Tunnen itseni päiväkodilla vähä-älyiseksi

Meidän päiväkodissa on noin 30 lasta, 4 ryhmää. Tiedän jokaisen lapsen ja joka lapsen vanhemmat. Minulla on osoitelista, jossa on jokaisen osoitteet, s-posti ja puhelinnumero. Kaikki moikkaa ja käytävällä iloinen puheensorina. Olen käynyt useamman vanhemman kanssa kahvilla, muutamasta perheestä tulleet hyviä ystäviä. Päiväkoti sijaitsee Helsingissä. MUTTA ei ole suomalainen. Ilmeisesti vaikuttaa sitten näin paljon ilmapiiriin...

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:18"]No eipä työpaikallakaan kaikki tervehdi. Toiset katselee pitkin seiniä ja toiset kattoa kun sanoo huomenta. Samassa talossa asuvat naapuritkaan eivät kaikki pihalla tai rapussa tervehdi, varsinkaan varttuneempi väki, ovat oikein naama nurinpäin jatkuvasti. Itse tervehdin kaikkia rapussa ja pihalla vastaantulijoita, oli sitten talon asukkaita tai ei. Näin on kotona opetettu että ihmisiä tervehditään.
Kyllä joskus tuleekin vähä-älyinen olo kun aamulla sanoo yläkerran mummolle huomenta ja toinen ei edes katso päin. Aina kuulee valitusta miten nuorilla ei ole käytöstapoja, mutta ei niitä tunnu olevan vanhemmillakaan ihmisillä yhtään enempää.
[/quote]

Meillä taas naapurit iloisesti tervehtivät, mutta tuolla päiväkodissa on jotenkin niin vakavia vanhempia. Hoitajat ovat ihania ja välistä ihan muiden ryhmien hoitajat tulevat käytävillä juttelemaan. Se on kiva. :)

^ ap

Lapset tarkkailevat vanhempiensa käytöstä ja oppivat sitä kautta. Hyvässä ja pahassa. Sama jörrikkämäisyys jatkuu sukupolvelta toiselle, jos ei kierrettä murreta.

Hyvät tavat ja sosiaaliset taidot auttavat lasta tulevaisuudessa, koulussa ja työelämässä, samoin kaverisuhteissa.

Kummastuttaa, että joku vanhempi tietoisesti antaa huonon esimerkin.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:30"]

Olen jotain realistin ja pessimistin väliltä, en todellakaan mikään peruspositiivinen ilopilleri. Siitä huolimatta tervehdin päiväkodilla muita äitejä/isejä hymyillen. YKSIKÄÄN ei koskaan hymyile takaisin. Valtaosa tervehtii kyllä, mutta hymyä ei irtoa vahingossakaan. Sitten on muutama, jotka kääntävät vain pään pois eivätkä edes tervehdi. Olenko oikeasti jotenkin vähä-älyinen, kun kehtaan hymyillä tervehtiessä? Siltä minusta ainakin tuntuu joka arkiaamun jälkeen.

[/quote]

Musta on tullut sellainen, että mä aikani jaksan olla positiivinen ja huomioonottava, ja olenkin sitä aina kaikille, jotka toimivat vastavuoroisesti.

Noille, jotka eivät tervehdi ja katselevat muualle olen alkanut antaa samaa takaisin. Kun aiemmin pidin ovea auki ja tervehdin, nyt annan oven pamahtaa vaikka nenän edessä kiinni, ei kiinnosta. lapsellista ehkä, mutta ei kiinnosta. 

Mä kyllä tervehdin ja jopa hymyilen, mutta vähän pelkään, että joku voisi alkaa sitten yrittää jutustella mun kanssa, koska ensinnäkään mulla ei ole hajuakaan, kuka se on, jota tervehdin, ja toiseksi, en ihan tuntemattoman kanssa keksi mitään jutusteltavaa. Tai jos mun pitäisi oikeasti tuntea tuo ihminen, niin sitten nolostun ihan kamalasti, kun en tiedä, kenen kanssa juttelen. Mutta ei nämä seikat estä mua tervehtimästä, ja hymy mulla tulee luonnostaan, kun tervehdin. 

2. sivu

ET ole:) Päiväkoti on täynnä outoa väkeä. T.lastenhoitaja

Juuri mietin tänään tuota samaa. Tosiaan tuntuu välillä ja varsinkin tiettyjen vanhempien kohdalla ihan kuin pitäisivät minua jotenkin vähä-älyisenä kun moikkaan kohteliaasti hymyillen heitä ja muitakin. Meillä on niin, että nähdään samalla porukalla monena päivänä viikossa.

Tai sitten ruma. Yksinkertaisesti.

Asutko lapsuuden maisemissasi? Siis sanotaan alle 100 km lapsuudenkodistasi? Jos et, olet joutunut kulttuurierojen uhriksi.

Kolmonen lisää etten mikään päivänsäde minäkään, mutta on se nyt kivempi edes moikata, kuin seisoskella päivästä toiseen sanomatta sanaakaan samalla joukolla.

Sama juttu minulla oli myös lapsen luokkakaverien vanhempien kanssa koulussa. Kun kokoonnuimme sinne vanhempainiltaan, ainoa, joka vastasi tervehdykseeni, oli muuan somali-isä. Suomalaiset ei. 

Paha sitä on lastakaan opettaa tervehtimään, kun se ei vaan kerta kaikkiaan ole Suomessa vallalla oleva tapa.

Ihan samassa Helsingissä asunut aina..