Mitä tekisit jos rakastuisit palavasti toiseen

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen olisi mahdollista siis. -edellinen

Sanoit myös "ovat aina pidän sopivasti loitolla".

Eroaisin pelkästään jo siksi ettei suhteessa ole rakkautta. Miksi muuten olla suhteessa? Sen jälkeen lähtisin tunnustelemaan voisiko uuden ihmisen kanssa tulla suhdetta. Kun oikeasti rakastuu niin sen vain tietää. Kaikki rakkaustarinat eivät ole onnettomia. Kumpi ohjaa sinua, sinä vai pelko?

Tunteitaan ei voi valita. Oikea rakkaus ei ole valintakysymys tai tahdottavissa jollei sitä ole.

En ole tehnyt mitään. Olen menettänyt uskoni rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heittäisin ämpärillisen kylmää vettä sen palavan rakkauden päälle. Hyvästä suhteesta en luopuisi paitsi avosuhteeseen en suostuisi kenenkään kanssa.

Aloittajahan kertoo, että suhteesta puuttuu rakkaus. Se tärkein yhdessä pitävä voima, joka kantaa yli kaikkien vaikeuksien.

Jos puuttuu rakkaus, se ei ole hyvä suhde, kaikkea muuta.

Ei vaan "Ainut mikä suhteesta puuttuu on palava, intohimoinen rakkaus". Toisin sanoen pelkästä himosta kyse joka todennäköisesti hiipuu. Rakkaus on pysyvämpää laatua eikä siihen liity tuollaisia tunteita.

Ai että kaverirakkauteenko sitä pitäisi loppuelämä käyttää? Ystävän kanssa harrastaa seksiä? Kyllä kuulkaa niitä palavaan ja samalla syvään rakkauteen (ei pelkkään himoon) perustuvia suhteitakin on. Ette vain ole löytäneet sellaista itsellenne ja dubbaatte intohimoisen rakkauden automaattisesti pelkäksi ohimeneväksi, sinne sun tänne kimpoilevaksi, vartaloihin ja pelkkään seksuaalisuuteen liittyväksi himoksi.

Vierailija kirjoitti:

En rakastuisi, se on tietoinen valinta ja mielen heikkoutta. Kasvata selkäranka.

Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat?

Unohtaisin palavan rakkauden. Itse kokeilin, pari vuotta paloin siinä helvetissä ennen kuin pääsin pikku hiljaa jaloilleni. Luottamus ihmisiin otti niin kovan kolauksen että en uskalla päästää enää ketään lähelle ennä luottaa. Että sellainen palava rakkaus.

Jäisin nyk suhteeseeni, mutta erona toki se, että rakastan miestäni.

Jos vain himo puuttuisi en varmaan toiseen rakastuisi. Eksän kanssa puuttui myös kommunikaatio joten rakastuin palavasti toiseen ja puolen vuoden piinan jälkeen pystyin tekemään eropäätöksen.

Se oli oikea päätös eikä kaikki tällainen avioliiton aikana löytynyt rakkaus ole tuhoontuomittua. Vuosia on asuttu yhdessä ja halu, rakkaus, kaikki tallessa.

Ja mustavalkoisille jonneille voin kertoa myös että ”kerran pettää niin aina pettää” ei myöskään ole totta.

Joskus pettämiseen voi ajaa vaikka järkyttävä seksin ja läheisyyden puute. Sitten kun sitä saa suhteessaan ei vaan kertakaikkiaan ole mitään syytä pettää omaa rakasta kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heittäisin ämpärillisen kylmää vettä sen palavan rakkauden päälle. Hyvästä suhteesta en luopuisi paitsi avosuhteeseen en suostuisi kenenkään kanssa.

Aloittajahan kertoo, että suhteesta puuttuu rakkaus. Se tärkein yhdessä pitävä voima, joka kantaa yli kaikkien vaikeuksien.

Jos puuttuu rakkaus, se ei ole hyvä suhde, kaikkea muuta.

Ei vaan "Ainut mikä suhteesta puuttuu on palava, intohimoinen rakkaus". Toisin sanoen pelkästä himosta kyse joka todennäköisesti hiipuu. Rakkaus on pysyvämpää laatua eikä siihen liity tuollaisia tunteita.

Ai että kaverirakkauteenko sitä pitäisi loppuelämä käyttää? Ystävän kanssa harrastaa seksiä? Kyllä kuulkaa niitä palavaan ja samalla syvään rakkauteen (ei pelkkään himoon) perustuvia suhteitakin on. Ette vain ole löytäneet sellaista itsellenne ja dubbaatte intohimoisen rakkauden automaattisesti pelkäksi ohimeneväksi, sinne sun tänne kimpoilevaksi, vartaloihin ja pelkkään seksuaalisuuteen liittyväksi himoksi.

