Mikä on se erottava tekijä ihmisellä, joka voi aloittaa suhteen varatun ihmisen kanssa ja sillä kuka ei aloita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko se liittyä syyllisyyteen jotenkin?

Osa ihmisistä kärsii syyllisyydestä niin paljon,ettei tee mitään, mikä voisi lisätä sitä.

Osa taas vierittää oman syyllisyytensä aina muiden niskoille. Mikään ei koskaan ole heidän omaa vikaansa. Silloin on helppo tehdä mitä tahansa.

Entäpä, jos se, joka ei piittaa, on kokenut tulevansa syytetyksi kaikenlaisesta, mitä ei ole tehnyt? Miksi siinä kohtaa varmistelisi, ettei joku taas syytä, jos itse siinä vain menettää?

Syyllisyys on minussa itsessäni. Ei se liity muihin ihmisiin.

Vaikka kukaan ei edes ikinä tietäisi, että tekee jotain kiellettyä, niin yksilö silti voi tuntea syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee eron ihmisen välillä, joka pettää puolisoaan ja ihmisen, joka ei petä? Kysy puolisolta. Se varattu siinä on se petturi.

Tietenkin on, ei kai sitä nyt kukaan kyseenalaista. Tässä on kuitenkin nyt kyse siitä toisesta osapuolesta ja hänen moraalistaan. Kai siitäkin saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

En oo muutenkaan niin hyvä ihminen että seisoisin tuijottamassa peiliin ja ihailisin sädekehääni. Jos haluan jonkun niin otan sen, perheensä ei ole minun päänsärkyni vaan sen jolla se perhe on

Minulle riittää hyvä seksi, en missään nimessä halua miestä itselleni. Pitäköön vaimo ja lapset loistavan perheenisänsä.

Niin, taitaa vaan olla se päänsärky sen petetyn osapuolen. Mutta mitäpä sitä empatiaa tuntemaan, jos päätän ja haluan, niin otan. 

Ja aina syyllinen on se varattu, et koskaan sinä. Sinullahan ei ole mitään tekemistä pettämisen kanssa, ja ethän edes ole ottamassa varattua pysyvästi itsellesi. Varmaan senkin tekisit, jos haluaisit. Piiloudut varatun pettäjän selän taakse. Raukka.

Vierailija kirjoitti:

Joskus takana on myös se fakta, että tietää perheen rikkoutuvan joka tapauksessa. Itse nuorena olin erään perheellisen miehen kanssa, jonka tiesin saavan naisia milloin halusi (oli tietyllä tapaa julkkis, vaikka ei kaiken kansan tuntema ollutkaan). Joten ajattelin, että jos se en ole minä, niin se on sitten seuraava pirkko jonosta. En missään nimessä halunnut meidän suhteen paljastuvan, koska en todellakaan halunnut hänen kanssaan mitään seksisuhdetta vakavampaa. Loppujen lopuksi heille tuli myöhemmin ero, mutta tämä tapahtui vasta pari vuotta meidän suhteen loppumisen jälkeen ja syynä oli joku toinen nainen.

En kokenut tuolloin, enkä edelleenkään olevani suuri rikollinen. Jos tilanne olisi ollut toisenlainen, eli olisin itse vokotellut jotakin perheellistä miestä, joka ei etsi avioliiton ulkopuolista suhdetta, niin se olisi mielestäni ollut vastoin moraaliani. Mutta jos toinen etsimällä etsii (ja halukkaita riittää), niin silloin siitä on turha sysätä vastuuta sille toiselle osapuolelle.

Joillekin ihmisille on todella helppo olla ottamatta vastuuta omista tekemisistään. 

Vaikkapa voi työpaikkakiusata jotakin, koska kaikki muutkin sitä kiusaa, joten miksen minäkin.

Muutkin varastaa kaupasta ja kyllä minä olen tähän oikeutettu, vaikkei mulla ole siihen rahaa.

Tuota moraalia näkee nykyaikana todella paljon ja tuollaiset ihmiset on hyvä tunnistaa, koska ne lyövät puukkoa kenen tahansa selkään, koska pystyvät hyvin selittämään itselleen miksi se on oikein.

En usko, että toisen onnettomuudelle, ehkä koko maailman särkymiselle rakennettu suhde, varsinkin, jos se on vain jotain kevyttä paneskelua, toisi minulle onnea. En voisi katsoa itseäni peiliin, arvostaa itseäni. Ja syvä rakastuminen tapahtuu vasta niin monen ratkaisun jälkeen, että sen voi pysäyttää jo alkumetreillä. Näin minä koen asian.

