Lue keskustelun säännöt.
Tänään tapahtu jotain ihan uskomatonta. Mä oon ihan sekasin.
22.09.2014 |
Mä jouduin käymään pankissa, siis ihan pankissapankissa, siellä rakennuksessa sisällä, tiskillä asioimassa. No, menin sinne ja tietty siellä oli jono. Istuin sit odottamaan vuoroani, kuutelin napeista musiikkia ja räpläsin puhelinta.
Sieltä tiskin takaa tuli sinne asiakaspuolelle mies, oli siis menossa ulos. Joku työntekijä. Pistin merkille, ihan hyvännäkönen viiskymppinen pukumies. Nyt vanhemmiten pukumiehet kiinnittää useammin katseen, nuorena ne oli rokkipoikia, joita tuli kuolattua.
No, se mies katto mua. Pysähty ja katto uudelleen. Meni ulos ja tuli samantien takas. Ja sano mulle jotain, mä revin nappeja korvista hädissäni. Se sano, ettei se oo koskaan tällasta tehny ja että se pyytää anteeks jo etukäteen, mutta se näki musta unta viikonloppuna. Ja sen on pakko saada jutella mun kanssa. Mä en osannu sanoo mitään, tuijotin vaan. Ja samalla tuli mun vuoro ja mä menin tiskille hoitaan asiaani.
Kun mä sain hommat hoidettua, se mies oli lähteny. Mä menin ulos sieltä konttorista ja se seiso siellä pihalla. Esitteli ittensä ja pyysi kahville. Mä en ollu vieläkään sanonu sanaakaan, nyökkäsin vaan ja mentiin kahville. Juteltiin. Vaihdettiin numeroita. Se suuteli mua kun erottiin.
Ei tällasta tapahdu! Mä en oo mikään kaunis, laiha enkä nuori. Keski-ikänen normaali nainen. Mitä täällä tapahtuu?!?!
Kommentit (135)
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 11:17"]Kävi mullekin niin, kun oli 19-v. ja olin lähdössä seuraavana päivänä au pairiksi ulkomaille ja olin vaihtamassa pankissa rahaa, niin yksi italialainen mies lähti perään. Olin vaan niin onnellinen pankissa kun ajattelin tulevaa ulkomaanmatkaa tai jotain ja olin hymyillyt itsekseni. Mies pyysi mut kahville. Koska mulla oli luppoaikaa päivällä, lähdin. Oli vain pakattavat tavarat kotona, äitin luona. Sitten mies osoittautui taiteilijaksi, jolla oli työhuone Helsingin keskustan jossain kellarihuoneistossa. Mentiin sinne. Sillä oli vain patja lattialla, jossa se käänteli ja väänteli mun alastonta vartaloa. Sitten oli kaunista ja rauhallista seksiä. Ei mitään kiimaa, mutta oli se mulle 19 kesäiselle uusi kokemus: mustat pitkät hiukset, kaunis mies. Ja sellaista kai taiteilijalle ominaista vartalon tarkastelua en ole sen kummemmin sasnut osakseni, sillä tavalla. Seuraavana päivänä olinkin jo lentokoneessa matkalla kohti uusia seikkailuja.
Tosielämää, Helsingin keskustassa 1991. Pankista sekin lähti enkä kadu.
[/quote]
Ja sitten ihmetellään miksi suomalaisilla/pohjoismaalaisilla naisilla on helpon maine maailmalla ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 11:17"]Kävi mullekin niin, kun oli 19-v. ja olin lähdössä seuraavana päivänä au pairiksi ulkomaille ja olin vaihtamassa pankissa rahaa, niin yksi italialainen mies lähti perään. Olin vaan niin onnellinen pankissa kun ajattelin tulevaa ulkomaanmatkaa tai jotain ja olin hymyillyt itsekseni. Mies pyysi mut kahville. Koska mulla oli luppoaikaa päivällä, lähdin. Oli vain pakattavat tavarat kotona, äitin luona. Sitten mies osoittautui taiteilijaksi, jolla oli työhuone Helsingin keskustan jossain kellarihuoneistossa. Mentiin sinne. Sillä oli vain patja lattialla, jossa se käänteli ja väänteli mun alastonta vartaloa. Sitten oli kaunista ja rauhallista seksiä. Ei mitään kiimaa, mutta oli se mulle 19 kesäiselle uusi kokemus: mustat pitkät hiukset, kaunis mies. Ja sellaista kai taiteilijalle ominaista vartalon tarkastelua en ole sen kummemmin sasnut osakseni, sillä tavalla. Seuraavana päivänä olinkin jo lentokoneessa matkalla kohti uusia seikkailuja. Tosielämää, Helsingin keskustassa 1991. Pankista sekin lähti enkä kadu. [/quote] Ja sitten ihmetellään miksi suomalaisilla/pohjoismaalaisilla naisilla on helpon maine maailmalla ...
