Niin pieni asia, mutta kuitenkin niin outo hyvässä ystävässäni.
Olen yli 10v ajan pitänyt yhtä ystävääni erittäin läheisenä ystävänä, ja avautunut hänelle ehkä eniten omista asioistani kuin kenellekään muulle. Näemme säännöllisesti kerran kuussa tai kahdessa, ja välillä soittelemme.
Tänään selvisi sivulauseessa, että hän on harrastanut erästä liikuntalajia viikoittain jo lapsesta asti, ja toiminut myös kyseisen lajin opettajana viimeiset vuodet!
Siis olen tuntenut hänet vuosikymmenen, eikä hän ole ikinä paljastanut asiaa?! Olen tavallaan järkyttynyt, että hän on tahallaan salannut jonkun näin tavallisen asian, kuin liikuntaharrastus!
Mikä voi olla motiivi?
Olin niin hämmentynyt asian tullessa esiin, etten osannut kysyä mitään. Hän on yleisestikin yksityinen henkilö, joten häneltä on turha lähteä kysymään miksi et ole kertonut. Tämän kaltainen tilanne on hänen mielestään tenttaamista, koska eihän hän ole tilivelvollinen.
Tämä sai vaan todellakin itseni miettii, olenko kuvitellut ystävyytemme, tunnenko häntä oikeastaan paljoakaan ja mitä muuta hän salaa.
Epätodellinen olo....
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika oudolta ja hassultakin. Kerro nyt mikä harrastus on? Twerkkaus tai jokin mitä mahdollisesti vähän häpeää? Muuta järkevää syytä en keksi. Onko ystävyys läheistä? Mä harrastan mm. salilla käyntiä ja käsitöitä. Kaikki läheiset taitaa tietää ja kaukaisimmille en näe syytä kertoa kun ei muutenkaan paljoa jutella. Saattaako hän ehkä peitellä harrastustaan jos kuvittelee että jotenkin vähäksyisit häntä sen vuoksi..
Ei ole twerkkaus, vaan ihan tavallinen laji. Meistä kahdesta hän on se konservatiivisempi, joten kyseessä ei varmastikaan ole hänen pelko minun paheksunnasta, hän ehkä paheksuu osin jotain omia valintojani :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ystäväsi olisi alkoholisti, etkä tietäisi sitä. Loukkaantuisitko kun ei ole tullut kertoneeksi?
Alkoholismin salaaminen olisi täysin ymmärrettävää, koska siihen liittyy häpeää. Tosin vakavaa alkoholismia lienee vaikea täysin salata, vaan asia tulisi todennäköisesti ilmi tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vaan kerro itsestään kaikenlaista, joka ei liity mitenkään ystävyysuhteen ylläpitämiseen. En itsekään ole kertonut suurimmalle osalle ystävistäni ja kavereistani, mitä töitä olen tehnyt aikaisemmin ja mitä harrastan. Kerron vain sellaista, josta arvelen heidän haluavan keskustella.
Toisin sanoen nämä "ystäväsi" ovat vain keskustelukumppaneita, eivät heitä joille paljastaisi itsesi persoonana, omana itsenäsi.
Minua kiinnostaisi kovasti kuulla, mikä on motiivi erottaa oma persoonansa ja yhteinen vietetty aika?
Osa meistä haluaa nimenomaan keskustelukumppaneita. Ei mitään symbioottista tyttöjen välistä ystävyyttä, jossa on kuukautisetkin samaan aikaan.
Itse en ole pitänyt koskaan millään tavalla mielekkäänä keskustella omasta elämästäni tai arjestani. Saati kuunnella juttuja muiden elämästä ja arjesta. Minulle riittää se, että elän elämääni. Jaan sen jo mieheni kanssa, en oikein tajua miksi pitäisi samat asiat vielä ystäville toistaa ne kerran elettyään? Johan se käy pitkästyttäväksi. Ystäviltä odotan mielenkiintoisia ja virikkeellisiä keskusteluita asioista.
