maalla asuminen

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:26"]20 km päässä kaupungista on vähän sama kuin lähiössä asuisi. Ei oikein kaupungissa, ei oikein maalla. Sitä ei ole oikein mitään, kun ei asu oikein missään.
[/quot

Juuri näin. Tässä kylässä on koulu ja pk mikä on plussaa mutta siihen ne jääkin.

Etenkin kaipaan:
-autottomuutta
-omat ja lasten harrastukset
-ystävät
-ex tempore lähdöt
Listaa voisi jatkaa ...

Täällä ei käy kukaan. Talvet pimeitä ja hiljaisia, ei suojateitä, ei lapsia lähellä että omat lapset voisi esim pyöräillä leikkimään. Kaverit asuvat väh 5km suunnassa joten autolla vietävä.

Edes kauppaam ei viitti lähtä yhtäkkiä. Matkaaon 40km yht.
Tuntuu oikeasti että elämä on ohi minun osaltani vaikka olen vasta 30.

[/quote] DISLIKE!!!!!!!!!!!!!!

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:59"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:55"] [quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:45"] Meillä rouva kärttää maaseudun tuntumaan muuttamista kun ei tykkää siitä että naapurit ovat lähellä ja vilkas tie menee melko läheltä nykyistä taloa. Itseäni hirvittää just tuo että maalla sitä sitten vain istutaan sisällä telkkaria katsomassa kun kaikki harrastukset ovat niin kaukana joihin AINA pitää ajaa autolla. No sitten syksyllä illalla ulkona on pimeää, kapeat mutaiset kuoppaiset tiet joilla ei ole kunnossapitoa talvi- eikä kesäaikaan. Niin eipä houkuta paljonkaan lähteä "kartsalle" lenkille, mieluummin käyn valaistulla lenkkipolulla johon on nykyisestä asunnosta alle 15 minuutin kävelymatka. Plus että jos jotain tapahtuu, ei ambulanssi saati poliisi ihan hetkessä pääse perille maaseudun osoitteeseen. [/quote]   Se riippuu ihan itsestä, mitä tekee. Meillä esim. ei ole telkkaria lainkaan.   - Se kuusi vuotta maalla asunut [/quote] Vasta ko hiljasta ois, kun tv:tä ei ois.. [/quote]   En mä kaipaa taustamelua. Kyllä tuota ääntäkin riittää, kun on 2 lasta ja koira. [/quote] Onnellinen sun puolesta :) antasin mitä vaan että itsekin saisin tuon tunteen. Olis niin paljon helpompaa kun vaan sopeutus tänne.

[/quote]

Sehän voi olla, että se ei ole yksinkertaisesti sun juttus, mutta kannattaa vielä yrittää. Ensinnäkin se pitää valitettavasti hyväksyä, että autolla mennään kaikkialle. Mä kyllä pyöräilenkin jonkin verran, vaikka pyörätietä ei ole. 

Pitää löytää ne omat paikat ja verkostot. Mä oon tutustunut naapureihin. Jos on jotain yhteistä kylätoimintaa tai -harrastusta (jossain nuorisoseuralla tai koululla järjestettävä jumppa esim.), sinne vaan höntäilemään. Sieltä löytyy tuttuja ja sitä kautta verkostoja. Ei kannata ajatella, että kaikkien tuttavien pitää olla saman ikäisiä tai samassa elämäntilanteessa, mummoistakin saa kavereita.

Toinen juttu on luonnon tarkkailu. Tarkkaile sitä asuinympäristöäsi ja sen vaihtelua. Siitä saa yllättävän paljon irti.

Mutta tietenkin voi olla, ettei se paikka vain sovi sulle. Sekin pitää hyväksyä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:00"]Tämä on kuin minun kirjoituskynästäni. Asutaan 50 km päässä Helsingistä ja joku ilta mulla oikeesti hajoo pää. Illat kököketään sisällä, raahaan (nyt syksyllä) niska vääränä puuta sisälle että talo lämpiää, viikonloput menee nurtsin leikkuussa.

En voi lähteä tuosta noin tapaamaan lapsiani tai ystäviä, kaikki asuvat Helsingissä. Kaikki meno pitää suunnitella. Töissä käyn edelleen hgissä mutta työmatka 1h 20 min per suunta alkaa v*tuttamaan päivä päivältä enemmän.

