Lue keskustelun säännöt.
Tammikuussa 18 vuotta täyttävässä nuorestamme tehtiin lasu koska hänellä on luvattomia poissaoloja ammattikoulusta
26.08.2021 |
Nuori haki siis vasta tänä vuonna yhteishaussa ja pääsi hakemalleen linjalle ammattikouluun. Koulu on kuitenkin lähtenyt tahmeasti käyntiin.
Mitähän meinaavat vielä tänä vuonna saada aikaisiksi?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Mun ajatuksia sossuna, jos saisin kys ilmoituksen käsiteltäväksi:
- hyvä, kun laittoivat koululta tämän, eivätkä vain jääneet odottamaan että saavat tämän syksyn valtio-osuuden ja sitten heti täysikäisyyden jälkeen mono peppuun.
- onkohan tämä nepsy saanut mitään asianmukaista tukea tähän saakka, pitää yrittää tarjota kaikkea sellaista, joka voi kantaa täysi-ikäisyyden ylikin.
- lähtisikö hän kelan tukemiin juttuihin, teen kyllä kaikki lausunnot ja selvitykset sen eteen. Olisikohan vaikka nuotti-valmennus hyvä.
- pitää kysyä vanhemmilta kaikki vinkit miten tämän nuoren kanssa voi pilata tai onnistua vuorovaikutuksessa, niillä on melkein 18 kokemus
- onkohan kukaan tuossa koulussa onnistunut saamaan kunnon kontaktia poikaan. Usein jo yksi riittää, ketä hyviä tyyppejä mä sieltä amiksesta tunnenkaan..
Ihanan sinisilmäistä. Et vissiin ole kauheasti tehnyt oikeasti lastensuojelussa töitä? Nuo on hyviä lähtökohtia nuoren kanssa, mutta apn kuvauksen perusteella nuori on tippunut paitsi avun piiristä, myös yhteiskunnan rattailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa nepsynuorista pärjää täysin ilman tukea koko peruskoulun, joten ei ole niin mustavalkoista kuin täällä annetaan olettaa.
Hyvin pieni osa joo, mutta vain, jos kotona saatu tuki on vahvaa.
Hölynpölyä. Meitä aikuisena diagnosoituja nepsyjä on aika tavalla. Olemme pärjänneet peruskoulun, jatko-opinnot ja osa työelämässäkin pitkään. Moni saa diagnoosin vasta, kun lapsensa saa ja todetaan että äiti/isä on oikeastaan ihan samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ajatuksia sossuna, jos saisin kys ilmoituksen käsiteltäväksi:
- hyvä, kun laittoivat koululta tämän, eivätkä vain jääneet odottamaan että saavat tämän syksyn valtio-osuuden ja sitten heti täysikäisyyden jälkeen mono peppuun.
- onkohan tämä nepsy saanut mitään asianmukaista tukea tähän saakka, pitää yrittää tarjota kaikkea sellaista, joka voi kantaa täysi-ikäisyyden ylikin.
- lähtisikö hän kelan tukemiin juttuihin, teen kyllä kaikki lausunnot ja selvitykset sen eteen. Olisikohan vaikka nuotti-valmennus hyvä.
- pitää kysyä vanhemmilta kaikki vinkit miten tämän nuoren kanssa voi pilata tai onnistua vuorovaikutuksessa, niillä on melkein 18 kokemus
- onkohan kukaan tuossa koulussa onnistunut saamaan kunnon kontaktia poikaan. Usein jo yksi riittää, ketä hyviä tyyppejä mä sieltä amiksesta tunnenkaan..
Ja mä voin sulle vastata nepsykuntouttajana:
-Koulun ei olisi missään tapauksessa pitänyt joutua tilanteeseen, jossa erityistä tukea tarvitsevan oppilaan asiat ja tuki ei ole jo koulun alkaessa tiedossa-Ei ole saanut tukea, koska jos olisi saanut, tieto olisi siirtynyt
- Ei onnistu ilman kodin tukea
- Vanhemmilla ei ole lainkaan näkemystä lapsestaan
- Hän on Asperger, ei autisti
Ja jos olisin sossu, en lähtisi poisselittämään selkeää kasvatuksellista epäkohtaa.
Kylläpä oletkin pätevä nepsykouluttaja, jos et tiedä, että kaikki assit ovat autisteja, mutta kaikki autistit eivät ole asseja. Asperger on yksi autismin muoto.
