Lue keskustelun säännöt.
Esitelmäpelko estää opiskelun! Unelma olisi uusi ammatti, mutta nyt kuukauden opiskelun jälkeen pakko lopettaa koulu :(
28.08.2021 |
Keskiviikkona olisi seminaari päivä, mutta en pysty. Valvonut koko viime yön, nukkunut lyhyitä pätkiä, ensimmäisen mielessä keskiviikko. Mahassa tuntuu nytkin ikävä möykky. Itkettää. En vain uskalla.
Työ ei itsessään sisällä esiintymistä, niin miksi niitä nyt pitää tehdä.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Siitä esiintymispelosta pääsee esiintymällä. Harjoittele vaikka pienemmän porukans kanssa ensiksi.
Ei, ei pääse. Valitettavasti voi seurata myös aikuisiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä esiintymispelosta pääsee esiintymällä. Harjoittele vaikka pienemmän porukans kanssa ensiksi.
Ei siitä kyllä aina harjoittelemalla pääse. Itselläni meni niin, että jokainen esiintyminen oli vain entistä pahempi.
Ikä ja elämänkokemus ovat auttaneet enemmän kuin väkisin esiintyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.
Miksi ei suoraan terveystalon psykiatrille? Ja kannattaa pyytää samalla rauhoittava bentsodiatsepiini.
Pelkkä propral ei ole useimmille riittävä jos pelko on suurta.
Bentsoja ei Suomessa pyytämällä saa. Valvira kyttää lääkäreitä armottomasti, ja lääkärit itsekin pelkäävät että bentsot "koukuttavat" ihmisen. Väärinkäyttäjien takia koko oikein käytettynä hyvä lääkeryhmä on julistettu pannaan.
Ahdistavan tilanteen välttely lisää ahdistusta ja varmistaa psyykellesi sen että välteltävä asia todella on "vaarallista ja mahdotonta". Sitä se ei kuitenkaan ole. Yksi parhaimmista tavoista helpottaa ahdistusta on siedätyshoito niihin asioihin, mitkä ahdistavat. Eli jos jokin tuntuu aivan järkyttävän pelottavalta (eikä puhuta nyt todellisista vaaratilanteista) niin silloin kaikista järkevintä on vain astella kohti ja hoitaa homma kotiin niin kamalaa kun se onkin.
Jokaisen esitelmän jälkeen seuraava tuntuu jo vähän helpommalta.
Ja nämä ohjeet tulevat toiselta ahdistuneelta joka nykyään elää ihan tasapainoista ja tavallista elämää.
Tämä hyvä elämä vaan vaati rohkeutta kävellä tulen läpi.
Mulla oli älyttömän kova esiintymiskammo johtuen mm siitä että lapsena jouduin kiusaamisen uhriksi mikä teki koulussa esiintymisestä yhtä tuskaa. No sitten opiskelin alalle jossa täytyy olla sosiaalinen ja voi joutua välillä esiintymään. Meillä oli koulussa esiintymistaidon kurssi ja siellä opettajien ja lääkityksen avulla pääsin jonkin verran eroon esiintymisjännityksestä! Omat parhaat neuvot on että liiku, hengitä, ota rauhallisesti ja käytä apuna esim PowerPointia ja loppujen lopuksi kelaile vaan että ihan sama mitä muut miettii, tärkeintä on että meet ja vedät sen jotenkin läpi. Loppujen lopuksi harvaa kiinnostaa miten suoriudut, kunhan ne ymmärtää mistä esityksessä on kyse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seminaarithan ovat pienen porukan kesken suoritettavia "pakollisia pahoja", ei mitään satojen osallistujien massaluentoja. Mikset muka pysty tai uskalla esitellä omaa työtäsi ja/tai opponoida siellä, kai te jo toisenne tunnette sen verran hyvin. Älä nyt sentään lopeta hyvin alkaneita opintoja tuon takia..! Kadut taatusti jos jänistät. Laita mielummin semman vetäjälle viestiä, että olet esim. sairastunut ja joudut suorittamaan oman osuutesi zoomin tai teamsin välityksellä.
