Miksi minun on vaikea katsoa ihmisiä silmiin?

Ujoutta se on. Aspergeriä ehdottaneet haistakoon huilun.

Outoa, jos nainen ei osaa katsoa miehiä silmiin ja ihmettelee, mikä ärsyke siitä tulee.

Kaikki on niin vaikeaa, mutta ei silti mitenkään mahdotonta, sinä joka tahdot jotakin,

voit tahtoisi toteuttaa, jos tavoitteesi on oikea ja jalo.

Valehtelija ei silmiin katso

Mistä tämä valehtelija-myytti on tullut? Jos valehtelen, katson nimenomaan kirkkain silmin silmiin ja näytän hämmästyneeltä (riippuen toki konstekstista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen herkkä lukemaan muita ihmisiä ja katsomalla heitä silmiin saatan nähdä asioita, joita en haluaisi nähdä. Niinpä katson ihmisiä harvoin silmiin.

Mitä sinä muka näet? Mitä herkkyytesi sinulle paljastaa vaikka kaupassa vastaantulijan silmistä? Ei yhtään mitään, joten hohhoijaa taas.

Paljonkin. Ihminen on laumaeläin, joka on viritetty lukemaan kanssaeläjien tunnetiloja.

Muut laumaeläimet eivät tuijottele yhtä paljon, eivätkä monet ihmisetkään tuijottele turhan päiten. En koe, että minulla olisi myöskään "oikeutta" tuijotella muita mielin määrin. Onneksi ei edes kiinnosta muiden tunnetilat (poislukien joku onnettomuus tms., jolloin voisin auttaa vierastakin tarvittaessa), sillä jos jotain havaitsisin, niin mitä merkitystä sillä olisi, jos en kuitenkaan kommunikoisi tämän kanssa. Itseäni ei kiinnosta lainkaan joku vieras ihminen, ellei hänellä ole joku hätätilanne, jolloin toki pyrin auttamaan.

Kerro se kissalleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet epärehellinen? Mulle opetettiin lapsena, että rehellinen ihminen katsoo silmiin, valehtelija ei.

Sinulle on puhuttu puppua.

Tietysti joku voi väistellä katsetta epärehellisyyttäänkin, mutta se ei ole suinkaan ainoa selitys.

Minun on vaikea katsoa silmiin, kun en tiedä, kumpaan niistä pitäisi katsoa, vaiko sinne jonnekin silmien väliin. Yleensähän silmiä on kaksi, mutta en osaa katsoa kahteen paikkaan yhtä aikaa. Tai sitten yritän katsoa johonkin kuvitteelliseen pisteeseen silmien taakse ja toivon, että se näyttäisi siltä että katson silmiin.

Myöskään jos on voimakas karsastus, näyttää siltä ettei katso silmiin. Toinen silmä hortoilee johonkin väärään suuntaan.

Niin on puhuttu kaikille muillekin tuohon aikaan. Seurauksena kaikenlaiset kauppiaat tuijottavat maanisesti. Tai ehkä he haluavat vain saada sinut niin epävarmaksi, että hönkäiset juu päästäksesi vähän kauemmas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen herkkä lukemaan muita ihmisiä ja katsomalla heitä silmiin saatan nähdä asioita, joita en haluaisi nähdä. Niinpä katson ihmisiä harvoin silmiin.

Mitä sinä muka näet? Mitä herkkyytesi sinulle paljastaa vaikka kaupassa vastaantulijan silmistä? Ei yhtään mitään, joten hohhoijaa taas.

Paljonkin. Ihminen on laumaeläin, joka on viritetty lukemaan kanssaeläjien tunnetiloja.

Muut laumaeläimet eivät tuijottele yhtä paljon, eivätkä monet ihmisetkään tuijottele turhan päiten. En koe, että minulla olisi myöskään "oikeutta" tuijotella muita mielin määrin. Onneksi ei edes kiinnosta muiden tunnetilat (poislukien joku onnettomuus tms., jolloin voisin auttaa vierastakin tarvittaessa), sillä jos jotain havaitsisin, niin mitä merkitystä sillä olisi, jos en kuitenkaan kommunikoisi tämän kanssa. Itseäni ei kiinnosta lainkaan joku vieras ihminen, ellei hänellä ole joku hätätilanne, jolloin toki pyrin auttamaan.

Kerro se kissalleni. 

eri. Mutta olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan mitä kissallasi on tuosta asiasta sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen herkkä lukemaan muita ihmisiä ja katsomalla heitä silmiin saatan nähdä asioita, joita en haluaisi nähdä. Niinpä katson ihmisiä harvoin silmiin.

Joo samoin! Vähintään lievä asperger on myös todennäköinen, ihan testinkin perusteella.

Mutta minustakin tuntuu että näen ja tunnen liikaa jos katson silmiin. Olen hyvin rehellinen ihminen ja se voi tuntua haavoittuvaiselta. Tunnen itsenikin ihan paljaaksi, varsinkin jos on kyseessä mies.

