Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä pitäisi kaikkien olla eliittiä?
27.09.2014 |
Täällä on testejä joissa saa testata kuinka vähän/paljon on valkoista roskasakkia, eli suomeksi rupusakkia. En käsitä sitä että ihmiselämän tavoite olisi olla eliittiä. Miten ihmisestä tekee paremman se, että on eliittiä?
Ymmärän että arvostetaan älykkyyttä ym. mutta onko tosiaan niin, että nykynuoret eivät ymmärrä että koulutus ei tuo älykkyyttä ja viisautta? Tietoa voi tulla lisää kun lukee paljon kirjoja ja opettelee asioita ulkoa, ja jopa tietynlaista ajatteluakin voi opiskella, älykkyys on geeneissä ja viisaus tulee elämänkokemuksesta, siitä että oppii omista ja muiden elämän vastoinkäymisistä ym.
Mutta kun ihmiseltä kysytään, minkälaisen ihmisen kanssa haluaa lyhyen elämänsä viettää, niin aika harva sanoo että älykkään/akateemisen, yleensä vastaus on että halutaan olla mukavan ihmisen saurassa, jonka kanssa on hyvä olla, huumorintajuisen, empaattisen, rehellisen, luotettavan... rennon ja sympaattisen ihmisen kanssa on helppo olla itsekin.
Täällä sanotaan että pitää olla akateeminen, en käsitä sitäkään miksi se on joku itseisarvo, jos viitsii opiskella, kuka tahansa voi alkaa akateemiseksi, ja näin "päästä"eliittiin. Minä ainakin arvostan huomattavasti enemmän ihmistä joka on ahkera, tekee työtä (ei välttämättä palkkatyötä) josta on hyötyä muille ihmisille, arvostan ihmistä joka tekee raskasta työtä, fyysisesti ja psyykkisesti. Minä arvostan myös ihmisiä jotka osaavat tehdä käsillään jotain hienoa, kestävää ja kaunista. Ilman näitä tavallisia ihmisiä, ei eliittikään pystyisi elämään.
Eliittihän on ne ihmiset joita toiset ihmiset kaikintavoin palvelevat, tavallaan eliitti on turhin ihmisryhmä maapallolla, tavalliset ihmiset tulisivat toimeen ihan vaan tekemällä palveluksia toinen toisilleen. Vain eliitti on hyödytöntä koska he eivät osaa tehdä mitään muuta kuin korkeintaan ajatella, ja olla hienosti hienossa ympäristössä, jonka jotkut muut ovat tehneet hienoksi ja pitävät hienona.
Miten ihmiselämän arvoa muuttaa huonommaksi se että onko oma vanhempi ollut alkoholisti, tai onko vanhemat eronneet? Ei ihmisen elämää määrittele se että jos vanhempi on tavalla tai toisella sairas, tai jos vanhemmat ovat lakanneet rakastamasta toisiaan. Ja miten se asia liittyy elitismiin? Eliittiporukoissa juodaan viinaa yhtä runsaasti kuin rupusakissa, tosin hienommassa ympäristössä ja kalliimpaa viinaa, ja eliitti pystyy tissuttelemaan sitä viinaa ollessaan "toissä" sehän suorastaan kuuluu asiaan kaikenmaailman kissanristiäisissä joihin eliitin kuuluu osallistua. Kauheassa kännissä ollaan vasta kotona, ja vaimo hakataan yhtälailla kuin rupusakin perheessäkin, hieno eliittivaimo vaan peittää asian ehkä paremmin. Rakastaako eliittiaviopari toisiaan syvemmin kuin rupusakkiaviopari?
Ja se että saa melko nuorena lapsen on muka myös joku rupusakin merkki, sitäkään en käsitä. Nainen on hedelmällisimmillään ja parhaimmassa kunnossa juuri 18-20 vuotiaana, silloin luonto on tarkoittanut naisen lisääntymään, ei kuivana korppuna nelikymppisenä kun munissa on parasta ennen päiväys mennyt jo vuosia sitten. Kyllähän vanhat vanhemmat on lapselle aina häpeä, mahdollinen raha ja akateemisuus ei korvaa sitä asiaa että kaverit luulevat vanhempiasi isovanhemmiksesi.
Muuten en edes ala puhua rahan vaikutuksesta siihen oletko hyvä vai huono ihminen, sen luulisi eliitinkin käsittävän.
