Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä autististen lasten vanhempia? Lapsen ekkoja..
27.08.2021 |
Meillä ne vaihtelee ja kestää vaihtelevia aikoja. Autot on nyt olleet 8 vuotta mutta ei enää niin vahvana kuin alkuvuosina. Kaksi vuotta ekkona on ollut minecraft. Mutta sitten myös ikävämmät asiat. Kirosanat alkoi kiinnostaa myös pari vuotta sitten, edelleen ne kiinnostaa. Nyt viime keväänä tuli kalja ja sen myötä alkoholijuomat kun näki papan juovan kaljaa. Nyt hän on opetellut ties mitä kaljamerkkejä ja ne kiinnostaa kovasti. 🤦🏼♀️ oon yrittänyt suhtautua neutraalisti, mutta oikeasti ärsyynnyn noista aika paljon, kun toinen joka päivä haluaa jauhaa ja puhua niistä ja sit itsekseen hihittelee niitä kun kielletään puhumasta niistä. Eikä se nyt kaupassakaan ole kiva kun yks alkaa luetteleen kaikki kaljamerkit läpi, näkee jonkun kärryssä yhden tölkin. Me vanhemmat ei siis käytetä kaljaa eikä kiroilla, nämä ei ole mitään kotoa “opittuja”, ehkä päinvastoin se juuri on lisännyt sit viehätystä kun ne on olleet hänelle jotenkin “uusia” asioita.
Mutta siis, onko teidän autismin kirjon lapsilla ollut jotain erityisen kiusallisia tai ärsyttäviä ekkoja? Huoh. Ottaisin ne dinosaurukset koska vaan takas 🙄 Lapsi on nyt 9v.
Kommentit (34)
Erityinen kiinnostuksen kohde. Autisteilla usein on sellaisia tavallaan pakkomielteisiä kiinnostuksenkohteita, aiheet vaihtelee ja voi olla tosi kummallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekko on autistisen ihmisen erityismielenkiinnon kohde.
Jotain ei-niin-julkisiksi sopivia on ollut. Ja enää 1980-luvun jälkeenhän ei ole pidetty viisaana kieltää ekkoja, kun ne kuitenkin on toisen itse-ilmaisun harvoja muotoja. Mutta selitin lapselle ihan suoraan, että vaikka ne oli hänelle tärkeitä, ne ei sovi kaikkialle. Että hän voi intoilla niistä itsekseen ja piirtää ja kirjoittaa niistä pinokaupalla vihkoja ja tehdä exceltaulukoita, mutta niitä ei oteta esiin vieraiden ihmistnen kuullen, koska ihmiset voivat pelästyä/nolostua/ahdistua.
Saisiko lapsen kiinnostumaan alkoholin fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista haitoista?
Anna lapselle tölkki kaljaa. Ei se nyt ihan ekkoluokkalainekaan ole, jos olut on kiinnostanut jo vuosia.
Ärsyttäviä vain siinä mielessä, kun lapsi puhuu jostain pelistä, josta en tiedä mitään. Vähän kuin kuuntelisi vierasta kieltä, josta ei tunnista kuin muutaman sanan, mutta lapsi on tyytyväinen, jos on saanut sanottua mitä haluaa, sillä ei ole ollut paljoa väliä, ymmärtääkö kuulija.
Mutta kokeilisin tuohon kaljamerkkeihin sellaista, että lähdette lapsen kanssa yhdessä tutkimaan alan historiaa, montako panimoa Suomessa on, missä mitäkin merkkiä valmistetaan, mitä aineosia, miten valmistetaan, jne. Omalla lapsella kummasti kiinnostus hiipuu, jos yrittää tyrkkiä syvemmälle aiheeseen. Lapsesta tulee joko panimoalan valvoja tai muu vastaava isona, tai sitten unohtaa koko jutun, kun hauskuus on viety. Et voi kun voittaa kokeilemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekko on autistisen ihmisen erityismielenkiinnon kohde.
Jotain ei-niin-julkisiksi sopivia on ollut. Ja enää 1980-luvun jälkeenhän ei ole pidetty viisaana kieltää ekkoja, kun ne kuitenkin on toisen itse-ilmaisun harvoja muotoja. Mutta selitin lapselle ihan suoraan, että vaikka ne oli hänelle tärkeitä, ne ei sovi kaikkialle. Että hän voi intoilla niistä itsekseen ja piirtää ja kirjoittaa niistä pinokaupalla vihkoja ja tehdä exceltaulukoita, mutta niitä ei oteta esiin vieraiden ihmistnen kuullen, koska ihmiset voivat pelästyä/nolostua/ahdistua.
