Lue keskustelun säännöt.
Niin pieni asia, mutta kuitenkin niin outo hyvässä ystävässäni.
25.08.2021 |
Olen yli 10v ajan pitänyt yhtä ystävääni erittäin läheisenä ystävänä, ja avautunut hänelle ehkä eniten omista asioistani kuin kenellekään muulle. Näemme säännöllisesti kerran kuussa tai kahdessa, ja välillä soittelemme.
Tänään selvisi sivulauseessa, että hän on harrastanut erästä liikuntalajia viikoittain jo lapsesta asti, ja toiminut myös kyseisen lajin opettajana viimeiset vuodet!
Siis olen tuntenut hänet vuosikymmenen, eikä hän ole ikinä paljastanut asiaa?! Olen tavallaan järkyttynyt, että hän on tahallaan salannut jonkun näin tavallisen asian, kuin liikuntaharrastus!
Mikä voi olla motiivi?
Olin niin hämmentynyt asian tullessa esiin, etten osannut kysyä mitään. Hän on yleisestikin yksityinen henkilö, joten häneltä on turha lähteä kysymään miksi et ole kertonut. Tämän kaltainen tilanne on hänen mielestään tenttaamista, koska eihän hän ole tilivelvollinen.
Tämä sai vaan todellakin itseni miettii, olenko kuvitellut ystävyytemme, tunnenko häntä oikeastaan paljoakaan ja mitä muuta hän salaa.
Epätodellinen olo....
Kommentit (109)
Jos olet puhunut tuosta harrastuksesta joskus negatiivisesti niin ettet ehkä itsekkään muista. Silloin ehkä ei paljoa teemieli alkaa raportoimaan et hei tuo on mun rakkain harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt minusta vaikuttaa oudolta tyypiltä tuo ap. Miksi tästä tulee sinulle näin iso juttu? Miksi luulet että on kyse salailusta? Jos ei edes ole ajatellut ettette tiiä asiaa että se pitäisi erikseen kertoa.
Ihmettelen myös sitä että analysoit mitä ystävälle voi sanoa.
Kun vietän aikaa ystävien kanssa ja jutellaan kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa. En läheskään kaikkea ehdi/muista kertoa ja joku asia voi olla niin tylsä etten halua tuoda sitä sotkemaan kiinnostavampia asioita.
Enkä tosiaan muista olenko kertonut kaikki harrastukseni, sairauteni, sukulaissuhteet, isoimmat hankinnat matkat yms.
Jos joku ottaa sen salailuna niin aika omituista.
Siis sulta on mennyt koko keskustelu yli ymmärryksen?
Mielestäni ei ole ihan tervettä, että mietit tuon olevan itseesi kohdistuvaa tahallista toimintaa. Haiskahtaa jopa vainoharhaiselta miettiä tuollaisia. Ystävyys on kohtaamista ja hyväksymistä, ei tuollaista kontrollointia.
Se pelkäsi että tunget sinne samaan harrastukseen, ja myöskin kun ei heti kertonut ei enää myöhemmin tiennyt miten kertoisi.
On mielestäni outoa jos tuntee jonkun kymmenen vuotta eikä ikinä tule puheeksi että toinen harrastaa ja jopa opettaa jotain lajia. Selvästi apn kaveri ei halunnut apn tietävän tästä. En tiedä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piuta kirjoitti:
Mielestäni ei ole ihan tervettä, että mietit tuon olevan itseesi kohdistuvaa tahallista toimintaa. Haiskahtaa jopa vainoharhaiselta miettiä tuollaisia. Ystävyys on kohtaamista ja hyväksymistä, ei tuollaista kontrollointia.
Millä tavalla minä siis kontrolloin tässä ystävääni? Eikö kontrollin tarpeesta kerro enemmän laskelmoitu tarve salata jotain tavallisia asioita?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se pelkäsi että tunget sinne samaan harrastukseen, ja myöskin kun ei heti kertonut ei enää myöhemmin tiennyt miten kertoisi.
