Jouduin masennuksen takia sairaslomalle ja haluan salata sen, mutta miehen sukulaiset utelee koko ajan ja se ahdistaa
Ihan jatkuvasti kyselevät että vieläkös se sinun kesäloma jatkuu ja milloin palaat töihin. Minä yritän vain vaihtaa puheenaihetta ja haluaisin olla rauhassa. Mies on hiljaa, eikä oikein tunnu tajuavan koko sairaslomaa. Ei kuitenkaan pyynnöstäni ole kertonut vanhemmilleen siitä mitään. Olen yrittänyt sanoa, että pieni tauko niille vieraiden jatkuville käynneille olisi hyvä, niin saisin olla ihan rauhassa ja toipua, mutta koko ajan vaan ovikello soi ja appivanhemmat ja miehen sisarukset on tunkemassa kylään. En jaksa sitä, haluaisin olla hetken rauhassa ja vain olla, enkä käyttää energiaani esittämiseen. Appivanhemmat ei tajua masennusta yhtään, arvaan sen, joten siksi en kerro mitään. Eikä se niille kuulukaan.
Kommentit (54)
Kuulostaa siltä ettei ongelma ole varsinaisesti appivanhemmissasi, vaan miehessäsi joka antaa heidän käyttäytyä rajattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Onko ne appivanhemmat jotain boomereita joilla ymmärryksessa vikaa?
Ei niillä ole ymmärryksessä mitään vikaa. Ovat vain yliaktiivisia ja ylisosiaalisia ihmisiä, joille masennus käsitteenä on ihan vieras ja käytännössä sama kuin hullu ja ehkä laiskakin.
Mä sanoisin varmaan että olen saikulla olkapään tai selän tms takia. Ja kipujen takia nukkuminen on huonoa niin tarvitsen paljon lepoa joten vierailuja ei nyt oikein jaksa.
En kestäisi tuollaista kylässä ravaamista edes terveenä, saati jos olisi masennusta tai uupumusta. Eli yrittäisin keskustella miehen kanssa asiasta ja sanoa erittäin painavasti, että tarvitset aikaa. Mutta sitten muita vaihtoehtoja myös, joista ainakin suurin osa on jo taidettu sanoakin:
- mies vierailemaan sukulaisillaan, eikä sukulaisia teille: jos soittavat että ovat tulossa, niin mies saa sanoa, että olen itseasiassa juuri autolla tässä liikkeellä, eli en ole kotona, joten jospa tulisinkin teille, kunhan tästä kerkiän.
- kerrot olevasi lomautettu
- kerrot, että sinulla on uniongelmia, joten siksi olet väsynyt ja sairaslomalla
- kerrot, että olet sairauslomalla koska tenniskyynärpää tai joku muu "hyväksytympi" vamma, joka kuitenkin menisi läpi
- vaihdat aina puheenaihetta
- kerrot, kuinka tänään oli aika rankka päivä taas töissä tai vaihtoehtoisesti että kiitos kysymästä, töissä menee ihan hyvin, oletteko muuten seuranneet uutisista tätä Afganistanin tilannetta/oletteko kuulleet mitä Irma-tädille kuuluu/onko hyvä sienisyksy ollut? (vai käykö ne sukulaiset just siihen aikaan kun sinä normaalisti olisit töissä?)
- lähdet pois kotoa kun vieraita tulee (olisko joku kaveri jonka luota voisi löytää "pakopaikan" eli mennä niin että saat vaikka kököttää yksinäsi jossain huoneessa jos siltä tuntuu?)
Yksi on, että vaan kerrot, että on masennus. Sen jälkeen ei tarvitse selitellä ja esittää mitään.
Toisaalta ei voi tietää, vaikka tuollakin olisi sukulaisissa salaa masentuneita. Eli pillereiden voimalla ovat energisiä ja iloisia.
Masennuksesta kärsii nykyisin varmaan joka viides, eli ei ole harvinaista. Työpaikallakin todennäköisesti joka viides työkaveri popsii nappeja, etkä huomaa mitään.
Nyt stoppi miehelle ja sukulaisille! Kotisi on sinunkin kotisi ja sinulla pitää olla sananvaltaa siihen kuinka usein vierailijoita ramppaa! Miehesi pitää suojella sinua ja rauhoittaa ympäristösi!