Lisäksi AS on poistunut jo monessa maassa diagnostisista kriteereistä, ja kaikki diagnosoidaan vain eri tasoisiksi autisteiksi.
T: AS-nainen, autisti
Tiedän, vallan hyvin tiedän. Tiedän myös, että Asperger diagnooseja ei ole muutettu, kun ne on annettu ennen DSM muutosta. Ja Asperger kuvaa niin hyvin piirteitä, että se ei poistu ammattilaisten käytöstä vaikka uusia diagnooseja ei enää ole vuosiin asetettu. Sossulle korostin asiaa, kun hän epäili onkohan kukaan saanut kontaktia. Hän siis olettaa Assin olevan kirjon eri päässä kuin on, eli vanhan diagnostiikan mukaisesti autisti.
Minä olen nyky-ymmärryksellä "n*psy" (hyi hrmmetti kuka idiootti keksii noita). Minulla on vahvasti Aspergeria eikä ADD ole olr liioiteltua.
Olen nainen. 50+.
Kummallista kyllä kukaan ei aikoinaan ole älynnyt yhtään mitään. Olen muutoin täysin tuetta koulun läpi paitsi se auttoi, kun vaihdoin koulua, jolloin koulukiusaava ja opettaa osaamaton yksi ope jäi. Ja muutaman muunkin osaamattoman tilalle tuli muualla osaavia. En minä kyllä muuta tykea saanut kuin osaavaa ja selkeää operusta, etenkin siitä miten opiskellaan.
Sen jälkeen lukio rullasi kuin mikä.
Ei siihen aikaan puhuttu mistään tällaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien vastuulla. Mitä aiot tehdä?
Mitä vanhemmat mielestäsi voivat tehdä? Puhua, puhua ja puhua. Siinä se.
Kyllä se puhuminen on myöhäistä nyt. Kyse Aspergerista, ei mistään ohi menevästä teiniangstista ja pikkulintsaamisesta.
Kyse on jostain ihan muusta kuin pelkästä Aspergerista, ko. oireyhtymän omaavia ihmisiä suoriutuu täysin normaalisti lukiosta ja valmistuu ihan yliopistoistakin hyvin arvosanoin, eivätkä tarvitse mitään erityistä tukea ainakaan enää tuossa iässä.
Jotain muutakin on mennyt pieleen jo pidemmän ajan jos APn lapsi ei saa itseään raahattua edes kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa nepsynuorista pärjää täysin ilman tukea koko peruskoulun, joten ei ole niin mustavalkoista kuin täällä annetaan olettaa.
Hyvin pieni osa joo, mutta vain, jos kotona saatu tuki on vahvaa.
Hölynpölyä. Meitä aikuisena diagnosoituja nepsyjä on aika tavalla. Olemme pärjänneet peruskoulun, jatko-opinnot ja osa työelämässäkin pitkään. Moni saa diagnoosin vasta, kun lapsensa saa ja todetaan että äiti/isä on oikeastaan ihan samanlainen.
Se taas on eri asia kuin se, että lapsella/nuorella on diagnoosi (eli selvät piirteet/vaikeudet) ja silti pärjäisi peruskoulun ilman tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien vastuulla. Mitä aiot tehdä?
Mitä vanhemmat mielestäsi voivat tehdä? Puhua, puhua ja puhua. Siinä se.
Kyllä se puhuminen on myöhäistä nyt. Kyse Aspergerista, ei mistään ohi menevästä teiniangstista ja pikkulintsaamisesta.
Kyse on jostain ihan muusta kuin pelkästä Aspergerista, ko. oireyhtymän omaavia ihmisiä suoriutuu täysin normaalisti lukiosta ja valmistuu ihan yliopistoistakin hyvin arvosanoin, eivätkä tarvitse mitään erityistä tukea ainakaan enää tuossa iässä.
Jotain muutakin on mennyt pieleen jo pidemmän ajan jos APn lapsi ei saa itseään raahattua edes kouluun.
Aivan, kyse on nimenomaan vanhemmuuden puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa nepsynuorista pärjää täysin ilman tukea koko peruskoulun, joten ei ole niin mustavalkoista kuin täällä annetaan olettaa.
