Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toimiiko "saat sen mistä luovut" tai "rakkaus tulee, kun sitä vähiten odottaa" -logiikka oikeasti parisuhteen etsimisessä?
26.08.2021 |
Täytän tänä vuonna 30 ja elämäni suurin ja hartain toive on löytää rinnalle se oikea kumppani, jonka kanssa voisin perustaa perheen. Mitään muuta en halua yhtä paljon elämässäni. Samalla kuitenkin tuntuu, että useita hetkiä, päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia elämästäni on valunut ja valuu hukkaan lähes pakonomaiseen parisuhteen etsintään. Olen hyvin väsynyt tähän.
Yritän kyllä ylläpitää muutakin elämää kuin vain deittailua, mutta silti asia vähintään pyörii jatkuvasti mielessä. Esim. kaikkien juhlapyhien ja lomien yhteydessä käy väistämättä mielessä, miten voisin viettää niitä kumppanin kanssa, jos vain sellainen olisi. Ei se juhlien yksin viettäminen vaan ole sama asia ja mitä enemmän ikää tulee sitä vaikeampaa on löytää mitään kavereitakaan enää niitä viettämään, kun he ovat jo pariutuneet. Myös ihan arkena tulee surettua, miten niitä töiden jälkeisiä alkavia syysiltoja voisi viettää jonkun toisen kanssa.
Haluaisin nyt välillä höllätä ja keskittyä elämässäni muihin asioihin, koska ei se parisuhdekaan varmaan jatkuvasti stressaamalla ja pakottamalla löydy. Mutta samalla pelkään, jos mitään asioiden luonnostaan järjestymistä ei sittenkään tapahdu. Jos vain eräänä päivänä havahdun, että olen jo yli 40 lapseton nainen ilman kumppania, on liian myöhäistä ja kaduttaa, etten silloin aiemmin yrittänyt enemmän.
Mielipiteitä? Kokemuksia? Neuvoja?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin toimii. Kun keskittyy omaan onneensa ja näyttää sen ulospäin vetää aivan eri tavalla ihmisiä puoleensa. Tietysti edellytys on, että on aktiivinen seuraelämä muuten, kotoa ei kukaan hae.
Se, että etsii aktiivisesti ei tarkoita että sen pitäisi näkyä ulospäin. Jos haiskahtaa epätoivo, pysyy hyvät tyypit kaukana.
Minä olisin 5 parisuhteessa tuon yrittämisen määrällä mitä ap harrastaa. Jos noin paljon vaivaa olet nähnyt eikä onnistu niin luultavasti et kelpaa kellekään joten luovu perhehaaveista.
"Se mitä ajattelet , lisääntyy elämässäsi."
Olen ajatellut joka päivä 15v ajan pelkästään p****a.
Turha kai on sanoa oonko saanu vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmuuden vuoksi ap:n kannattaa suunnitella miten elää elämänsä jos sitä miestä ei löydy, haluaako esim. hankkia lapsen ilman miestä. Asian miettiminen ei estä etsimästä parisuhdetta.
Moni on nokkela keksimään syitä, miksi kannattaa olla tekemättä mitään asioidensa parantamiseksi. Passiivisuudesta yritetään tehdä hyve. Aloittaja on tästä loistava esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toimi. Olisin edelleen yksin niinkuin olin vielä päälle kolmekymppisenä ellen olisi tuolloin itse ottanut hyvin aktiivista otetta asiaan.
Kyllä mahdollinen epäonnistuminen perheen ja hyvän puolison saamisessa kirpaisee kovasti jatkossa, mutta kuitenkin vähemmän jos sisimmässään tietää yrittäneensä parhaansa. Voimia ja valoa, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa…minut haettiin kotoota…olin ulkona kävelemässä ja vaimoni tuli vastaan koiraa ulkoiluttaessaan…..joskus se vain on helppoa
Vierailija kirjoitti:
Todellakin toimii. Kun keskittyy omaan onneensa ja näyttää sen ulospäin vetää aivan eri tavalla ihmisiä puoleensa. Tietysti edellytys on, että on aktiivinen seuraelämä muuten, kotoa ei kukaan hae.