Joo no en siis varsinaisesti kiellä niitä, mut juurikin muiden seurassa pitää tehdä rajausta. Jolloin lapsi hillitsee itseään eikä esim. luettele erilaisia kirosanoja, mutta sitten hän voi just miettiä ja kirjoitella niitä ja ne huvittaa häntä.
Alkoholijuomista hän on juurikin kiinnostunut niin että on selvittänyt mitä eri merkkejä on olemassa ja niiden eroja, ja tietää niiden haittoja jne. Hän itsekin aina sanoo että “en mä halua JUODA niitä, mua vaan KIINNOSTAA ne” kun totean et voitaisko nyt olla puhumatta niistä kun äiti ei jaksa nyt puhua niistä eikä tykkää kaljasta etc. 😆
Vierailija kirjoitti:
Erityinen kiinnostuksen kohde. Autisteilla usein on sellaisia tavallaan pakkomielteisiä kiinnostuksenkohteita, aiheet vaihtelee ja voi olla tosi kummallisia.
Mä en saanut autismidiagnoosia, koska mun ekot ovat vaihdelleet. Sen pitää kuulemma olla yksi ja pysyvä aihe joka rajoittaa elämää.
Tuntuu Suomessa olevan kirjavaa, tämä miten psykiatrit tutkivat ja tuntevat kyseistä alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita on välillä todella raskasta kuunnella, otan osaa. Eräällä tuttavalla on yksi tietty ekko ja elämä pyörii sen ympärillä täysin.
Myös nepsylapselle voi hyvin kertoa, että vaikka häntä itseään kiinnostaa todella paljon jokin aihe x, muita ei välttämättä kiinnosta.
Ei siitä rikki mene, sosiaalisia taitoja voi oppia autismista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityinen kiinnostuksen kohde. Autisteilla usein on sellaisia tavallaan pakkomielteisiä kiinnostuksenkohteita, aiheet vaihtelee ja voi olla tosi kummallisia.
Mä en saanut autismidiagnoosia, koska mun ekot ovat vaihdelleet. Sen pitää kuulemma olla yksi ja pysyvä aihe joka rajoittaa elämää.
Tuntuu Suomessa olevan kirjavaa, tämä miten psykiatrit tutkivat ja tuntevat kyseistä alaa.
No lapsella ei ole virallista diagnoosia (vielä), mutta on testien ja lastenpsykiatrin mukaan selkeästi autisminpiirteinen, käy erityiskoulua autismiluokalla jne. Oman käsityksen mukaan kyllä autisminkirjo on jokaisella erilainen, eikä yhden asian puuttuminen vielä tarkoita sitä etteikö olisi autismia, vaan sit kun on useampi “piirre” jotka haittaa arkea niin sit se voidaan diagnosoida ja ne piirteet vaihtelee yksilöillä.
Vierailija kirjoitti:
Myös nepsylapselle voi hyvin kertoa, että vaikka häntä itseään kiinnostaa todella paljon jokin aihe x, muita ei välttämättä kiinnosta.
Ei siitä rikki mene, sosiaalisia taitoja voi oppia autismista huolimatta.
No shit? Oi, kiitos, en ollut KOSKAAN tajunnut tätä 😆😆 Autisminkirjoon kyllä kuuluu aika oleellisesti se ettei henkilö pysty itseään samalla tapaa kontrolloimaan kuin muut. Siis voin tosiaan esim. sanoa lapselle että nyt muita ei kiinnosta ja ei puhuta tästä, mutta hän ei kuitenkaan pysty lopettamaan asian ajattelua tai niiden asioiden kertomista, tai se voi esim. aiheuttaa ison tunteenpurkauksen jos liikaa ja koko ajan rajataan/ kielletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos te vanhemmat ette hae vertaistukea, uuvutte. Mä itse melkein hajotin mun perheen tuolla ekkoinnostuksella. Se ei ollut mitenkään outo kohde, mutta puhuin siitä koko ajan. Siis taukoamatta. Sain vanhempien uupumuksen ja vihan niskaani, ja siitähän seurasi mt-ongelmia varsinkin aikuisiällä. 90-luvulla ei ollut esim. Autismiliittoa, joka auttaa autisteja ja heidän perheitä. Vielä tänäkään päivänä psykiatrit eivät osaa neuvoa perheitä heidän pariinsa.