Yleensä vanhemmat ovat itse keksineet diagnoosin kun alkaa näitä koululintsaajia tutkimaan tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:DD
Mitäs sossu sanoi?
Soittivat siis kotia ja kyselivät taustaa. Minä en ole ollut tietoinen poissaoloista ja nuori vain kohauttaneen olkiaan. Sovittiin että luvallamme sosiaalityöntekijä saa olla yhteydessä oppilaitokseen ja kysellä kuinka tuki on järjestetty. Kyseessä siis aspergernuori.
Et ollut tietoinen poissaoloista vaikka sinulla on lakiin kirjattu huoltajan velvollisuus huolehtia että lapsi eli alle 18v käy koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:DD
Mitäs sossu sanoi?
Soittivat siis kotia ja kyselivät taustaa. Minä en ole ollut tietoinen poissaoloista ja nuori vain kohauttaneen olkiaan. Sovittiin että luvallamme sosiaalityöntekijä saa olla yhteydessä oppilaitokseen ja kysellä kuinka tuki on järjestetty. Kyseessä siis aspergernuori.
Pelkkä AS ei kyllä tuota selitä, vaan on kotikasvatuskin ollut persiillään.
Itselläni on AS, ja olen vain tradenomi. Tunnen samalla diagnoosilla olevan DI:n ja eläinlääkärin ja yksi kaveri lähti juuri opiskelemaan teoreettista fysiikkaa.
Ei. Löytyy myös ADHD ja ocd, masennus ja keliakia. Psykologisista testeissä suoriutui yli ikätason.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että joku puuttuu. Meidän aspergerpoika jäi täysin ilman tukea koska ammattillisissa oppimaitoksissa kaiketi osaaminen on kirjolaisista puhdas nolla. Poika on nyt toista vuotta istunut asunnossaan ja käy vain viemässä roskat. Hän ei muuta olisi tarvinnut kuin jonkun selittämään tehtävänannon niin että ymmärtää. Hänen opettajansa myös yksinkertaisesti esti kurssilta pääsyn olemalla antamatta mitään tietoa kurssista miten sen saa suoritettua.
No on tuossa nyt jotain muutakin vikaa kuin pelkässä opettajassa. Jos opettaja on muka yksinkertaisesti "estänyt kurssilta pääsyn" niin tässä tilanteessa olisi pitänyt ottaa yhteyttä koulun opinto-ohjaajaan jollaiset myös amiksista löytyy.
Todellisuudessa eiköhän ne ohjeet ja tiedot ole selitetty moneen kertaan mutta poika ei ole jostain syystä niitä onnistunut sisäistämään eikä hakenut apua tilanteeseen. Pelkkä asperger ei kyllä itsessään aiheuta näin suuria vaikeuksia koulunkäynnissä.
Pitää nyt kuitenkin muistaa se että amiksesta mennään suoraan työelämään jossa pitäisi aikuisen ihmisen pärjätä ihan itsenäisesti, kyetä ymmärtämään pomon antamat ohjeet ilman mitään hirveää erityistuen tarvetta ja kovin lupaavalta ei näytä jos ei edes amiksen kursseja saa suoritettua.
Minulla myös Asperger-poika opiskelee ammattikoulussa kuljetusalaa ja on onneksi tosi motivoitunut ja koulu menee hyvin. Aspergereilla ongelmat tulevat usein juuri siinä, että tehtävänanto on jotenkin epämääräistä; tämän huomasin hyvin etenkin yläkouluaikana, jolloin jouduin seuraamaan koulunkäyntiä ihan eri tavalla. Se itse asian tekeminen voi sujua ihan hyvin, kun tietää tarkkaan mitä tekee, milloin ja millä tavalla. Aspergerien keskittymiskyky on usein erittäin hyvä, kun ei ole mitään sekoittavia tekijöitä. Poikani koulu on hyvä, mutta voin kuvitella, että jos hänellä olisi isompia toiminnanohjauksen ongelmia tms., apua olisi tuolla "äijäkoulussa" aika vaikea saada. (Siis opiskelee siellä tyttöjäkin, mutta tarkoitan vähän sellaista ilmapiiriä, ei totisesti reflektoida omaa tunne-elämää tms.) Siinä missä normi-ihmiselle (esim. toiselle lapselleni) joku tietty selitys tehtävänannosta voi olla ihan pässinlihaa, Aspergerille se voi olla ihan hämärä. Ei siinä auta toistojen määrä vaan aika kädestä pitäen saa neuvoa. Ja tässä pitää muistaa, että joku ammattikoululainen ei yleensä ole aikuinen vaan kehitys jatkuu eli jos ei nyt osaa jotain, vuoden päästä voi osata.