Tämä. Meitä on monia, jotka ovat larpanneet jotain ydinperheunelmaa teini-ikäisenä löydetyn kumppanin kanssa ja vasta aikuisena todenneet, että oikea intohimoinen rakkaus ja sielujen yhteenkuuluvuus on jotain muuta. Nuorena ei vain ollut malttia tai viisautta odottaa oikeaa kumppania, tai sitten persoonat ja arvot muuttuivat matkan varrella, tiedä häntä

Vierailija kirjoitti:

Unohtaisin palavan rakkauden. Itse kokeilin, pari vuotta paloin siinä helvetissä ennen kuin pääsin pikku hiljaa jaloilleni. Luottamus ihmisiin otti niin kovan kolauksen että en uskalla päästää enää ketään lähelle ennä luottaa. Että sellainen palava rakkaus.

Ongelma ei niinkään ollut termi palava rakkaus, vaan se että rakastuit paskaan tyyppiin. Jotkut rakastuvat onnellisesti.

Nyt osaisin ajatella että kyseessä on pelkkä ihastuminen ja ihastuminen siihen omaan mielikuvaan mitä se toinen voisi olla.

Kerran tuli tuohon ansaan mentyä yolon hengessä. Ei kannattanut.

Katsoisin kortin ihmisen kanssa. Tuskin täällä muuten kyselisit ellei tunteet sua veis. Mitä sitten jos teil on yhteinen asunto ja koira? Nekö sua estää muuttamasta suuntaa ja katsomalla elämää jonkun toisen kanssa joka saatais yhtä lailla tai enemmän tehdä sut onnellikseksi? Minä harkitsisin ja katsoisin eroanko ja lähtisin uuden matkaan.

En mitään. Katsoisin miten pitkään jaksaa roihuta. Alkaa hiipumaan, kun ei ruoki sitä. Olen aikoinani hyvän valinnan tehnyt. Sen kortin katson loppuun.

Jos kyseessä on avioliitto, ei kannata erota. Kipinää voi saada väljähtyneeseenkin suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä on avioliitto, ei kannata erota. Kipinää voi saada väljähtyneeseenkin suhteeseen.

Mikä avioliitosta tekee pyhän lehmän? Se allekirjoitettu paperiko takaa rakkauden? Sekö jotenkin määrittää avioparien "rakkauden" kestävämmäksi ja terveemmäksi kuin muiden? Avioliiton purku onnistuu pari lipuketta täyttämällä. Se siitä pyhyydestä.

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Katsoisin miten pitkään jaksaa roihuta. Alkaa hiipumaan, kun ei ruoki sitä. Olen aikoinani hyvän valinnan tehnyt. Sen kortin katson loppuun.

Niin, sinä olet tehnyt hyvän valinnan. Ap tuskin on kun rakkauttakaan ei ole ja käytännössä ovat kämppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heittäisin ämpärillisen kylmää vettä sen palavan rakkauden päälle. Hyvästä suhteesta en luopuisi paitsi avosuhteeseen en suostuisi kenenkään kanssa.

Aloittajahan kertoo, että suhteesta puuttuu rakkaus. Se tärkein yhdessä pitävä voima, joka kantaa yli kaikkien vaikeuksien.

Jos puuttuu rakkaus, se ei ole hyvä suhde, kaikkea muuta.

Ei sanonut, että rakkaus puuttuu, vaan nimenomaan PALAVA, INTOHIMOINEN "rakkais". Eli todennäköisesti alkuhuuma vaan vähän laantunut ja nyt ap etsii oikeutusta jättää suhde, jossa kaikki on hyvin.

Rakastuin ja lähdin. Oli kolme lasta, talo ja kylmä avioliitto. Vuosia mietin eroa. Tuntui hankalalta toteuttaa ja yritin kuitenkin panostaa liittoon. Tuli vain niin kylmää kohtelua ex-mieheltä, että ihan hävettää niistä kertoa. Oli sitten pakko lähteä ja elämä muuttui täysin. Onnellinen olen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä on avioliitto, ei kannata erota. Kipinää voi saada väljähtyneeseenkin suhteeseen.

Mikä avioliitosta tekee pyhän lehmän? Se allekirjoitettu paperiko takaa rakkauden? Sekö jotenkin määrittää avioparien "rakkauden" kestävämmäksi ja terveemmäksi kuin muiden? Avioliiton purku onnistuu pari lipuketta täyttämällä. Se siitä pyhyydestä.

Miksi tällä tavalla ajatteleva ihminen sitoutuisi avioliittoon? En millään ymmärrä. Jps haluaisin hyppiä sängystä sänkyyn ja olla vapaa tekemään mitä vaan milloin vaan, en olisi koskaan mennyt naimisiin. Sitä en ymmärrä et mennään naimisiin, vaikka ei ole mitään mielenkiintoa sitoutua oikeasti.

Ohis