-eri-
Minulle nuo em eivät ole poissulkevia asioita, ja omalta kannaltani sekä virikkeelliset keskustelut että henkilökohtaisuus ja luottamus tekevät tasapainoisen ystävyyden.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi kyllä todella oudolta jos osuisi omalle kohdalle että yhtäkkiä joku parhaista ystävistä kertoisi vaikka pelanneensa jalkapalloa koko elämänsä. Kun eikö juuri omat kiinnostuksen kohteet ole yleensä niitä mistä ensimmäisenä kerrotaan ihmisille kehen tutustutaan?
Tämä! Munkin mielestä olisi hyvin outoa. Pitäisin ihmissuhdetta aika pinnallisena.
Me kavereiden kanssa ollaan jaettu asioita mitä on ollut esim. lapsuudessakin. Tiedetään toistemme elämänkulku niin hyvässä kuin pahassa.
Mä tiedän yhden pariskunnan jotka eivät tiedä toistensa seurusteluhistoriasta mitään. Eikä edes entisistä nuoruuden kavereista. Haluavat kuulemma keskittyä nykyhetkeen. Tosin mä veikkaan, että jompi kumpi on erittäin mustis. Siksi tällainen ratkaisu. Mietin joskus mistä ne sitten oikein keskustelee, kun kuulemma näkevät omia kavereitaankin vain kerran vuodessa. Ei kuulemma ole tarvetta nähdä useammin.
Toi ihmisten puhumattomuus on mun mielestä todella outoa. On kyse sitten kaveruksista tai pariskunnasta.
Samaa mieltä. Tottakai joudun hyväksymään sen, että ystäväni haluaa salata jotain asioita. Tai siis jos haluan itse jatkaa ystävyyttä, joudun hyväksymään sen. Asian syvällinen ymmärtäminen vain auttaisi aika paljon asiaa. Tällä hetkellä en todella ymmärrä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuollainen pitää ihan tietoisesti salata jos ei 10 vuoden aikana tule missään vaiheessa esiin. Jos hän harrastaa niin aktiivisesti että valmentaakin, niin näkyyhän se elämässä paljon. Normaalissa arkikeskustelussa tulee kuitenkin yleensä esiin esim toinen ehdottaa tapaamista ja toinen vastaa ettei pääse koska on pitämässä ratsastustuntia tai on bänditreeneissä. Erikoista kyllä.
Sepä se. Tämä ystäväni ei ole mikään tyhjäpää taivaanrannan maalari, että "ei ole vain tullut puheeksi" olisi millään tavalla mahdollista...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vaan kerro itsestään kaikenlaista, joka ei liity mitenkään ystävyysuhteen ylläpitämiseen. En itsekään ole kertonut suurimmalle osalle ystävistäni ja kavereistani, mitä töitä olen tehnyt aikaisemmin ja mitä harrastan. Kerron vain sellaista, josta arvelen heidän haluavan keskustella.
Mutta miksi? Etkö muuten tee aika yllättävän suuria arveluita, kun päätät kavereidesi puolesta mikä heitä sinussa kiinnostaa? Itseäni ainakin kiinnostaa ystävissäni he kokonaisuutena. Eli mikä heitä kiinnostaa ja miksi. Heidän kiinnostuksenkohteensahan selittävät paljon myös heidän persoonaa muutenkin.
Ap[/quote
Olen tehnyt niin monenlaisia töitä, asunut niin monessa eri paikassa, harrastanut ja harrastan niin monenlaista, että miksi ihmeessä selostaisin kenellekään kaikki elämänvaiheeni lapsuudesta lähtien? Minä "kokonaisuutena" olen niin monenlaista samassa ihmisessä, että tuon kussakin ihmissuhteessa esille vain joitakin puolia itsestäni, harkintani mukaan. En ole myöskään itse valmis tai halukas tietämään kaikkea muista ihmisistä.
