Mikä on se erottava tekijä ihmisellä, joka voi aloittaa suhteen varatun ihmisen kanssa ja sillä kuka ei aloita?

Meitä on moneen junaan. Ihmisillä nyt vain on erilaisia arvopohjia, periaatteita ja moraaleja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle yksinäisyys ajaa tekemään vaikka mitä. Annetaan seksiäkin jottei tarvitsisi olla yksin, vaikkei ehkä haluaisikaan antaa. Puhun omasta kokemuksesta.

Annetaan? Millainen ihminen ajattelee seksiä antamisena? Eikö se ole enemmänkin saamista. Ainakin pitäisi olla.

Varmaan aika monikin. Ja mitä saamista naisella on jos mies ei kestä 10 sekunttia kauempaa? Vähän asian vierestä, mutta totta.

Johtuisko myös lapsuudenperheen vaikutuksesta. Minulla vanhemmat oli uskollisia, enkä ole pystynyt lähtemään varattujen matkaan. En kiellä etteikö olisi ollut kiusaus.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on ihan normaalia. Ei ihmistä ole tarkoitettu monogamiaan.

No joo, kivat sulle, mutta kun sen pitää olla niin selvä ja rehellinen asia, että kerrotaan myös sille kumppanille, ennen kosimista. Annetaan katsos mahdollisuus päättää haluaako suhteeseen, missä puolisolla on useita seksikumppaneita. Eikös sellaista voi kysyä?

Jos tämä on täysin normaalia, niin miksi ihmeessä vannotaan papin edessä uskollisuutta, jos koko ajan on tieto omasta toiminnasta takaraivossa? Onko se oikein, että aloitetaan yhteinen taival, joka perustuu valheelle? Ei ole edes kyse satunnaisesta pettämisestä, vaan normista ja elämänasenteesta, eli en tyydy yhteen, enkä ole uskollinen, mutta menen parisuhteeseen ja valehtelen ja petän minkä ehdin, ja toivon kovin etten jää siitä kiinni.

Näin se näyttäis useimmiten menevän. Mitäs tälle asialle vois tehdä, ettei aina se toinen osapuoli joutuis kärsimään?

Moraalisen ajattelun kehityksen taso ja empatiakyky. Ne, joilla nämä ovat kehittyneet korkealle tasolle, ajattelevat ja kokevat että ovat moraalisesti vastuussa teoistaan myös ihmisille, joita eivät henkilökohtaisesti tunne tai joille eivät ole henkilökohtaisesti luvanneet mitään. He näkevät tuntemattomatkin ihmiset arvokkaina ja oikeutettuna hyvään kohteluun. Heille teko itsessään on se asia, mikä joko on hyvän moraalin myötäinen tai vastainen. Kaikilla ei riitä älykkyys tai empatiakyky tällaiseen ajatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle yksinäisyys ajaa tekemään vaikka mitä. Annetaan seksiäkin jottei tarvitsisi olla yksin, vaikkei ehkä haluaisikaan antaa. Puhun omasta kokemuksesta.

Annetaan? Millainen ihminen ajattelee seksiä antamisena? Eikö se ole enemmänkin saamista. Ainakin pitäisi olla.

Varmaan aika monikin. Ja mitä saamista naisella on jos mies ei kestä 10 sekunttia kauempaa? Vähän asian vierestä, mutta totta.

Alunperin varmaan kuitenkin odottaa saavansa, eikä vain että tässäpä annetaan. Ja toista kertaa tuskin sitten enää tulee. Ellei nyt sitten tosiaan ole joku joka ei itse saa muutenkaan mitään nautintoa seksistä ja se on vain antamista. Suurimmalla osalla on kuitenkin omatkin odotukset siinä.

Olen kyllä leikitellyt ajatuksella, mutta en ole kuitenkaan tosi elämässä tarttunut toimeen. En ole varma kumpi painaa enemmän, muiden tuskan välttäminen (syyllisyys) vai sekö millw pohjalle tahdon oman elämäni rakentaa. No jälkimmäinen varmaankin se ratkaiseva syy, ensimmäinen ei vielä koko pohdintaprosessia keskeyttänyt vaikka jarrutti paljon. Se menee vähän myös siten, etten pysyy ihailemaan ihmistä, joka ei hoida asioista siististi ja nätisti, periaatteellisesti, joten siinä se varattuun ihastuminenkin noin niinkuin ropisee, vaaleanpunaiset linssit kirkastuvat. Olen siis myös itse varattu, että olen miettinyt tätä lähinnä ajatuksissani sitten jos jo olisin itse siististi eronnut miehestäni, hänelle en koskaan tahtonut lisätä tuskaa. Siltäkin kantilta säälittää joku mies, joka ei ole kyennyt suhteesta lähtemään nätisti (aliarvostaa vaimoaan tai vaimo on lapsista vieraannuttavat narsisti, aivan sama, mutta lopulta säälittää mies, joka on mennyt sekaantumaan sellaisiin naisiin edes. Sääli sitten vie halut itseltä aika tehokkaasti.) Emme sitten mieheni kanssa eronneetkaan, mutta vaikeina aikoina ihastui kyllä tuo tuosta. En muutenkaan juo tms. mutta silloin erityisesti yritin pitää tekemiseni tasapainossa, etten lähtisi impulsiivisesti vaikka viihteelle ja kännissä saisi päähäni paneskella ympäriinsä. Pitää olla itsetuntemusta.