Sairaalle ihmiselle kodin pitää olla turvapaikka jossa saa hoitaa itseään rauhassa. Minä olen pitkäaikaissairas ja olen ottanut jopa ovikellon irti. En päästä tänne ketään ylimääräisiä ilman kutsua. Muutenkin mielestäni kodin pitää olla paikka jonne ei tupata vaan jonne kutsutaan jos kutsutaan.
Kun on henkisesti uupunut jo ihan pienetkin asiat voivat aiheuttaa stressiä. Hermosto on ylikierroksilla. Se pitää saada rauhoittumaan.
Et voi luottaa mieheesi että hän pitää henkilökohtaiset asiasi omana tietonaan. Tämä on vaikea ongelma.
Itselleni terapiassa käynnin yksi suurin opetus oli että opin pitämään omat rajani.
Olen itse ollut nyt sairauslomalla 9 vuotta, osin masennuksesta osin vakavistä fyysisistä sairauksista. Harvat enää utelee. Mutta yksi tuttu, johon törmään pakosta välillä vaikka yritän vältellä, ei edes tervehdi vaan kysyy "niin olitko sinä töissä". Aina vastaan että ei olen sairauseläkkeellä. Silti sama kaava jatkuu.
Sen verran on miehen nyt kyettävä, että laittaa rajat. Syyhän ei kenellekään kuulu, eli sanotte vain, että vierailut ei nyt sovi. Jos utkaavat syytä, niin sanokaa tosiaan, että ykaityisasia. Kyllä tuosta pitäisi tyhmemmänkin jo tajuta lopettaa utelut.
Vierailija kirjoitti:
Yksi on, että vaan kerrot, että on masennus. Sen jälkeen ei tarvitse selitellä ja esittää mitään.
Toisaalta ei voi tietää, vaikka tuollakin olisi sukulaisissa salaa masentuneita. Eli pillereiden voimalla ovat energisiä ja iloisia.
Masennuksesta kärsii nykyisin varmaan joka viides, eli ei ole harvinaista. Työpaikallakin todennäköisesti joka viides työkaveri popsii nappeja, etkä huomaa mitään.
En halua kertoa. Se on yksityisasiani, eikä kuulu kellekään ulkopuoliselle.
Sanot että sinulla on selkävaiva joka nyt ei kestä pitkää istumista/seisomista/nostelua tai mitä tahansa teetkin työssäsi. Joku välilevy on pahassa asennossa.Lääkäri sanoi että parempi nyt lepuuttaa sitä pidempään niin säästytään leikkaukselta.
Vierailija kirjoitti:
Yksi on, että vaan kerrot, että on masennus. Sen jälkeen ei tarvitse selitellä ja esittää mitään.
Toisaalta ei voi tietää, vaikka tuollakin olisi sukulaisissa salaa masentuneita. Eli pillereiden voimalla ovat energisiä ja iloisia.
Masennuksesta kärsii nykyisin varmaan joka viides, eli ei ole harvinaista. Työpaikallakin todennäköisesti joka viides työkaveri popsii nappeja, etkä huomaa mitään.
Siltikin perheen ulkopuolista voidaan dissata mielenterveysongelmista. Itse en pysty eräälle sukulaiselle kertomaan että minulla on mielenterveysongelmia vaikka hänellä itsellään on ja hänen miehensä sukulainen jopa vetää masennusryhmää. Kerran erehdyin mainitsemaan ja sain osakseni törkeää kohtelua tuolta taholta.
No siinäpä sitten ihmettelet, kun itse et halua olla rehellinen.
Muutenkin ihmeellisiä kommentoijia täällä, valehtelemallako asiat selviää?
Riittää, että sanot, että olet sairastunut masennukseen ja sen vuoksi et jaksa nyt vieraitakaan, palataan asiaan, että palataan asiaan sitten kun olet parantunut.
olet oman onnesi seppä kirjoitti:
No siinäpä sitten ihmettelet, kun itse et halua olla rehellinen.
Muutenkin ihmeellisiä kommentoijia täällä, valehtelemallako asiat selviää?Riittää, että sanot, että olet sairastunut masennukseen ja sen vuoksi et jaksa nyt vieraitakaan, palataan asiaan, että palataan asiaan sitten kun olet parantunut.
