Miksi minun on vaikea katsoa ihmisiä silmiin?

Minä en myöskään "osaa" katsoa silmiin! Siitä tulee jotakin kiusallista 2 sekunnin jälkeen. Mitään asbergeriin viittaavaa en kyllä itsestäni löydä vaikka katselenkin minne sattuu puhuessani. En myöskään ole arka ja vetäytyvä. En vaan pysty katsomaan silmiin.

Vierailija kirjoitti:

En ole epärehellinen. Varsinkin miehiä vaikea katsoa silmiin. Ap

Ujo asperger?

Mulla on huono itsetunto, uskon olevani täysin kelvoton enkä halua, että ihmiset näkevät tämän silmistäni.

Vierailija kirjoitti:

Minä en myöskään "osaa" katsoa silmiin! Siitä tulee jotakin kiusallista 2 sekunnin jälkeen. Mitään asbergeriin viittaavaa en kyllä itsestäni löydä vaikka katselenkin minne sattuu puhuessani. En myöskään ole arka ja vetäytyvä. En vaan pysty katsomaan silmiin.

Sama. Lapsesta alkaen oli tosi vaikeaa, nuorena sitä naureskeltiin kavereiden kanssa. Aikuisena olen opetellut siihen, usein vieläkin 'unohtuu'...

Voin katsoa silmiin jos ihminen ei puhu. En voi kuunnella ihmistä ja katsoa silmiin samaan aikaan niin että jälkeenpäin ymmärtäisin mitä toinen sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Eläimillä silmiin katsominen on aggressiivinen ele. Miksiköhän ihmiset ovat keksineet, että se onkin kohteliasta tai jotain. Tai ehkä se on tavallaan edelleen aggressiivinen ele meilläkin.

Se on aggressiivinen ele ihmisilläkin oikeasti. Olen viettänyt paljon aikaa koirien kanssa lapsuudessani (aikuisema tosin vähemmän) ja katson todella nopeasti vilkaisten ihmisiä silmiin, samoin kuin koiratkin, jos siis en tunne ihmistä tai keskustele hänen kanssaan. Koen myös tuijottamisen erittäin epämiellyttävånä ja kiusaannuttava eleenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen herkkä lukemaan muita ihmisiä ja katsomalla heitä silmiin saatan nähdä asioita, joita en haluaisi nähdä. Niinpä katson ihmisiä harvoin silmiin.

Mitä sinä muka näet? Mitä herkkyytesi sinulle paljastaa vaikka kaupassa vastaantulijan silmistä? Ei yhtään mitään, joten hohhoijaa taas.

Paljonkin. Ihminen on laumaeläin, joka on viritetty lukemaan kanssaeläjien tunnetiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen herkkä lukemaan muita ihmisiä ja katsomalla heitä silmiin saatan nähdä asioita, joita en haluaisi nähdä. Niinpä katson ihmisiä harvoin silmiin.

Mitä sinä muka näet? Mitä herkkyytesi sinulle paljastaa vaikka kaupassa vastaantulijan silmistä? Ei yhtään mitään, joten hohhoijaa taas.

Paljonkin. Ihminen on laumaeläin, joka on viritetty lukemaan kanssaeläjien tunnetiloja.

Muut laumaeläimet eivät tuijottele yhtä paljon, eivätkä monet ihmisetkään tuijottele turhan päiten. En koe, että minulla olisi myöskään "oikeutta" tuijotella muita mielin määrin. Onneksi ei edes kiinnosta muiden tunnetilat (poislukien joku onnettomuus tms., jolloin voisin auttaa vierastakin tarvittaessa), sillä jos jotain havaitsisin, niin mitä merkitystä sillä olisi, jos en kuitenkaan kommunikoisi tämän kanssa. Itseäni ei kiinnosta lainkaan joku vieras ihminen, ellei hänellä ole joku hätätilanne, jolloin toki pyrin auttamaan.

