Miksi lapsettomat naiset palavat loppuun?

Mä paloin ekan kerran loppuun 21-vuotiaana ja jouduin lopulta määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Syinä lapsuuden traumat joista kumpuaa henkisiä ongelmia kuten huono paineensietokyky, herkkä murehtimaan, stressihormonit nousee helposti, uniongelmat yms. Vakava masennus tuli.

Sain itseni kammettua ylös, työelämään. Sain lapsen vasta kolmekymppisenä.

Töissä lapsettomana en koskaan kokenut että on mulle epäreilua se kun toiset joutuivat yhdistämään lastenhoidon ja työelämän. Tasan kerran kysyttiin, voinko olla heinäkuun töissä kollegan lapsen päiväkodin ollessa kiinni. Olin mielelläni.

Nyt mulla on lapsi tosiaan. Hän on ollut harvoin sairaana, varmaankin koska nykyään vauvat saa sen pneumokkirokotteen.

Mä sen sijaan olen ollut sairaana ja pois töistä.

Älytöntä käydä pikkulasten vanhempien kimppuun näistä. Ei voi yleistää.

Eri elämäntilanteissa on erilaiset mahdollisuudet joustaa työelämässä. Ei voi yhtä aikaa vaatia äitejä töihin mahd pian ja sitten valittaa kun pikkulasten vanhemmat on töissä.

Täällä myös keski-iän ylittänyt velanainen joka ei ole koskaan palanut loppuun. Elämä on aina ollut varsin leppoisaa ja helppoa. Voi tosin johtua siitä, että etenin jo kolmikymppisenä päälliköksi töissä, joten olen saanut aina itse valita loma-aikani. Nyt olen ollut jo vuosia johtajan tittelillä, joten olen voinut valita vapaasti myös työaikani ja työntekopaikkani. Ei huolta eikä stressiä!

Vierailija kirjoitti:

Kuulosta katkeran mammaihmisen aloitukselta..

Tämänlaisia aloituksia ne väsäävät vähän väliä, kun heidän elämänsä on niin tylsää. :D

Vielä odottelen loppuun palamista, ikää juuri pian 56 vuotta. :)

Työelämässä vaaditaan mahdottomia ja siitä ei saa mitään. Ajattelinkin alkaa paistaa lettuja seuraavaksi tällä työajalla.

Ehkä he kuvittelevat, että töissä pitää olla 24/7. Täydellistä hipovaa työnjälkeä koko ajan. Se harvoin onnistuu töissä, joissa aikataulut ja jatkuvat muutokset painavat päälle ja lisänä epätäydelliset työkaverit.

Jep, naurattaa kun joskus lapsettomana kuvittelin että oli raskasta kun teki välillä pari tuntia ylitöitä 😆 nyt olen töissä 24/7, joko töissä tai kotona ja kyllä myös öisin.

Määräaikaiset työt. Yhä uudet työt, uusi paikka, uusi pomo ja uudet kollegat. Uudet vastuut, jotka kasautuvat. Välillä voi saada pari vuotta kestävän työn, mutta silloin asema voi olla jotenkin epämielekäs. Jatkuvasti on todistettava osaamistaan ja esittävä uusiakin töitä.

Päälle ehkä vielä opiskelut ja muut vastuut.

Kyllä ne jotka ovat lataamossa olleet, ovat olleet perheellisiä. Minun elämä on oikein mukavaa vaikka haastava työ onkin. Ps me lapsettomathan tehdään myös teidänkin työt kun kullanmurunne ovat sairaina.

Olen ollut kerran hyvin lähellä burnoutia, tai ehkä se jo olikin sitä. Elämässä oli monella tavalla paljon kuormittavaa. Joudun edelleen tarkkailemaan vaihtuvan työmäärän ja menojen kanssa, että mitä jaksan ja mitä kannattaa vähentää. Mulla ei ole lapsia, mutta olen varmaan muutenkin aika matalaenerginen ihninen. Siksi en välttämättä hankikaan lapsia kun ei musta ole enkä halua tulla supersuorittajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne jotka ovat lataamossa olleet, ovat olleet perheellisiä. Minun elämä on oikein mukavaa vaikka haastava työ onkin. Ps me lapsettomathan tehdään myös teidänkin työt kun kullanmurunne ovat sairaina.

Niin no se on aika pieni panos huoltosuhteen korjaamiseksi teiltä kyllä. Että joskus kun pienen lapsen vanhempi on pois töistä niin vela silloin tekee vähän ekstraa. Ne lasten vanhemmat sen uuden ihmisen aika pitkälti kasvattaa yhteiskuntakelpoiseksi, useimmat lapsista ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne jotka ovat lataamossa olleet, ovat olleet perheellisiä. Minun elämä on oikein mukavaa vaikka haastava työ onkin. Ps me lapsettomathan tehdään myös teidänkin työt kun kullanmurunne ovat sairaina.

Niin no se on aika pieni panos huoltosuhteen korjaamiseksi teiltä kyllä. Että joskus kun pienen lapsen vanhempi on pois töistä niin vela silloin tekee vähän ekstraa. Ne lasten vanhemmat sen uuden ihmisen aika pitkälti kasvattaa yhteiskuntakelpoiseksi, useimmat lapsista ainakin.

Ällöttävä ajatus. Mammat saa jo yhteiskunnalta lapsilisää ja kotonamakaamislomalle tukea yms ja ovat suureksi osaksi jotain lyhyttä viikkoa töissä jatkuvasti. Iltavuoroja tai viikonloppuja ei voi tehdä, muut hoitakoon ne, kun pitää päästä istumaan sinne hiekkalaatikon reunalle.