Miksi ap:n pitäisi kertoa sukulaisilleen yhtään mitään? Kaikki eivät halua sitä masentuneen leimaa muiden silmissä. Ja mitä se kellekään kuuluu. Jos haluaa pitää yksityisasiat ominaan, niin siihen on täysi oikeus eikä tarvitse ilmoittautua mihinkään masentuneiden jengiin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt stoppi miehelle ja sukulaisille! Kotisi on sinunkin kotisi ja sinulla pitää olla sananvaltaa siihen kuinka usein vierailijoita ramppaa! Miehesi pitää suojella sinua ja rauhoittaa ympäristösi!
Sairaalle ihmiselle kodin pitää olla turvapaikka jossa saa hoitaa itseään rauhassa. Minä olen pitkäaikaissairas ja olen ottanut jopa ovikellon irti. En päästä tänne ketään ylimääräisiä ilman kutsua. Muutenkin mielestäni kodin pitää olla paikka jonne ei tupata vaan jonne kutsutaan jos kutsutaan.
Kun on henkisesti uupunut jo ihan pienetkin asiat voivat aiheuttaa stressiä. Hermosto on ylikierroksilla. Se pitää saada rauhoittumaan.
Et voi luottaa mieheesi että hän pitää henkilökohtaiset asiasi omana tietonaan. Tämä on vaikea ongelma.
Itselleni terapiassa käynnin yksi suurin opetus oli että opin pitämään omat rajani.
Olen itse ollut nyt sairauslomalla 9 vuotta, osin masennuksesta osin vakavistä fyysisistä sairauksista. Harvat enää utelee. Mutta yksi tuttu, johon törmään pakosta välillä vaikka yritän vältellä, ei edes tervehdi vaan kysyy "niin olitko sinä töissä". Aina vastaan että ei olen sairauseläkkeellä. Silti sama kaava jatkuu.
"Mutta yksi tuttu, johon törmään pakosta välillä vaikka yritän vältellä, ei edes tervehdi vaan kysyy "niin olitko sinä töissä". Aina vastaan että ei olen sairauseläkkeellä. Silti sama kaava jatkuu."
Kysy seuraavalla kerralla tuolta utelijalta, "niin olitko saanut jo hoitoa tuohon dementiaan" jos vielä kyselee samaa lausetta.
Oli kyllä jännä huomata aikoinaan, kun jouduin jäämään pois työelämästä että jotkut sukulaiset lakkasivat kysymästä mitä mulle kuuluu, aina kysyttiin vaan "no ootko jo menny töihin" :D
olet oman onnesi seppä kirjoitti:
No siinäpä sitten ihmettelet, kun itse et halua olla rehellinen.
Muutenkin ihmeellisiä kommentoijia täällä, valehtelemallako asiat selviää?Riittää, että sanot, että olet sairastunut masennukseen ja sen vuoksi et jaksa nyt vieraitakaan, palataan asiaan, että palataan asiaan sitten kun olet parantunut.
Ihmeellinen kommentti.
Riittää kun tietää, ettei tarvitse kertoa mitään mitä ei halua/mitä muut eivät vain kykene ymmärtämään. Läheisemmille ihmisille sitten voi avautua jos haluaa. Ei ole valehtelua, ettei kaikki ihmiset vaan halua avautua kaikista henkilökohtaisimmista asioistaan kaikille mahdollisille ihmisille.
Minä sanoin suoraan, että olen masennuksen takia sairauslomalla. Oli tosi helpottavaa eikä kukaan ihmettelyt yhtikästä mitään. Olisin masentunut entistä enemmän siitä salailusta.
Helppoa. Sano että sulla on korona, niin loppuu se ramppaaminen.
Mitä se niille kuuluu oletko lomalla vai töissä, sano että teet kotona etänä ja työajat vaihtelee, joten kyläily meillä on nyt kielletty x aikaa.
Mulla palaisi käämit jos joku puskisi kysymättä käymään, tai liian usein. Onneksi olen vetänyt rajani jo nuorena t. Introvertti
Onko ne appivanhemmat jotain boomereita joilla ymmärryksessa vikaa?