Nainen! Kuinka paljon olet saanut treffikutsuja julkisilla paikoilla/arjessa?

En koskaan. En ole kaunis nainen, tosin en rumakaan. Asun Helsingissä.

Mamuja ei varmaan lasketa..

En muista saaneeni ikinä treffikutsua, vaikka mukaan laskettaisiin kaikki mamut, juopot ja mielisairaat. En nuorena, hoikkana ja nätihkönä, enkä tosiaan nyt vanhana ja paksuna matamina. Lähinnä ihmetyttää tämä miesten käsitys siitä, että ketä tahansa naista isketään joka puolella aina kun he pihalle astuvat, sillä itse en ole koskaan kokenut sellaista.

Kutonen vastaa:

Hmm.. yksin ollessani olen niin usein omissa ajatuksissani, että olemukseni on varmaankin aika hajamielinen :D avoimeksi en itseäni luokittelisi, sillä toisinaan olen aika ujo.

Ulkonäöstä sen verran, kun joku heitti, että olisin tissit paljaana yms; en ole, tisseissäni ei ole juuri katseltavaa! Luulen, että monet miehet pitävät siitä, että minulla ei ole mitään hiusten-, ripsien-, ja kynsienjatkeita. Tukkaani en värjää. Meikkivoiteista en erityisemmin pidä, niin en taida olla mikään paha "pakkelinaamakaan". En varmaan ole kovin luonnonkaunis, koska muistaakseni minua lähestyvät miehet ovat lähestyneet minua kun minulla on ollut meikkiä. Arkena meikkini on kuitenkin niin kevyt, että se varmasti miesten (huom!) silmissä  saa aikaan semmoisen "luonnollisen kauneuden" illuusion.

Olemuksesta vielä: miehiltä olen saanut kiitosta tyttömäisyydestäni tai naisellisuudesta. Tämä siis vain tämmöisenä huomiona, mielestäni naisen ei kuulu eikä tarvitse olla mikään prinsessa.

en tiedä miksi lainaus ei onnistunut, piti siis vastata sille joka kyseli olenko olemukseltani avoin

t. 6

Ählämit ja tummaihoset pyytelevät viikoittan, olen blondi ja asun keskustassa. Mutta suomalaiset miehet ovat vain muutaman kerran lähestyneet. Kerran kävelin forumissa kun joku mies juoksi perääni ja antoi paperinpalan käteeni jossa oli puhelinnumero, sitten äkkiä lähti "karkuun." Toinen onkin sitten lääkärini joka alkoi ahdistelemaan.

Olen kaunis ja pitkä nuori likka.

Yhden kerran. Mies oli tosin ulkomaalainen, espanjalainen väitti olevansa. Tämä tapahtui Oulussa. Omasta mielestäni olen tavallisen näköinen, tämä mies sanoi kauniiksi. :D

Kahdesti. Toisella kerralla yliopiston kirjastossa kundi bongasi kieltämättä vähän oudolta näyttäneen matskun jota olin tulostamassa ja alkoi jutella siitä. Lyhyt keskustelu päättyi kutsuun lähteä lätkämatsiin illalla, oli just lätkän MM-kisat menossa. En pystynyt, kun oli töitä sinä iltana, mutta käytiin sit kahvilla seuraavana päivänä. Oli ihan kivaa. :) Suomalainen normiopiskelija, valtiotieteilijä.

Toisella kerralla australialainen mies pyysi apua postissa, olin siis itsekin asiakas siellä, ja se tilanne päättyi kanssa treffikutsuun. Silloin seurustelin, mutta kävin sen kanssa kahvilla kuitenkin siinä Postitalon Waynesissa, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Juttu luisti niin hyvin, että roudasin kaverin mukaan kaveriporukan bileisiin, joihin olin menossa sinä iltana. Aussi alkoi seurustella kaverini kanssa, mutta ne erosi parin vuoden päästä. Aussin kanssa olen edelleen tekemisissä viikoittain. :)

Näistä tilanteista on aikaa jokunen vuosi. Taisin olla silloin 23- ja 25-vuotias, en mitenkään supernätti vaan omasta mielestäni ihan normaali, vähän ylipainoinenkin, mutta oon aika hymyileväinen tyyppi, joten tuntemattomat alkaa helposti jutella mun kanssa. Asun Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei noita lasketa, että sama vuosikurssi/työpaikalla toiset työntekijät.

Mua kiinnostaa siksi aihe, koska olen itse mielestäni nätti, ja samoin mun naispuoleiset kaverit eikä kukaan ole koskaan lähestynyt missään oikeassa elämässä esim. bussipysäkillä. Mietin, että onko se sitten ihan yleistä vai pitäisikö olla superkaunis saadakseen huomiota jossain muualla kuin baareissa. AP täällä siis.

Jos nainen on "liian" kaunis, monet miehet varmasti olettavat hänen olevan varattu eivätkä siksi edes yritä.

Sitten taas monet miehet ovat aika ujoja ja sosiaalisesti kömpelöitä, joka laskee merkittävästi itseluottamusta yrittää ylipäätänsä ketään saati sitten jotakin kaunotarta.

Hassuahan tämä on, kun ihan tavallisia ihmisiähän me kaikki kuitenkin ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa on joku pyydellyt treffeille, en ole lähtenyt kun en ollut sinkku :) enempi tulee pitkiä katseita/hymyjä ym. Aika harvoin kuitenkin, suomalaiset miehet on aika arkoja varsinkin selvinpäin. Olen sitä mieltä että moni sinkkumies pääsisi treffeille heti kun kävisi vaan rohkeasti arkena kysymässä ulos/antamassa puhelinnumeroa! Se on niin erikoista, että miehen reippaus ja kiinnostus todellakin jää mieleen! Ja jos joku vastaakin töykeästi niin mitä sitten, uutta putkeen vaan! Täytyy vielä sanoa että minä olen tehnyt lähes kaikki aloitteet seurusteluihini itse, ainoastaan nykyinen mieheni on tehnyt aloitteen ja hänkin siskojensa kannustuksesta! Tulkaa miehet rohkeammaksi niin erotutte positiivisesti joukosta!

Yritetään 🙂

Kannustuksen puute on ollut itselläni ongelma pitkään, mutta kyllä sitä iän myötä muutamaa rouvaa on tullut pyydettyä ulos ihan normaalisti arjessa.

Vaihtelee säiden mukaan, olen huomannut, ehkä kerran viikossa - kaksi kertaa kuussa. Omasta mielestäni olen susiruma (minulla saattaa olla vääristynyt kehonkuva), mutta miehet eivät ole olleet samaa mieltä kanssani rumuudesta. Saatan olla myös vaikeasti lähestyttävä, kun usein on kuulokkeet päässä, mutta ei se rohkeimpia miehiä estä, ja hyvä niin. Ulkomaiset miehet lähestyvät helpommin ja mutkattomammin.