Minua kiinnostaa enemmän asiat ja ilmiöt kuin jotkut tuntemattomat ihmiset. Olen kohtelias kyllä ja voin small talkiakin vähän viritellä, mutta muuten en koe, että olisi asiallista jotenkin skannailla muita ihmisiä katseella, jos ovat tuntemattomia. En aidosti ymmärrä sellaisia ihmisiä, joita kiinnostaa muiden katseleminen ja tuijottelu pitkiä aikoja silmiin ilman flirttihaaveita tai ystävystymisaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama. Se on jotenkin liian intiimiä.

Intiimiä? No jopas taas.

Sitä jotenkin tuntuu porautuvan toisen syvimpiin ajatuksiin ja hän sinun. Ei sitä turhaan sanota, että silmät ovat sielun peili.

Vinkki joka toimii: Katsokaa ihmistä silmien väliin. Näyttää siltä kuin katsoisitte silmiin. Ja jaksatte pitää "katsekontaktin".

Minulla ainakin siksi, että tiedän katsovani välillä väsyneenä vähän kieroon.

Vierailija kirjoitti:

Olet epärehellinen? Mulle opetettiin lapsena, että rehellinen ihminen katsoo silmiin, valehtelija ei.

Sinulle on puhuttu puppua.

Tietysti joku voi väistellä katsetta epärehellisyyttäänkin, mutta se ei ole suinkaan ainoa selitys.

Minun on vaikea katsoa silmiin, kun en tiedä, kumpaan niistä pitäisi katsoa, vaiko sinne jonnekin silmien väliin. Yleensähän silmiä on kaksi, mutta en osaa katsoa kahteen paikkaan yhtä aikaa. Tai sitten yritän katsoa johonkin kuvitteelliseen pisteeseen silmien taakse ja toivon, että se näyttäisi siltä että katson silmiin.

Myöskään jos on voimakas karsastus, näyttää siltä ettei katso silmiin. Toinen silmä hortoilee johonkin väärään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Eläimillä silmiin katsominen on aggressiivinen ele. Miksiköhän ihmiset ovat keksineet, että se onkin kohteliasta tai jotain. Tai ehkä se on tavallaan edelleen aggressiivinen ele meilläkin.

Kaikkialla se ei kuulemma ole kohteliasta. Kuuntelin aikoinaan luentosarjaa Indonesian kulttuurista, ja opin, että siellä sivistynyt ihminen ei silmiin toljottele.

Vierailija kirjoitti:

Voin katsoa silmiin jos ihminen ei puhu. En voi kuunnella ihmistä ja katsoa silmiin samaan aikaan niin että jälkeenpäin ymmärtäisin mitä toinen sanoi.

Sama täällä. Lisäksi jos yritän itse selittää mitään vähänkään ajattelua vaativaa tai pidempää asiaa, en pysty keskittymään kunnolla, jos samanaikaisesti katson toista silmiin tai edes kasvoihin. Tuntuu kuin tulisi liikaa informaatiota, joka sekoittaa pasmani! En muutenkaan osaa tehdä kuin korkeintaan yhtä asiaa samanaikaisesti. (Ja kyllä on aspergeria epäilty, mutta en ole ollut kiinnostunut menemään mihinkään tutkimuksiin.)

Minunkin vaikeaa katsoa silmiin jopa tuttuja ihmisiä. Syynä se, että minulla on huono itsetunto ja olen epävarma sekä ujo. On kiusattu aiemmin joten opin jo silloin tavallaan laskemaan katseeni ja välttämään toisia katsomista. Ehkä senkin vuoksi, etteivät toiset näkisi kuinka surullinen olen. Nyt, kun pitäisi taas oppia katsomaan muita niin pelkään paljastavani liikaa. Muuten en omaa mitään asperger piirteitä ja olen liiankin tunteellinen välillä. Jos minulle tulee turvallinen olo toisen kanssa niin on helpompaa katsoa. Turvallisella tarkoitan sitä, että koen ihmisen arvostavan minua ja sillä tavalla välittävän minusta. Jos en saa sellaista tunnetta ja toinen hyvin sellainen torjuvan oloinen niin sitten olen itsekin etäinen. Opettajien kanssa tämän huomaa hyvin. Jokin opettaja ollut sellainen johon on ollut helppo "tutustua" ( tarkoitan siis opintojen puolesta koulumaailmassa) ja hänen kanssaan toimia. Jokin toinen taas pysyy hyvin tuntemattomani vielä vuoden päästäkin. Itse olen nyt etäopiskelussa ja opettaja ihan tuntematon vielä vuodenkin jälkeen. Ne vähät puhelut yms eivät ole asiaa muuttaneet.

