Tammikuussa 18 vuotta täyttävässä nuorestamme tehtiin lasu koska hänellä on luvattomia poissaoloja ammattikoulusta

Täällä jauhaa tavisten vanhemmat, jotka ei tiedä asiasta yhtään mitään.

Eikö vanhemmat ole vastuussa lapsestaan? Tammikuussa ongelma ratkeaa ihan itsestään joten ei syytä huoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että joku puuttuu. Meidän aspergerpoika jäi täysin ilman tukea koska ammattillisissa oppimaitoksissa kaiketi osaaminen on kirjolaisista puhdas nolla. Poika on nyt toista vuotta istunut asunnossaan ja käy vain viemässä roskat. Hän ei muuta olisi tarvinnut kuin jonkun selittämään tehtävänannon niin että ymmärtää. Hänen opettajansa myös yksinkertaisesti esti kurssilta pääsyn olemalla antamatta mitään tietoa kurssista miten sen saa suoritettua.

No on tuossa nyt jotain muutakin vikaa kuin pelkässä opettajassa. Jos opettaja on muka yksinkertaisesti "estänyt kurssilta pääsyn" niin tässä tilanteessa olisi pitänyt ottaa yhteyttä koulun opinto-ohjaajaan jollaiset myös amiksista löytyy.

Todellisuudessa eiköhän ne ohjeet ja tiedot ole selitetty moneen kertaan mutta poika ei ole jostain syystä niitä onnistunut sisäistämään eikä hakenut apua tilanteeseen. Pelkkä asperger ei kyllä itsessään aiheuta näin suuria vaikeuksia koulunkäynnissä.

Pitää nyt kuitenkin muistaa se että amiksesta mennään suoraan työelämään jossa pitäisi aikuisen ihmisen pärjätä ihan itsenäisesti, kyetä ymmärtämään pomon antamat ohjeet ilman mitään hirveää erityistuen tarvetta ja kovin lupaavalta ei näytä jos ei edes amiksen kursseja saa suoritettua.

Minulla myös Asperger-poika opiskelee ammattikoulussa kuljetusalaa ja on onneksi tosi motivoitunut ja koulu menee hyvin. Aspergereilla ongelmat tulevat usein juuri siinä, että tehtävänanto on jotenkin epämääräistä; tämän huomasin hyvin etenkin yläkouluaikana, jolloin jouduin seuraamaan koulunkäyntiä ihan eri tavalla. Se itse asian tekeminen voi sujua ihan hyvin, kun tietää tarkkaan mitä tekee, milloin ja millä tavalla. Aspergerien keskittymiskyky on usein erittäin hyvä, kun ei ole mitään sekoittavia tekijöitä. Poikani koulu on hyvä, mutta voin kuvitella, että jos hänellä olisi isompia toiminnanohjauksen ongelmia tms., apua olisi tuolla "äijäkoulussa" aika vaikea saada. (Siis opiskelee siellä tyttöjäkin, mutta tarkoitan vähän sellaista ilmapiiriä, ei totisesti reflektoida omaa tunne-elämää tms.) Siinä missä normi-ihmiselle (esim. toiselle lapselleni) joku tietty selitys tehtävänannosta voi olla ihan pässinlihaa, Aspergerille se voi olla ihan hämärä. Ei siinä auta toistojen määrä vaan aika kädestä pitäen saa neuvoa. Ja tässä pitää muistaa, että joku ammattikoululainen ei yleensä ole aikuinen vaan kehitys jatkuu eli jos ei nyt osaa jotain, vuoden päästä voi osata.

Aina yhtä surkuhupaisia ovat nämä kommentit "mutta pitäähän siinä iässä jo osata". No entä sitten jos ei osaa? Viedäänkö saunan taakse? Jos ei osaa, niin ei osaa. Joskus sitä oppimista tapahtuu myöhemmin kuin muilla ja kaikki ei opi koskaan. Mutta siinä ei auta taulukoihin katsominen "kyllä tässä vaiheessa täytyy sitä ja tätä osata". Saako nuori siitä ahaa-elämyksen "hei minähän osaan!" - no ei saa. Ja vaikka jotkut niin tuntuvat luulevan, joka juttuun ei ole edes olemassa tepsiviä tukikeinoja. Ehkä kaikista ei ole työelämään, mutta eiköhän kannata kuitenkin yrittää.

Kyllä siinä on ihan vissi perä että tietyssä iässä pitää jo osata tiettyjä asioita. Vähän kärjistäen että jos 15-vuotias ei osaa pyyhkiä pyllyään niin onko sekin normaalia jos tämä uniikki lumihiutale nyt vaan ei osaa?

Se että ei ymmärrä jotain tehtävänantoa heti ensimmäisellä kerralla ei ole ongelma, mutta jos ei osaa kysyä opettajalta tai pyytää apua siihen vaan lopettaa koulunkäynnin kokonaan "koska ei osaa" tai ei suoriudu kursseista ja linnoittautuu asuntoonsa, niin se on ongelma.

Nämä alkaa olla sellaisia asioita mitkä pitäisi ammattikouluikäisenä jo olla hallinnassa kuten myös esimerkiksi itsenäinen WC-asiointi. Miten ihmeessä on yläkoulusta selvinnyt jos homma pysähtyy siihen ettei ymmärrä tehtävänantoa, ammattikoulussa etenkään ensimmäisinä vuosina ne asiat ei kyllä ole  yläkoulua korkeammalla tasolla.