[/quote]
Mikäänhän mua ei estänyt. Olin nuori, isukkia tai poikaystävää ei ollut pitämässä missään talutusnuorassa. Olin myös kokeilunhaluinen nuorena, enkä kadu.
Nyt mun ei tarvitse toimia kuten muut, eli ottaa takaisin nuoruuden elämätöntä elämää. Ihmettelen suuresti, että niin moni pettää puolisoitaan tai haaveilee jostain "ihme-seksistä"! Olisivat kokeilleet nuorena, niin ei nyt tarvitsis tuhota perhe-elämäänsä ja haikailla haaveiden perään. Itse en esim. pettämistä hyväksy ollenkaan, enkä ole helppo nakki pätkääkään, jos en itse halua.
Siinä unessa mä olin kävelly sitä miestä vastaan kadulla ja sanonu, että XXX (sen miehen lapsi) tulee tykkäämään musta :D :D Hassu uni.
Mä en oikein saanu nukuttua. Ja nyt kun oon yrittäny vähän tässä opiskella, sähköposti piippaa koko ajan uutta viestiä. Ja koska mä odotan yhtä oikeesti tärkeetä viestiä johon mun on reagoitava heti, mun on pidettävä toi tossa auki ja näkyvissä ja kuuluvilla. :)
Hemmetti.
Enkä mä aio sen kans sänkyyn torstaina hypätä. Me käydään lounaalla, jutellaan, tutustutaan. Antaa ajan kulua. Jos tästä on jotain tulossa, se kyllä tulee vaikkei kiirehdi.
Silti mä tärisen edelleenkin.
-ap-
Unen perusteella te olette luultavasti olleet rakastavaisia jo edellisessä elämässä! Everything happens for a reason <3
Kannattaa nyt kuitenkin ottaa ihan rauhallisesti ja katsoa miten asiat etenee. Jos mies on todella kiinnostunut sinusta, hän kyllä ymmärtää!
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 17:44"]
Ihmiset pystyvät näkemään unta ainoastaan ihmisistä, jotka ovat tavanneet ennestään. Unessa mieli ei kykene luomaan uusia kasvoja vaan olet tämän miehen kohdannut ennenkin tai hän keksii jotain päästään.
[/quote]
Mihin faktaan tää perustuu tää sun läppäs? ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 17:44"]Ihmiset pystyvät näkemään unta ainoastaan ihmisistä, jotka ovat tavanneet ennestään. Unessa mieli ei kykene luomaan uusia kasvoja vaan olet tämän miehen kohdannut ennenkin tai hän keksii jotain päästään.
[/quote]Tämä ei muuten ole totta. Väitän näkeväni useinkin unta vieraista ihmisistä, ekana tulee mieleen lapsi, joka (rankkojen lapsettomuushoitojen jälkeen) kutsui minua unessa äidiksi.
Iskutaktiikaksi kyllä veikkaisin minäkin tätä tapausta.
Mä päätin kokeilla onko meillä täällä kotona enää mitään 'jäljellä'. Me ollaan viimeks harrastettu seksiä joskus viime keväänä, sitä ennen varmaan joulun tienoilla. Yrityksen puuttesta ei mua ainakaan voi syyttää, kyllä mä yritän, ainakin kerran viikossa.
Mä päätin siis taas kokeilla. Laitoin oman koneen kiinni ja kissa pyöri jaloissa, niin höpöttelin sit kissalle että lähdetään nukkumaan ja pitäoskö meidän toi iskäkin ottaa mukaan, jos me vaiika keksittäs jotain kivaa puuhaa tuolla sängyssä. Mies katto mua ku vähäjärkistä ja sano kattovansa futista. Mä sanoi sit että okei, mä meen ainakin.
Makoilen nyt täällä makkarissa ja suomeks sanottuna vituttaa. Turha kai tätä on jatkaa. Liian monet pakit. Olispa jo torstai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori ap, mutta et nyt ihan noin vähällä voi itseäsi ja parisuhdettasi päästää. Puhu suoraan miehellesi, ei noin vihjaillen. Kerro, että nyt on todella tärkeää, että te juttelette kahdestaan kunnolla ja rauhassa. Varatkaa sille oma aika. Menkää vaikka kahdestaan metsään kävelylle (toimii mulle ja mun miehelle tuhat kertaa paremmin kuin esim koti oloissa).
Ja mene sinne treffeille torstaina ja nauti, mutta ole silti realistinen ja kohtele puolisoasi kunnioittaen. Jos puolisosi ei ole aivan kamalan mustasukkainen, voisit ehkä jopa kertoa tästä uudesta tuttavuudesta ja kuinka se on saanut sinut miettimään parisuhteenne tilaa. Kertomalla hälvennät sitä kiellletyn hedelmän eksotiikkaa ja osoitat miehellesi olevasi avoin ja valmis pistämään itsesi likoon oli se sitten eroprosessiin tai parisuhteenne parantamisen prosessiin.
