Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde karilla, miten tästä eteenpäin?
29.09.2014 |
Olemme mieheni kanssa olleet lähes 20v. naimisissa ja meillä on kolme yhteistä lasta. Noin 8v. sitten puolisoni rikkoi luottamukseni, mutta koska nuorin lapsistamme oli silloin vasta taapero, kokosin itseni ja yritin antaa anteeksi, mutta mutta en pysty luottamaan häneen enää. Olen sisältä ihan rikki. Pystyn pitämään arjen kulissit pystyssä. Lapset ovat kuitenkin niin herkkiä aistimaan ja pelkään huonon parisuhdemallin heijastuvan heihin. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Tunnen olevani huono ihminen, kun en kykene anteeksiantoon.
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 20:42"]Miten miehesi rikkoi luottamuksesi? Petti?
[/quote]
Valehteli, käytti päihteitä (en puhu alkoholista) selkäni takana. Kielsi asiat useaan kertaan, vaikka epäilyni kasvoi vuosien varrella. Nykyään hän on, uskoakseni, kuivilla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä sun kannattais keskittyä nykytilanteeseen sikäli että jos mies on myt kuivilla niin miksi sitä vieläkin murehdit? Ymmärrän jos on muitakin ongelmia tietty. Mieti mitä hyvää ja huonoa on ja kannattaako erota. Voit käydä myös yksin pohtimassa erotako vai ei terapeutilla niin sitten tulee asia huolella käsiteltyä. Voit saada apua jatkamiseen tai päätöksesi vahvistuu. Kaatjan myös ajatuksesi miehesi kanssa jotta tietää missä mennään. Asiasta on jo kulunut aikaa niin kauan että olisiko siitä jo helpompi miehenkin keskustella.
Meillä on ollut pettämistä ja toivon ettei meillä olisi asia tapetilla enää vuosien päästä.
Voisitteko vielä mennä jonnekin terapiaan? Ehkä voisit käydä myös yksin.
Eroa rohkeasti. Se onnistuu sinulta siinä missä muiltakin. Ja anteeksiantoa ei voi pakottaa - et ole huono ihminen.
Olet siis kahdeksan vuotta miettinyt asiaa ja et tiedä vieläkään mitä tekisit? Mitä olet tehnyt, vai oletko tehnyt asian eteen yhtään mitään? Jutellut miehen kanssa asiat, jutellut ystävän kanssa asian läpi, jutellut jossakin terapiassa...? Luule, että tiedät tasan tarkkaan mitä voisit tehdä, joten tee mitä olit miettinyt. Jos sinulla ei ole jostakin syystä suunnitelmaa, niin tuskinpa meidän ehdotukset saavat sinua toimimaan tästä eteenpäinkään, sen verran hitaasti tunnut etenevän... Tiedät mitä täällä ehdotetaan, eli ota elämäsi omiin käsiisi, eroa, hanki oma asunto mihin lapsetkin mahtuvat jne. Tee jotakin, aloita jostakin, muut eivät tee sitä puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen eroamaan. Miksi onneton ja onnettomassa suhteessa. Minä olen eronnut, paras päätös kaiken sen kärsimyksen jälkeen mitä ex oli aiheuttanut.
Jos 8 vuodessa ei unohda niin tuskin terapia auttaa. Mä yritin vuoden unohtaa yhtä eksän tekemää asiaa mut en pystyny unohtaa ja alko ahistaa jos mies ees koski sillä mielellä. Koin, ettei ollut häntäkään kohtaan oikein jos oisin jatkanu suhdetta, mut suurimmaks osaks tein sen itteni takia, et pystyisin unohtaa asian. Mies kyllä itki että ihansama vaikka vaan pelattais lautapelejä kunhan sais olla mun kanssa.. sattuhan se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme pari vuotta sitten parisuhdeterapiassa, mutta tuntui ettei sekään avannut solmuja. Mieheni on hyvin niukkasanainen ja yksinpuhelulta koko terapia tuntui, vaikkakin pariskuntana siellä käytiin. Varmaan olisi hyvä käydä vielä yksin. Ap
Ei se erokaan ole mikään oikotie onneen. Usein pitää muuttaa kodista, ehkä eri alueellekin, lapset oireilevat, on jatkossa yksin vastuussa arjesta jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 20:01"]Ei se erokaan ole mikään oikotie onneen. Usein pitää muuttaa kodista, ehkä eri alueellekin, lapset oireilevat, on jatkossa yksin vastuussa arjesta jne..
[/quote]
"Lapset oireilevat". Lapset ei oo syy jatkaa jos on onneton. Eikä mulle jääny mitään traumoja kun äiti lähti kun olin pieni (äiti oli lesbo ja siksi ero). Vanhempana halusin tutustua ja se onnistuikin koska äiti muutti suomeen takaisin.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:59"]
Kävimme pari vuotta sitten parisuhdeterapiassa, mutta tuntui ettei sekään avannut solmuja. Mieheni on hyvin niukkasanainen ja yksinpuhelulta koko terapia tuntui, vaikkakin pariskuntana siellä käytiin. Varmaan olisi hyvä käydä vielä yksin. Ap
[/quote]No anna olla terapiat ja tee ihan itse jotakin. Jos et pysty olemaan miehen kanssa, niin eroatte. Jos et pysty olemaan ilman miestä, niin jatkakaa yhdessä, mutta tee jotakin joka tapauksessa. Tai sitten lopetat valituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 20:01"]Ei se erokaan ole mikään oikotie onneen. Usein pitää muuttaa kodista, ehkä eri alueellekin, lapset oireilevat, on jatkossa yksin vastuussa arjesta jne..
[/quote]
Juurikin näin!
Mutta olen myös alkanut nähdä asian niin, että mieheni ansaitsi parempaa kuin mitä minä pystyn enää tarjoamaan. Katkeruus kalvaa. Ja itse avioeroperheen lapsena aikoinani avioliittoon astuessani päättänyt, että yhdessä mennään myötä-ja vastamäessä. Ap
Miten miehesi rikkoi luottamuksesi? Petti?