Tällaiset 'Mikset muka pysty' -henkiset kommentit eivät kannusta eivätkä auta, pahentavat vain ahdistusta. Toivottavasti ap:n oppilaitoksessa suhtaudutaan tähän ongelmaan paremmin.
No onhan tuo omituista ettei aikuinen(!) ihminen kykene puhumaan muutamalle seminaarilaiselle suunnilleen pyörtymättä. Miten muka selviätte työelämästä tai edes työhaastatteluista.
Paljon omituisempaa se on, että aikuinen(?) ihminen vhidduilee netissä tuntemattomille.
Me aikuiset ymmärrämme että joka ketjussa on kaksivuotiaan tasolla oleva narsisti : D
No tällä "narsistilla" on kaksi korkeakoulututkintoa. Ja pidin muuten hyvät semmaesitelmät aikoinaan ;D
Ja varmaan hovi joita kutsuu "ystäviksi" : D D D
No meillä "normaaleilla" on kuitenkin koulut käytyinä esitelmistä ja seminaareista huolimatta. Vaan samapa tuo mitä täällä vänkytätte ja heittelette narskukommenttejanne. Kun ette muuhunkaan pysty. Netissä kyllä osataan avautua mutta pupu menee heti pöksyyn livetilanteessa.
-eri
Normaalilla ihmisellä ei ole tarvetta itsensä pönkittämiseen muita alentamalla.
Mites hypnoosi? Saisiko sillä sinut rentoutumaan aina, kun joudut esiintymmään. Luulisi, että juuri tuollaiseen on hypnoosihoitoja. Tai pyydä lääkäriltä beetasalpaajaa. Ei se pelkoa poista, mutta sydämen hakkaaminen ja fyysiset oireet vähenevät Ja hei, meistä moni potee esiintymiskammoa. Jopa sellaiset ihmiset, jotka esiintyvät säännöllisesti. MInäkin olen kokenut. Tuskastuin asiaan ja en halunnut esiintymiskammon estävän elämääni. Pakotin itseni puhumaan tilaisuuksissa. Värähteli se ääni aluksi, mutta nyt olen jo tottunut. En kyllä vieläkään pidä julkisesta esiintymisestä. Mutta niin tottunut olen, että olen niitä, jotka saavat kysyttyä jotain, jos isommissa tiaisuukissa kymyksille annetaan tilaa ja mieleen tulee joku kysymys.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että nykyään monien on niin vaikeaa tehdä mitään, mikä vaatii minkäänlaista epämukavien tunteiden sietämistä? Kaiken pitäisi olla helppoa ja kivaa.
Kokeile itse. Koska kehosi ei rajoita sitä, niin tarvitset ulkopuolelta asetetut rajoitteet. Laita muovipussi päähäsi ja tee siihen vain kaksi pientä reikää niin, että happi juuri ja juuri riittää. Älä tee silmäreikiä, koska näkö sumentuu jännittäessä. Jätä myös aivosi luokan tai työhuoneen uökopuolelle, sillä se vastaa jäätymistä, muistikatkoksia jne. No, miltä nyt tuntuu?
Kiinnostaisi tietää miten tuohon tilanteeseen on päädytty. Jännittäminen on luonnollista ja siihen voi siedättyä. Mutta jos aina on onnistunut välttelemään jännittäviä tilanteita, ehkä tie on siloiteltu edestä, eihän sitä siedättymistä tapahdu.
Esimerkiksi ala-asteelta asti jatkuneen voimakkaan koulukiusaamisen vuoksi. Silloin lapsi on saanut vain negatiivista vahvistusta ja hänen kehonsa on alkanut reagoimaan kuten siinä tilanteessa normaalia on. Se ei tietenkään ole se normaali, johon lasten toivotaan kasvavan, mutta normaali reagointi- ja kasvutapa kiusaamistilanteisiin. Eikö olekin kurjaa, että opettajat eivät puutu näihin tilanteisiin edes yliopistossa? Eli kiusaaminen esiintymistilanteissa voi pahimmillaan jatkua läpi yliopiston ja työelämän. Eikö olekin hirveää mitä muut voivat yhdelle tehdä?
