Kysy 20-vuotiaalta vl-naiselta mitä vaan

Oletko nähnyt muuta kuin perheeseesi kuuluvaa miestä alasti?

Miksi perustit tämän ketjun? Haetko hyväksyntää tai huomiota? Pelkkään tylsyyteen en usko.

Teetkö töotä vai opiskeletko?

Luetko täällä vauva-palstalla seksijuttuja?

Voisitko käyttää topattuja rintaliivejä?

Älä välitä ilkeiliöistä.

Onko miesystäväsi neitsyt?

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 23:51"]Älä välitä ilkeiliöistä.
[/quote]IlkeiliJöistä sen sijaan kannattaa välittää.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 23:51"]

Älä välitä ilkeiliöistä.

[/quote]

Onko täällä joku ilkeillyt? Me olemme vain uteliaita ja ap tarjoutui vastailemaan.

Voisitko (saisitko) naida ei lestan? Jos/et, miksi?

Odotatko jo kovasti hääyötä?

Kauanko olet tuntenut tulevan miehesi?

Menitkö nukkumaan sanomatta meille hyvää yötä?

Saatko käyttää internettiä

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 23:52"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 23:51"]Älä välitä ilkeiliöistä.
[/quote]IlkeiliJöistä sen sijaan kannattaa välittää.
[/quote] päivän naurut

ite en enää ole ollut vuoteen vl, mutta teki mieli kirjoittaa kuitenkin..

Onhan se käsittämätöntä. Monet asiat on käsittämättömiä. Menee elämä aika hankalaks jos ottaa kaiken kirjaimellisesti. Jos otetaan esille se mitä raamatussa sanotaan, ei kukaan sen mukaan millään nimikkeellä taivaaseen pääse. Eiköhän se ihan sydämen tilan mukaan mene se lajittelu, jos jokin sellainen on tapahtuakseen. Pieni on se joukko, joka sinne pääsee, jne. Moni, jonka kuvittelit olevan siellä, loistaa poissaolollaan, ja toisin päin. Kaikissa ryhmittymissä on monenlaisessa kunnossa olevia hedelmiä. Vaikka kantaisit nimikettä vl, ei se tarkoita, että sinulla olisi "elävä usko", eli sydämen tilasi olisi oikea.

Itse ajattelen niin, että yhtä totuutta ei olekaan, ainakaan ihmisen käsityskyvyn sisäpuolelle mahtuvaa. Pitäisi kaiken keskellä muistaa keskittyä olennaiseen, jos kerran uskoa haluaa. Eiköhän se ydinsanoma kristinuskossa ole se, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän jne. Yrittää jaksaa tejdä oikeita valintoja joka päivä, ja katua niitä huonoja. Armosta eteenpäin. Joistakin asioista on tehty niin painostavia, että porukka kompastuu niihin. Unohdetaan oleellinen ja hukutaan paineisiin. Niin ei pitäis olla, mutta ihminen on ihminen, eikä siitä muuksi muutu. Paljon ois parannettavaa, mutta muutoksia pelätään. Ymmärrystä riittää molempiin suuntiin monissa asioissa, ihmiset on vaiti.
Monella on mielessä varmasti lapsiasia, mikä on ollut paljon pinnalla. Ajatus takana kaunis, mutta ei useinkaan toimi kovin kauniisti käytännössä. Viljelemisen lisäksi on käsketty myös varjelemaan. Sen merkitystä voi kukin sisällään miettiä, ja laittaa asiat mittasuhteisiinsa. Katse kohti olennaista. Tässä kohtaa, kun asian ja oman katsantokantansa on myöntänyt itselleen, ja hyväksynyt sen, joutuu moni kohtaamaan itsensä. Mitä nyt? Niin paljon on hyvää, mutta myös jotain sellaista, jota ei jaksa ymmärtää. Voinko jäädä, vaikka ajattelen eri tavalla? Kenelle uskallan avautua? Ajatus lähtemisestä pelottaa.. joku muu ratkaisu täytyy olla.
Jotkut sen löytää, monet ei, ja siksi he lähtevät. Kun asioita kertyy mielen päälle, alkaa etääntyminen. Kauempaa näkee asiat kokonaisuutena, sen puista koostuvan metsän. Sanotaan, että synti vie kauemmas jumalasta. Tuo "selkeästi näkeminen" on sielunvihollisen työtä. Tämä on uskossa olevan luonnollinen tapa ajatella asiasta. Eksynyttä lammasta säälitään. Tämä lammas toivoo, että muut voisivat edes parin sekuntin ajan nähdä hänen päänsä sisään.