Kommentit (23)
Ei hemmetti, onko jonkun mielestä akateeminen = eliittiä? :D Tämähän ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 19:19"]
Samaa mieltä kaikesta muusta mutta tuosta, että lapset häpeisivät vanhempiaan jos ovat vanhampia ja lapset pitäisi tehdä 18-20 vuotiaana , olen täysin erimieltä. Kuinka monen pariskunnan tiedät, jotka ovat edelleen yhdessä kun ovat tavanneet teininä ja saaneet tuon ikäisenä ensimmäisen lapsensa? Suurinosa näistä on eronneet ja uudella kierroksella 30 vuotiaana. Lapsia jo monen kanssa. Heti ensimmäisen ihastuksensa kanssako ne lapset pitää iän takia tehdä? Koulut ja ammattiin valmistumiset sitten myöhemmin vai?? Kuka muu nämä elättää kun omat vanhemmat ja yhteiskunta jos ovat suoraan koulunpenkiltä alkamassa lisääntymään?
[/quote]
Kyllä minä tunnen monia pariskuntia jotka ovat olleet koko ikänsä yhessä, nuoresta asti. Minun äidilläni on/oli 9 sisarusta, äitini on nuorin kymmenestä lapsesta, ja hän on ainoa joka on eronnut, isäni on alkoholisti, ja äitini "joutui" hänen kanssaan naimisiin kun hän alkoi odottaa minua, isän perhe hommasi papin paikalle niin nopeasti että äitini ei ehtinyt edes omaa äitiään hakemaan vihkimistä todistamaan. Äitini lähti juopon väkivaltaisen miehen kynsistä kun minä olin 2-vuotias, ja siitä olen äitiäni aina kunnioittanut, hän on vahva nainen. Äitini tapasi nykyisen miehensä (eronnut hänkin) kun minä olin 5-vuotias, ja he saivat kolme lasta. Duunareita ovat sekä äitini että isäpuoleni, ja maata, metsää ja kaksi omakotitaloa ovat maksaneet työllään, ja meidät yhteensä 5 lasta kasvattaneet ja kouluttaneet. Meillä jokaisella lapsella on omistusasunnot, vaikka nuorin meistä on vasta parikymppinen sinkku. Minun tyttäreni on vanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi, ja meidän sukuhaaran ensimmäinen ylioppilas (on myös merkonomi) me muut ollaan vaan merkonomeja ym. Tyttäreni jatkaa ensivuonna tultuaan ulkomailta Suomeen englanninkieliseen tradenomikouluun.
Äidilläni ei ollut varaa mennä kauppikseen nuorena, joten kävi ammattikoulun ja meni töihin tienaamaan. Kävi sitten kauppiksen kun nuorimmainen oli syntynyt. Laskentamerkonomiksi luki kiitettävillä arvosanoilla, päätä olisi riittänyt vaikka mihin, äitini on aina ollut erittäin hyvä matematiikassa. Äitini osaa tehdä lähes mitä vaan, laatoitti oman talon kylpyhuoneenkin, on nuoresta tytöstä ommellut vaatteita, osaa maalata hienoja tauluja ym. Äitini aina sanoo, että kaikkea osaa tehdä kun vaan yrittää.
ap
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 19:10"]
Hei, itsekään en pidä näistä wt-kirjoitteluista. Ei kai kukaan nyt sentään kuitenkaan ajattele, että työtä tekevä, itsestään ja perheestään huolta pitävä ihminen olisi rupusakkia, vaikka tulot olisivatkin pienet. Itse pidän ei-akateemisesti koulutettuja ammattilaisia ainakin erittäin suuressa arvossa! En ole kuitenkaan ollenkaan samaa mieltä siitä, että kaikki ns. eliittiin kuuluvat ihmiset olisivat hyödyttömiä loisia. Kyllä monet akateemisesti koulutetut ihmiset tekevät ihan oikeita yhteiskunnalle hyödyllisiä töitä, mietipä nyt esim. lääkäreitä tai tekniikan osaajia, ja maksavat suuremmista palkoistaan vähintään 40 % veroa, joilla toivottavasti autetaan vähempiosaisia täällä Suomessa. Ja se on kyllä ihan perusteeton väite, että kaikki selviytyisivät korkeakouluopinnoista. Mutta toki on niin, että ns. rupusakkiin voi kuulua vaikka olisi kuinka varakas mikäli se sivistys puuttuu...
[/quote]
:) Minä en lääkäreitä laskekaan eliittiin. Lääkäreitä toki arvostan, he auttavat muita ihmisiä, niin köyhää rupusakkia kuin eliittiäkin. Eliitiksi lasken sen 5% joka on Suomen kansasta varakkaimmasta päästä. Toki tällä palstalla moni joka mahtuu rikkaampaan viidenekseen laskee itsensä eliittiin.
ap