Olen pitänyt suullisia esitelmiä suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja espanjaksi. Vaikka en edes ole mitään valovoimaista esiintyjätyyppiä vaan pikemminkin perusjäyhä (= yliasiallinen) suomijuntti :D
Elossa olen silti. Ja valmistunutkin yliopistosta päälle 10 vuotta sitten. Ja ei, tämä ei ole mitään itsekehua vaan todistus siitä että jännittäjäkin voi päästä pitkälle. T: kouluaikoina posket tulipunaisina luokan edessä änkyttänyt nolostelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seminaarithan ovat pienen porukan kesken suoritettavia "pakollisia pahoja", ei mitään satojen osallistujien massaluentoja. Mikset muka pysty tai uskalla esitellä omaa työtäsi ja/tai opponoida siellä, kai te jo toisenne tunnette sen verran hyvin. Älä nyt sentään lopeta hyvin alkaneita opintoja tuon takia..! Kadut taatusti jos jänistät. Laita mielummin semman vetäjälle viestiä, että olet esim. sairastunut ja joudut suorittamaan oman osuutesi zoomin tai teamsin välityksellä.
Tällaiset 'Mikset muka pysty' -henkiset kommentit eivät kannusta eivätkä auta, pahentavat vain ahdistusta. Toivottavasti ap:n oppilaitoksessa suhtaudutaan tähän ongelmaan paremmin.
No onhan tuo omituista ettei aikuinen(!) ihminen kykene puhumaan muutamalle seminaarilaiselle suunnilleen pyörtymättä. Miten muka selviätte työelämästä tai edes työhaastatteluista.
Paljon omituisempaa se on, että aikuinen(?) ihminen vhidduilee netissä tuntemattomille.
Me aikuiset ymmärrämme että joka ketjussa on kaksivuotiaan tasolla oleva narsisti : D
No tällä "narsistilla" on kaksi korkeakoulututkintoa. Ja pidin muuten hyvät semmaesitelmät aikoinaan ;D
Ja varmaan hovi joita kutsuu "ystäviksi" : D D D
No meillä "normaaleilla" on kuitenkin koulut käytyinä esitelmistä ja seminaareista huolimatta. Vaan samapa tuo mitä täällä vänkytätte ja heittelette narskukommenttejanne. Kun ette muuhunkaan pysty. Netissä kyllä osataan avautua mutta pupu menee heti pöksyyn livetilanteessa.
-eri
Normaalilla ihmisellä ei ole tarvetta itsensä pönkittämiseen muita alentamalla.
Itsehän te alennatte vapaaehtoisesti itsenne kieltäytymällä menemästä kouluun ja opiskelemasta kunnon ammattia kautta tutkintoa. Kun siellä täytyy esiintyä, aapuuvaa...
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita olla ilkeä, mutta se nyt on valitettava tosiasia että tässä elämässä ja etenkin työelämässä pärjätäkseen pitää kyetä tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa ja olemaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Mites jos töissä tulisi vastaan joku vuorovaikutustilanne, jossa sinun pitäisi pystyä kertomaan esim. työkavereille tai asiakkaille jostain asiasta, antamaan palautetta tai selvittämään jotain hankalaa asiaa? Sen takia esitelmiäkin kouluissa on, että niissä harjoitellaan sitä kykyä esittää asiansa järkevänä kokonaisuutena suullisesti.
Jännittäminen on normaalia, mutta tuollainen sairaalloinen pelko ja viha normaalia sosiaalista tilannetta kohtaan on vaan ihmiselle itselleen rampauttavaa. Että olet valmis vaikka valehtelemaan ja huijaamaan itsellesi saikkua tai lopettamaan koko opiskelun, ettet joutuisi vain puhumaan muiden opiskelijoiden edessä. Valitettavasti siitä tulee kuva, ettet olisi kovin sinnikäs tai kestävä työelämässäkään, missä voi tulla paljon pahempiakin paineita ja kyseessä on oma toimeentulosi eikä pelkästään koulunkäyntimenestys.
