Millä ihmeellä eroon 11-vuotiaan yökastelusta?
Ollaan säädelty juomisen määrää ennen nukkumaanmenoa, herätelty parin tunnin välein, välillä oltu tekemättä mitään asian eteen (että stressi menisi ohi). Silti silloin tällöin herätessä huomaa että pissi on päässyt. Poika täyttää loppuvuodesta jo 12 ja ottaa tän asian tosi raskaasti. Ei uskalla käydä kavereiden luona yökylässä ja yökoulu on myös jäänyt välistä. Nyt jo murehtii kevään leirikoulua. Haluaisi lähteä sinne kavereiden kanssa, mutta tietysti pelkää kastelua.
Ollaan kaikki mahdolliset tutkimukset tehty ja pojassa ei ole yhtään mitään "vikaa". Kaikki on ihan mallillaan. Lääkäri sanoi vain, että joillakin tätä ongelmaa esiintyy teini-ikään tai aikuisuuteenkin asti eikä silti kyse ole mistään mistä pitäisi huolestua. Mua kyllä harmittaa lapsen puolesta tämä tilanne, kun kukaan ei osaa mitään vinkkejä antaa, kaikkea ollaan kokeiltu ja hetken jopa luultu että toimii, kunnes joku aamu tai yö poika huomaa että on päässyt pissa. Onko täällä muiden lapsilla ollut samaa ongelmaa? Musta tuntuu että meillä se johtuu nyt tuosta että poika stressaa että tuleeko yöllä pissa housuun ja sittenhän se tulee. Välillä harvemmin ja välillä useammin, mutta vähintään kerran kuukaudessa. Pitäisi nyt jotakin keksiä ennen kuin pojan itsetunto kokee liian ison kolauksen.
Kommentit (50)
Täällä on tosi outoja kommentteja, että kun mun kaikki neljä lastani on olleet kuivia jo kolmevuotiaina eikä mun tutuilla kenenkään lapset ole yökastelleet ja muuta soopaa. Yökastelu ei ole mikään itseaiheutettu juttu! Miehen lapsuudenperheessä kaikki olivat yökastelijoita kouluun asti, miehen yksi lapsi kasteli pitkään, vaiva on periytyvä. Lapsenlapsi kasteli pitkään, loppui lääkityksellä. Lapsen yökastelu tai kastelemattomuus ei ole mikään kilpailun aihe vaan hirvittävän rasittava perheelle ja lapselle itselleen ja työtä vaativa.
Jos lapsesi on psykopaatti, niin et millään. Kuinka lapsesi kohtelee eläimiä tai pienempiä lapsia?
Teini-iässä pitäisi loppua. Ei voi kyllä mitään yökylää tai yökoulua haaveillakaan tuon ongelman kanssa. Yökoulu vain jos pystyy valvoa koko yön.
Käytä lastasi terapiassa, jotta stressi saadaan laukeamaan. Todennäköisesti myös yökastelu lakkaa tällöin. Vähän vaikuttaa siltä, että koko perhe stressaa asiaa, mikä vain pahentaa tilannetta. Käyyt poikasi kanssa terapiassa, niin saatte kumpikin keinot käsitellä asiaa.
Täysin geneettinen perimä. Poikani isä, hänen isänsä jne. yökastelijoita. En lukenut koko ketjua, mutta ymmärrän tuon tuskan. Poikani persoonallisuuskin on voimakkaasti isänsä kaltainen.
Minulla oli lapsena hälytyspatja. Ei auttanut. Vasta nenäsumutteena otettava lääke auttoi. Itselläni syy yökasteluun oli traumatisoivat kotiolot. Kastelin sängyn vielä 12-13-vuotiaanakin.
Lait laitokseen huostaan se. Sillä.
En nyt muista, joten kysyn tässä onko lääkitystä kokeiltu? Tuolla on jotain tietoa siitä:
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00134
Ystäväni lapselle lääke toi avun. Ja ihan tehokkaasti jopa. Kaikilla ei kuitenkaan lääke auta. Sitten voi kokeilla sitä patjaa.
Minun lapsi yökasteli pitkään, noin 9 vuotiaaksi saakka. Ei joka yö, mutta toisinaan. Ei tehty siitä mitään numeroa ja vaiva "korjaantui" itsestään. Syynä oli, että hän nukkui todella sikeästi. Olisi voinut pommi räjähtää vieressä, eikä hän herännyt. Lainausmerkeissä siksi, että asia ei ole täysin korjaantunut, vaan nyt on tullut toinen ongelma: hän ei löydä yöllä vessaan. Eli nukkuu sikeästi silloinkin kun osittain havahtuu pissaamistarpeeseen. Vieläkin nyt 12 vuotiaana hän saattaa unissaan etsiä vessaa. Kävelee ympäriinsä, ei kuule mitään, eikä herää. Ohjataan hänet pöntölle jos satutaan itse olemaan hereillä, muuten sitten saattaa edelleen pissata vaikka lattialle tai komeroon. Onneksi meillä on kivilattia, parketti menisi kyllä pilalle.
Tämä unikävelykään ei ole mikään valtava ongelma. Korjaantuu kun sen aika on. Me ollaan unissakävelijöiden sukua. Kaikenlaista outoa tapahtuu öisin 😁 Minä kävelen ja puhun unissani ja niin tekee minun lapsetkin. Vaarallista se on vain jos ulko-oven saa auki, eikä herää siinäkään ja kävelee vaikka autotielle. Yksi lapsista heräsi joskus talvella pihalta, joten nykyään meillä on kaikki ovet takalukossa öisin.
Sori kun harhauduin alkuperäisestä aiheesta. Tämä vain pienenä lisänä siihen, että jotkut nukkuu sikeästi vaikka mitä tapahtuu ja jokin alitajunnan osa ohjaa pissahätäisen pöntölle aikanaan. Minä käyn vessassa öisin, enkä herää siihen juuri ikinä, mutta alitajunta hoitaa kaiken sujuvasti.
Oletteko koittaneet hälyytintä. Meidän tyttö ei meinannut oppia yökuivaksi oleessaan poikaasi nuorempi. Hän heräsi aamuyöstä märillä lakanoilla ja me luulimme että hänelle tulee pissa sänkyyn aina aamuyöstä. Kun hankimme kasteluhälyttimen niin huomasimme että hänellä tulee pissa sänkyyn jo kello yhdentoista aikoihin. Hän vain nukkui alkuyöstä vain niin sikeästi ettei hän silloin herännyt siihen eikä hälyttimeen. Homma korjaantui kun käytimme häntä vessassa aina ennen kuin itse menimme nukkumaan. Se oli kyllä aikamoista touhua kun hän oli ihan unessa ja hän tippui melkein pöntöltä jos hänestä ei pitänyt kiinni. Mutta kannattaa hälyttimen avulla selvittää onko pojalla joku tietty aika jolloin vahinko tapahtuu, jos tämä auttaisi siihen milloin vessassa kannattaa käydä.
Ja tulit sen tänne kertomaan? Ollaanko me kaikki ihmiset normaaleja? Syödään vain sen verran, että ei lihota, ollaan töissä ja meillä kaikilla on ehjät perheet, kukaan ei koskaan tee virheitä ja terapiaakaan ei tarvita, koska ollaan normaaleja.