Kun puhun eli mietin, katson usein maahan. Siinä samalla vilkaisen aina välillä kuuntelijaa.

Haluaisin ajatella, että tämä on aika normaali tapa toimia.

Silmiin tuijottaminen on mielestäni kiusallista ja aggressiivista ihmisillläkin. Se on ihan tutkittuakin, että max x sekunnin silmiinkatsominen aikaansaa toisessa ihmisessä levottoman tunteen ja pakene/taistele -reaktion. Siksi se on myös hyvin tehokas tapa iskeä joku ja herättää toisessa ihmisessä seksuaalinen kiinnostus. Jos nyt siis niin haluaa tehdä. Luin myös jostain, että jos joku haluaa valehdella esimerkiksi kuulusteluissa, hän luultavasti tuijottaa epäluonnollisen paljon silmiin, kun yrittää esittää rehellistä. Luonnollisesti ja avoimesti käyttäytyvä ihminen vilkaisee aika ajoin pois, eikä tuijota silmiin jatkuvasti. Että jos haluaa vaikka tietää, että valehteleeko puoliso jostain sivusuhteesta tms, niin ne silmiin pitkään tuijottavat valehtelevat puhuessaan todennäköisemmin kuin muualle välillä katsovat, koska teeskentelevät rehellistä. En nyt tässä viitsi edes mainita, että poliitikot tuijottavat usein silmiin epäluonnollisen pitkään ja herkeämättä, kun yrittävät vakuuttaa äänestäjää.

Vierailija kirjoitti:

Silmiin tuijottaminen on mielestäni kiusallista ja aggressiivista ihmisillläkin. Se on ihan tutkittuakin, että max x sekunnin silmiinkatsominen aikaansaa toisessa ihmisessä levottoman tunteen ja pakene/taistele -reaktion. Siksi se on myös hyvin tehokas tapa iskeä joku ja herättää toisessa ihmisessä seksuaalinen kiinnostus. Jos nyt siis niin haluaa tehdä. Luin myös jostain, että jos joku haluaa valehdella esimerkiksi kuulusteluissa, hän luultavasti tuijottaa epäluonnollisen paljon silmiin, kun yrittää esittää rehellistä. Luonnollisesti ja avoimesti käyttäytyvä ihminen vilkaisee aika ajoin pois, eikä tuijota silmiin jatkuvasti. Että jos haluaa vaikka tietää, että valehteleeko puoliso jostain sivusuhteesta tms, niin ne silmiin pitkään tuijottavat valehtelevat puhuessaan todennäköisemmin kuin muualle välillä katsovat, koska teeskentelevät rehellistä. En nyt tässä viitsi edes mainita, että poliitikot tuijottavat usein silmiin epäluonnollisen pitkään ja herkeämättä, kun yrittävät vakuuttaa äänestäjää.

KORJAUS... Siis YLI x sekunnin silmiin katsominen aiheuttaa toisessa levotyoman tunteen, ei tietenkään max x sekunnin...

Tuli mieleen entinen kollegani. Hänellä oli erittäin "pistävät" silmät. Todella oudot. Siis ihan normaali muotoiset, mutta katse oli pistävä. Oli meillä esimiesasemassa. Puhui neukkarissa jargonia ja diipadaapaa. Siis mitään ei jäänyt käteen, vaikka kuinka yritti kuunnella. No, saikin sitten lähteä.

Ohis