Niin pieni asia, mutta kuitenkin niin outo hyvässä ystävässäni.

on oppinut että sinuun ei ole luottamista. kannattaa tarkasti miettiä mitä sinulle kertoo kohta se on kuitenkin fasessa sinun toimestasi.

olet narsisti kirjoitti:

on oppinut että sinuun ei ole luottamista. kannattaa tarkasti miettiä mitä sinulle kertoo kohta se on kuitenkin fasessa sinun toimestasi.

Heheh sinähän vitsin murjaisit! Joku salilla käyminenhän vaatii älyttömästi luottamusta että sen voi jollekin kertoa :DDD

Nämä vainoharhaiset, jotka kuvittelevat ihmisten päivittävän omaan someensa MUIDEN asioita, ovat kyllä myös oma lukunsa. Eikö vielä vuonna 2021 kaikki ymmärrä, että some on ko henkilön itsensä korostamista varten, ei jonkun muiden juttujen tiedotusväline.

On narsistista kuvitella, että juuri ne omat asiat on niin äärimmäisen mielenkiintoisia, että kaveritkin päivittelevät niitä omaan someensa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tässä vuosien varrella törmännyt siihen, että ihmiset joskus salailee/pitää tarkoituksellisesti omana tietonaan isoja asioita. Ei se sen toisen osapuolen (minun ja muiden, joille asia tulee yllätyksenä sitten joskus) mielestä ole yhtään kivaa ja kyllä siitä voi mielensä pahoittaa, mutta ei se itselläni ole ollut syy laittaa suhteita poikki. En tietenkään tiedä, mikä on syy näihin salassa pitämisiin, mutta se jotenkin kuuluu näiden ihmisten tapaan toimia. Itsekin olen tuollainen aiemmin mainittu eristäytyvä persoona, joten tietyllä tavalla ymmärrän avoimuuden puutteen, mutta oudoksuttaa ja harmittaa se silti kyllä, kun kohdalle osuu.

Minä ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät kerro kaikkea itsestään. En ollut lainkaan loukkaantunut, kun yhteisen ystävämme kautta tuli ilmi että ystävälläni on lapsia kolmen eri miehen kanssa. Minulle hän oli kertonut aina vain nuorimmasta lapsestaan ja olen tavannutkin lapsen. Muista lapsista en tiennyt mitään. Miksi minulle olisi edes pitänyt kertoa muista lapsista?

Ei ystävyys ainakaan minulle ole koskaan tarkoittanut sitä, että kaikki perhesalaisuudet ja yksityisasiat jaetaan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

olet narsisti kirjoitti:

on oppinut että sinuun ei ole luottamista. kannattaa tarkasti miettiä mitä sinulle kertoo kohta se on kuitenkin fasessa sinun toimestasi.

Heheh sinähän vitsin murjaisit! Joku salilla käyminenhän vaatii älyttömästi luottamusta että sen voi jollekin kertoa :DDD

Nämä vainoharhaiset, jotka kuvittelevat ihmisten päivittävän omaan someensa MUIDEN asioita, ovat kyllä myös oma lukunsa. Eikö vielä vuonna 2021 kaikki ymmärrä, että some on ko henkilön itsensä korostamista varten, ei jonkun muiden juttujen tiedotusväline.

On narsistista kuvitella, että juuri ne omat asiat on niin äärimmäisen mielenkiintoisia, että kaveritkin päivittelevät niitä omaan someensa.

Varmaan suurimmalla osalla kuten kirjoitit, mutta itselläni on muutama FB-kaveri, jotka kertovat seikkaperäisesti omassa profiilissaan missä ovat olleet ja mitä tekemässä minun kanssani. Ottavat myös valokuvia siinä toivossa, että tällä kertaa antaisin luvan panna oman kuvani heidän Faceensa. En ole antanut lupaa, mutta aina yrittävät.

