Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos joutuisit olemaan koko loppuelämäsi kotona niin mistä saisit merkityksen elämääsi?
26.08.2021 |
Mulla siis tilanne että olen ollut jo vuosia kotona. Käynyt vain lähikaupassa. Nyt alkanut tuntua että elämässä ei oo mitään järkeä. Herään joka aamu ja teen ne samat rutiinit. (katson tv:tä, kuuntelen musaa, selaan kännykkää) joka päivä mulla on tosi tylsää eikä enää mitään merkitystä elämässä. Ei asioita mitä odottaa. Eli kysyn teiltä että mitä tekisit jos olisit samassa tilanteessa etkä pääsisi kotoa kun lähikauppaan. Voi ehdottaa myös että mitä muuta kotona voi tehdä kun noita ylläluettelemiani asioita.
Kommentit (45)
Sama tilanne. Olen hyvin vakavasti sairas ja sekin vaikeuttaa merkityksen löytämistä. Elämäni on aika pian ohi. Luen mahdollisimman paljon ja meditoin useita kertoja päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen pääsee sellaisen harrastustoiminnan pariin mihin pääsee sisään ja se vaatii kokoaika pientä näpertelyä, hienosäätöä ja uteliaisuutta ja innostuneisuutta ja uuden oppimista ja onnistumisen kokemuksia ja saman henkistä porukkaa ympärille niin silloin ollaan jo melko pitkällä
Mulla on esim kaksi lapsuuden ystävää joista molemmat oli kiinnostuneita tietotekniikasta. Yksi on java kehityksessä eräässä it firmassa ja toinen elisalla duunissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pääse muualle kuin lähikauppaan?
Koska se tuottaa mulle suurta ahdistusta ja vaikuttaa myös kotona olemiseen ahdistavalla tavalla. Vaikka vihaan koko ajan olla kotona niin ainakaan mua ei ahdista täällä mutta jos menen pihalle niin alkaa heti vaikuttaa mielenterveyteen. Kaupassa pystyn käymään pakottamalla itseni mutta teen sen niin nopeasti kuin mahdollista. Ap
No kannattaisi suunnata energiaa henkiseen hyvinvointiin ja kasvuun, niin pääsisit noista rajoitteistasi, mitkä ovat pääsi sisällä.
Ensiksi lukisin kaikki kiinnostavat kirjat. Sen jälkeenhän sitä olisikin aika lailla hautaan valmis.
Mä olen koko ajan kotona. Mutta fyysiset rajoitteet sellaiset, että haaveilen jopa siivoamisesta.
Onhan se tyhmä herätä tekemään "ei mitään". No olen suoratoisto palveluiden suurkuluttaja eihän tämä elämistä ole, vaan olemista. Unissa teen sitten asioita, joihin en muuten pysty.
Varmaan, jos muuten fyysinen suorituskyky hyvä niin tekisin jotain; esim. Maalaisin/kokkaisin/siivoisin/jumppaisin kotona. Jopa ne auttaisivat.
Vaikea sinänsä kommentoida, koska ei oikeasti tiedä kuin pintaraapaisun asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ollut oma tilanne käytännössä 30 vuotta.
Olen harrastamisen erikoisasiantuntija.
On tullut tehtyä yhtä sun toista pohjia myöten.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Olen hyvin vakavasti sairas ja sekin vaikeuttaa merkityksen löytämistä. Elämäni on aika pian ohi. Luen mahdollisimman paljon ja meditoin useita kertoja päivässä.
Onko sinulla sellaisia ajatuksia ja unelmia, haaveita että mitä haluaisit vielä tehdä ja toteuttaa elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vain lukemattomia kirjoja riittää, niin viihdyn kotona erinomaisen hyvin. Kannattaa uskaltautua sen kaupan lisäksi myös kirjastoon.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ollut oma tilanne käytännössä 30 vuotta.
Olen harrastamisen erikoisasiantuntija.
On tullut tehtyä yhtä sun toista pohjia myöten.
Onko sulla millainen toimenkuva että onko minkäänlaisia esim ns aasin siltoja tullut vastaan että mikä tavallaan että millaiset elämän arvot esiim johdattelee vai puhutteleeko se enemmän suoraviivaisempi logiikka kaiken aikaa? Logiikkaahan on hyvin kapea alainen tavallaan vaikea itseään sitoa mihinkään systeemin kun on olemassa vaan ns gheissejä toisensa perään jotka alkavat ja päättyvät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ollut oma tilanne käytännössä 30 vuotta.
Olen harrastamisen erikoisasiantuntija.