Jos ja ennenkuin tästä uudesta tuttavuudesta on tulossa jotain vakavampaa, hoida ensin tämä nykyinen suhde ajatuksella ja kunnioituksella pois. Jos tuttavuutesi on tosissaan hän pystyy kyllä odottamaan, kesti se sitten puoli vuotta tai vuoden.
Joo, onhan meidän puhuttava. Jos joskus ois sitä aikaa.. Mä kirjotin tänään pitkän sähköpostin sille miehelle ja kerroin ajatuksistani ja meidän elämästä ja kaikesta. Se oli samaa mieltä, että otetaan iisisti.
Nyt mua nukuttaa. Viime yönä en juurikaan nukkunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja #95 oli ap. Mua väsyttää ihan kauheesti, sori.
Lopeta jo horo, sua kukaan usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kaltaiset ihmiset ovat kyllä säälittäviä lapsia.
Sain tänään huomata, että joskus ihmeitä tapahtuu kun olet jo lakannut uskomasta niihin.
Kokemani ei liity AP:n tavoin parisuhteeseen, vaan aloin uskoa ihmisten hyväntahtoisuuteen ja samalla alkoi tapahtua muutos kyyniseen ajatusmaailmaan urautuneessa päässäni.
Tekijöiden motiivia toki pohdin, mutta en uskoa sen olevan pahantahtoinen.
Toki ihmettelen, miksi he valitsivat kohteekseen juuri minut?
Jossain aivojen sopukassa tunnen vihaa, koska jouduin tilanteeseen tahtomattani, mutta päällimmäisenä on tunne että olen etuoikeutettu.
Suuret kiitokset tästä! :)
Olisin "uskonut" tarinasi jos olisit jättänyt pois lauseen "se suuteli mua kun erottiin".
Olen sanonut tän aiemminkin et meriitti se on sekin et osaat kirjoittaa jo niin et sut tunnistaa. Suosikkini on edelleen se missä yllätit miehesi ja äitisi. =D
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 11:17"]Kävi mullekin niin, kun oli 19-v. ja olin lähdössä seuraavana päivänä au pairiksi ulkomaille ja olin vaihtamassa pankissa rahaa, niin yksi italialainen mies lähti perään. Olin vaan niin onnellinen pankissa kun ajattelin tulevaa ulkomaanmatkaa tai jotain ja olin hymyillyt itsekseni. Mies pyysi mut kahville. Koska mulla oli luppoaikaa päivällä, lähdin. Oli vain pakattavat tavarat kotona, äitin luona. Sitten mies osoittautui taiteilijaksi, jolla oli työhuone Helsingin keskustan jossain kellarihuoneistossa. Mentiin sinne. Sillä oli vain patja lattialla, jossa se käänteli ja väänteli mun alastonta vartaloa. Sitten oli kaunista ja rauhallista seksiä. Ei mitään kiimaa, mutta oli se mulle 19 kesäiselle uusi kokemus: mustat pitkät hiukset, kaunis mies. Ja sellaista kai taiteilijalle ominaista vartalon tarkastelua en ole sen kummemmin sasnut osakseni, sillä tavalla. Seuraavana päivänä olinkin jo lentokoneessa matkalla kohti uusia seikkailuja. Tosielämää, Helsingin keskustassa 1991. Pankista sekin lähti enkä kadu. [/quote] Ja sitten ihmetellään miksi suomalaisilla/pohjoismaalaisilla naisilla on helpon maine maailmalla ...
[/quote] Menihän se mieskin helpolla sänkyyn.
Joku kirjoitti fantasiansa. Ei tuollaista tapahdu Suomessa tosielämässä.
Voisin uskoa tarinan, mutta kun tää on niin samanlkaltaisesti kirjoitettu, kun ne aiemmatkin, en usko.
Oli trolli tai ei niin en hyväksy pettämistä. Mulle kävi niin että mies rakastui tulisesti toiseen. Se kesti vuoden päivät mutta nyt ainakin näyttää siltä että päädymme jatkamaan avioliittoamme vaikka se vaatii paljon työtä molemmilta.
Vaikka tuntuisi että sinun avioliittosi ei ole mitään niin sun pitää ensin selvittää asiat miehesi kanssa. Sanoa että et ole nykyisin onnellinen ja mietit eroa. Ei ole reilua viskata puoliso pois kun vanha rätti. Selvität ensin asiat oman miehesi kanssa ja sitten vasta alat puuhata muuta.
Pettämisestä ja valehtelusta alkaneella suhteella ei ole kovin hyvät lähtökohdat. Kai olet miestäsikin joskus rakastanut jos olet hänen kanssaan alkanut olla? Kyllä sen toisenkin miehen kanssa arki astuisi suhteeseen vuosien mittaan.
Jos miehesikään ei ole tyytyväinen niin hän voi olla mielissään että puhutte asiasta. Miettikää mikä nykyisessä suhteessa on hyvin ja mikä huonosti, voiko sitä parantaa tai jatkaa vai onko ero tosiaan edessä.