Mulla lapsivapaana ihmisenä on myös elämä, jonka haluan käyttää vapaalla juuri siihen elämiseen eikä työntekoon. Tämä on valinta, samalla tavalla kuin se että mammat on puskeneet lapsia joita sitten pitääkin hoitaa. Ei heidän valinta saa tarkoittaa että mun pitää kärsiä tekemällä heidänkin työt.

No mulla syynä mielenterveysongelmat, ei pää kestä elämää. Se on suurin syy siihen miksi valitsin lapsettomuuden.

Pitäiskö tekaista pari muksua ja kokeilla miten paljon paremmin jaksaisin?

Vierailija kirjoitti:

No ehkä se lapseton täyttää elämänsä työllä?

Vanhempikin voi palaa loppuun, helposti. Eiköhän kyse ole enemmän persoonasta ja henk koht ominaisuuksista (liiallinen kiltteys, tunnollisuus, suorituskeskeisyys), kuin siitä onko lapsia vai ei.

Uupujan kantokyvyn lisäksi myös työn ja työympäristön kuormittavuus vaikuttanee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne jotka ovat lataamossa olleet, ovat olleet perheellisiä. Minun elämä on oikein mukavaa vaikka haastava työ onkin. Ps me lapsettomathan tehdään myös teidänkin työt kun kullanmurunne ovat sairaina.

Niin no se on aika pieni panos huoltosuhteen korjaamiseksi teiltä kyllä. Että joskus kun pienen lapsen vanhempi on pois töistä niin vela silloin tekee vähän ekstraa. Ne lasten vanhemmat sen uuden ihmisen aika pitkälti kasvattaa yhteiskuntakelpoiseksi, useimmat lapsista ainakin.

Ällöttävä ajatus. Mammat saa jo yhteiskunnalta lapsilisää ja kotonamakaamislomalle tukea yms ja ovat suureksi osaksi jotain lyhyttä viikkoa töissä jatkuvasti. Iltavuoroja tai viikonloppuja ei voi tehdä, muut hoitakoon ne, kun pitää päästä istumaan sinne hiekkalaatikon reunalle.

Mulla lapsivapaana ihmisenä on myös elämä, jonka haluan käyttää vapaalla juuri siihen elämiseen eikä työntekoon. Tämä on valinta, samalla tavalla kuin se että mammat on puskeneet lapsia joita sitten pitääkin hoitaa. Ei heidän valinta saa tarkoittaa että mun pitää kärsiä tekemällä heidänkin työt.

Noinko ajattelet omasta äidistäsi? Isoäidistäsi?

joutuu tekemään sen kotona "sairaita" lapsia hoitavan vanhemman työt ominsa lisäksi

Minä paloin loppuun ravintola-alalla. Eipä siihen muuta tarvittu kun kauhean painostava työilmapiiri.

Äitien "ura" on vähän eri asia kuin lapsettomien ura. Äitylit tekevät hikiseen täydet tunnit kun pitää lähteä hakemaan jormapetteriä tarhasta. Aamulla tulevat töihin muita myöhempään. 

Ehkä lapsettomat ovat avoimempia omista tunteistaan, kuten sanomaan etteivät halua lapsia. Samalla ovat herkempiä myöntämään että heillä on burn-out. äitinä saa paskaa niskaansa jos sanoo edes olevansa väsynyt koska "sinähän ne muksut halusit"

Eikös tuo ole se ikivanha "totuus", jolla satoja vuosia on kielletty naisilta, noh, ihan kaikki paitsi lasten ja kodin hoitaminen.

Ap, mars takaisin nyrkin ja hellan väliin!

Mä lähden nyt hallituksen kokoukseen, sen jälkeen mennään porukalla lounaalle ja pitkälle viikonlopulle. Lähtiskö vaikka kylpylään rentoutumaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne jotka ovat lataamossa olleet, ovat olleet perheellisiä. Minun elämä on oikein mukavaa vaikka haastava työ onkin. Ps me lapsettomathan tehdään myös teidänkin työt kun kullanmurunne ovat sairaina.

Niin no se on aika pieni panos huoltosuhteen korjaamiseksi teiltä kyllä. Että joskus kun pienen lapsen vanhempi on pois töistä niin vela silloin tekee vähän ekstraa. Ne lasten vanhemmat sen uuden ihmisen aika pitkälti kasvattaa yhteiskuntakelpoiseksi, useimmat lapsista ainakin.

Ällöttävä ajatus. Mammat saa jo yhteiskunnalta lapsilisää ja kotonamakaamislomalle tukea yms ja ovat suureksi osaksi jotain lyhyttä viikkoa töissä jatkuvasti. Iltavuoroja tai viikonloppuja ei voi tehdä, muut hoitakoon ne, kun pitää päästä istumaan sinne hiekkalaatikon reunalle.

Mulla lapsivapaana ihmisenä on myös elämä, jonka haluan käyttää vapaalla juuri siihen elämiseen eikä työntekoon. Tämä on valinta, samalla tavalla kuin se että mammat on puskeneet lapsia joita sitten pitääkin hoitaa. Ei heidän valinta saa tarkoittaa että mun pitää kärsiä tekemällä heidänkin työt.

Noinko ajattelet omasta äidistäsi? Isoäidistäsi?

Mitä kohtaa tarkalleen tarkoitit? Ajattelen, että äitini ja isoäitini tekivät omat lisääntymispäätöksensä, ainakaan ensimmäisen ei olisi kyllä pitänyt, mutta siihen aikaan se oli varmaan tapana halusi tai ei. En arvosta ketään sen takia että on mennyt lisääntymään, myöskään omia vanhempiani.