Ei se mitään auta että on omassa elämässään onnellinen - se ei takaa että siltikään yksikään ihminen kiinnostuisi sinusta. Kokemusta on 23 vuoden ajalta (aloin 15-vuotiaana toivomaan poikaystävä), ja edelleen ikisinkku. Koko tämän ajan olen ollut iloinen ja tyytyväinen itseeni. N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimiihan se niin, että ihminen joka on tyytyväinen omaan elämäänsä on huomattavasti puoleensavetävämpi kuin joku joka epätoivoisesti yrittää löytää jonkun. Eli kun lakkaat etsimästä ja opettelet nauttimaan yksin olemisesta, alkaa paketti oleen kasassa niin että siihen voi joku toinenkin tulla.
Ai jaa. Olen avioeroni jälkeen nauttinut yksinolosta jo kohta kymmenen vuotta, eikä ole tarjokkaita pahemmin vastaan tullut. Kaikki on joko varattuja, alkkiksia, päästään viallisia tai juoksee karkuun heti kun heitä kohtaan osoittaa pientäkään mielenkiintoa. Mieluummin olen yksin.
Ja kumma että näitä "hyviä" neuvoja jakelevat ovat yleensä itse olleet suhteessa jostain teinistä lähtien, eivätkä koskaan ole joutuneet kumppanin hakuun aikuisina.
Vierailija kirjoitti:
Toimiihan se niin, että ihminen joka on tyytyväinen omaan elämäänsä on huomattavasti puoleensavetävämpi kuin joku joka epätoivoisesti yrittää löytää jonkun. Eli kun lakkaat etsimästä ja opettelet nauttimaan yksin olemisesta, alkaa paketti oleen kasassa niin että siihen voi joku toinenkin tulla.
Mutta jos nauttii yksinolemisesta, miksi sen vaihtaisi parisuhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin toimii. Kun keskittyy omaan onneensa ja näyttää sen ulospäin vetää aivan eri tavalla ihmisiä puoleensa. Tietysti edellytys on, että on aktiivinen seuraelämä muuten, kotoa ei kukaan hae.
Ei toimi, jos ei ole puoleensavetävä. Vaikka kuinka tekisi omia juttujaan, niin voi silti olla ihan paska.
T. Ikisinkku
Ala nyt aktiivisesti vaan etsimään sitä miestä. Keinoja on monia, mutta kaikki verkot vesille ja kerro kaikille tutuille että haluat tavata jonkun. He tuntevat sinut. He osaavat kenties kertoa myös jos olisi joku tuttava jolle sopisit.
No voi se toimiakin. Kokeilemalla selviää.
Itsekin olen deittisovellukset ja nettideittailun lopettanut. Minulle se ei ollut ollenkaan luonteva tapa tutustua miehiin. Kun taas hyvä ystäväni ehti olla alle puoli vuotta sinkkuna, kun löysi tinderistä rakkauden! Itselläni viimeisestä parisuhteesta 5 vuotta :) tinderistä ei löytynyt kuin kuukauden kestoisia epämääräisiä tapailusuhteita. Seurustelusuhteet minulla on löytynyt aina oikeasta elämästä töistä tai yhteisten tuttujen kautta.
Ei ole mitään yhtä varmaa tapaa mikä toimii! Jotkut haetaan kotoakin.
Ei ainakaan minulla. Parhaat jutut on löytyneet ihan etsimällä. Enkä ole koskaan ollut mikään onnellinen ilopilleri joka vetää ihmisiä puoleensa, vaan lievästi masentunut ja perusnegatiivinen. Nykyisen puolisoni löysin, kun liityin tauon jälkeen tinderiin, kun paras ystäväni kihlautui ja ajattelin että mäkin haluun rakastua.
Vierailija kirjoitti:
"Se mitä ajattelet , lisääntyy elämässäsi."
Olen ajatellut joka päivä 15v ajan pelkästään p****a.
Turha kai on sanoa oonko saanu vai en.
Sen verran voin paljastaa, että se/ne "p***u(t) käytännössä aina on melkoisen olennainen osa naista, joka sitä kantaa, ja he ovat ihmisiä, yksilöitä, omine ajatuksineen ja niinpoiespäin. Jollei kykene olemaan kiinnostunut heistä ihmisinä, voi olla nihkeätä päästä lähempään intiimiin kontaktiin.
Alue: Aihe vapaa
Varmasti joskus, mutta kokemukseni mukaan hyvin harvoin. Itsekin olisin ihan varmasti edelleen sinkku, jos en olisi aktiivisesti alkanut kumppania etsiä.