Swoman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus takana on myös se fakta, että tietää perheen rikkoutuvan joka tapauksessa. Itse nuorena olin erään perheellisen miehen kanssa, jonka tiesin saavan naisia milloin halusi (oli tietyllä tapaa julkkis, vaikka ei kaiken kansan tuntema ollutkaan). Joten ajattelin, että jos se en ole minä, niin se on sitten seuraava pirkko jonosta. En missään nimessä halunnut meidän suhteen paljastuvan, koska en todellakaan halunnut hänen kanssaan mitään seksisuhdetta vakavampaa. Loppujen lopuksi heille tuli myöhemmin ero, mutta tämä tapahtui vasta pari vuotta meidän suhteen loppumisen jälkeen ja syynä oli joku toinen nainen.

En kokenut tuolloin, enkä edelleenkään olevani suuri rikollinen. Jos tilanne olisi ollut toisenlainen, eli olisin itse vokotellut jotakin perheellistä miestä, joka ei etsi avioliiton ulkopuolista suhdetta, niin se olisi mielestäni ollut vastoin moraaliani. Mutta jos toinen etsimällä etsii (ja halukkaita riittää), niin silloin siitä on turha sysätä vastuuta sille toiselle osapuolelle.

Joillekin ihmisille on todella helppo olla ottamatta vastuuta omista tekemisistään. 

Vaikkapa voi työpaikkakiusata jotakin, koska kaikki muutkin sitä kiusaa, joten miksen minäkin.

Muutkin varastaa kaupasta ja kyllä minä olen tähän oikeutettu, vaikkei mulla ole siihen rahaa.

Tuota moraalia näkee nykyaikana todella paljon ja tuollaiset ihmiset on hyvä tunnistaa, koska ne lyövät puukkoa kenen tahansa selkään, koska pystyvät hyvin selittämään itselleen miksi se on oikein.

Yes!

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan miettisi sitä toista perhettä. Jos en itse ole onnellinen, ilman sitä rakkautta, miksi heidän olisi minun mielestäni ok olla?

Tässä on varmaan se ero, ap. Sä et ole (riittävän) onneton yksin ja/tai jos olisit, saisit vapaankin siihen, ja se riittäisi (tarkoitan, ettei sen ois PAKKO olla just se varattu tai ei ketään).

Mä olen todella yksin, mutta olen keksinyt tekemistä sille ajalle kun olen yksin. En etsi toisesta ihmisestä helpotusta yksinäisyyteen vaan koitan kuluttaa ajan mahdollisimman mukavasti ollessani yksin.

Kiinnostava kysymys, miksi joku on valmis kantamaan vastuuta omista tekemisistään ja toinen ei?

Oletteko muuten huomanneet, että miehet, jotka harrastavat seksiä varatun naisen kanssa, ovat usein asiasta pahoillaan? Tuntevat jonkinlaista ”veljeyttä” ja empatiaa petettyä miestä kohtaan kaikesta huolimatta? Siinä missä naiset monesti piiloutuvat tuohon ”en minä ole ketään pettänyt”.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava kysymys, miksi joku on valmis kantamaan vastuuta omista tekemisistään ja toinen ei?

Oletteko muuten huomanneet, että miehet, jotka harrastavat seksiä varatun naisen kanssa, ovat usein asiasta pahoillaan? Tuntevat jonkinlaista ”veljeyttä” ja empatiaa petettyä miestä kohtaan kaikesta huolimatta? Siinä missä naiset monesti piiloutuvat tuohon ”en minä ole ketään pettänyt”.

Olen miesvaltaisella alalla ja siellä kylläkin pidetään hienona kun jollain on salarakas…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava kysymys, miksi joku on valmis kantamaan vastuuta omista tekemisistään ja toinen ei?

Oletteko muuten huomanneet, että miehet, jotka harrastavat seksiä varatun naisen kanssa, ovat usein asiasta pahoillaan? Tuntevat jonkinlaista ”veljeyttä” ja empatiaa petettyä miestä kohtaan kaikesta huolimatta? Siinä missä naiset monesti piiloutuvat tuohon ”en minä ole ketään pettänyt”.