Ap:llahan on aivan eri tilanne, nythän ei ole kyse mistään kaverin lyhyestä nuoruudenharrastuksesta ja
jostain harrastuskokeiluista, vaan ystävä on opettanut lajia viimeiset vuodet. Ilmeisen suuri ja merkittävä osa ystävän elämää, josta ei ole hiiskunut mitään. On outoa minustakin, miksi salata tuollaista?
Miksi kertoa, jos ap ei tiedä lajista mitään?
Osa meistä haluaa pitää intohimonsa itsellään.
Voisitko analysoida miksi? Mitä lisäarvoa tämä intohimon itsellä pitäminen sinulle tuo? Millä tavalla intohimoisen harrastamisen arvo tai tunne vähenisi, jos kertoisit siitä ystävälle? Haluaisin ymmärtää.
Ap
No onhan tuo nyt outoa. Eri asia on etten nyt taatusti itsekään ole kaikkea kertonut elämäni varrelta ystävilleni jos ne ovat taakse jääneitä asioita, niitä nyt ei vaan välttämättä edes muista sillä tavalla.
Mutta jos kyseessä on yhä edelleen jatkuva harrastus tai muu säännöllinen asia elämässä, niin onhan se nyt kerrassaan omituista ettei se ole tullut puheeksi missään kohtaa. Luulisi nyt noin pitkän ajan kuluessa että suunnilleen kaikki arkiset asiat tulevat jotenkin puheeksi ihan luontevastikin.
.
Jotain erikoista tuossa siis on. Joko niin että tuo kaveri ei tajua edes olevansa ap:n kaveri tai sitten tarkoituksellinen asian kertomatta jättäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää. Ihan shokkiuutinen!
Itselleni se on shokki, jos paljastuu että läheiselläni on tuntematon motiivi salata tavallisia asioita.
Ap
Oletko siis kysellyt häneltä erikseen hänen liikuntaharrastuksistaan ja hän ei ole maininnut tätä harrastusta? Vai millä tavalla koet hänen pyrkineen salailemaan asiaa sinulta? Miksi hän nyt sitten asiasta mainitsi?
Tietenkin. Ihan normaalisti vaikka puhuttu mitä tällä viikolla ohjelmassa tai ensi viikolla ja eri lajeista ja käyty jotain lajeja harrastamassa jopa yhdessä!
10v ystävyyden jälkeen kun ei "tule puheeksi" oma harrastuneisuus ja sitoutuminen johonki lajiin, on se tietoista salaamista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuollainen pitää ihan tietoisesti salata jos ei 10 vuoden aikana tule missään vaiheessa esiin. Jos hän harrastaa niin aktiivisesti että valmentaakin, niin näkyyhän se elämässä paljon. Normaalissa arkikeskustelussa tulee kuitenkin yleensä esiin esim toinen ehdottaa tapaamista ja toinen vastaa ettei pääse koska on pitämässä ratsastustuntia tai on bänditreeneissä. Erikoista kyllä.
Sepä se. Tämä ystäväni ei ole mikään tyhjäpää taivaanrannan maalari, että "ei ole vain tullut puheeksi" olisi millään tavalla mahdollista...
Ap
Älä ole niin varma. Ystäväsi on melko varmaan taivaanrannan maalari ja kaikki muut kuin sinä tietää asian. Sinulta asia salataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vaan kerro itsestään kaikenlaista, joka ei liity mitenkään ystävyysuhteen ylläpitämiseen. En itsekään ole kertonut suurimmalle osalle ystävistäni ja kavereistani, mitä töitä olen tehnyt aikaisemmin ja mitä harrastan. Kerron vain sellaista, josta arvelen heidän haluavan keskustella.