Aina yhtä surkuhupaisia ovat nämä kommentit "mutta pitäähän siinä iässä jo osata". No entä sitten jos ei osaa? Viedäänkö saunan taakse? Jos ei osaa, niin ei osaa. Joskus sitä oppimista tapahtuu myöhemmin kuin muilla ja kaikki ei opi koskaan. Mutta siinä ei auta taulukoihin katsominen "kyllä tässä vaiheessa täytyy sitä ja tätä osata". Saako nuori siitä ahaa-elämyksen "hei minähän osaan!" - no ei saa. Ja vaikka jotkut niin tuntuvat luulevan, joka juttuun ei ole edes olemassa tepsiviä tukikeinoja. Ehkä kaikista ei ole työelämään, mutta eiköhän kannata kuitenkin yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:DD
Mitäs sossu sanoi?
Soittivat siis kotia ja kyselivät taustaa. Minä en ole ollut tietoinen poissaoloista ja nuori vain kohauttaneen olkiaan. Sovittiin että luvallamme sosiaalityöntekijä saa olla yhteydessä oppilaitokseen ja kysellä kuinka tuki on järjestetty. Kyseessä siis aspergernuori.
Et ollut tietoinen poissaoloista vaikka sinulla on lakiin kirjattu huoltajan velvollisuus huolehtia että lapsi eli alle 18v käy koulua.
En. Oletin että nuori meni kouluun aamuisin. Itse käyn töissä. Wilmatunnuksia ei ole vielä tullut vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ajatuksia sossuna, jos saisin kys ilmoituksen käsiteltäväksi:
- hyvä, kun laittoivat koululta tämän, eivätkä vain jääneet odottamaan että saavat tämän syksyn valtio-osuuden ja sitten heti täysikäisyyden jälkeen mono peppuun.
- onkohan tämä nepsy saanut mitään asianmukaista tukea tähän saakka, pitää yrittää tarjota kaikkea sellaista, joka voi kantaa täysi-ikäisyyden ylikin.
- lähtisikö hän kelan tukemiin juttuihin, teen kyllä kaikki lausunnot ja selvitykset sen eteen. Olisikohan vaikka nuotti-valmennus hyvä.
- pitää kysyä vanhemmilta kaikki vinkit miten tämän nuoren kanssa voi pilata tai onnistua vuorovaikutuksessa, niillä on melkein 18 kokemus
- onkohan kukaan tuossa koulussa onnistunut saamaan kunnon kontaktia poikaan. Usein jo yksi riittää, ketä hyviä tyyppejä mä sieltä amiksesta tunnenkaan..
Ja mä voin sulle vastata nepsykuntouttajana:
-Koulun ei olisi missään tapauksessa pitänyt joutua tilanteeseen, jossa erityistä tukea tarvitsevan oppilaan asiat ja tuki ei ole jo koulun alkaessa tiedossa-Ei ole saanut tukea, koska jos olisi saanut, tieto olisi siirtynyt
- Ei onnistu ilman kodin tukea
- Vanhemmilla ei ole lainkaan näkemystä lapsestaan
- Hän on Asperger, ei autisti
Ja jos olisin sossu, en lähtisi poisselittämään selkeää kasvatuksellista epäkohtaa.
Kuule nepsy-kuntouttaja, onkohan sulla riittävästi koulutusta? Sinuna miettisin mitä kirjoitat.
Kuule, on. Mikä muka ei pitänyt paikkaansa?
Kirjoitat nuoren vanhemmalle näin: "Vanhemmilla ei ole lainkaan näkemystä lapsestaan".
Oot jonkun meedion opeissa tainnut olla?
T. Toinen nepsy-kuntouttaja, joskin terapeutti myös.
Voi kuule. Ihanko voit apn kertoman mukaan väittää ettei noin olisi? Meedio liittyi tähän miten? Luuletko olevasi töissä tai että mä olisin töissä? Ja kyse olisi ollut arviostani asiakkaastani? Ei, kyse ei ollut mistään muusta kuin huomiosta tässä ketjussa, ei mikään syväluotaava näkemys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ollut kiva jos olisi muutoksissa mietitty haluavatko nämä nimitrktävät kansalaiset kentällä jotka ovat Aspergereja tulla vastedes nimitellyiksi autisteiksi.