Kaipaan niin pyöräilymatkoja töihin ja että voi mennä ihan miten huvittaa. Oon lihonnu täällä elon aikana 20 kiloa, kaikki matkat pitää tehdä autolla. Lähimpään kauppaankin 6 km matkaa. Lenkille pääsee metsään, ei kiitos. Tahdon ihmisten pariin. Ap, mä Niin ymmärrän sua
[/quote]

Mä oon kans lihonnu 15kg 2uoden aikana. Pimeä ja vilkas tie ei houkuttele lenkille enkä jaksa illalla monestikkaa lähtä ajaa uudestaa kaupunkiin salille.

Kaipaan niin kaupunkiin että ahdistun kokoaja enemmä.

Ei sovi maalla-asuminen kaikille. Vaatii sitä että ei kaipaa järjestettyihin rientoihin vaan viihtyy kotona. Itse nautin tästä rauhasta ja luonnosta vaikka joskus hankaloittaa elämää.

Ootko saanu ystäviä tai harrastuksia sieltä uudelta paikkakunnalta? Yleensä sopeutumiseen vaaditaan muita ihmisiä, siis että tuntee kuuluivansa porukkaan. Auttaisko sua, jos yrittäisit luoda sinne kunnon sosiaalisen verkoston?

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:59"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:55"] [quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:45"] Meillä rouva kärttää maaseudun tuntumaan muuttamista kun ei tykkää siitä että naapurit ovat lähellä ja vilkas tie menee melko läheltä nykyistä taloa. Itseäni hirvittää just tuo että maalla sitä sitten vain istutaan sisällä telkkaria katsomassa kun kaikki harrastukset ovat niin kaukana joihin AINA pitää ajaa autolla. No sitten syksyllä illalla ulkona on pimeää, kapeat mutaiset kuoppaiset tiet joilla ei ole kunnossapitoa talvi- eikä kesäaikaan. Niin eipä houkuta paljonkaan lähteä "kartsalle" lenkille, mieluummin käyn valaistulla lenkkipolulla johon on nykyisestä asunnosta alle 15 minuutin kävelymatka. Plus että jos jotain tapahtuu, ei ambulanssi saati poliisi ihan hetkessä pääse perille maaseudun osoitteeseen. [/quote]   Se riippuu ihan itsestä, mitä tekee. Meillä esim. ei ole telkkaria lainkaan.   - Se kuusi vuotta maalla asunut [/quote] Vasta ko hiljasta ois, kun tv:tä ei ois.. [/quote]   En mä kaipaa taustamelua. Kyllä tuota ääntäkin riittää, kun on 2 lasta ja koira. [/quote] Onnellinen sun puolesta :) antasin mitä vaan että itsekin saisin tuon tunteen. Olis niin paljon helpompaa kun vaan sopeutus tänne.

[/quote]

Sehän voi olla, että se ei ole yksinkertaisesti sun juttus, mutta kannattaa vielä yrittää. Ensinnäkin se pitää valitettavasti hyväksyä, että autolla mennään kaikkialle. Mä kyllä pyöräilenkin jonkin verran, vaikka pyörätietä ei ole. 

Pitää löytää ne omat paikat ja verkostot. Mä oon tutustunut naapureihin. Jos on jotain yhteistä kylätoimintaa tai -harrastusta (jossain nuorisoseuralla tai koululla järjestettävä jumppa esim.), sinne vaan höntäilemään. Sieltä löytyy tuttuja ja sitä kautta verkostoja. Ei kannata ajatella, että kaikkien tuttavien pitää olla saman ikäisiä tai samassa elämäntilanteessa, mummoistakin saa kavereita.

Toinen juttu on luonnon tarkkailu. Tarkkaile sitä asuinympäristöäsi ja sen vaihtelua. Siitä saa yllättävän paljon irti.

Mutta tietenkin voi olla, ettei se paikka vain sovi sulle. Sekin pitää hyväksyä.
[/quote]

Mä tykkään luonnosta tosi paljon ja liikun siellä. Mut jotenki enemmän osaan nyt arvostaa kaupunkielämää.

Lähikaupunki on täynnä lenkkiplkuja metsässä. Täällä ei semmosia ole.