Mutta miksi? Etkö muuten tee aika yllättävän suuria arveluita, kun päätät kavereidesi puolesta mikä heitä sinussa kiinnostaa? Itseäni ainakin kiinnostaa ystävissäni he kokonaisuutena. Eli mikä heitä kiinnostaa ja miksi. Heidän kiinnostuksenkohteensahan selittävät paljon myös heidän persoonaa muutenkin.
Ap[/quote
Olen tehnyt niin monenlaisia töitä, asunut niin monessa eri paikassa, harrastanut ja harrastan niin monenlaista, että miksi ihmeessä selostaisin kenellekään kaikki elämänvaiheeni lapsuudesta lähtien? Minä "kokonaisuutena" olen niin monenlaista samassa ihmisessä, että tuon kussakin ihmissuhteessa esille vain joitakin puolia itsestäni, harkintani mukaan. En ole myöskään itse valmis tai halukas tietämään kaikkea muista ihmisistä.
Eihän tässä mistään elämäkertaraportista ollutkaan kyse. Vaan siitä, että sinulla on 10v yksi läheinen ystävä, mille et kerro omasta intohimostasi harrastukseen, mikä on merkittävä osa elämääsi, ja on ollut sitä jo vuosikymmeniä.
Ap
Minulla on muutama jo kymmeniä vuosia kestänyt ystävyyssuhde (olen aika iäkäs). Ei ole mitään mieltä kertoa epämusikaaliselle ystävälle, millaista musiikkia kuuntelen ja saan kyyneleet silmiini sitä kuunnellessani, tai missä konserteissa olen viimeksi käynyt. Toiselle en kerro, monennenko kerran elämässäni luin taas tänä kesänä Gogolin Kuolleet sielut ja mitä siitä tällä kerralla löysin uutta, kun ystävä ei ole lukenut koskaan Gogolia. En kerro puutarhakuulumisia ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut luonnosta ja vain vaivoin erottaa kuusen männystä.
Etsin keskustelunaiheet, joihin meillä on molemmilla kosketuspintaa. Vain sellaisesta syntyy mielenkiintoista keskustelua molemmille ja kummankin näkemykset avartuvat.
Nythän ei ollut kyse lainkaan noin yksityiskohtaisista ja tunnepitoisista asioista. Kumma kun tätä ei nyt tajuta. Suunnilleen samasta asiasta olisi kyse silloin, jos salaisit lainkaan kuuntelevasi musiikkia ja olevasi musiikinopettaja. Tai että opetat kirjallisuutta jossain kurssilla/ryhmässä. Tai että vedät/opetat kasvikursseja/luontokursseja. Joko ymmärrät eron?
Tämä! Kiitos että joku ymmärtää!
Ap
Mä luulen, että se urheilu ja valmennus on niin arkista raadantaa, ettei ystävä halua sitä edes ajatella vapaa ajallaan. Kunnioita ystäväsi valintaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, ymmärrän tilanteesi. Osa vastauksista täällä on aika ihmeellisiä. Eihän tässä ole kyse siitä, että pitäisi ihan kaikki asiat elämässään jakaa toisen kanssa. Tai että tästä ystävän harrastuksesta pitäisi erityisesti keskustella. Kyse on siitä, että vuosikymmenen ystävyytenne aikana ystävä ei ole missään vaiheessa tullut edes ohimennen maininneeksi tätä hänen pitkäaikaista ja itselleen ilmeisen tärkeää harrastustaan, joka on ollut merkittävä osa hänen elämäänsä lapsuudestaan lähtien. Kyllä mulle ainakin tulisi petetty olo tässä tilanteessa ja luottamus ystävään vähenisi. Kokisin, etten sittenkään tunne häntä niin hyvin, eli ystävyys laimenisi.
Joo, on tässä jo alkanut mietityttään et olenkohan itse täysin sekaisin ja odotukset avoimesta ystävyydestä jotenkin täysin epärealistiset, sen outoja kommentteja ollut. :D.