Mitä ihmeellistä tuossa nyt on? Jos tuo asia ei ole vain ollut teidän välillänne oleellinen? En minäkään ihan kaikille kaikesta kerro. Ei se mitään tarkoituksellista salaamista ole. Ja jos tarkkoja ollaan niin ystäväsi kertoi sinulle nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tässä vuosien varrella törmännyt siihen, että ihmiset joskus salailee/pitää tarkoituksellisesti omana tietonaan isoja asioita. Ei se sen toisen osapuolen (minun ja muiden, joille asia tulee yllätyksenä sitten joskus) mielestä ole yhtään kivaa ja kyllä siitä voi mielensä pahoittaa, mutta ei se itselläni ole ollut syy laittaa suhteita poikki. En tietenkään tiedä, mikä on syy näihin salassa pitämisiin, mutta se jotenkin kuuluu näiden ihmisten tapaan toimia. Itsekin olen tuollainen aiemmin mainittu eristäytyvä persoona, joten tietyllä tavalla ymmärrän avoimuuden puutteen, mutta oudoksuttaa ja harmittaa se silti kyllä, kun kohdalle osuu.

Minä ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät kerro kaikkea itsestään. En ollut lainkaan loukkaantunut, kun yhteisen ystävämme kautta tuli ilmi että ystävälläni on lapsia kolmen eri miehen kanssa. Minulle hän oli kertonut aina vain nuorimmasta lapsestaan ja olen tavannutkin lapsen. Muista lapsista en tiennyt mitään. Miksi minulle olisi edes pitänyt kertoa muista lapsista?

Ei ystävyys ainakaan minulle ole koskaan tarkoittanut sitä, että kaikki perhesalaisuudet ja yksityisasiat jaetaan keskenään.

Sittenhän tuossa ei ole ongelmaa onneksi sinun kohdallasi. Mutta jos olet itse samassa tilanteessa, eli sinulla on lapsia kolmen eri miehen kanssa ja olet vaikka monesti puhunut tähän liittyvistä asioista ystäväsi kanssa, ja hän kuitenkin on kertonut vain tästä yhdestä, niin monien mielestä tällainen tuntuisi kummalliselta/ei niin mukavalta.

Tässä ketjun aiheessahan ei ollut kyse  mistään kipeästä perhesalaisuudesta tai erityisen yksityisestä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä

Jotkut haluaa olla jostain syystä salaperäisiä ja saa siitä jotain tyydytystä, kun muut ei tiedä. 

Tai sitten vaan joku asia ei ole tullut puheeksi ja sitten ei viitsi yhtäkkiä asiasta mainita kun ei ole ennenkään asiasta puhuttu. 

Jotain tämmöstä lienee.

Aivan. Eli vanha sanonta "tieto lisää valtaa" tuo kaivattua hallinnantunnetta arkisessa asioissa kun "pitää tiedon" itsellään.

Ap

Miten se on vallankäyttöä ketään kohtaan, jos ei kerro että valmentaa jotain jalkapallojoukuetta?

Valtaa tuo tieto vaikka toisen vaikeasta taloustilanteesta. Valtaa ei saa siitä, että itse kertoo olevansa pahoiss veloissa.

Ei vallankäyttöä, vaan vallantunteen hakemista.

Satko vallantunnetta siitä, että et kerro ystävälle harrastavasi avantouintia? Tai et kerro, että olet hankkinut museokortin? Miltä tällainen vallantunne tuntuu? En pysty samastumaan mitenkään.

Jos sulla on vaikka maailman ilkein äiti joka utelee asiasi ja tonkii tavarasi ja kääntää taskusi kotiintultuasi nurinperin ettet vain salaa mitään, niin vieläköhän ihmettelet, miksi joku ehkä haluaa elämäänsä jotain, mistä äiti ei ole lainkaan tietoinen. Koska se alleviivaa alistetulle, että olet olemassa hallitsijastasi riippumattakin eikä toinen hallitse sinua aivan täysin. 

Surullista, jos aapeen ystävällä on tuollainen tausta, että salailu on ollut henkireikä. Ja hyvin mahdollista, täällä esimerkiksi monet kirjoittavat niin ahdistuneesti että se on luultavasti yleisempää kuin sellainen tajuaa, jonka ei ole erityisemmin tarvinnut mitään salata. Toinen helposti kuviteltava syy on kiusattuna kasvaminen, mikä selittäisi nimenomaan arkuutta kertoa ystäville asioita. 

Minun ystäväni paljasti 30 vuoden tuttavuuden jälkeen harrastavansa metsästystä. Ei hän sitä häpeä, vaan minä hänen silmissään lopulta kiipesin niin korkealle luotettavuuden tikkaita, että hän päätti voivansa kertoa ja että arvostelukykyni riittää hyväksymään asian, josta poliittinen kantani vihjaa minun luultavasti olevan eri mieltä. 