En tiedä miksi en sopeudu. Nytkin jos asuisin kaupungissa kuten ennen veisin lapset puistoon sen sijaan että istun puhelin kourassa sohvalla :(

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:08"]Ootko saanu ystäviä tai harrastuksia sieltä uudelta paikkakunnalta? Yleensä sopeutumiseen vaaditaan muita ihmisiä, siis että tuntee kuuluivansa porukkaan. Auttaisko sua, jos yrittäisit luoda sinne kunnon sosiaalisen verkoston?
[/quote]

Olen. Mutta tää on jännä yhteisö, oikea takapajula. Ihmiset om toisille kateellisia joka asiasta ja kyräilee jatkuvasti.

Pari hyvää ystävää mulla on täällä mutta silti en koe kuuluvani tänne .. en tiedä mitä tää on? Mies sano et 30kriisi mut en vaan sopeudu tänne, en sitte millään..

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:06"]Ei sovi maalla-asuminen kaikille. Vaatii sitä että ei kaipaa järjestettyihin rientoihin vaan viihtyy kotona. Itse nautin tästä rauhasta ja luonnosta vaikka joskus hankaloittaa elämää.
[/quote]

Ja mä nimenomaa kaipaan... ja tykkään extempore lähdöistä. Täällä korvessa niitä ei tehdä.

#

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:08"]Ootko saanu ystäviä tai harrastuksia sieltä uudelta paikkakunnalta? Yleensä sopeutumiseen vaaditaan muita ihmisiä, siis että tuntee kuuluivansa porukkaan. Auttaisko sua, jos yrittäisit luoda sinne kunnon sosiaalisen verkoston? [/quote] Olen. Mutta tää on jännä yhteisö, oikea takapajula. Ihmiset om toisille kateellisia joka asiasta ja kyräilee jatkuvasti. Pari hyvää ystävää mulla on täällä mutta silti en koe kuuluvani tänne .. en tiedä mitä tää on? Mies sano et 30kriisi mut en vaan sopeudu tänne, en sitte millään..

[/quote]

Kaikki pikkukylät ja -kaupungit ovat tuollaisia sisäänlämpiäviä kateellisten kyttääjien yhteisöjä. 

20 km ei ole matka eikä mikään! Olet päättänyt, että on kamalaa ja kas - niinpä onkin. Itse en koskaan viihtynyt kaupungissa, missä lapset täytyi koko ajan pitää näköetäisyydellä, leikkipaikkana oli likainen ja ahdas leikkipuisto, lapsi ei voinut pyöräillä missään, koska jalkakäytävällä olo ahdasta, fillari piti viedä kellariin, ettei sitä varasteta, aamuisin oli kusilätälöitä rapun edessä jne. Kaverit oli yleensä kiinni omissa jutuissaan ja lähikaupan valikoima oli olematon, jos yhtäkkiä kaipasi jotain ostettavaa.

Olen kyllä yrittänyt sopeutua :) yks päivä menee ja mietin mitä kaikkea hyvää täällä on. Seuraavana päivänä ahdistus jo valtaa mielen.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:18"]20 km ei ole matka eikä mikään! Olet päättänyt, että on kamalaa ja kas - niinpä onkin. Itse en koskaan viihtynyt kaupungissa, missä lapset täytyi koko ajan pitää näköetäisyydellä, leikkipaikkana oli likainen ja ahdas leikkipuisto, lapsi ei voinut pyöräillä missään, koska jalkakäytävällä olo ahdasta, fillari piti viedä kellariin, ettei sitä varasteta, aamuisin oli kusilätälöitä rapun edessä jne. Kaverit oli yleensä kiinni omissa jutuissaan ja lähikaupan valikoima oli olematon, jos yhtäkkiä kaipasi jotain ostettavaa.
[/quote]

Sehän se pelottaaki tekeekö elämänsä virheenmut elämään kai kuuluu riskit ?

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:18"]20 km ei ole matka eikä mikään! Olet päättänyt, että on kamalaa ja kas - niinpä onkin. Itse en koskaan viihtynyt kaupungissa, missä lapset täytyi koko ajan pitää näköetäisyydellä, leikkipaikkana oli likainen ja ahdas leikkipuisto, lapsi ei voinut pyöräillä missään, koska jalkakäytävällä olo ahdasta, fillari piti viedä kellariin, ettei sitä varasteta, aamuisin oli kusilätälöitä rapun edessä jne. Kaverit oli yleensä kiinni omissa jutuissaan ja lähikaupan valikoima oli olematon, jos yhtäkkiä kaipasi jotain ostettavaa.
[/quote]

Maallako kaikki toisin ?