Olen miettinyt sitä omalta kohdalta. En ikinä tekisi sitä, pettäjät ovat minusta vastenmielisiä. Ei syty sellaiseen mieheen, joka olisi valmis pettämään puolisoaan. Se on reppanoiden ja luusereiden touhua. Yksinäisyyden takia ihmiset tekevät tietysti mitä tahansa, että en siinä mielessä moralisoi. Itseä on omat arvot ja moraali kannatelleet erilaisten elämänvaiheiden läpi ja olen ajatellut, että jos voi suunnilleen katsoa itseään aamulla peilistä silmiin, niin se on tärkeintä. Tietysti minulla on ollut sellainen onni, että jostain on aina ennemmin tai myöhemmin löytynyt vapaata seuraa. Olen huomannut, että tietyillä ihmisillä on koko ajan jotain pettämistouhuja, eli se on ihan oma ihmislajinsa. Uskon että monet perheellisten kanssa vehtailevat naiset kyllä saisivat vapaitakin miehiä, mutta heillä on niin huono itsetunto ja omituista itsevihaa että he lähtevät sellaiseen. 

Mulle on tärkeää, että voin illalla katsoa itseäni peiliin ja todeta olevani hyvä ihminen. Tilaisuuksia on ollut, mutta jos tiedän jonkun olevan varattu, niin juttu loppuu siihen paikkaan. Aina. Ilmeisesti kaikki ei kuitenkaan tunne näin.

Sillä, joka aloittaa suhteen varatun kanssa ei ole aikomusta vakiintua vielä vähään aikaan vaan elämässä on muuta mielenkiintoista, yleensä opintojen ja työuran alueella. Se, joka ei aloita suhdetta varatun kanssa etsii suhdetta, johon vakiintua. 

Sillä, joka aloittaa suhteen varatun kanssa ei ole aikomusta vakiintua vielä vähään aikaan vaan elämässä on muuta mielenkiintoista, yleensä opintojen ja työuran alueella. Se, joka ei aloita suhdetta varatun kanssa etsii suhdetta, johon vakiintua. 

Itsekunnioitus ja moraali.

Jumalauta missä näitä Kodin rikkojia riittää!!?!

En mä ainakaan miettisi sitä toista perhettä. Jos en itse ole onnellinen, ilman sitä rakkautta, miksi heidän olisi minun mielestäni ok olla?

Tässä on varmaan se ero, ap. Sä et ole (riittävän) onneton yksin ja/tai jos olisit, saisit vapaankin siihen, ja se riittäisi (tarkoitan, ettei sen ois PAKKO olla just se varattu tai ei ketään).

Minusta tuo itsekunnioitus ja hyvä itsetunto on taustalla.

En oo muutenkaan niin hyvä ihminen että seisoisin tuijottamassa peiliin ja ihailisin sädekehääni. Jos haluan jonkun niin otan sen, perheensä ei ole minun päänsärkyni vaan sen jolla se perhe on

Minulle riittää hyvä seksi, en missään nimessä halua miestä itselleni. Pitäköön vaimo ja lapset loistavan perheenisänsä.

Vierailija kirjoitti:

Voisko se liittyä syyllisyyteen jotenkin?

Osa ihmisistä kärsii syyllisyydestä niin paljon,ettei tee mitään, mikä voisi lisätä sitä.

Osa taas vierittää oman syyllisyytensä aina muiden niskoille. Mikään ei koskaan ole heidän omaa vikaansa. Silloin on helppo tehdä mitä tahansa.

Entäpä, jos se, joka ei piittaa, on kokenut tulevansa syytetyksi kaikenlaisesta, mitä ei ole tehnyt? Miksi siinä kohtaa varmistelisi, ettei joku taas syytä, jos itse siinä vain menettää?

No itse olen ujo ja yksinäinen nainen. Minun on erittäin vaikea vastustaa varatun miehen flirttailua ja huomiota. Se on niin harvinaista herkkua. Jos tuntisin miehen puolison, pystyisin paremmin vastustamaan.

Minulla on korkea moraali monissa asioissa. Tässä olen vain heikko. En kuitenkaan missään tapauksessa halua rikkoa perhettä! Pientä hauskan pitoa vain, kun kerrankin saa huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko se liittyä syyllisyyteen jotenkin?

Osa ihmisistä kärsii syyllisyydestä niin paljon,ettei tee mitään, mikä voisi lisätä sitä.

Osa taas vierittää oman syyllisyytensä aina muiden niskoille. Mikään ei koskaan ole heidän omaa vikaansa. Silloin on helppo tehdä mitä tahansa.

Entäpä, jos se, joka ei piittaa, on kokenut tulevansa syytetyksi kaikenlaisesta, mitä ei ole tehnyt? Miksi siinä kohtaa varmistelisi, ettei joku taas syytä, jos itse siinä vain menettää?

Muutenkin olen sitä mieltä, että sehän siinä pettää, joka oli varattu. Perhe meni rikki joo sen toisenkin osapuolen valinnoista, mutta minusta sellaisella suhteella, jossa toinen on valmis pettämään ja haluaa petää, ei ole mitään arvoa. Hirveää, miten ihmiset pysyy sellaisissa.

Tuskin monikaan varattuun haluaa oikeasti sekaantua. Kun tällaiseen ryhdytään, on tunteita jo niin paljon pelissä, että ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Tartutaan siihen pieneen oljenkorteen. Harvemmin eroa ja yhteistä elämää on tiedossa, mutta voi näinkin joskus käydä. Toiset ovat muutenkin enemmän sellaisia tunteella käyviä tuuliviirejä kuin toiset, jotka pystyvät hillitsemään itsensä paremmin ja ajattelemaan asioita järjellä.