En ottaisi nokkiini aapeenä. Päin vastoin, nyt on tilaisuus ymmärtää aiempaa syvemmin, millaisia ratkaisuja ystävä tekee ja miksi. Tosin hänen ystävänsä vaikuttaa salailevammalta kuin omani. Kysyisin varmaankin, miksi hän ei ole mitään kertonut, ja kertoisin hämmennyksestäni kun nyt kuulen. Ja kysyisin minäkin, että miksi kertoi nyt. 

Mutta jos otsikon ottaa tosissaan, en ymmärrä miksi aapeen pitäisi heivata salaileva ystävänsä. Tai sitten otsikko on väärä, ja aapeelle ei ole tärkeämpää ystävän tunteminen aidosti kuin oma loukkaantumisensa. Kun salailija lopulta avautuu, siitähän pitäisi olla kiitollinen ja ylpeä. Ainakin sitten kun ärtymys väistyy. 

Ei ole käynyt selväksi, etteikö AP olisi juuri tällainen henkilö, jolla on pakonomainen tarve tietää toisesta ihmisestä kaikki mahdollinen. Harmittaa nyt, kun ei ollut aikaisemmin päässyt tälle ystävänsä taskulle. Kummallista minusta, että aloittaja kuvittelee että juuri häneltä on tahallaan salattu sellainen asia, johon hän ei edes ole mitenkään osallinen. Mahdollisesti yliarvioi oman merkityksensä tälle ystävälle?

Nyt en oikein ymmärrä? En minä kuvittele mitään, ja puhun vain omasta puolestani. Minulle avoimuus on merkki luottamuksesta. Haluan osoittaa läheisilleni, että luotan heihin, ja olen avoin heidän suhteensa. On varmaan luonnollista odottaa samaa omaan suuntaansa, jos se on oma käsitys luottamuksesta? Siinä olet oikeassa, että olen yliarvioinut merkitykseni hänelle. Olen luullut olevani hänelle yhtä läheinen ystävä kuin hän on ollut minulle, ja nythän se selvisi, että näin ei ole.

Ap

Tässä tulikin kuin varkain hyvä pointti. Joskus ihmiset kokevat saman suhteen hyvin erilailla. Ehkä olet ajatellut että olette todella läheisiä sydänystäviä ja ystäväsi kokee sinut hyvänä kaverina?

Jospa liioitteli harrastaneensa lapsesta saakka, ja nyt kun on lajin opettaja, kertoo jälkeenpäin?

Oletko varma, ettei hänellä ole muita ystäviä? Jospa ei kerro muista ihmissuhteistakaan, ehkä ellei halua, että haluat nähdä heitä?

Nämä kaikki matkansa jokaiselle höpöttävät ja koiransa polvivaivat naapurille tilittävät eivät taida ihan päästä kärryille, mistä puhutaan, kun syyttelevät APta kontrolloinnista ja ties mistä.

Itse näen, että tässä nimenomaan ei ole kysymys kavereista, joiden kanssa jaaritellaan niitä näitä ja jaetaan tiettyjä, tilanteeseen sopivia juttuja.

Kyse on ystävistä, jotka ovat jakaneet kaikkea, monta hyvää ja pahaa, satuttavaa ja innostavaa. Senpä vuoksi tuntuu todella oudolta, että voidaan jakaa vaikka joku hankala, vaikea asia, mutta ei ihan tavallista, normaalia harrastusta, joka kuuluu arkeen.

Lähtökohtana meillä on APn omat sanat ja hän on se, joka on ollut tilanteessa, joten niihin voimme kai omatkin käsityksemme perustaa. Itselle tulee mieleen, että ystävä on pohjimmiltaan hyvin epävarma myös ystävyydestä APn kanssa. Tämä ihan senkin vuoksi, että ystäviä  ei ilmeisesti kovin paljon ole.

Kun sitten ystävä ehkä kokee, että hän on pahasti APn varassa, hänellä on ollut ehkä tiedostamaton halu "pitää jotain takataskussa", jonka sitten ottaa esille tyyliin "no älä luule, että sinä minusta kaiken tiedät"  eli on mulla tässä kuule muutakin, että tiedät.

Ehkä AP voi miettiä, onko tilanne ollut sellainen, että hänelle ei juuri nyt ole sopinut esim tapaamiset kovin hyvin, niitä on joutunut siirtämään tms. mikä voisi laukaista ystävässä tälläisen defenssin?