Valitettava tosiasia on se, että näin se karsinta tapahtuu. Sosiaalisesti normaalit ja muiden ihmisten kanssa toimeentulevat saavat töitä ja myös menestyvät niissä, koska heidän kanssaan on helppo olla ja heistä saa toimivan osan työtiimiin. Sosiaalisesti estyneet taas jäävät kelkasta jo alkumetreillä, tai pikemminkin itse jättäytyvät kyydistä. Ihan vain herätelläkseni tämän kirjoitin, että jos itse haluat pärjätä ja tehdä elämän helpommaksi itsellesi niin koita työstää noita estojasi ja pelkojasi.
Jopas on tekstiä. Pelkkä esiintymistilanteisiin liittyvästä pelko ei tarkoita, että olisi huonot sosiaaliset taidot. Johan ap sanoi, että muuten elää ihan normaalia elämää. Esiintymistilanteet vaan ahdistavat. Se, että ahdistaa olla huomion keskipisteenä niin, että suuren joukon huomio on keskittyneenä itseen, ei tarkoita sitä, etteikö kykenisi muuten toimimaan sosiaalisessa ympäristössä täysin normaalisti.
Jännittäminen ei muutenkaan ole yhtä kuin sosiaalisten taitojen puute. Itse asiassa monilla ujoilla ihmisillä on usein erittäin hyvä empatiakyky ja sitä kautta myös hyvät sosiaaliset taidot, kun muut osataan ottaa huomioon. Ja tämä on ihan temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvisen suusta. Se, että on helppo olla ihmisten kanssa, ei myöskään tarkoita, että olisi sosiaalisesti kyvykäs. Sulla on nyt käsitteet sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.
Miksi ei suoraan terveystalon psykiatrille? Ja kannattaa pyytää samalla rauhoittava bentsodiatsepiini.
Pelkkä propral ei ole useimmille riittävä jos pelko on suurta.
Bentsoja ei Suomessa pyytämällä saa. Valvira kyttää lääkäreitä armottomasti, ja lääkärit itsekin pelkäävät että bentsot "koukuttavat" ihmisen. Väärinkäyttäjien takia koko oikein käytettynä hyvä lääkeryhmä on julistettu pannaan.
Niin, tämä johtuu siitä että bentsodiatsepiineihin jää oikeasti erittäin helposti koukkuun ja ne ovat yksi kaikkein pahimmin riippuvuutta aiheuttavista lääkkeistä. Eikä niitä ylipäätään saa määrätä sen takia kuin lyhytaikaiseen käyttöön. Niiden määräämistä pyritään muutenkin välttämään niin kauan kuin joku muu keino löytyy, koska iso osa (lähes enemmistö) nimenomaan jää niihin koukkuun ja alkaa sitten vinkua aina uutta reseptiä pitempiaikaiseen käyttöön, väittää ettei voi enää elää ilman jne.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia naisen euro on 80 senttiä, ja siinäkin on puolet liikaa.
”Pelottaa pitää esitelmää, yyy hyy wäääh”
Esiintymisjännitys ei ole pelkästään naisten ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia naisen euro on 80 senttiä, ja siinäkin on puolet liikaa.
”Pelottaa pitää esitelmää, yyy hyy wäääh”
Mä maksaisin kyllä 1,20e, koska rohkeuslisä :)
Milloin ihmisistä on tullut tällaisia velliperseitä? Kaikkeen pitäisi saada ”vaihtoehtoinen suoritustapa”, koska ”muuten tulee paha mieli”. Opetetaanko lapsetkin nykyään tähän, että ei saa tulla paha mieli, eikä saa olla yhtään epämukava olo ikinä? Valitettavasti maailman epäoikeudenmukaisuus ja epämiellyttävyys ei poistu sillä, että siltä yritetään varjella liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seminaarithan ovat pienen porukan kesken suoritettavia "pakollisia pahoja", ei mitään satojen osallistujien massaluentoja. Mikset muka pysty tai uskalla esitellä omaa työtäsi ja/tai opponoida siellä, kai te jo toisenne tunnette sen verran hyvin. Älä nyt sentään lopeta hyvin alkaneita opintoja tuon takia..! Kadut taatusti jos jänistät. Laita mielummin semman vetäjälle viestiä, että olet esim. sairastunut ja joudut suorittamaan oman osuutesi zoomin tai teamsin välityksellä.