Vaikka olisin "tunkenut sinne samaan harrastukseen", olisimme olleet aivan eri tasoilla, emmekä siis kuitenkaan olisi törmänneet vaikka samoissa treeneissä, jos se olisi ollut se kynnyskysymys.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Todennäköisempi skenaario on, että joskus vuosien 1-3 kohdalla ystävä on maininnut potkupalloharkat, mutta ne eivät ole herättäneet AP:ssa mitään intohimoja. Ystävä on päätellyt että kyseessä ei ole yhteinen mielenkiinnonkohde eikä ole kokenut tarpeelliseksi korostaa, että hänellä on Jalkapalloilijan Identiteetti.
Minulla on naapuri, jonka kanssa juttelen viikoittain. Hän yllättyy joka kerta, kun kerron koirani olevan polvivikainen :D Ja yksi tuttu, jota näen pari kertaa vuodessa, pyytää minulta tulta muutaman vuoden välein - vaikka en ole polttanut koskaan ja kerron siitä joka kerta. Ihmiset ovat joskus hassuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Jotkut haluaa olla jostain syystä salaperäisiä ja saa siitä jotain tyydytystä, kun muut ei tiedä.
Tai sitten vaan joku asia ei ole tullut puheeksi ja sitten ei viitsi yhtäkkiä asiasta mainita kun ei ole ennenkään asiasta puhuttu.
Jotain tämmöstä lienee.
Aivan. Eli vanha sanonta "tieto lisää valtaa" tuo kaivattua hallinnantunnetta arkisessa asioissa kun "pitää tiedon" itsellään.
Ap
Miten se on vallankäyttöä ketään kohtaan, jos ei kerro että valmentaa jotain jalkapallojoukuetta?
Valtaa tuo tieto vaikka toisen vaikeasta taloustilanteesta. Valtaa ei saa siitä, että itse kertoo olevansa pahoiss veloissa.
Ei vallankäyttöä, vaan vallantunteen hakemista.
Satko vallantunnetta siitä, että et kerro ystävälle harrastavasi avantouintia? Tai et kerro, että olet hankkinut museokortin? Miltä tällainen vallantunne tuntuu? En pysty samastumaan mitenkään.
Jos sulla on vaikka maailman ilkein äiti joka utelee asiasi ja tonkii tavarasi ja kääntää taskusi kotiintultuasi nurinperin ettet vain salaa mitään, niin vieläköhän ihmettelet, miksi joku ehkä haluaa elämäänsä jotain, mistä äiti ei ole lainkaan tietoinen. Koska se alleviivaa alistetulle, että olet olemassa hallitsijastasi riippumattakin eikä toinen hallitse sinua aivan täysin.
Surullista, jos aapeen ystävällä on tuollainen tausta, että salailu on ollut henkireikä. Ja hyvin mahdollista, täällä esimerkiksi monet kirjoittavat niin ahdistuneesti että se on luultavasti yleisempää kuin sellainen tajuaa, jonka ei ole erityisemmin tarvinnut mitään salata. Toinen helposti kuviteltava syy on kiusattuna kasvaminen, mikä selittäisi nimenomaan arkuutta kertoa ystäville asioita.
Minun ystäväni paljasti 30 vuoden tuttavuuden jälkeen harrastavansa metsästystä. Ei hän sitä häpeä, vaan minä hänen silmissään lopulta kiipesin niin korkealle luotettavuuden tikkaita, että hän päätti voivansa kertoa ja että arvostelukykyni riittää hyväksymään asian, josta poliittinen kantani vihjaa minun luultavasti olevan eri mieltä.
En ottaisi nokkiini aapeenä. Päin vastoin, nyt on tilaisuus ymmärtää aiempaa syvemmin, millaisia ratkaisuja ystävä tekee ja miksi. Tosin hänen ystävänsä vaikuttaa salailevammalta kuin omani. Kysyisin varmaankin, miksi hän ei ole mitään kertonut, ja kertoisin hämmennyksestäni kun nyt kuulen. Ja kysyisin minäkin, että miksi kertoi nyt.
Mutta jos otsikon ottaa tosissaan, en ymmärrä miksi aapeen pitäisi heivata salaileva ystävänsä. Tai sitten otsikko on väärä, ja aapeelle ei ole tärkeämpää ystävän tunteminen aidosti kuin oma loukkaantumisensa. Kun salailija lopulta avautuu, siitähän pitäisi olla kiitollinen ja ylpeä. Ainakin sitten kun ärtymys väistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Jotkut haluaa olla jostain syystä salaperäisiä ja saa siitä jotain tyydytystä, kun muut ei tiedä.