Lievästikin autistisen lapsen saaminen on tragedia, yksin ei saa jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Jos te vanhemmat ette hae vertaistukea, uuvutte. Mä itse melkein hajotin mun perheen tuolla ekkoinnostuksella. Se ei ollut mitenkään outo kohde, mutta puhuin siitä koko ajan. Siis taukoamatta. Sain vanhempien uupumuksen ja vihan niskaani, ja siitähän seurasi mt-ongelmia varsinkin aikuisiällä. 90-luvulla ei ollut esim. Autismiliittoa, joka auttaa autisteja ja heidän perheitä. Vielä tänäkään päivänä psykiatrit eivät osaa neuvoa perheitä heidän pariinsa.
Lievästikin autistisen lapsen saaminen on tragedia, yksin ei saa jäädä.
Hänen kanssa on ollut paljon isompiakin vaikeuksia kuin nää ekot, mutta joo, eihän ihmiset näitä edes ymmärrä ellei ole itse kokenut. Ja vaikka ois perhepiirissä autisminkirjon henkilö niin heilläkin piirteet vaihtelee. Kovin vaikeaa näihin on saada mitään tukea perheeseen, ehkä just jonkun autismiliiton kautta vois koittaa 🤔 Ainut tuki on sinne kouluun, joka tietty tavallaan kuntouttaa lasta. Mutta kotiin ei sitä kuntoutusta, tukea, hengähdystaukoa tai muuta saa… vaikka autistin haasteet vaikuttaa ihan koko perheeseen jokaikinen arkipäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä ekkossa on se paha juttu mitä ette jaksa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä ekkossa on se paha juttu mitä ette jaksa?
No siis paljonhan niitä jaksaa. Käsittämättömän paljon. Mutta se on raskasta jos ne vaikuttaa paljon arkitoimiin tms. Esim. 4-7-vuotiaana oli vahva legovaihe, ei toivonut muuta kuin legoja lahjaksi, puhui niistä taukoamatta, halusi katsella legokuvastoja ja kertoa niistä yhä uudestaan ja uudestaan, rakenteli niistä tosi hienoja juttuja, mutta saattoi myös tehdä esim. jonkun legosillan keskelle olohuonetta jota ei saanu purkaa. Tai illalla saatto olla niin keskittynyt ja päättäväinen rakentamaan jotain, ettei pystynyt lopettaa, ja sit oli helvetti irti kun pakotettiin. Tai aamulla vaikea lähteä kouluun kun on rakentelu kesken. Päiväkodissa/ koulussa myös ongelmaa kaverisuhteissa jos/kun hän haluaisi aina tehdä tai leikkiä samaa (liittyy usein niihin ekkoihin) eikä muut tietenkään jaksa.
Toisaalta on usein pitkään hiljainen, kun vaan haluaa viettää aikaa sen ekkonsa parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä ekkossa on se paha juttu mitä ette jaksa?
No siis paljonhan niitä jaksaa. Käsittämättömän paljon. Mutta se on raskasta jos ne vaikuttaa paljon arkitoimiin tms. Esim. 4-7-vuotiaana oli vahva legovaihe, ei toivonut muuta kuin legoja lahjaksi, puhui niistä taukoamatta, halusi katsella legokuvastoja ja kertoa niistä yhä uudestaan ja uudestaan, rakenteli niistä tosi hienoja juttuja, mutta saattoi myös tehdä esim. jonkun legosillan keskelle olohuonetta jota ei saanu purkaa. Tai illalla saatto olla niin keskittynyt ja päättäväinen rakentamaan jotain, ettei pystynyt lopettaa, ja sit oli helvetti irti kun pakotettiin. Tai aamulla vaikea lähteä kouluun kun on rakentelu kesken. Päiväkodissa/ koulussa myös ongelmaa kaverisuhteissa jos/kun hän haluaisi aina tehdä tai leikkiä samaa (liittyy usein niihin ekkoihin) eikä muut tietenkään jaksa.
Toisaalta on usein pitkään hiljainen, kun vaan haluaa viettää aikaa sen ekkonsa parissa.