Tällaiset 'Mikset muka pysty' -henkiset kommentit eivät kannusta eivätkä auta, pahentavat vain ahdistusta. Toivottavasti ap:n oppilaitoksessa suhtaudutaan tähän ongelmaan paremmin.
No onhan tuo omituista ettei aikuinen(!) ihminen kykene puhumaan muutamalle seminaarilaiselle suunnilleen pyörtymättä. Miten muka selviätte työelämästä tai edes työhaastatteluista.
Paljon omituisempaa se on, että aikuinen(?) ihminen vhidduilee netissä tuntemattomille.
Me aikuiset ymmärrämme että joka ketjussa on kaksivuotiaan tasolla oleva narsisti : D
No tällä "narsistilla" on kaksi korkeakoulututkintoa. Ja pidin muuten hyvät semmaesitelmät aikoinaan ;D
Ja varmaan hovi joita kutsuu "ystäviksi" : D D D
No meillä "normaaleilla" on kuitenkin koulut käytyinä esitelmistä ja seminaareista huolimatta. Vaan samapa tuo mitä täällä vänkytätte ja heittelette narskukommenttejanne. Kun ette muuhunkaan pysty. Netissä kyllä osataan avautua mutta pupu menee heti pöksyyn livetilanteessa.
-eri
Normaalilla ihmisellä ei ole tarvetta itsensä pönkittämiseen muita alentamalla.
Itsehän te alennatte vapaaehtoisesti itsenne kieltäytymällä menemästä kouluun ja opiskelemasta kunnon ammattia kautta tutkintoa. Kun siellä täytyy esiintyä, aapuuvaa...
Älä nolaa itseäsi enempää, vaan opiskele aiheesta.
Itsellä sama ongelma. Useamman kerran jättänyt koulun kesken kun pelkään opettajia, arvostelutilanteita enkä osaa olla rennosti ja tutustua opiskelukavereihin jne.
Yhden ammattitutkinnon olen sentään saanut suoritettua.
Nykyään olen yrittäjänä (työpaikka on puolison kautta) ja kotona.
Vakituista työpaikkaa en tahtonut löytää nuorempana
Nyt vajaa viisikymppisenä on tullut mieleen että jos olenkin kärsinyt sos.tilanteiden pelosta joka on jäänyt aikoinaan toteamatta ja hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
9 jatkaa. Propral ei auta mitään samoin rauhoittavat ei auta. Nuo kommentit "mene ja hoida se alta pois" on kuin pilkkaa minunlaiselleni. Nyt olen yli 60 vuotias ja voisin pitää puheen vaikka nobel-juhlissa ja mitään lääkitystä ei ole. Tämä on laihana lohdutuksena , mutta hae lääkettä ja yritä keskustella jos voisit muulla tavalla hoitaa asian. Tsemppiä!
Miten sinä siis ratkaisit ko. ongelman, jos ennen et pystynyt esiintymään ja nyt pystyt?
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Älä ihmeessä luovuta opintojen suhteen. Selvitä mahdollisuutesi saada yliopistolta erityisjärjestelyehdotus. Sen saamiseksi sinun tulee toimittaa lääkärinlausunto, missä ilmenee, millaisia haasteita opiskeluusi liittyy. Kun näytät ehdotusta opettajalle, hän on velvollinen ottamaan huomioon erityistarpeesi ja sopimaan kurssin vaihtoehtoisista suoritustavoista.