Tai sitten vaan joku asia ei ole tullut puheeksi ja sitten ei viitsi yhtäkkiä asiasta mainita kun ei ole ennenkään asiasta puhuttu.
Jotain tämmöstä lienee.
Aivan. Eli vanha sanonta "tieto lisää valtaa" tuo kaivattua hallinnantunnetta arkisessa asioissa kun "pitää tiedon" itsellään.
Ap
Miten se on vallankäyttöä ketään kohtaan, jos ei kerro että valmentaa jotain jalkapallojoukuetta?
Valtaa tuo tieto vaikka toisen vaikeasta taloustilanteesta. Valtaa ei saa siitä, että itse kertoo olevansa pahoiss veloissa.
Ei vallankäyttöä, vaan vallantunteen hakemista.
Satko vallantunnetta siitä, että et kerro ystävälle harrastavasi avantouintia? Tai et kerro, että olet hankkinut museokortin? Miltä tällainen vallantunne tuntuu? En pysty samastumaan mitenkään.
Jos sulla on vaikka maailman ilkein äiti joka utelee asiasi ja tonkii tavarasi ja kääntää taskusi kotiintultuasi nurinperin ettet vain salaa mitään, niin vieläköhän ihmettelet, miksi joku ehkä haluaa elämäänsä jotain, mistä äiti ei ole lainkaan tietoinen. Koska se alleviivaa alistetulle, että olet olemassa hallitsijastasi riippumattakin eikä toinen hallitse sinua aivan täysin.
Surullista, jos aapeen ystävällä on tuollainen tausta, että salailu on ollut henkireikä. Ja hyvin mahdollista, täällä esimerkiksi monet kirjoittavat niin ahdistuneesti että se on luultavasti yleisempää kuin sellainen tajuaa, jonka ei ole erityisemmin tarvinnut mitään salata. Toinen helposti kuviteltava syy on kiusattuna kasvaminen, mikä selittäisi nimenomaan arkuutta kertoa ystäville asioita.
Minun ystäväni paljasti 30 vuoden tuttavuuden jälkeen harrastavansa metsästystä. Ei hän sitä häpeä, vaan minä hänen silmissään lopulta kiipesin niin korkealle luotettavuuden tikkaita, että hän päätti voivansa kertoa ja että arvostelukykyni riittää hyväksymään asian, josta poliittinen kantani vihjaa minun luultavasti olevan eri mieltä.
En ottaisi nokkiini aapeenä. Päin vastoin, nyt on tilaisuus ymmärtää aiempaa syvemmin, millaisia ratkaisuja ystävä tekee ja miksi. Tosin hänen ystävänsä vaikuttaa salailevammalta kuin omani. Kysyisin varmaankin, miksi hän ei ole mitään kertonut, ja kertoisin hämmennyksestäni kun nyt kuulen. Ja kysyisin minäkin, että miksi kertoi nyt.
Mutta jos otsikon ottaa tosissaan, en ymmärrä miksi aapeen pitäisi heivata salaileva ystävänsä. Tai sitten otsikko on väärä, ja aapeelle ei ole tärkeämpää ystävän tunteminen aidosti kuin oma loukkaantumisensa. Kun salailija lopulta avautuu, siitähän pitäisi olla kiitollinen ja ylpeä. Ainakin sitten kun ärtymys väistyy.
Kiitos ❤ Sain pienen kokemuksen siitä, että minuakin voidaan ymmärtää.
t. Äidin jatkeesta hyvin yksityiseksi varttunut eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Jotkut haluaa olla jostain syystä salaperäisiä ja saa siitä jotain tyydytystä, kun muut ei tiedä.
Tai sitten vaan joku asia ei ole tullut puheeksi ja sitten ei viitsi yhtäkkiä asiasta mainita kun ei ole ennenkään asiasta puhuttu.
Jotain tämmöstä lienee.
Aivan. Eli vanha sanonta "tieto lisää valtaa" tuo kaivattua hallinnantunnetta arkisessa asioissa kun "pitää tiedon" itsellään.
