Miksi lapsettomat naiset palavat loppuun?

Vierailija kirjoitti:

Mammat saavat viedä kaikki lapsensa päiväkotiin ja maata sohvalla. Siinä syy mammojen "jaksamiseen". Lapsettomat kustantavat noiden makailun.

Epäreilu kommentti. Se mamma kuitenkin omasta voinnistaan huolimatta huolehtii lapsensa sinne päiväkotiin/kouluun ja koulu-/päiväkotipäivän jalkeen takaisin kotiin, ja tosiaan hoitaa lapsensa kaiken sen ajan kun lapsi ei ole hoidossa/koulussa. Jos olet joskus vienyt useamman lapsen vaikka kaatosateessa tai lumimyrskyssä eri puolille kaupunkia hoitoon tai kouluun niin tiedät ettei ole mikään helppo homma. Aamutoimiin ja matkoihin ja siihen että pääsee vihdoin sinne kotisohvalle makoilemaan voi mennä useampi tunti. Ei kaikki asu hoitopaikan/koulun vieressä tai kulje autolla. Päiväkoti/kouluhan ei myöskään hoida lasta esim. lomilla ja lapsen sairastuessa. Työtön lapseton puolestaan voi rauhassa siirtyä sinne sohvalle makoilemaan vaikka heti herättyään, ja halutessaan jäädä siihen vaikka iltaan asti.

Epäreilua vertailla lapseton työssäkäyvä vs. työtön äiti. Jos nyt on pakko vertailla niin tasapuolisuuden nimissä voisi vertailla työssäkäyvää lapsetonta työssäkäyvään äitiin, tai sitten työtöntä lapsetonta työttömään äitiin.

Toisaalta, kaikenlainen vertailu on turhaa, varsinkin jos tarkoituksena on vain toisen ihmisen lyttääminen. Syitä miksi ihminen palaa loppuun on monenlaisia, oli tällä sitten lapsia tai ei. Ei siihen tarvita mitään erityisen heikkoa luonnetta tms. ja samoin sellainen joka ei koskaan koe uupumusta ei välttämättä ole mikään huipputyyppi. Paljon on olosuhteistakin kiinni eikä kaikkeen voi aina itse vaikuttaa.

Yhtenä näkökulmana oma kokemukseni. Olen korkeastikoulutettu (maisteri) ja työskentelen vaativassa asiantuntijatyössä. Samoin kaksi läheisintä "äitikaveriani", joiden kanssa olemme saaneet samoihin aikoihin lapsemme. Uran ja perheen lisäksi olemme kaikki aktiiviliikkujoita ja treenejä kertyy viikossa 4-6kpl. Voin kyllä todeta, että tähän asti elämässä olen pärjännyt tunnollisuudella ja suorittamisella, mutta juuri näin pikkulapsiajan myötä uupunut. Myös äitiydessä lähdin suorituslinjalle ja lapseni on kasvatettu varmasti jokaista neuvolan suositusta täydellisesti noudattaen. Ura, pikkulasten vanhemmuus, vauvavuoden tiiviit yöheräilyt, kotityöt, pari- ja ystävyyssuhteiden ylläpito sekä aktiivinen treenaaminen johtivat lopulta siihen, että viikossa ei ollut enää minuuttiakaan aikaa rentoutua ja sen myötä paloin loppuun. Ja ymmärtääkseni sama kokemus näillä äitikavereillani.

Miksi muuten te lapsettomat syyllistätte niitä äiti-työkavereitanne ettekä työnantajaanne, jos työmäärä kasaantuu epätasaisesti esim. lasten sairauslomien vuoksi? Fakta kuitenkin on että työstä voi joustaa, lasten hoidosta taas ei. Esimiehen velvollisuus on huolehtia että työntekijöitä on tarpeeksi, ei teidän. Se äiti nyt vain ei voi jättää lastaan sairaana yksin kotiin tai päiväkotiin sulkemisajan jälkeen. Ja yhteiskunta ei vielä ole kieltänyt ihmisiä lisääntymästä vaikka te kuinka siitä haaveilisitte, niin nämä teidän työkaverit ei varsinaisesti tee mitään väärin.