Tuli muuten mieleen tuosta käsittämättömästä, että entä sitten? Kaikki on mahdollista.. Kuka on koskaan uskonut sekuntiakaan, että maailma olisi reilu paikka? Itse en ole koskaan törmännyt tosielälmässä siihen, että ihmiset olisivat saaneet aurinkoa ja paskaa niskaan tasapuolisesti. Jos ajatellaan, että jumala tai jumalia on olemassa, olisi mielestäni loogista, että heilläkin olisi pimeät puolensa. Ihmisen keksintöä semmoinen, että absoluuttista hyvyyttä ja -pahuutta olisi olemassa.

peace :)

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 23:19"]

Jos vain vl:t pääsee taivaaseen ja loput joutaa helvettiin, niin eikö ole aika käsittämätöntä, että kaikki intialaiset, kiinalaiset ja etelä-amerikkalaiset miljardit ihmiset päätyvät helvettiin vain sen takia, etteivät he tule koskaan kuulemaan vl-uskonnosta?

[/quote]

tätä siis kommentoin äsken

t. nro 70

Vituttaako? T.ex-lesta

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 00:01"]

ite en enää ole ollut vuoteen vl, mutta teki mieli kirjoittaa kuitenkin..

Onhan se käsittämätöntä. Monet asiat on käsittämättömiä. Menee elämä aika hankalaks jos ottaa kaiken kirjaimellisesti. Jos otetaan esille se mitä raamatussa sanotaan, ei kukaan sen mukaan millään nimikkeellä taivaaseen pääse. Eiköhän se ihan sydämen tilan mukaan mene se lajittelu, jos jokin sellainen on tapahtuakseen. Pieni on se joukko, joka sinne pääsee, jne. Moni, jonka kuvittelit olevan siellä, loistaa poissaolollaan, ja toisin päin. Kaikissa ryhmittymissä on monenlaisessa kunnossa olevia hedelmiä. Vaikka kantaisit nimikettä vl, ei se tarkoita, että sinulla olisi "elävä usko", eli sydämen tilasi olisi oikea.

Itse ajattelen niin, että yhtä totuutta ei olekaan, ainakaan ihmisen käsityskyvyn sisäpuolelle mahtuvaa. Pitäisi kaiken keskellä muistaa keskittyä olennaiseen, jos kerran uskoa haluaa. Eiköhän se ydinsanoma kristinuskossa ole se, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän jne. Yrittää jaksaa tejdä oikeita valintoja joka päivä, ja katua niitä huonoja. Armosta eteenpäin. Joistakin asioista on tehty niin painostavia, että porukka kompastuu niihin. Unohdetaan oleellinen ja hukutaan paineisiin. Niin ei pitäis olla, mutta ihminen on ihminen, eikä siitä muuksi muutu. Paljon ois parannettavaa, mutta muutoksia pelätään. Ymmärrystä riittää molempiin suuntiin monissa asioissa, ihmiset on vaiti.
Monella on mielessä varmasti lapsiasia, mikä on ollut paljon pinnalla. Ajatus takana kaunis, mutta ei useinkaan toimi kovin kauniisti käytännössä. Viljelemisen lisäksi on käsketty myös varjelemaan. Sen merkitystä voi kukin sisällään miettiä, ja laittaa asiat mittasuhteisiinsa. Katse kohti olennaista. Tässä kohtaa, kun asian ja oman katsantokantansa on myöntänyt itselleen, ja hyväksynyt sen, joutuu moni kohtaamaan itsensä. Mitä nyt? Niin paljon on hyvää, mutta myös jotain sellaista, jota ei jaksa ymmärtää. Voinko jäädä, vaikka ajattelen eri tavalla? Kenelle uskallan avautua? Ajatus lähtemisestä pelottaa.. joku muu ratkaisu täytyy olla.
Jotkut sen löytää, monet ei, ja siksi he lähtevät. Kun asioita kertyy mielen päälle, alkaa etääntyminen. Kauempaa näkee asiat kokonaisuutena, sen puista koostuvan metsän. Sanotaan, että synti vie kauemmas jumalasta. Tuo "selkeästi näkeminen" on sielunvihollisen työtä. Tämä on uskossa olevan luonnollinen tapa ajatella asiasta. Eksynyttä lammasta säälitään. Tämä lammas toivoo, että muut voisivat edes parin sekuntin ajan nähdä hänen päänsä sisään.