Asperger on hyvin kuvaava ja helppokäyttöinen, helposti ymmärrettävä ja miellettävä, on the point.
Jokin "autismin kirjoinen" on aivan älytön. Sama kuin ihmisistä sanottaisiin "kai se nyt jonkin värinen on".
Ne hienot ihmiset tuolla ylhäällä päättävissä ovat joskus hyvin tyhmiä.
Lastensuojeluasiakkuus sinällään ei vaikuta mihinkään, sillä tuossa ap:n tapauksessakin on ihan mahdollista, että nuori/perhe ei ota mitään vastaan ja siinä se. Mutta onnistuneita tarinoita: avattiin (uudelleen) asiakkuus nuorten psykalle, jossa uusittiin tutkimukset ja nuoren diagnoosi tarkentui. Haettiin ja saatiin kuntoutustyöryhmän kautta nepsyvalmennustaja sen myötä koulunkäynti onnistuikin jotenkin (kaikki tehostettu tuki ja kevennetyt koulupäivät). Nuori sai opintoetuuksien myötä nuoren kuntoutustuen ja se motivoi pysymään koulussa (ketäpä raha ei motivoi, jeesustelut pois)
Tai: pidettiin pari palaveria, jonka myötä selventyi että ammattiopinnoista pois ja vuodeksi valmaan. Hänellä on nepsy-diagnoosi, jonka nuori koki oikeaksi omalla kohdallaan, mutta sen ohella olevat mt-ongelmat oli suurempi syy kouluongelmiin. Hänelle haettiin kelan psykoterapia ja autoin b-lausunnon saamisessa ja terapeutin etsimisessä ja löysimme nepsy-asiakkaisiin erikoistuneen kkt-terapeutin. Nuoren kuntoutumisen ja täysi-ikäistymisen myötä etsittiin tuettu asuntolapaikka, jossa itsenäistymisen taitoja opettelemaan.
Mikään edellä kuvattu ei vaadi lastensuojelun asiakkuutta, mutta sossun läsnäolo ja lausunnot voivat joskus vauhdittaa ja ryhdistää asioita. Tärkeintä (vaiken tason) nepsyille olisi kuitenkin hyvä hoitosuunnitelma, jonka myötä voi saada esim vammaispalvelun puolelta palveluita täysi-ikäisyyden jälkeen, kelasta irtoaa helpommin heidän tukemat kuntoutukset ja koulu tekee enemmän hopseja ja tehotetun tuen päätöksiä. Ne taas on ehtona siihen, että nuori voi vaihtaa opintoetuudet nuoren kuntoutusrahaan ja se taas motivoi nuorta aika paljon (pysy koulussa = pienen opintotuen sijaan paljon suurempi summa kuntotusrahaa)
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä se nuori on tehnyt viimeiset kolme vuotta jos nyt vasta haki yhteishaussa?
Kuulostaa siltä että lasu olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaikka toki ei nyt tässä vaiheessa enää asialle kerkeä juuri mitään tekemään.
Mamma antanut olla koska ASPERGER. On erityisnuori jota ei ilmeisesti saa käskeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ajatuksia sossuna, jos saisin kys ilmoituksen käsiteltäväksi:
- hyvä, kun laittoivat koululta tämän, eivätkä vain jääneet odottamaan että saavat tämän syksyn valtio-osuuden ja sitten heti täysikäisyyden jälkeen mono peppuun.
- onkohan tämä nepsy saanut mitään asianmukaista tukea tähän saakka, pitää yrittää tarjota kaikkea sellaista, joka voi kantaa täysi-ikäisyyden ylikin.
- lähtisikö hän kelan tukemiin juttuihin, teen kyllä kaikki lausunnot ja selvitykset sen eteen. Olisikohan vaikka nuotti-valmennus hyvä.
- pitää kysyä vanhemmilta kaikki vinkit miten tämän nuoren kanssa voi pilata tai onnistua vuorovaikutuksessa, niillä on melkein 18 kokemus
- onkohan kukaan tuossa koulussa onnistunut saamaan kunnon kontaktia poikaan. Usein jo yksi riittää, ketä hyviä tyyppejä mä sieltä amiksesta tunnenkaan..