Ihan yhtä lailla teilläkin on tarpeen mukaan mahdollisuus hakeutua sairauslomalle tai vaikka irtisanoutua kokonaan. Minusta on hienoa että jotkut sentään pitää huolta oikeuksistaan, oli ne sitten äitejä tai lapsettomia, säilyy edes jonkinlainen järjestys työelämässä. Se että te annatte pitää itseänne kynnysmattoina on surullista mutta loppujen lopuksi ihan oma vikanne.

Taas vaihteeksi äiti/lapsiviha-ketju, ja vauva-nimisellä palstalla tottakai!

Lapsettomilta joskus unohtuu se että lapsia saaneilla on kokemusta molemmista puolista, siis lapsettoman aikuisen elämästä ja lisäksi siitä lapsiperhearjestakin. Äidit/isät siis tietää mistä puhuu, lapsettomat usein vain olettaa. Ja kyllä tuo katkeruus lapsiperheitä kohtaan anteeksi vain kuulostaa siltä että lapsettomuuden käsittely on teillä jotenkin kesken. Itselläkin on rakkaita lapsettomia läheisiä mutta eivät onneksi ole noin tympeitä

Vierailija kirjoitti:

oooo.. kiva kuulla, että olisi pitänyt palaa loppuun.

Olen 53 vee, vela ja elämä on erinomaista. Ei ole kyllä koskaan ollut uupumusta tai tarvetta palaa loppuun. Olen siis ehkä tehnyt jotain väärin.

Oletko elänyt?

No itse tein töissä 3 ihmisen hommat...Nykyisin lapsellisena nippanappa sen yhden...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitappa ap tilastoja ja muuta faktatietoa asiasta kehiin, hopi hopi.

No nyt ollaan vauvafoorumilla, eikä yliopiston luennolla.

-ap

Eli tänne vois viskellä ihan mitä mieleen juolahtaa? No niinpä kyllä voi, sitä vartenhan tämä on luotukin.

Koska tekevät työpaikoillaan vähintään 2x enemmän töitä kuin ne joilla on lapsia ja sen lisäksi hoitavat ison osan lapsiperheellisten töistä kun nämä ovat koko ajan ylimääräisillä vapailla kun taas kerran on lapset "kipeinä". 

Kerran oikeasti kuulin kun kaksi lapsiperheellistä suunnitteli milloin olisi taas hyvä aika ottaa pidempi viikonloppu niin että lapset "kipeinä". 

Vierailija kirjoitti:

Laitappa ap tilastoja ja muuta faktatietoa asiasta kehiin, hopi hopi.

Eipä ole mullakaan heittää tilastoja, mutta ihan jatkuvastihan mediassa puhutaan nuorten naisten loppuun palamisesta työelämässä.

Mitään tuollaista ei voi tilastollisesti väittää eli että lapsettomat palaisivat enemmän loppuun kuin perheelliset.

Mutta totta kai MYÖS lapsettomat nuoret naiset voivat palaa loppuun. Ihmisten burnoutin sietokyky ei ole kaikilla sama. Joku sairastuu myös masennukseen (tai mihin tahansa mielenterveyden ongelmaan) tilanteessa, jossa objektiivisesti katsoen elämä on hyvällä mallilla!

Eli vähän älytöntä kuvitella, ettei lapseton kolmekymppinen voisi sairastua burnoutiin. Totta kai voi.

Minä taas olen yli viisikymppinen ihminen, joka teen erittäin stressavaa asiantuntijatyötä 12 h vuoroissa, ja joudun koko ajan tekemään nopeita faktapohjaisia valintoja, joissa virheitä ei saisi tehdä. Siihen päälle dementoituneista vanhemmista huolehtiminen ja kaksi lasta, joilla erityistarpeita sekä pari luottamustehtävää. Ja silti nautin elämästä, enkä koe olevani rasittunut. Olen elänyt suht samanlaisessa stressissä parikymmentä vuotta, ilman oireita burnoutista, vaikka väitän, että moni muu olisi jo siihen sortunut.