Se on välillä oikein sähköisku, menen ihan sanattomaksi. Joten en katso vieraita ihmisiä silmiin. Avopuolisoa ja lastani toki katson.

Minä olen auditiivinen ihminen, eikä katseleminen kiinnosta vuorovaikutuksessa, kuuntelen vain ja vastailen/puhun ja katselen samalla taivaanrantaan tai muuten vaan kaukaisuuteen. Kaukaisuutta tykkään kyllä katsella yksin ollessanikin. Assi en ole yhtään, en myöskään ujo, valehtelija tms.

Minun on vaikea katsoa silmiin nimenomaan tuttuja ihmisiä, vieraita on paljon helpompi katsoa. Esimerkiksi jotain satunnaista virkailijaa viraston tiskin takana on helppo katsoa silmiin, mutta tuttuja työkavereita ja perheenjäseniä (omia vanhempia ja sisaruksia!) on paljon vaikeampi katsoa.

Tuntuu hassulta. Senhän pitäisi olla toisinpäin. 

Sinua ei ole kasvatettu kohteliaaksi, siinä se! Mitään ”ojenna käsi, katso silmiin ja sano: Hei” et ole lapsena kuullut? Vaihtoehtoisesti Hei-sanan sijaan tietysti Kiitos tai Kiva kun tulit tai Anteeksi j.n.e.

Hölmöjä ihmisiä, jotka ovat kasvaneet kuin pellossa!

Mä päätin osallistua kokeeseen. En katso silmiin vuoteen, jos vain suinkin voi välttää. Tietenkin puhuessa jonkun kanssa on vähän niinku pakko. Sitten kirjoitan ruutuvihkoon kokemukseni ja teen hienon psykologian luennon kokemuksistani. Kerään materiaalia kohtaamiltani ihmisiltä kaupoissa ja lenkkipoluilla.

Aspergeniin kuuluu niin paljon muutakin kun silmiin katsomattomuus esim tietynlainen puhe ja silloin käyttäytyminen on kyllä ihan selvästi poikkeavaa. Ei tarvitse miettiä onko vai ei.

Suomessa yllättävän monet välttelee katsekontaktia. Uskallan väittää, että ainakin osa tästä tulee kasvatuksesta. Onko lapsen opetettu ja kannustettu katsomaan ihmistä silmiin, kun keskustellaan.

Monet ulkomailta Suomeen muuttavat ihmettelee miksi ihmiset vaikuttaa täällä niin etäisiltä, kun valtaosa ei katso silmiin. Mullekin on jotenkin hämmentävää, jos vaikka asiakaspalvelutilanteessa ei synny katsekontaktia.

Sama. Mulla on monissa terveydenhuollon jutuissa kirjattu "välttelee katsekontaktia".

Mulla on vaan älyttömän huono itsetunto ja jotenkin en osaa katsoa silmiin, jännittää, ujostuttaa ja en tiedä miten pitkään katsoa vaikuttamatta oudolta. Aspergertestistä sain tuloksen jonka mukaan minulla ei ole aspergeria.

Enpäs katso ähäkutti kirjoitti:

Mä päätin osallistua kokeeseen. En katso silmiin vuoteen, jos vain suinkin voi välttää. Tietenkin puhuessa jonkun kanssa on vähän niinku pakko. Sitten kirjoitan ruutuvihkoon kokemukseni ja teen hienon psykologian luennon kokemuksistani. Kerään materiaalia kohtaamiltani ihmisiltä kaupoissa ja lenkkipoluilla.

Tuo kuulostaa varsin hienolta tutkimukselta. Jotta saisit vielä lisää vettä myllyyn suosittelen ignooramis näyttelemisen. Mä olen ainakin kiinnostunut noista tuloksista, joten laita ne vaikka tänne palstalle tai Hesariin. Psykologia on jännää ja tuollaisten empiiristen testien tekeminen palkitsevaa. Osaathan näytellä jotenkuten ja vuosi on tosi pitkä aika.

Olet introvertti?

Itse en pysty keskittymään asiaan josta puhutaan, vaan ajatukset lähtee harhailemaan vaikkapa kauppalistaan. Siksi pidän katsekontaktit hyvin lyhyinä.

Ärsyttää toisinaan kun jotkut tekevät tästä omia tulkintojaan esim. En puhu totta tai olen varautunut, arka, ylimielinen jne

Haluan ainoastaan kuunnella mitä toinen sanoo ja keskittyä siihen mitä olen itse sanomassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen entinen kollegani. Hänellä oli erittäin "pistävät" silmät. Todella oudot. Siis ihan normaali muotoiset, mutta katse oli pistävä. Oli meillä esimiesasemassa. Puhui neukkarissa jargonia ja diipadaapaa. Siis mitään ei jäänyt käteen, vaikka kuinka yritti kuunnella. No, saikin sitten lähteä.

Ohis

Minulla on myös todella pistävä katse. Johtuu aspergerista.