On tullut tehtyä yhtä sun toista pohjia myöten.
Onko sulla millainen toimenkuva että onko minkäänlaisia esim ns aasin siltoja tullut vastaan että mikä tavallaan että millaiset elämän arvot esiim johdattelee vai puhutteleeko se enemmän suoraviivaisempi logiikka kaiken aikaa? Logiikkaahan on hyvin kapea alainen tavallaan vaikea itseään sitoa mihinkään systeemin kun on olemassa vaan ns gheissejä toisensa perään jotka alkavat ja päättyvät?
SItähän se on nykypäivänä että on niitä ns gheissejä eli lyhytaikaisia työsuhteita eli oteaan osaavilla kavereilla rahat pois kuleksimasta ja vaihdetaan sitten uuteen buumiin.
Varmaankin lukisin paljon ja pyrkisin kirjoittamaan johonkin julkaisuun.
Soittaisin pianoa tunnin päivässä ja aloittaisin etäpianotunnit.
Olisin paljon lasteni kanssa, laittaisin hyviä aterioita ja keskustelisin ruokapöydässä viisaita.
Oikeastaan teen noita kaikkia nytkin paitsi pianoa en ehdi soittaa niin paljoa että kannattaisi käydä tunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tilanteessa hakeutuisin mt-palveluihin ja töihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäs olet linnottautunut sinne, ei ole minun vika.
Olen ollut tuossa tilanteessa jo vuosia erinäisten vastoinkäymisisten, mm sairauden takia. Sisältöä tuovat muut ihmiset (perhe, kaverit, netin kautta keskustelu), lukeminen, käsityöt, piirtäminen yms, elokuvat ja sarjat, musiikki, pelit, kasvit sisällä ja parvekkeella jne. Ja tietysti peruskotihommat, ruuanlaittoa jne. (osa kyllä epämieluisia hommia kuten siivous joten en tiedä voiko varsinaisesti sanoa sisällöksi?)
Oletko terapian parissa?
Käytkö edes kävelyllä/ulkoilemassa?
Itse teen töitä kotona ja tykkään olla vähän erakko, mutta sinun tilanteesi kuulostaa kamalalta. Se, ettei koskaan käy missään, passivoi entisestään. Se, ettet tee töitä, kommunikoi kenenkään kanssa tai ylipäänsä tee mitään mielekästä, ei ole elämää, ja siitä tunteesta sun täytyy päästä eroon. Itsekseen voi olla ja viihtyä, mutta jos ei koskaan tee muuta, alkaa pelätä ulkomaailmaa. Pakota itsesi edes pienelle kävelylle joka päivä, ihan vain pieni ulkoilu aluksi riittää. Terapia olisi sinulle myös tarpeen.
Tekemistä kotona riittää kyllä, mutta se ei ole minusta se ongelmasi ydin.
Niin kauan kun ap ei astu mukavuusalueeltaan ulos (vaikka alkuun muuhun kuin siihen lähikauppaan) niin vaivut vain syvemmälle siihen kokemaasi elämän merkityksettömyyteen.
Huomaatko paradoksin?
Et voi saada uusia kokemuksia / muutosta jos et tee mitään toisin kuin olet ennen tehnyt.
Näytä itsellesi että uskallat kohdata pelkojasi ja saada itsetuntoa siitä että osaat ja pärjäät ja otaa taas seuraavan askelen johonkin uuteen.
Miksei sieltä kotoa pääsisi mihinkään? Ollaanko tässä kuvitelmassa kaulasta alaspäin halvaantuneita, vai mitä?
Niin kauan, kun jalat toimii, tässä maassa saa luultavasti meidän elinaikanamme mennä vapaasti metsiin kävelemään ja jopa leiriytymään. Joten ketään ei kyllä ole sidottu kotiin, jos liikuntakyky ei ole mennyt.
Minulle olisi kyllä kova paikka, jos ei saisi ulkoilla. Pääni ei ehkä kestäisi sitä. Mutta jos saisin ulkoilla joka päivä pari tuntia kuten nytkin, ei tuo "kotona olo" isommin tästä elämästäni poikkeaisi.
Luen, kirjoitan, voimistelen, teen käsitöitä. Käytän todella paljon aikaa itseni henkiseen kehittämiseen. Ei sillä että se missään näkyisi vielä.
Se vielä tuli mieleeni, että esim. vanhempieni koti on 30 hehtaarin maatila. Voin kertoa, että siellä kotona ei kyllä tule ikinä hetkeä, ettei olisi tekemistä. Vaikka pellot on vuokralla.
Alue: Aihe vapaa
Astraalimatkailu