Ap
Miten se on vallankäyttöä ketään kohtaan, jos ei kerro että valmentaa jotain jalkapallojoukuetta?
Valtaa tuo tieto vaikka toisen vaikeasta taloustilanteesta. Valtaa ei saa siitä, että itse kertoo olevansa pahoiss veloissa.
Ei vallankäyttöä, vaan vallantunteen hakemista.
Satko vallantunnetta siitä, että et kerro ystävälle harrastavasi avantouintia? Tai et kerro, että olet hankkinut museokortin? Miltä tällainen vallantunne tuntuu? En pysty samastumaan mitenkään.
Jos sulla on vaikka maailman ilkein äiti joka utelee asiasi ja tonkii tavarasi ja kääntää taskusi kotiintultuasi nurinperin ettet vain salaa mitään, niin vieläköhän ihmettelet, miksi joku ehkä haluaa elämäänsä jotain, mistä äiti ei ole lainkaan tietoinen. Koska se alleviivaa alistetulle, että olet olemassa hallitsijastasi riippumattakin eikä toinen hallitse sinua aivan täysin.
Surullista, jos aapeen ystävällä on tuollainen tausta, että salailu on ollut henkireikä. Ja hyvin mahdollista, täällä esimerkiksi monet kirjoittavat niin ahdistuneesti että se on luultavasti yleisempää kuin sellainen tajuaa, jonka ei ole erityisemmin tarvinnut mitään salata. Toinen helposti kuviteltava syy on kiusattuna kasvaminen, mikä selittäisi nimenomaan arkuutta kertoa ystäville asioita.
Minun ystäväni paljasti 30 vuoden tuttavuuden jälkeen harrastavansa metsästystä. Ei hän sitä häpeä, vaan minä hänen silmissään lopulta kiipesin niin korkealle luotettavuuden tikkaita, että hän päätti voivansa kertoa ja että arvostelukykyni riittää hyväksymään asian, josta poliittinen kantani vihjaa minun luultavasti olevan eri mieltä.
En ottaisi nokkiini aapeenä. Päin vastoin, nyt on tilaisuus ymmärtää aiempaa syvemmin, millaisia ratkaisuja ystävä tekee ja miksi. Tosin hänen ystävänsä vaikuttaa salailevammalta kuin omani. Kysyisin varmaankin, miksi hän ei ole mitään kertonut, ja kertoisin hämmennyksestäni kun nyt kuulen. Ja kysyisin minäkin, että miksi kertoi nyt.
Mutta jos otsikon ottaa tosissaan, en ymmärrä miksi aapeen pitäisi heivata salaileva ystävänsä. Tai sitten otsikko on väärä, ja aapeelle ei ole tärkeämpää ystävän tunteminen aidosti kuin oma loukkaantumisensa. Kun salailija lopulta avautuu, siitähän pitäisi olla kiitollinen ja ylpeä. Ainakin sitten kun ärtymys väistyy.
Ei ole käynyt selväksi, etteikö AP olisi juuri tällainen henkilö, jolla on pakonomainen tarve tietää toisesta ihmisestä kaikki mahdollinen. Harmittaa nyt, kun ei ollut aikaisemmin päässyt tälle ystävänsä taskulle. Kummallista minusta, että aloittaja kuvittelee että juuri häneltä on tahallaan salattu sellainen asia, johon hän ei edes ole mitenkään osallinen. Mahdollisesti yliarvioi oman merkityksensä tälle ystävälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Todennäköisempi skenaario on, että joskus vuosien 1-3 kohdalla ystävä on maininnut potkupalloharkat, mutta ne eivät ole herättäneet AP:ssa mitään intohimoja. Ystävä on päätellyt että kyseessä ei ole yhteinen mielenkiinnonkohde eikä ole kokenut tarpeelliseksi korostaa, että hänellä on Jalkapalloilijan Identiteetti.
Minulla on naapuri, jonka kanssa juttelen viikoittain. Hän yllättyy joka kerta, kun kerron koirani olevan polvivikainen :D Ja yksi tuttu, jota näen pari kertaa vuodessa, pyytää minulta tulta muutaman vuoden välein - vaikka en ole polttanut koskaan ja kerron siitä joka kerta. Ihmiset ovat joskus hassuja.