Ja mä voin sulle vastata nepsykuntouttajana:
-Koulun ei olisi missään tapauksessa pitänyt joutua tilanteeseen, jossa erityistä tukea tarvitsevan oppilaan asiat ja tuki ei ole jo koulun alkaessa tiedossa-Ei ole saanut tukea, koska jos olisi saanut, tieto olisi siirtynyt
- Ei onnistu ilman kodin tukea
- Vanhemmilla ei ole lainkaan näkemystä lapsestaan
- Hän on Asperger, ei autisti
Ja jos olisin sossu, en lähtisi poisselittämään selkeää kasvatuksellista epäkohtaa.
Kuule nepsy-kuntouttaja, onkohan sulla riittävästi koulutusta? Sinuna miettisin mitä kirjoitat.
Kuule, on. Mikä muka ei pitänyt paikkaansa?
Kirjoitat nuoren vanhemmalle näin: "Vanhemmilla ei ole lainkaan näkemystä lapsestaan".
Oot jonkun meedion opeissa tainnut olla?
T. Toinen nepsy-kuntouttaja, joskin terapeutti myös.
Olisihan se pitänyt arvata! Et siis ole ammattisi kautta pätevöitynyt kuntouttaja vaan valmentaja-koulutuksen ja terapeutti-koulutuksen käynyt tyyppi. Ne ”oikeat” kuntouttajat kun osaavat katsoa muutakin kuin sitä, että tuleeko vanhemmille paha mieli. Etkä edes vastannut mun kysymykseen siitä mitä henkilö, jota täällä parjaat, sanoi väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että joku puuttuu. Meidän aspergerpoika jäi täysin ilman tukea koska ammattillisissa oppimaitoksissa kaiketi osaaminen on kirjolaisista puhdas nolla. Poika on nyt toista vuotta istunut asunnossaan ja käy vain viemässä roskat. Hän ei muuta olisi tarvinnut kuin jonkun selittämään tehtävänannon niin että ymmärtää. Hänen opettajansa myös yksinkertaisesti esti kurssilta pääsyn olemalla antamatta mitään tietoa kurssista miten sen saa suoritettua.
No on tuossa nyt jotain muutakin vikaa kuin pelkässä opettajassa. Jos opettaja on muka yksinkertaisesti "estänyt kurssilta pääsyn" niin tässä tilanteessa olisi pitänyt ottaa yhteyttä koulun opinto-ohjaajaan jollaiset myös amiksista löytyy.
Todellisuudessa eiköhän ne ohjeet ja tiedot ole selitetty moneen kertaan mutta poika ei ole jostain syystä niitä onnistunut sisäistämään eikä hakenut apua tilanteeseen. Pelkkä asperger ei kyllä itsessään aiheuta näin suuria vaikeuksia koulunkäynnissä.
Pitää nyt kuitenkin muistaa se että amiksesta mennään suoraan työelämään jossa pitäisi aikuisen ihmisen pärjätä ihan itsenäisesti, kyetä ymmärtämään pomon antamat ohjeet ilman mitään hirveää erityistuen tarvetta ja kovin lupaavalta ei näytä jos ei edes amiksen kursseja saa suoritettua.
Minulla myös Asperger-poika opiskelee ammattikoulussa kuljetusalaa ja on onneksi tosi motivoitunut ja koulu menee hyvin. Aspergereilla ongelmat tulevat usein juuri siinä, että tehtävänanto on jotenkin epämääräistä; tämän huomasin hyvin etenkin yläkouluaikana, jolloin jouduin seuraamaan koulunkäyntiä ihan eri tavalla. Se itse asian tekeminen voi sujua ihan hyvin, kun tietää tarkkaan mitä tekee, milloin ja millä tavalla. Aspergerien keskittymiskyky on usein erittäin hyvä, kun ei ole mitään sekoittavia tekijöitä. Poikani koulu on hyvä, mutta voin kuvitella, että jos hänellä olisi isompia toiminnanohjauksen ongelmia tms., apua olisi tuolla "äijäkoulussa" aika vaikea saada. (Siis opiskelee siellä tyttöjäkin, mutta tarkoitan vähän sellaista ilmapiiriä, ei totisesti reflektoida omaa tunne-elämää tms.) Siinä missä normi-ihmiselle (esim. toiselle lapselleni) joku tietty selitys tehtävänannosta voi olla ihan pässinlihaa, Aspergerille se voi olla ihan hämärä. Ei siinä auta toistojen määrä vaan aika kädestä pitäen saa neuvoa. Ja tässä pitää muistaa, että joku ammattikoululainen ei yleensä ole aikuinen vaan kehitys jatkuu eli jos ei nyt osaa jotain, vuoden päästä voi osata.