Eli ei, ihmisten stressinsietokyky ei ole sama. Ja ihmiset kokevat hyvin eri lailla erityyppisen kiireen ja paineen.

Voi myös hyvin olla, että lapset ja perhe tuovat hyvällä tavalla tukea ja suhteellisuutta elämään, pitävät jalat maassa. Yksineläjällä saattaa olla tuki ja lohduttava olkapää aika kaukana ja varsinkin etäaikana jopa puuttua kokonaan. Kun työpaineiden ohella joutuu fundeeraamaan lasten asioita, se voi toisaalta pakottaa vähentämään töiden murehtimista - ja antaa perspektiiviä: duunipaikan valtataistelu onkin loppupeleissä aika mitätön asia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilta joskus unohtuu se että lapsia saaneilla on kokemusta molemmista puolista, siis lapsettoman aikuisen elämästä ja lisäksi siitä lapsiperhearjestakin. Äidit/isät siis tietää mistä puhuu, lapsettomat usein vain olettaa. Ja kyllä tuo katkeruus lapsiperheitä kohtaan anteeksi vain kuulostaa siltä että lapsettomuuden käsittely on teillä jotenkin kesken. Itselläkin on rakkaita lapsettomia läheisiä mutta eivät onneksi ole noin tympeitä

Omassa lähipiirissä innokkaita lisääntyjiä yhdistää yksi asia: ovat aina suorittaneet kympin tyttöinä elämäänsä ja tykkäävät että on koko ajan kiire. Se tekee heille elämästä mielekästä että näkee itsensä ahkerana ja aikaan saavana. Sitten ollaan koko ajan uupumuksen partaalla kun on tehtävä itse joka sose sille kakaralle, että olisi hyvä ihminen ja äityli.

Mulle joka en ole koskaan jaksanut suorittaa sata lasissa toi elämä kuulostaa painajaiselta. Mun mielestä on omituista että niin moni haluaa tehdä elämästään paljon raskaampaa sillä että vapaaehtoisesti hankkii lapsia. Koska onhan se aina kuitenkin raskaampaa ei siitä mihinkään pääse. Siksi en hanki mitään koiraakaan.

Pointti siis on että vaikka kuinka olisi kokemusta lapsettomasta ajasta niin muistot ja käsitys siitäkin ajasta muuttuu, ja silloinkin on vaan kokemus siitä omasta elämästä joka on monesti vielä sitä energisen supersuorittajan elämää. Jaksamista tai mitään muuta ei voi verrata keneenkään toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitappa ap tilastoja ja muuta faktatietoa asiasta kehiin, hopi hopi.

Eipä ole mullakaan heittää tilastoja, mutta ihan jatkuvastihan mediassa puhutaan nuorten naisten loppuun palamisesta työelämässä.

Puhutaan,muttei niissä jutuissa väitetä mitään heidän perheellisyydestään. Eikä sanota, että he palaisivat ENEMMÄN loppuun ja USEAMMIN kuin keski-ikäiset perheelliset äiti-ihmiset.

70

Vierailija kirjoitti:

No itse tein töissä 3 ihmisen hommat...Nykyisin lapsellisena nippanappa sen yhden...

No mutta eikö sen noin kuulu ollakin? Yksi ihminen=yhden ihmisen työt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilta joskus unohtuu se että lapsia saaneilla on kokemusta molemmista puolista, siis lapsettoman aikuisen elämästä ja lisäksi siitä lapsiperhearjestakin. Äidit/isät siis tietää mistä puhuu, lapsettomat usein vain olettaa. Ja kyllä tuo katkeruus lapsiperheitä kohtaan anteeksi vain kuulostaa siltä että lapsettomuuden käsittely on teillä jotenkin kesken. Itselläkin on rakkaita lapsettomia läheisiä mutta eivät onneksi ole noin tympeitä

Omassa lähipiirissä innokkaita lisääntyjiä yhdistää yksi asia: ovat aina suorittaneet kympin tyttöinä elämäänsä ja tykkäävät että on koko ajan kiire. Se tekee heille elämästä mielekästä että näkee itsensä ahkerana ja aikaan saavana. Sitten ollaan koko ajan uupumuksen partaalla kun on tehtävä itse joka sose sille kakaralle, että olisi hyvä ihminen ja äityli.