No varmaan voi olla tuttavien kesken jotain tuollaista väliinpitämättömyyttä, mutta tässä tapauksessa siitä ei ole kyse. Itse olen vuosia harrastanut on/offina hänen harrastuksensa "sisarlajia", ja siitä olemme puhuneet paljon. On aivan uskomatonta että ringetteä pelaavalle ystävälle ei kerro itse pelaavansa jääkiekkoa.
Ap
Ihanko oikeasti naiset laittavat välit poikki, jos eivät tiedä toisen (epämielenkiintoisesta) harrastuksesta?
Ei ihme, että elämä on monimutkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Todennäköisempi skenaario on, että joskus vuosien 1-3 kohdalla ystävä on maininnut potkupalloharkat, mutta ne eivät ole herättäneet AP:ssa mitään intohimoja. Ystävä on päätellyt että kyseessä ei ole yhteinen mielenkiinnonkohde eikä ole kokenut tarpeelliseksi korostaa, että hänellä on Jalkapalloilijan Identiteetti.
Minulla on naapuri, jonka kanssa juttelen viikoittain. Hän yllättyy joka kerta, kun kerron koirani olevan polvivikainen :D Ja yksi tuttu, jota näen pari kertaa vuodessa, pyytää minulta tulta muutaman vuoden välein - vaikka en ole polttanut koskaan ja kerron siitä joka kerta. Ihmiset ovat joskus hassuja.
No varmaan voi olla tuttavien kesken jotain tuollaista väliinpitämättömyyttä, mutta tässä tapauksessa siitä ei ole kyse. Itse olen vuosia harrastanut on/offina hänen harrastuksensa "sisarlajia", ja siitä olemme puhuneet paljon. On aivan uskomatonta että ringetteä pelaavalle ystävälle ei kerro itse pelaavansa jääkiekkoa.
Ap
Jos et ole pitänyt kirjaa kaikista keskusteluistanne, et voi tietää onko hän kertonut vai oletko sinä unohtanut. 10 vuoden aikana käydään aika monta tuhatta tuntia keskusteluja.
Teet kärpäsestä härkäsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Jotkut haluaa olla jostain syystä salaperäisiä ja saa siitä jotain tyydytystä, kun muut ei tiedä.
Tai sitten vaan joku asia ei ole tullut puheeksi ja sitten ei viitsi yhtäkkiä asiasta mainita kun ei ole ennenkään asiasta puhuttu.
Jotain tämmöstä lienee.
Aivan. Eli vanha sanonta "tieto lisää valtaa" tuo kaivattua hallinnantunnetta arkisessa asioissa kun "pitää tiedon" itsellään.
Ap
Miten se on vallankäyttöä ketään kohtaan, jos ei kerro että valmentaa jotain jalkapallojoukuetta?
Valtaa tuo tieto vaikka toisen vaikeasta taloustilanteesta. Valtaa ei saa siitä, että itse kertoo olevansa pahoiss veloissa.
Ei vallankäyttöä, vaan vallantunteen hakemista.
Satko vallantunnetta siitä, että et kerro ystävälle harrastavasi avantouintia? Tai et kerro, että olet hankkinut museokortin? Miltä tällainen vallantunne tuntuu? En pysty samastumaan mitenkään.
Jos sulla on vaikka maailman ilkein äiti joka utelee asiasi ja tonkii tavarasi ja kääntää taskusi kotiintultuasi nurinperin ettet vain salaa mitään, niin vieläköhän ihmettelet, miksi joku ehkä haluaa elämäänsä jotain, mistä äiti ei ole lainkaan tietoinen. Koska se alleviivaa alistetulle, että olet olemassa hallitsijastasi riippumattakin eikä toinen hallitse sinua aivan täysin.
Surullista, jos aapeen ystävällä on tuollainen tausta, että salailu on ollut henkireikä. Ja hyvin mahdollista, täällä esimerkiksi monet kirjoittavat niin ahdistuneesti että se on luultavasti yleisempää kuin sellainen tajuaa, jonka ei ole erityisemmin tarvinnut mitään salata. Toinen helposti kuviteltava syy on kiusattuna kasvaminen, mikä selittäisi nimenomaan arkuutta kertoa ystäville asioita.