Aina yhtä surkuhupaisia ovat nämä kommentit "mutta pitäähän siinä iässä jo osata". No entä sitten jos ei osaa? Viedäänkö saunan taakse? Jos ei osaa, niin ei osaa. Joskus sitä oppimista tapahtuu myöhemmin kuin muilla ja kaikki ei opi koskaan. Mutta siinä ei auta taulukoihin katsominen "kyllä tässä vaiheessa täytyy sitä ja tätä osata". Saako nuori siitä ahaa-elämyksen "hei minähän osaan!" - no ei saa. Ja vaikka jotkut niin tuntuvat luulevan, joka juttuun ei ole edes olemassa tepsiviä tukikeinoja. Ehkä kaikista ei ole työelämään, mutta eiköhän kannata kuitenkin yrittää.
Kyllä siinä on ihan vissi perä että tietyssä iässä pitää jo osata tiettyjä asioita. Vähän kärjistäen että jos 15-vuotias ei osaa pyyhkiä pyllyään niin onko sekin normaalia jos tämä uniikki lumihiutale nyt vaan ei osaa?
Se että ei ymmärrä jotain tehtävänantoa heti ensimmäisellä kerralla ei ole ongelma, mutta jos ei osaa kysyä opettajalta tai pyytää apua siihen vaan lopettaa koulunkäynnin kokonaan "koska ei osaa" tai ei suoriudu kursseista ja linnoittautuu asuntoonsa, niin se on ongelma.
Nämä alkaa olla sellaisia asioita mitkä pitäisi ammattikouluikäisenä jo olla hallinnassa kuten myös esimerkiksi itsenäinen WC-asiointi. Miten ihmeessä on yläkoulusta selvinnyt jos homma pysähtyy siihen ettei ymmärrä tehtävänantoa, ammattikoulussa etenkään ensimmäisinä vuosina ne asiat ei kyllä ole yläkoulua korkeammalla tasolla.
Toki näissä tapauksissa joskus opettajallakin _voi_ olla osuutta ongelmaan, siellä voi olla tapauksia jotka katsovat asialliseksi alkaa veetuilemaan opiskelijalle tms., mutta tällöinkään ratkaisu asiaan ei ole koulunkäynnin lopettaminen vaan ensin yhteys esimerkiksi opinto-ohjaajaan tai kuraattoriin, ääritapauksessa koulun vaihto jos ei muu auta.
On myös vanhempien asia tukea lasta näistä tilanteista selviytymisessä, mutta se ei tarkoita sitä että asia hoidetaan 100% lapsen puolesta ainakaan kun tuon ikäisistä jo kyse. Kuitenkin se työelämä häämöttää hyvin lähellä ja siellä pitää toimia sitten aikuisen ihmisen tavoin.
Hienoa, taas haukutaan porukalla erityisnuoren vanhempia, joista moni on pienipalkkainen töissäkäyvä yyhoo, joka on yrittänyt hankkia lapselleen apua ja tukitoimia vuosikausia, mutta vastassa on vain eioota. Nuori ei käyttäydy kuten muut ikäiset, eikä ole motivoitavissa perinteisin keinoin, kuten lahjomalla tai uhkailemalla. Yyhoo voi olla 52 kiloinen nainen ja jässikkä 185cm pitkä miehenalku, jolta ei oteta mitään pois ja jota ei raahata kouluun.
Kylläpä oletkin pätevä nepsykouluttaja, jos et tiedä, että kaikki assit ovat autisteja, mutta kaikki autistit eivät ole asseja. Asperger on yksi autismin muoto.
Lisäksi AS on poistunut jo monessa maassa diagnostisista kriteereistä, ja kaikki diagnosoidaan vain eri tasoisiksi autisteiksi.
T: AS-nainen, autisti