Kyllä se maaseutu ja muukin landeilu on nuorelle naiselle ehdoton ounou, turn-off ja mitä kaikkea. Sitten vanhana mummona ennättää kävellä kahnittaa sitä kylätietä ja tuupertua pottumaan laitaan. 

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:18"]

20 km ei ole matka eikä mikään! Olet päättänyt, että on kamalaa ja kas - niinpä onkin. Itse en koskaan viihtynyt kaupungissa, missä lapset täytyi koko ajan pitää näköetäisyydellä, leikkipaikkana oli likainen ja ahdas leikkipuisto, lapsi ei voinut pyöräillä missään, koska jalkakäytävällä olo ahdasta, fillari piti viedä kellariin, ettei sitä varasteta, aamuisin oli kusilätälöitä rapun edessä jne. Kaverit oli yleensä kiinni omissa jutuissaan ja lähikaupan valikoima oli olematon, jos yhtäkkiä kaipasi jotain ostettavaa.

[/quote]

Mutta lähikauppa oli olemassa, jos yhtäkkiä kaipasi jotain ostettavaa.

Minä aina ajattelin, että haluan maalle asumaan ja elämään. Pääsinkin sinne ja elin vuoden verran ihan aitoa maalaiselämää.

Eikä ikinä enää! Ja tämä siis päälle 4-kymppisenä. Ei ole koskaan liian myöhäistä löytää itseään ja sitä mitä oikeasti haluaa.

Mä asuin melkein neljä vuotta tosi pienellä paikkakunnalla Pohjanmaalla. Välimatkat oli pitkiä, aina piti lähteä autolla ja paikkakunnan muut asukkaat tosi sisäänpäinlämpeäviä ja ihme kyyliä. Oli tosi vaikea tutustua keneenkään. Kaupassa ne kyllä jaksoi katsoa perään, jos sinne erehtyi menemään huulipunaa huulilla tai korkokengät jalassa. En olisi uskonut, että sellaista meininkiä jostain päin Suomea vielä löytyy.

Tilanne onneksi helpotti, kun mies suostui muuttamaan Seinäjoelle, mutta ei täälläkään kyllä ole ollut kauhean helppo tutustua ihmisiin. Olen itse viettänyt koko elämäni Tampereella, ja vaikka sielläkään ei aina olla kaikkein puheliaimpia, niin kyllä tää Pohjanmaa on ollut melkoinen shokki.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:24"]Minä aina ajattelin, että haluan maalle asumaan ja elämään. Pääsinkin sinne ja elin vuoden verran ihan aitoa maalaiselämää.

Eikä ikinä enää! Ja tämä siis päälle 4-kymppisenä. Ei ole koskaan liian myöhäistä löytää itseään ja sitä mitä oikeasti haluaa.
[/quote]

Voitko kertoa mulle, oliko sulla ola talo? Myitkö? Sekin pelottaa mitä jos asuntoa ei saa myytyä .. on totaalisti jumissa.

Voi itku että itkettää kun ei tajunnu tätä aiemmi :( mäki yrittäny ajatella et nää tuntemukset menee ohi mut edellee ne kummittelee... en vaan sopeudu.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:24"]Mä asuin melkein neljä vuotta tosi pienellä paikkakunnalla Pohjanmaalla. Välimatkat oli pitkiä, aina piti lähteä autolla ja paikkakunnan muut asukkaat tosi sisäänpäinlämpeäviä ja ihme kyyliä. Oli tosi vaikea tutustua keneenkään. Kaupassa ne kyllä jaksoi katsoa perään, jos sinne erehtyi menemään huulipunaa huulilla tai korkokengät jalassa. En olisi uskonut, että sellaista meininkiä jostain päin Suomea vielä löytyy.

Tilanne onneksi helpotti, kun mies suostui muuttamaan Seinäjoelle, mutta ei täälläkään kyllä ole ollut kauhean helppo tutustua ihmisiin. Olen itse viettänyt koko elämäni Tampereella, ja vaikka sielläkään ei aina olla kaikkein puheliaimpia, niin kyllä tää Pohjanmaa on ollut melkoinen shokki.
[/quote]

Mua kans katotaa nenävartta pitkin tmtarhalla .. muut vanhemmat siis. Oon huomannu ettei niitä muut käytä.