Minun ystäväni paljasti 30 vuoden tuttavuuden jälkeen harrastavansa metsästystä. Ei hän sitä häpeä, vaan minä hänen silmissään lopulta kiipesin niin korkealle luotettavuuden tikkaita, että hän päätti voivansa kertoa ja että arvostelukykyni riittää hyväksymään asian, josta poliittinen kantani vihjaa minun luultavasti olevan eri mieltä.
En ottaisi nokkiini aapeenä. Päin vastoin, nyt on tilaisuus ymmärtää aiempaa syvemmin, millaisia ratkaisuja ystävä tekee ja miksi. Tosin hänen ystävänsä vaikuttaa salailevammalta kuin omani. Kysyisin varmaankin, miksi hän ei ole mitään kertonut, ja kertoisin hämmennyksestäni kun nyt kuulen. Ja kysyisin minäkin, että miksi kertoi nyt.
Mutta jos otsikon ottaa tosissaan, en ymmärrä miksi aapeen pitäisi heivata salaileva ystävänsä. Tai sitten otsikko on väärä, ja aapeelle ei ole tärkeämpää ystävän tunteminen aidosti kuin oma loukkaantumisensa. Kun salailija lopulta avautuu, siitähän pitäisi olla kiitollinen ja ylpeä. Ainakin sitten kun ärtymys väistyy.
Ei ole käynyt selväksi, etteikö AP olisi juuri tällainen henkilö, jolla on pakonomainen tarve tietää toisesta ihmisestä kaikki mahdollinen. Harmittaa nyt, kun ei ollut aikaisemmin päässyt tälle ystävänsä taskulle. Kummallista minusta, että aloittaja kuvittelee että juuri häneltä on tahallaan salattu sellainen asia, johon hän ei edes ole mitenkään osallinen. Mahdollisesti yliarvioi oman merkityksensä tälle ystävälle?
Nyt en oikein ymmärrä? En minä kuvittele mitään, ja puhun vain omasta puolestani. Minulle avoimuus on merkki luottamuksesta. Haluan osoittaa läheisilleni, että luotan heihin, ja olen avoin heidän suhteensa. On varmaan luonnollista odottaa samaa omaan suuntaansa, jos se on oma käsitys luottamuksesta? Siinä olet oikeassa, että olen yliarvioinut merkitykseni hänelle. Olen luullut olevani hänelle yhtä läheinen ystävä kuin hän on ollut minulle, ja nythän se selvisi, että näin ei ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Todennäköisempi skenaario on, että joskus vuosien 1-3 kohdalla ystävä on maininnut potkupalloharkat, mutta ne eivät ole herättäneet AP:ssa mitään intohimoja. Ystävä on päätellyt että kyseessä ei ole yhteinen mielenkiinnonkohde eikä ole kokenut tarpeelliseksi korostaa, että hänellä on Jalkapalloilijan Identiteetti.
Minulla on naapuri, jonka kanssa juttelen viikoittain. Hän yllättyy joka kerta, kun kerron koirani olevan polvivikainen :D Ja yksi tuttu, jota näen pari kertaa vuodessa, pyytää minulta tulta muutaman vuoden välein - vaikka en ole polttanut koskaan ja kerron siitä joka kerta. Ihmiset ovat joskus hassuja.
No varmaan voi olla tuttavien kesken jotain tuollaista väliinpitämättömyyttä, mutta tässä tapauksessa siitä ei ole kyse. Itse olen vuosia harrastanut on/offina hänen harrastuksensa "sisarlajia", ja siitä olemme puhuneet paljon. On aivan uskomatonta että ringetteä pelaavalle ystävälle ei kerro itse pelaavansa jääkiekkoa.
Ap
Jos et ole pitänyt kirjaa kaikista keskusteluistanne, et voi tietää onko hän kertonut vai oletko sinä unohtanut. 10 vuoden aikana käydään aika monta tuhatta tuntia keskusteluja.
Teet kärpäsestä härkäsen.