Olen miesvaltaisella alalla ja siellä kylläkin pidetään hienona kun jollain on salarakas…

Ymmärrän tämän, mutta onko se hienous siinä, että se salarakas on jonkun toisen vaimo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan miettisi sitä toista perhettä. Jos en itse ole onnellinen, ilman sitä rakkautta, miksi heidän olisi minun mielestäni ok olla?

Tässä on varmaan se ero, ap. Sä et ole (riittävän) onneton yksin ja/tai jos olisit, saisit vapaankin siihen, ja se riittäisi (tarkoitan, ettei sen ois PAKKO olla just se varattu tai ei ketään).

Mä olen todella yksin, mutta olen keksinyt tekemistä sille ajalle kun olen yksin. En etsi toisesta ihmisestä helpotusta yksinäisyyteen vaan koitan kuluttaa ajan mahdollisimman mukavasti ollessani yksin.

Hyvä jos sinulle tekeminen riittää. Itselläni on aktiivinen elämä, paljon harrastuksia ja mielenkiintoinen työ, mutta vielä en ole tekemistä löytänyt joka korvaisi toisen ihmisen kosketuksen.

Vierailija kirjoitti:

En oo muutenkaan niin hyvä ihminen että seisoisin tuijottamassa peiliin ja ihailisin sädekehääni. Jos haluan jonkun niin otan sen, perheensä ei ole minun päänsärkyni vaan sen jolla se perhe on

Minulle riittää hyvä seksi, en missään nimessä halua miestä itselleni. Pitäköön vaimo ja lapset loistavan perheenisänsä.

Tässähän tämä vastaus on.

Vaihtoehdot ovat

A) itsekäs, eli kellään muulla ei ole väliä kuin minulla

B) narsistinen, eli mikään ei ole omas syytä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin ennemmin niin että, mikä saa miehen etsimään parisuhteen ulkopuolista seksiä muualta? Mikä siinä omassa parisuhteessa mättää? Pitäisikö siitä ehkä lähteä lopullisesti, jos seksi ei natsaa molemmin puolin?

Monet myös valehtelevat olevansa sinkkuja seksin toivossa, ja monet myös uskovat sitä valehtelevaa vonkaaja. Joten, onhan näitä...pettäjiä ja petettyjä maailma täynnä, ja tulee edelleen olemaankin.

Voi ei, tämä kaamea myytti taas että kotona ei saisi! Toki se mies väittää että kotona ei saa, jotta toinen nainen antaa. Yleisemmin kyseessä on vain itsekeskeinen hyödyn maksimointi: aamupsno kotona, pikaiset työkaverin kanssa tai sovittu työmatka, jännitystä elämään.

Mutta moraali puuttuu.

On totta että toisen kehoa ei voi omistaa, keho ei voi pettää. Mutta se on mieli, joka tekee päätöksen ylittää raja, mieli pettää toista mieltä. Siitä syyllisyydestä ei ole irti kumpikaan ihminen, joka tietää että oikea puoliso kärsisi totuudesta.

Ratkaisu: kuvitellaan, että mitä toinen ei tiedä se ei satu! Vaan mieli ei elä ajassa kuten keho. Mieltä voi sattua vielä vuosikymmenien päästä petoksesta! Ei pettämisessä satu kehojen kohtaaminen , vaan luottamuksen rikkoutuminen. Kotona se tyyppi vakuuttelee rakkauttaan.

Eihän se haittaa hauskanpito, jos kukaan ei saa tietää. Jotkut vaimot ei halua tietää, että kulissit pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Voisko se liittyä syyllisyyteen jotenkin?

Osa ihmisistä kärsii syyllisyydestä niin paljon,ettei tee mitään, mikä voisi lisätä sitä.

Osa taas vierittää oman syyllisyytensä aina muiden niskoille. Mikään ei koskaan ole heidän omaa vikaansa. Silloin on helppo tehdä mitä tahansa.

Totta. Itse tunnen syyllisyyttä ihan älyttömistä pikkuasioistakin, joita muut tuskin edes huomaa. Olen siis todella itsekriittinen, helposti masentuva, huonouninen ja herkkä.

Ja sitten toiset tekevät mitä kauheimpia asioita muille, mutta silti nukkuvat yönsä hyvin, eivät masennu ja nauttivat elämästä. Ja nää noidat on aina niitä jotka on miesten suosiossa, toisin kuin me "kiltit tytöt".