Mutta joo, aika tämän näyttää mihin tilanne kehittyy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vaan kerro itsestään kaikenlaista, joka ei liity mitenkään ystävyysuhteen ylläpitämiseen. En itsekään ole kertonut suurimmalle osalle ystävistäni ja kavereistani, mitä töitä olen tehnyt aikaisemmin ja mitä harrastan. Kerron vain sellaista, josta arvelen heidän haluavan keskustella.
Mutta miksi? Etkö muuten tee aika yllättävän suuria arveluita, kun päätät kavereidesi puolesta mikä heitä sinussa kiinnostaa? Itseäni ainakin kiinnostaa ystävissäni he kokonaisuutena. Eli mikä heitä kiinnostaa ja miksi. Heidän kiinnostuksenkohteensahan selittävät paljon myös heidän persoonaa muutenkin.
Ap[/quote
Olen tehnyt niin monenlaisia töitä, asunut niin monessa eri paikassa, harrastanut ja harrastan niin monenlaista, että miksi ihmeessä selostaisin kenellekään kaikki elämänvaiheeni lapsuudesta lähtien? Minä "kokonaisuutena" olen niin monenlaista samassa ihmisessä, että tuon kussakin ihmissuhteessa esille vain joitakin puolia itsestäni, harkintani mukaan. En ole myöskään itse valmis tai halukas tietämään kaikkea muista ihmisistä.
Eihän tässä mistään elämäkertaraportista ollutkaan kyse. Vaan siitä, että sinulla on 10v yksi läheinen ystävä, mille et kerro omasta intohimostasi harrastukseen, mikä on merkittävä osa elämääsi, ja on ollut sitä jo vuosikymmeniä.
Ap
Minulla on muutama jo kymmeniä vuosia kestänyt ystävyyssuhde (olen aika iäkäs). Ei ole mitään mieltä kertoa epämusikaaliselle ystävälle, millaista musiikkia kuuntelen ja saan kyyneleet silmiini sitä kuunnellessani, tai missä konserteissa olen viimeksi käynyt. Toiselle en kerro, monennenko kerran elämässäni luin taas tänä kesänä Gogolin Kuolleet sielut ja mitä siitä tällä kerralla löysin uutta, kun ystävä ei ole lukenut koskaan Gogolia. En kerro puutarhakuulumisia ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut luonnosta ja vain vaivoin erottaa kuusen männystä.
Etsin keskustelunaiheet, joihin meillä on molemmilla kosketuspintaa. Vain sellaisesta syntyy mielenkiintoista keskustelua molemmille ja kummankin näkemykset avartuvat.
Päinvastoin.
Tarpeesi hienostella ja "alentua" toisen tasolle estää aidon kommunikaation välillänne. Miksi uudet aiheet eivät avartaisi? Et sinä ole kaveriesi terapeutti etkä palkattu myötäkarvaansilittäjä. Olet epäaito.
sivusta
Minä en koe hienostelevani, vaan satun vain harrastamaan noita ja olen harrastanut lapsesta saakka.
Minulla on kaveri (ei varsinainen ystävä), joka kilpailee kansainvälisellä tasolla tietokonepelissä. Tiedän tämän koska hänen nimensä näkyy toisinaan myös lehdissä. Hänelle olisi pelkästään vaivaannuttavaa yrittää selittää minulle, mikä pelissä on erityisen mielenkiintoista ja haastavaa. Vaikka kaveruutemme syvenisi ystävyydeksi, en vaatisi häntä avartamaan minua kyseisellä harrastuksellaan. Ymmärrän, että en voisi kuitenkaan ymmärtää vaan minun pitäisi itse kiinnostua pelistä niin paljon, että opettelisin pelaamaan. Vasta sitten tajuaisin, jos tajuaisin sittenkään.
