Mitä tekisit jos rakastuisit palavasti toiseen

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin ja lähdin. Oli kolme lasta, talo ja kylmä avioliitto. Vuosia mietin eroa. Tuntui hankalalta toteuttaa ja yritin kuitenkin panostaa liittoon. Tuli vain niin kylmää kohtelua ex-mieheltä, että ihan hävettää niistä kertoa. Oli sitten pakko lähteä ja elämä muuttui täysin. Onnellinen olen nyt.

Ja tätä uutta rakkautta on nyt kestänyt...?

Vierailija kirjoitti:

Jos vain himo puuttuisi en varmaan toiseen rakastuisi. Eksän kanssa puuttui myös kommunikaatio joten rakastuin palavasti toiseen ja puolen vuoden piinan jälkeen pystyin tekemään eropäätöksen.

Se oli oikea päätös eikä kaikki tällainen avioliiton aikana löytynyt rakkaus ole tuhoontuomittua. Vuosia on asuttu yhdessä ja halu, rakkaus, kaikki tallessa.

Ja mustavalkoisille jonneille voin kertoa myös että ”kerran pettää niin aina pettää” ei myöskään ole totta.

Joskus pettämiseen voi ajaa vaikka järkyttävä seksin ja läheisyyden puute. Sitten kun sitä saa suhteessaan ei vaan kertakaikkiaan ole mitään syytä pettää omaa rakasta kumppania.

Älä yritä oikeuttaa pettämistä. Hyi olkoon! Kyllä olet vastenmielisen itsekäs. Pettäminen on AINA väärin. Vaikka et saa mitä haluat. Silloin hoidetaan asiat kuten aikuiset, suoraselkäisesti. Viimeinen vaihtoehto se ero. Ei hypätä vieraan syliin eikä ainakaan vieritetä vastuuta omasta selkärangattomuudesta sille petetylle osapuolelle.

Itse voisin ehkä (EHKÄ) alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, joka on joskus pettänyt, mutta en koskaan sellaisen kassa, joka ei kanna törkeästä teostaan vastuuta.

Kuvottavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä on avioliitto, ei kannata erota. Kipinää voi saada väljähtyneeseenkin suhteeseen.

Mikä avioliitosta tekee pyhän lehmän? Se allekirjoitettu paperiko takaa rakkauden? Sekö jotenkin määrittää avioparien "rakkauden" kestävämmäksi ja terveemmäksi kuin muiden? Avioliiton purku onnistuu pari lipuketta täyttämällä. Se siitä pyhyydestä.

Miksi tällä tavalla ajatteleva ihminen sitoutuisi avioliittoon? En millään ymmärrä. Jps haluaisin hyppiä sängystä sänkyyn ja olla vapaa tekemään mitä vaan milloin vaan, en olisi koskaan mennyt naimisiin. Sitä en ymmärrä et mennään naimisiin, vaikka ei ole mitään mielenkiintoa sitoutua oikeasti.

Ohis

Minä taas en ymmärrä sitä, että avioliitto nähdään salaa vankilana, josta ei voi lähteä jos olosuhteet muuttuvat olennaisesti. Avopari voi olla sitoutuneempia toisiinsa ja vielä vähemmän jotain panosuhteita ajattelevia ihmisiä kuin lojaaleinkaan aviopari. Eikös se aikuisten välinen rakkaus ole tärkeintä? Jos rakkaus kuolee tai jos tajuaa ettei sitä koskaan ollutkaan, miksi pysyä avioliitossa pakolla?

Vierailija kirjoitti:

Koiran takia pysyisin onnettomassa avioliitossa.

Et oo tosissas....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin ja lähdin. Oli kolme lasta, talo ja kylmä avioliitto. Vuosia mietin eroa. Tuntui hankalalta toteuttaa ja yritin kuitenkin panostaa liittoon. Tuli vain niin kylmää kohtelua ex-mieheltä, että ihan hävettää niistä kertoa. Oli sitten pakko lähteä ja elämä muuttui täysin. Onnellinen olen nyt.

Ja tätä uutta rakkautta on nyt kestänyt...?

Neljä vuotta.

Tämä uusiko sai vasta huomaamaan että suhteesta puuttuu intohimoinen ja palava rakkaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin ja lähdin. Oli kolme lasta, talo ja kylmä avioliitto. Vuosia mietin eroa. Tuntui hankalalta toteuttaa ja yritin kuitenkin panostaa liittoon. Tuli vain niin kylmää kohtelua ex-mieheltä, että ihan hävettää niistä kertoa. Oli sitten pakko lähteä ja elämä muuttui täysin. Onnellinen olen nyt.

Ja tätä uutta rakkautta on nyt kestänyt...?

Neljä vuotta.

Eli ei paljon mitään vielä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä on avioliitto, ei kannata erota. Kipinää voi saada väljähtyneeseenkin suhteeseen.

Mikä avioliitosta tekee pyhän lehmän? Se allekirjoitettu paperiko takaa rakkauden? Sekö jotenkin määrittää avioparien "rakkauden" kestävämmäksi ja terveemmäksi kuin muiden? Avioliiton purku onnistuu pari lipuketta täyttämällä. Se siitä pyhyydestä.

Miksi tällä tavalla ajatteleva ihminen sitoutuisi avioliittoon? En millään ymmärrä. Jps haluaisin hyppiä sängystä sänkyyn ja olla vapaa tekemään mitä vaan milloin vaan, en olisi koskaan mennyt naimisiin. Sitä en ymmärrä et mennään naimisiin, vaikka ei ole mitään mielenkiintoa sitoutua oikeasti.

Ohis

Minä taas en ymmärrä sitä, että avioliitto nähdään salaa vankilana, josta ei voi lähteä jos olosuhteet muuttuvat olennaisesti. Avopari voi olla sitoutuneempia toisiinsa ja vielä vähemmän jotain panosuhteita ajattelevia ihmisiä kuin lojaaleinkaan aviopari. Eikös se aikuisten välinen rakkaus ole tärkeintä? Jos rakkaus kuolee tai jos tajuaa ettei sitä koskaan ollutkaan, miksi pysyä avioliitossa pakolla?

Mutta miksi sitten mennään naimisiin? Mikä on avioliiton tarkoitus tuollaisilla "niin kauan kuin huuma kestää" -ihmisillä? Mikä järki ja logiikka siinä on?

Itse en tekisi mitään, uskon näin. Joskin vaikea sanoa, ennen kuin kokee. Toivottavasti ei.

Jos sen sijaan suhde on huono, niin eroaisin ja sen jälkeen voisin tapailla rakkauden kohdetta.

Eroaisin.