Tuli muuten mieleen tuosta käsittämättömästä, että entä sitten? Kaikki on mahdollista.. Kuka on koskaan uskonut sekuntiakaan, että maailma olisi reilu paikka? Itse en ole koskaan törmännyt tosielälmässä siihen, että ihmiset olisivat saaneet aurinkoa ja paskaa niskaan tasapuolisesti. Jos ajatellaan, että jumala tai jumalia on olemassa, olisi mielestäni loogista, että heilläkin olisi pimeät puolensa. Ihmisen keksintöä semmoinen, että absoluuttista hyvyyttä ja -pahuutta olisi olemassa.

peace :)

[/quote]

joukosta lähteneenä voit kai kertoa, pitääkö paikkansa, että lestadiolaisten käsityksen mukaan syntien anteeksiantamus on yksin heidän käsissään eli armahdukseen vaaditaan lestan ääneen lausuma anteeksiantorimpsu? Tämä on käsittääkseni lahkon virallinen oppi, ja jotkut lestat sen myöntävätkin. Toiset taas kiertelevät ja kaartelevat jauhaen juuri sydämen tilasta ja siitä ettei kukaan voi tietää.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 00:16"]

joukosta lähteneenä voit kai kertoa, pitääkö paikkansa, että lestadiolaisten käsityksen mukaan syntien anteeksiantamus on yksin heidän käsissään eli armahdukseen vaaditaan lestan ääneen lausuma anteeksiantorimpsu? Tämä on käsittääkseni lahkon virallinen oppi, ja jotkut lestat sen myöntävätkin. Toiset taas kiertelevät ja kaartelevat jauhaen juuri sydämen tilasta ja siitä ettei kukaan voi tietää.

[/quote]

Raamatun mukaan jumala on se joka ne synnit ensi- ja viimekäädessä anteeksi antaa. Raamatun mukaan jumala on antanut "lapsilleen" valtuuden julistaa evankeliumin ydintä eli synninpäästöä. ”Ottakaa pyhä henki. Joille te synnit anteeksi annatte, heille ne ovat anteeksi annetut."
Vanhoillislestadiolaisuudessa syntien anteeksi pyytäminen ja -antaminen toimii tavallaan uskon vahvistuksena. Kun pitää tunnon puhtaana, jaksaa kilvoitella uskossa. Kun sydäntä painavia asioita alkaa kertyä mielen päälle, eikä niitä "pistä pois", alkaa sydän "etääntyä jumalasta". Lopulta tämä voi ajaa uskosta luopumiseen. Jos oma tunto painaa, uskominen on raskasta ja vaikeaa.
Jokainen, jolla tämä "sydämen usko" on, tai on ollut, muistaa sen helpotuksen ja kevyen olon, joka seuraa, kun jollekin läheiselle ystävälle on saanut purkaa tuntojaan, ja on "saanut anteeksi".

Ideana on siis lähinnä se, että anteeksianto tuntuisi henkilökohtaisemmalta. Että asioiden ei antaisi kertyä mieltä painamaan, vaan häiritsevistä asioista saisi avautua toiselle uskovaiselle. Usko helpottuu, ja hetken ajan on taas kevyt kulkea ja helppo uskoa lapsen lailla.

Ei siis ole niin, että ihminen toimisi jumalan paikalla. Vain niin, että ihminen toistaa sen, mitä jumala on luvannut. Tyyliin kyllä, sinäkin saat syntisi anteeksi, niin on jumala luvannut.

Toivottavasti selvensi edes jotenkin. En ookkaan menneisyydestäni avautunut kenellekään hetkeen :) Myrskyt on takana päin, ja hyvä nii