Mulle joka en ole koskaan jaksanut suorittaa sata lasissa toi elämä kuulostaa painajaiselta. Mun mielestä on omituista että niin moni haluaa tehdä elämästään paljon raskaampaa sillä että vapaaehtoisesti hankkii lapsia. Koska onhan se aina kuitenkin raskaampaa ei siitä mihinkään pääse. Siksi en hanki mitään koiraakaan.

Pointti siis on että vaikka kuinka olisi kokemusta lapsettomasta ajasta niin muistot ja käsitys siitäkin ajasta muuttuu, ja silloinkin on vaan kokemus siitä omasta elämästä joka on monesti vielä sitä energisen supersuorittajan elämää. Jaksamista tai mitään muuta ei voi verrata keneenkään toiseen.

Itse en ole ollut supersuorittaja lapsettomana enkä äitinäkään enkä siis tunnista itseäni tuosta sinun kirjoutuksesta. Itse koen että äitiydessä voi uupua vaikka ei olisikaan erityisen suorituskeskeinen, jo se jatkuva vastuu lapsista väsyttää. Työelämässä en ole kokenut vastaavaa uupumusta.

Vierailija kirjoitti:

Koska tekevät työpaikoillaan vähintään 2x enemmän töitä kuin ne joilla on lapsia ja sen lisäksi hoitavat ison osan lapsiperheellisten töistä kun nämä ovat koko ajan ylimääräisillä vapailla kun taas kerran on lapset "kipeinä". 

Kerran oikeasti kuulin kun kaksi lapsiperheellistä suunnitteli milloin olisi taas hyvä aika ottaa pidempi viikonloppu niin että lapset "kipeinä". 

Tämä on niin totta. Olen seurannut yhden työkaverin poissaoloja kun alkoi ärsyttämään että hoidan käytännössä puolet hänenkin töistään ja tämä äippä ei ole ollut nyt 1,5 vuoteen yhtään täyttä työviikkoa töissä. Vähintäänkin kerran viikossa pitää lähteä aikaisemmin töistä lasta hoitamaan. Usein kuitenkin työviikko on hänellä 3-4 päiväinen kun on useampi lapsi ja aina mukamas vuorotellen kipeinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tekevät työpaikoillaan vähintään 2x enemmän töitä kuin ne joilla on lapsia ja sen lisäksi hoitavat ison osan lapsiperheellisten töistä kun nämä ovat koko ajan ylimääräisillä vapailla kun taas kerran on lapset "kipeinä". 

Kerran oikeasti kuulin kun kaksi lapsiperheellistä suunnitteli milloin olisi taas hyvä aika ottaa pidempi viikonloppu niin että lapset "kipeinä". 

Tämä on niin totta. Olen seurannut yhden työkaverin poissaoloja kun alkoi ärsyttämään että hoidan käytännössä puolet hänenkin töistään ja tämä äippä ei ole ollut nyt 1,5 vuoteen yhtään täyttä työviikkoa töissä. Vähintäänkin kerran viikossa pitää lähteä aikaisemmin töistä lasta hoitamaan. Usein kuitenkin työviikko on hänellä 3-4 päiväinen kun on useampi lapsi ja aina mukamas vuorotellen kipeinä.

Mitä esimiehesi sanoi kun keskustelitte asiasta? Tilanne on varmasti työkaverillesikin raskas, ja jos itselläsi olisi lapsia ja/tai vähän empatiakykyä niin ymmärtäisit ehkä hänen tilannettaan vähän paremmin.

Täh?! Eikö se mene ihan päinvastoin? Minulla ainakin on lapsettomana aikaa ja energiaa harrastaa, matkustaa, nähdä halutessani ihmisiä ja viettää laatuaikaa (+paljon seksiä) miehen kanssa.

Lapsellisten tuttujen elämä sitten pyörii lapsen ympärillä, ei harrastuksia, terveys ja kunto retuperällä ja mustat renkaat silmien ympärillä. Naisilla siis, miehet toki harrastaa kuten ennenkin.