Tuon mittaluokan kiinnostusta legoihin on meidän perheessä ollut parillakin (tietääkseni) normaalilla lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä ekkossa on se paha juttu mitä ette jaksa?
No siis paljonhan niitä jaksaa. Käsittämättömän paljon. Mutta se on raskasta jos ne vaikuttaa paljon arkitoimiin tms. Esim. 4-7-vuotiaana oli vahva legovaihe, ei toivonut muuta kuin legoja lahjaksi, puhui niistä taukoamatta, halusi katsella legokuvastoja ja kertoa niistä yhä uudestaan ja uudestaan, rakenteli niistä tosi hienoja juttuja, mutta saattoi myös tehdä esim. jonkun legosillan keskelle olohuonetta jota ei saanu purkaa. Tai illalla saatto olla niin keskittynyt ja päättäväinen rakentamaan jotain, ettei pystynyt lopettaa, ja sit oli helvetti irti kun pakotettiin. Tai aamulla vaikea lähteä kouluun kun on rakentelu kesken. Päiväkodissa/ koulussa myös ongelmaa kaverisuhteissa jos/kun hän haluaisi aina tehdä tai leikkiä samaa (liittyy usein niihin ekkoihin) eikä muut tietenkään jaksa.
Toisaalta on usein pitkään hiljainen, kun vaan haluaa viettää aikaa sen ekkonsa parissa.
Tuon mittaluokan kiinnostusta legoihin on meidän perheessä ollut parillakin (tietääkseni) normaalilla lapsella.
No voi kai joskus olla. Harvemmin kai kuitenkaan. Tai ovat sit rajatapauksia. Ei ainakaan meidän toisen ns. normaalin lapsen kiinnostuksenkohteet ole samalla tapaa arjen toimia rajoittavia, tai jos on meinanneet olla niin ne on saatu ihan kasvatuksellisesti katkaistua. Noi autistin kiinnostukset on enemmän pakkomielteisiä ja sellaisia et se lapsi oikeasti elää siinä omassa maailmassaan sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä ekkossa on se paha juttu mitä ette jaksa?
No siis paljonhan niitä jaksaa. Käsittämättömän paljon. Mutta se on raskasta jos ne vaikuttaa paljon arkitoimiin tms. Esim. 4-7-vuotiaana oli vahva legovaihe, ei toivonut muuta kuin legoja lahjaksi, puhui niistä taukoamatta, halusi katsella legokuvastoja ja kertoa niistä yhä uudestaan ja uudestaan, rakenteli niistä tosi hienoja juttuja, mutta saattoi myös tehdä esim. jonkun legosillan keskelle olohuonetta jota ei saanu purkaa. Tai illalla saatto olla niin keskittynyt ja päättäväinen rakentamaan jotain, ettei pystynyt lopettaa, ja sit oli helvetti irti kun pakotettiin. Tai aamulla vaikea lähteä kouluun kun on rakentelu kesken. Päiväkodissa/ koulussa myös ongelmaa kaverisuhteissa jos/kun hän haluaisi aina tehdä tai leikkiä samaa (liittyy usein niihin ekkoihin) eikä muut tietenkään jaksa.
Toisaalta on usein pitkään hiljainen, kun vaan haluaa viettää aikaa sen ekkonsa parissa.
Tuon mittaluokan kiinnostusta legoihin on meidän perheessä ollut parillakin (tietääkseni) normaalilla lapsella.
Kai näissä asioissa raja "normaalin" ja autistisen välillä on aika häilyvä. On sinänsä ihan normaalia olla intensiivisen kiinnostunut jostain tietystä aiheesta. Mulla ei ole mitään nepsydiagnoosia enkä saa sellaiseen viittaavia tuloksia nettitesteissä, mutta mullakin oli lapsena sellaisia vaiheita, että jokin tietty asia kiinnosti ihan rajattomasti. Ja hetken päästä kohde taas vaihtui. Erona autistien ekkoihin oli mm. se että tajusin ettei kaikkia välttämättä kiinnosta (äiti yleensä jaksaa jutella niistä, toiset lapset yleensä eivät, vieraiden aikuisten kohteliaisuusmyötäily aiheutti tiettyä tulkinnan vaikeutta), pystyin irrottautumaan lempiaiheen parista muihin asioihin, pystyin leikkimään/juttelemaan myös muuta, jne.
Alue: Aihe vapaa
Mikä hemmetin ekko?