Itse elän aviomiehen sairaudesta johtuen seksittömässä liitossa. Olen saanut häneltä luvan toteuttaa itseäni muiden kanssa, jos saan tehtyä sen hienovaraisesti. En kuitenkaan halua harrastaa seksiä pelkän seksin vuoksi, minun pitää olla vähintäänkin vahvasti ihastunut toiseen osapuoleen, ja sitä ei kovin helposti tapahdu. Viime vuonna sitten ihastuin mieheen, jonka parisuhdestatusta en tiennyt, enkä voinut sitä mitenkään luontevalla tavalla myöskään keneltäkään tiedustella. Tai ehkä olisin voinut, kyllähän sitä muistakin ihmisistä tulee keskusteltua. Jotenkin vaan en voinut, kun ajattelin oman ihastukseni sillä tavoin paljastuvan. Jälkeenpäin ajateltuna, ehkä olisi kannattanut, etten olisi ajautunut näin syviin vesiin. Pientä flirttiä oli selvästi ilmassa myös hänen taholtaan, joten tämä sai ajatukseni vaeltamaan. Hän tuli uniini asti, ja pyörittelin mielessäni jo vaikka mitä kuvioita. Kunnes. Kun näin hänet naisystävänsä seurassa, rupesin samantien rimpuilemaan irti tästä ihastuksen tunteesta. Olen ollut itse joskus se petetty osapuoli, enkä vaan halua aiheuttaa sitä tuskaa kenellekään toiselle. Vielä en ole asian kanssa voiton puolella, mutta pikkuhiljaa. Jos vielä joskus ihastun, otan heti selville kaiken mahdollisen, etten joudu tähän tilanteeseen uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Sillä, joka aloittaa suhteen varatun kanssa ei ole aikomusta vakiintua vielä vähään aikaan vaan elämässä on muuta mielenkiintoista, yleensä opintojen ja työuran alueella. Se, joka ei aloita suhdetta varatun kanssa etsii suhdetta, johon vakiintua. 

Ihan validi pointti. En näe asiaa ihan noin mustavalkoisesti. Mulla on työura, lapsi, mutta en myöskään etsimällä etsi mitään parisuhdetta vaan oletan että sellainen joskus osuu kohdalle ja jos ei osu, niin ainakin olen voinut elää elämää siten miten siitä eniten nautin. Ei ne parisuhteet välttämättä tuo onnea. Monet miehet tulee epävarmoiksi, koska pärjään elämässä yksinkin enkä jaksaisi väitellä pikkuruisista asioista, vaan juurikin nauttia elämästä. Mutta joo, ehkä se suurin erottava tekijä itselle on se moraali ja toisaalta syyllisyys. Kyllä mä joskus sen oman eron jälkeen mietin sitä, että mitä väliä millään on ja vihasta käsin olisin helposti voinut rikkoa suhteita tai ainakin kuvittelin niin ja suurin syy varmasti ystävä joka takoi mulle järkeä päähän kun olin itse katkera ja helvetin vihainen ex-miehen ja tämän nykyisen aviopuolison ratkaisusta. Täällä joku kirjoitti siitä, että pettäjät on ällöttäviä ja sekin toki itsellä painaa vaakakupissa, en tosiaan halua olla pettäjien kanssa ja itselläkin oma arvostus laski lapseni isää kohtaan. Mielummin hyvän ja luotettavan ystävän kanssa, kuin pettäjän.

Ap

Eniten ihmetyttää miksi synnytit lapset toisen naisen matkaan?

Miten se tapahtuu?

Olen erittäin paljon pettämistä vastaan ja inhoan sitä, mutta meillä on mieheni kanssa avoin suhde. Mies on todella seksin perään ja vaikka meillä on paljon seksiä, hän haluaa sitä muualtakin. Olen sanonut, että hän saa mennä kukasta kukkaan, mutta kenellekään ei saa valehdella, ei edes jollekin satunnaisen panokaverin tuntemattomalle puolisolle jota ei koskaan kukaan tapaisi. Seksi on ihana ja hyvä asia ja on hienoa että nykyisin monogamiaa haastetaan. Pettäminen on kuitenkin lieromaista ja siihen ei kannata lähteä. 

Itse en pystyisi seksisuhteeseen tai muuhunkaan suhteeseen varatun kanssa. En vain kykene sellaiseen. Ehkä menneisyys on opettanut minua. Lapsena koin jo sen, miltä perheestä tuntuu, kun toinen vanhemmista pettää ja viettää muutenkin omanlaistaan elämää. Olen erolapsi. Olen vain ehkä kasvanut siihen, että otan toiset huomioon ja en halua satuttaa ketään.