Toki näissä tapauksissa joskus opettajallakin _voi_ olla osuutta ongelmaan, siellä voi olla tapauksia jotka katsovat asialliseksi alkaa veetuilemaan opiskelijalle tms., mutta tällöinkään ratkaisu asiaan ei ole koulunkäynnin lopettaminen vaan ensin yhteys esimerkiksi opinto-ohjaajaan tai kuraattoriin, ääritapauksessa koulun vaihto jos ei muu auta.

On myös vanhempien asia tukea lasta näistä tilanteista selviytymisessä, mutta se ei tarkoita sitä että asia hoidetaan 100% lapsen puolesta ainakaan kun tuon ikäisistä jo kyse. Kuitenkin se työelämä häämöttää hyvin lähellä ja siellä pitää toimia sitten aikuisen ihmisen tavoin.

No tarkoitin lähinnä sitä, että joillain on ihmeellinen ajatus, että kun vaan jotain lapselta vaaditaan, niin se osaa sen automaattisesti, kun muutkin siinä iässä osaavat. Toki jos viivästymiä ja ongelmia on paljon, on kyseenalaista, onko tavallinen ammattikoulu se oikea paikka. Mutta sitten taas pienemmissä ongelmissa tilanne voi yllättäen korjaantuakin, se kehitys kun yleensäkin tuppaa olemaan vähän ennakoimatonta. Kyllä, autoin omaa Asperger-poikaani aika paljon yläkoulussa ihan siinä, että wilmassa kysyin opettajilta tehtävänantoja eli mikä työ pitää palauttaa milloin ja konkreettisesti mihin paikkaan (jos ei tunnilla). Nuorempi lapseni on nyt yläkoulussa ja kun on ns. tavis, ei tarvitse auttaa noissa mitenkään. Mutta yllättäen se Asperger on ajan kanssa oppinut hoitamaan asioita, kun olen vaatinut sen, mihin hän kykenee (vertailematta siihen, mihin muut kykenevät). Mitään kotiin linnoittautumista en suosittele kenellekään vaan apua pitää hakea ja pitää yrittää, mutta olen näiden vuosien aikana huomannut, että moni luulee olevan olemassa jotain simsalabim-tukitoimia, joita hankkimalla erityislapsesta tulee ihan tavallinen. Ei tule.

Eli missasit juurikin sen pointin, joka oli nimenomaan se, että lasta pitää kasvattaa siitä huolimatta vaikka olisi mikä diagnoosi eikä kääriä pumpuliin ja leipoa kaikki valmiiksi eteen koska on Asperger ja sitten ollaan ihmeissään miten ammattikoulussa ei ole erityistä tukea saatavilla meidän lapselle jolta ei ole vaadittu viimeiseen 15 vuoteen yhtään mitään.

Kuten itsekin totesit niin "yllättäen se Asperger on ajan kanssa oppinut hoitamaan asioita, kun olen vaatinut sen, mihin hän kykenee". Ja nämä onormaalit opiskelutaidot on niitä juttuja jotka pitäisi alkaa olla hallinnassa ammattikouluikäisenä ja opeteltu yläkoulun aikana, vaikka vähän haasteita olisikin ollut.

Jotkut vanhemmat kun käyvät sen koulun lapsen puolesta eivätkä vaadi yhtään mitään niin ei se opi hoitamaan niitä asioita ja sitten tullaan "yllättäen" tilanteeseen että nyt se on 18v ja lopetti amiksen kesken kun mistään ei tule mitään. Ja tässä tapauksessa kyseessä ei todellakaan ole se, että lapsella on asperger, kuten moneen kertaan todettua niin se ei itsessään aiheuta tuollaisia ongelmia vaan ne johtuu ihan muusta.

Mitä shittiä te täällä oikein jauhatte, kun ette edes asioista tiedä! Meidän nuoren lukion vanhempainilta oli alkuviikosta ja lukion psykologi sanoi, että monilla on lukioon tullessa tilanne, että opiskelutaidot ei ole kehittyneet vielä, että jaksaisi työskennellä itsenäisesti ja pitkäjänteisesti ja, että nyt niitä aletaan opetella.

Eiköhän tässä puhuta taas ihan eri asioista. Lukiossa harjoiteltavat itsenäiseen ja pitkäjänteiseen opiskeluun ja sitä kautta jatko-opintoihin/yliopistoon tähtäävät opiskelutaidot on täysin eri juttu kuin nämä perusasiat.

Eli että saa ensinnäkin itsensä paikalle sinne kouluun lukujärjestyksen mukaisina ajankohtina, pitää kirjat ja välineet mukana, läksyt on tehty ja kykenee kysymään opettajalta tarvittaessa tarkentavia ohjeita, jos ei ymmärrä tehtävänantoa.

Ei amiksessa vaadita mitään laajojen kurssimateriaalien läpikäyntiä ja asioiden opiskelua sekä tentteihin valmistautumista itseohjautuvasti kuten yliopistossa vaan kyllä siellä opettaja ihan selkeästi kertoo mitä pitää milloinkin tehdä, mitkä sivut luetaan mistäkin kirjasta kokeeseen jne., aivan kuten peruskoulussakin.

Ottakaa ja vaatikaa kaikki apu mitä vaan on saatavilla. Jos aina saa huonoa palautetta alkaa itsekin uskomaan että on huono ja ei osaa eikä opi mitään. Halaukset pojalle ja äidille.