Älä nyt viitsi. Että joku mainitsisi tärkeästä elämänsisällöstään kerran, ja jos se menisi kuuntelijalta ohi, se olisi sitten siinä. Heh heh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Jotkut haluaa olla jostain syystä salaperäisiä ja saa siitä jotain tyydytystä, kun muut ei tiedä.
Tai sitten vaan joku asia ei ole tullut puheeksi ja sitten ei viitsi yhtäkkiä asiasta mainita kun ei ole ennenkään asiasta puhuttu.
Jotain tämmöstä lienee.
Aivan. Eli vanha sanonta "tieto lisää valtaa" tuo kaivattua hallinnantunnetta arkisessa asioissa kun "pitää tiedon" itsellään.
Ap
Minulla on ollut pari tuollaista kaveria, joilla oli tapana valehdella ja salailla mitä ihmeellisimpiä asioita ihan epärehellisyyden ilosta. Asioiden valikoivaan salailuun vs. paljasteluun tarkkaan valituille henkilöille sopivilla hetkillä liittyi aivan selvää pientä vallantunnetta maustettuna miedon sadistisella kiusaamistaipumuksella. Joskus asiat liittyivät törkeisiin asioihin joita he itse tekivät ja puhuivat selkäni takia, joskus niissä taas ei ollut mitään järjellistä syytä. Lisäksi juoruilu oli heille elämänsisältö, ja joskus vaikutti siltä että he vain kalastelivat juoruja muista varoen tarkasti antamasta mitään itsestään. Tajusin jossain vaiheessa, etten tunne ollenkaan tuota tyyppiä, joka on ollut muka "paras ystäväni" vuosia...
Lisäksi asetelmassa oli koko ajan rivien välissä sellainen minua huomaamattomasti alentamaan pyrkivä sävy, ja opin vuosien mittaan liiankin hyvin olemaan puhumatta tylsistä tai käsittämättömän naurettavista (oikeasti ihan tavallisista) harrastuksistani.
Nuo olivat ihan oikeasti jotenkin häiriintyneitä ihmisiä, mutta maallikkona en ala arvailla diagnoosia. Ei kuitenkaan kannata aliarvioida, miten käsittämättömiä piirteitä päällisin puolin täysin normaalin oloisilta voi löytyä.
Nyt olen itse varmaan tuollainen epärehellisen oloinen salailija, kun vanhasta tottumuksesta en tajua puhua omista asioistani, ja sen tekeminen tietoisesti tuntuu suunnilleen sosiaaliselta itsem...lta. Ja tajuan hyvin ap:n tilanteen epämukavuuden.
Olisiko voinut käydä niin, että ystävä ei alkuvaiheessa ole syystä tai toisesta tullut maininneeksi urheilulajistaan. Kun aikaa on kulunut enemmän, niin hän ei ole enää kehdannut ottaa asiaa puheeksi, kun on pelännyt sinun reagoivan juuri noin?
Itse olen tässä vuosien varrella törmännyt siihen, että ihmiset joskus salailee/pitää tarkoituksellisesti omana tietonaan isoja asioita. Ei se sen toisen osapuolen (minun ja muiden, joille asia tulee yllätyksenä sitten joskus) mielestä ole yhtään kivaa ja kyllä siitä voi mielensä pahoittaa, mutta ei se itselläni ole ollut syy laittaa suhteita poikki. En tietenkään tiedä, mikä on syy näihin salassa pitämisiin, mutta se jotenkin kuuluu näiden ihmisten tapaan toimia. Itsekin olen tuollainen aiemmin mainittu eristäytyvä persoona, joten tietyllä tavalla ymmärrän avoimuuden puutteen, mutta oudoksuttaa ja harmittaa se silti kyllä, kun kohdalle osuu.
Minä myös, mutta mitäpä sillä diagnoosilla tekee? Tuossahan lukee, ettei usein mitään hoitoakaan tarvita.
Niin, mikä se sellainen häiriö sitten on, josta ei ole ongelmia, paitsi ehkä sosiaalista kömpelyyttä, kun ei ole oppinut sosiaalisia taitoja, kun ei ole niitä ihmisisuhteita. Tosin jostain taisin lukea, että tämä tila joissain tapauksissa edeltäisi skitsofreniaa. Eli ihminen katoaa oman mielensä syövereihin ilman yhteyttä muihin ihmisiin.