, ettei introvertit ja parisuhteet toimi. Ne ovat vain käytännön järjestelyitä ja kulissiliittoja. Turha niitä puolustella. Jää normaaleille normisuhteet.

Lähinnä surettaa. Oon itse aika epäsosiaalinen, enkä kaipaa hälinää ympärilleni. Kumppaneilleni tämä on ollut ihan ok, vaikka ovatkin menevämpiä. Kukaan ei ole ikinä yrittänyt pakottaa mua muottiinsa, enkä minä heitä. Hyvä ja huomioiva olen silti kumppaniani kohtaan.

Eniten tässä häiritsee, kun ap yrittää vaatia ja muokata kumppaniaan kaltaisekseen, hän ei hyväksy kumppania sellaisena kuin on.

Ja kerää vielä ystäviltä ja tuntemattomilta sympatiaa itselleen ja oikein armeijaa tuota miestä vastaan tyyliin "enkö minä olekin oikeassa ja mies väärässä, olenhan?!?"

Ei rakastava kumppani noin toimi. Rakastava kumppani yrittää ymmärtää ja olla samalla sivulla, vaikka kaikesta ei samaa mieltä olekaan.

Tuo toiminta on todella loukkaavaa.

Itseasiassa tästä sinunkin kommentista paistaa ylimielisyys, että sinä olet parempi kuin muut, ja sinä oikeassa ja muut väärässä. Sanot introvertteja vajavaisiksi. Niinhän me ollaan, itse ainakin olen kaukana täydellisyydestä, kuten kaikki muutkin. Etkö sä muka ole? Siksi musta pidetäänkin kun en nosta itseäni muita ylemmälle tasolle ja odota muiden muokkautuvan, vaan hyväksyn erilaiset tavat olla ja toimia.

Oletko kuullut käsitettä empatia?

Haloo! Sen kumppanissa on vikoja jotka täytyy korjata. Ap ottaa ne viat puheeksi, kumppanin täytyy sitten korjata ne.

Mitenkäs viat muutoin korjaantuu jos niistä ei puhuta? Vaikenemallako ne korjaantuu?

Ja kukapa ne viat korjaisi jos ei se ihminen itse jolla ne viat on?

Ei nuo liity mitenkään siihen että on introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä introvertit ärsyyntyi :D Tietävät itsekin oman vajavaisuutensa ja sitä puolustavat kiimassa. Selvää on, ettei introvertit ja parisuhteet toimi. Ne ovat vain käytännön järjestelyitä ja kulissiliittoja. Turha niitä puolustella. Jää normaaleille normisuhteet.

Lähinnä surettaa. Oon itse aika epäsosiaalinen, enkä kaipaa hälinää ympärilleni. Kumppaneilleni tämä on ollut ihan ok, vaikka ovatkin menevämpiä. Kukaan ei ole ikinä yrittänyt pakottaa mua muottiinsa, enkä minä heitä. Hyvä ja huomioiva olen silti kumppaniani kohtaan.

Eniten tässä häiritsee, kun ap yrittää vaatia ja muokata kumppaniaan kaltaisekseen, hän ei hyväksy kumppania sellaisena kuin on.

Ja kerää vielä ystäviltä ja tuntemattomilta sympatiaa itselleen ja oikein armeijaa tuota miestä vastaan tyyliin "enkö minä olekin oikeassa ja mies väärässä, olenhan?!?"

Ei rakastava kumppani noin toimi. Rakastava kumppani yrittää ymmärtää ja olla samalla sivulla, vaikka kaikesta ei samaa mieltä olekaan.

Tuo toiminta on todella loukkaavaa.

Itseasiassa tästä sinunkin kommentista paistaa ylimielisyys, että sinä olet parempi kuin muut, ja sinä oikeassa ja muut väärässä. Sanot introvertteja vajavaisiksi. Niinhän me ollaan, itse ainakin olen kaukana täydellisyydestä, kuten kaikki muutkin. Etkö sä muka ole? Siksi musta pidetäänkin kun en nosta itseäni muita ylemmälle tasolle ja odota muiden muokkautuvan, vaan hyväksyn erilaiset tavat olla ja toimia.

Oletko kuullut käsitettä empatia?

Haloo! Sen kumppanissa on vikoja jotka täytyy korjata. Ap ottaa ne viat puheeksi, kumppanin täytyy sitten korjata ne.

Mitenkäs viat muutoin korjaantuu jos niistä ei puhuta? Vaikenemallako ne korjaantuu?

Ja kukapa ne viat korjaisi jos ei se ihminen itse jolla ne viat on?

Tälle ap:lle voi varmaan sitten luetella hänen vikansa ja hän oitis korjaa ne? Sillä kuka muukaan niitä voi korjata?

Joo, introverttiys ei tarkoita puupökkelyyttä tai kyvyttömyyttä läheisyyteen. Mulla introverttiys on esim. tarvetta olla ajoittain itsekseni hiljaa ja erityisesti kiireisen, sosiaalisen työpäivän jälkeen tarvitsen hetken rauhoittumiseen. Mieheni on ekstrovertti, kova puhumaan, jopa niin, että puhuu vain omia kuulumisiaan, eikä ole kiinnostunut minusta ollenkaan.

Koko aloituksessa laitetaan liikaa introverttiyden piikkiin. Eikä se mikään diagnoosi ole ja siitä löytyy monenlaisia kuvauksia. Taitaa ap:n miehellä olla jostain syystä vaikeuksia läheisyydessä ja toisen huomioon ottamisessa.