Siis ystävyyssuhteessahan tuollaiset tulee ilmi juuri siinä kun vaikka sovitaan treffejä ja toinen sanoo etten voi kun aloitin sen ja tämän harrastuksen, tai että olen siellä ja tuolla harrastuksessa, nähdäänkö jonain muuna päivänä. Tai jokin muu vastaava tilanne.
Saa olla kyllä ihan tietoista pimittämistä jos tuo ystävän harrastus ja opettajana toimiminen ei ole missään vaiheessa kertaakaan tullut vuosien saatossa esiin.
Outoja vastauksia aika monta, ellei sitten ole yhdeltä ja samalta ihmiseltä. Mutta ap, tajuan oikein hyvin mistä puhut, kyllä minäkin ihmettelisin.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo nyt outoa. Eri asia on etten nyt taatusti itsekään ole kaikkea kertonut elämäni varrelta ystävilleni jos ne ovat taakse jääneitä asioita, niitä nyt ei vaan välttämättä edes muista sillä tavalla.
Mutta jos kyseessä on yhä edelleen jatkuva harrastus tai muu säännöllinen asia elämässä, niin onhan se nyt kerrassaan omituista ettei se ole tullut puheeksi missään kohtaa. Luulisi nyt noin pitkän ajan kuluessa että suunnilleen kaikki arkiset asiat tulevat jotenkin puheeksi ihan luontevastikin.
.
Jotain erikoista tuossa siis on. Joko niin että tuo kaveri ei tajua edes olevansa ap:n kaveri tai sitten tarkoituksellinen asian kertomatta jättäminen. [/quote
Jotenkin tulee mieleen, että saako tietynlaiset ihmiset tyydytystä ja esim hallinnan tunnetta siitä, että on jotain mitä he tietävät mutta muut ei tiedä? Vaikka se olisi niinkin vähäpätöinen asia kuin oma harrastus. Myös se että tämä ystäväni on kuitenkin kovin utelias kuulemaan minun ja lähipiirini kuulumiset kun tavataan, lisää tunnetta siitä, että vastavuoroisesti jättää tahallaan itse jotain kertomatta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Jotkut haluaa olla jostain syystä salaperäisiä ja saa siitä jotain tyydytystä, kun muut ei tiedä.
Tai sitten vaan joku asia ei ole tullut puheeksi ja sitten ei viitsi yhtäkkiä asiasta mainita kun ei ole ennenkään asiasta puhuttu.
Jotain tämmöstä lienee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla että miksi jotkut haluavat salata asioita millä ei ole käytännön merkitystä
Jotkut haluaa olla jostain syystä salaperäisiä ja saa siitä jotain tyydytystä, kun muut ei tiedä.
Tai sitten vaan joku asia ei ole tullut puheeksi ja sitten ei viitsi yhtäkkiä asiasta mainita kun ei ole ennenkään asiasta puhuttu.
Jotain tämmöstä lienee.
Aivan. Eli vanha sanonta "tieto lisää valtaa" tuo kaivattua hallinnantunnetta arkisessa asioissa kun "pitää tiedon" itsellään.
Ap
Hei ap, ymmärrän tilanteesi. Osa vastauksista täällä on aika ihmeellisiä. Eihän tässä ole kyse siitä, että pitäisi ihan kaikki asiat elämässään jakaa toisen kanssa. Tai että tästä ystävän harrastuksesta pitäisi erityisesti keskustella. Kyse on siitä, että vuosikymmenen ystävyytenne aikana ystävä ei ole missään vaiheessa tullut edes ohimennen maininneeksi tätä hänen pitkäaikaista ja itselleen ilmeisen tärkeää harrastustaan, joka on ollut merkittävä osa hänen elämäänsä lapsuudestaan lähtien. Kyllä mulle ainakin tulisi petetty olo tässä tilanteessa ja luottamus ystävään vähenisi. Kokisin, etten sittenkään tunne häntä niin hyvin, eli ystävyys laimenisi.