Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toimiiko "saat sen mistä luovut" tai "rakkaus tulee, kun sitä vähiten odottaa" -logiikka oikeasti parisuhteen etsimisessä?
26.08.2021 |
Täytän tänä vuonna 30 ja elämäni suurin ja hartain toive on löytää rinnalle se oikea kumppani, jonka kanssa voisin perustaa perheen. Mitään muuta en halua yhtä paljon elämässäni. Samalla kuitenkin tuntuu, että useita hetkiä, päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia elämästäni on valunut ja valuu hukkaan lähes pakonomaiseen parisuhteen etsintään. Olen hyvin väsynyt tähän.
Yritän kyllä ylläpitää muutakin elämää kuin vain deittailua, mutta silti asia vähintään pyörii jatkuvasti mielessä. Esim. kaikkien juhlapyhien ja lomien yhteydessä käy väistämättä mielessä, miten voisin viettää niitä kumppanin kanssa, jos vain sellainen olisi. Ei se juhlien yksin viettäminen vaan ole sama asia ja mitä enemmän ikää tulee sitä vaikeampaa on löytää mitään kavereitakaan enää niitä viettämään, kun he ovat jo pariutuneet. Myös ihan arkena tulee surettua, miten niitä töiden jälkeisiä alkavia syysiltoja voisi viettää jonkun toisen kanssa.
Haluaisin nyt välillä höllätä ja keskittyä elämässäni muihin asioihin, koska ei se parisuhdekaan varmaan jatkuvasti stressaamalla ja pakottamalla löydy. Mutta samalla pelkään, jos mitään asioiden luonnostaan järjestymistä ei sittenkään tapahdu. Jos vain eräänä päivänä havahdun, että olen jo yli 40 lapseton nainen ilman kumppania, on liian myöhäistä ja kaduttaa, etten silloin aiemmin yrittänyt enemmän.
Mielipiteitä? Kokemuksia? Neuvoja?
Kommentit (39)
Mulla se toimi kun tapasin lasteni isän. Aina oli haku päällä illanvietoissa mutta tuona kertana olin lähdössä ystävien kanssa ulos ja muistan kun lähtiessä sanoin äidilleni, että tänään ei mietitä miehiä, nyt pidetään hauskaa. No samana iltana mies käveli vastaan ja yhdessä oltiin 19v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan tule kotoa hakemaan. Ei kun nettiin ka baariin aloitteita tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on toiminut parhaiten kun oon ollut kännissä ja pitänyt hauskaa. On tullut uusia kavereita ja tuttavia, ihastuksia ja parisuhteita.
Ei toimi, pelkkää sanahelinää. Pitää itse olla aktiivinen ja siltikään ei välttämättä löydä kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimiihan se niin, että ihminen joka on tyytyväinen omaan elämäänsä on huomattavasti puoleensavetävämpi kuin joku joka epätoivoisesti yrittää löytää jonkun. Eli kun lakkaat etsimästä ja opettelet nauttimaan yksin olemisesta, alkaa paketti oleen kasassa niin että siihen voi joku toinenkin tulla.
Tapasin lasteni isän yliopistolla ollessani nuori ja meillä oli jo perhe alle 30-vuotiaana. Lapset ovat jo aikuisia ja tuosta kaikesta aikaa yli 25 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin lasteni isän yliopistolla ollessani nuori ja meillä oli jo perhe alle 30-vuotiaana. Lapset ovat jo aikuisia ja tuosta kaikesta aikaa yli 25 vuotta.
Tää varmaan lohdutti ap:ta tosi paljon.
Epätoivo näkyy kauas. Siksi on parempi, että hyväksyy sinkkuutensa ja etsii rauhassa sitä kumppania. Tinderiin kannattaa pistää haku päälle, mutta tykätä vain oikeasti niistä, joiden kanssa voisit perustaa perheen. Jätä ne "ihan kivat" pois listalta. Ja netin ulkopuolella lähesty itse sellaisia kumppaniehdokkaita, jotka näet kiinnostavana. Harva enää tulee iskemään kun treffailu on siirtynyt nettiin, joten pitää olla aloitteellinen sen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin lasteni isän yliopistolla ollessani nuori ja meillä oli jo perhe alle 30-vuotiaana. Lapset ovat jo aikuisia ja tuosta kaikesta aikaa yli 25 vuotta.
Ja halusit kertoa tämän koska?
Jos ja kun luovut poikakaverista, niin sinähän luovut. Et sä mitään saa, koska luovut.
Jos haluat seuraa elämääsi, mene mukaan vanhusten tukitoimintaan tai johonkin vastaavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse vaikka kohderyhmä, josta yrität miestä. Vaikka tuo opiskelijakertoja olikin typeräsanainen, opiskelupaikka on mainio puolison löytämiseen! Itse poimin puolisoni opintojen parista. Mietin mitä haluan ja hoidin homman himaan. En todellakaan luovuttanut koskaan.
Ota ensimmäinen vastaantulija mieheksesi. Siis jos vaan suostuu. Jos ei, niin sitten sitä seuraava jne. Eiköhän varmasti tärppää jossain kohtaa.
Itse olisin varmasti näin keski-iässä yksin ellei olisi nettideittailukulttuuria. En ole itsevarma enkä toisaalta riittävän kaunis, että minua iskettäisiin arjessa.
En käy missään viihteellä enkä olisi ikinä uskaltanut mennä juttelemaan miesystävälleni tyyliin ruokakaupassa eikä hänkään minulle.
Mikäli olet yhtään samanlainen, kannattaa yrittää löytää mies netistä.
Elin ja keskityin muuhun ja toivoin koko ajan perhettä. Perhe jäi saamatta. Ehkä en halunnut tarpeeksi, ehkä oli vaan huono tuuri, ehkä paras näin.
Ja kyllä ihmisiä haetaan kotoa, minuakin on hakenut ainakin neljä. (Ei lisääntymisvuosien aikaan.)
Minua ei ole haettu kotoa. En toki ole ikinä flirttaillut työmiehille jne. En tajua miten joku voitaisiin hakea kotoaan ilman vahvaa omaa panostusta asiaan. Tyrkyllä olo varmasti palkitaan tietynlaisella miehellä/suhteella, mutta moni meistä älykkäistä naisista ei sellaista seuraa kelpuuta.
Ei toimi. Luovutin 10 vuotta sitten ja olen vain elänyt omaa elämääni, onnellisena onneksi, keskittyen siihen mitä itse olen halunnut tehdä. Olen edelleen yksin. Kiinnostuneita miehiä on ollut tasan nolla. N38
Alue: Aihe vapaa
Ei toimi.