Lue keskustelun säännöt.
Opettajan työ, miksi raskasta?
24.08.2021 |
Olen tässä pitempään jo miettinyt, että mikä siinä opettajan työssä on muka niin kuormittavaa. Opettajillahan on tietty aika tehdä opettamista ja sen jälkeen sitä niin sanottua suunnittelua ja kotiinkin pääsee jo aikaisin suunnittelee. En sano, että työ olisi helppoa, koska en tunne, mutta haluaisin opettajien kertovan omasta työstään eikä niin, että joku arvostelee pitkiä kesälomia.
Opettajat eivät ole lakossa juuri koskaan. Mutta useammasta lehdestä saanut kuitenmin lukea työn raskaudesta. Näin ulkopuolisena en ymmärrä.
Kiitos!
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikan opettajalla ja kuvaamataidon opettajalla on sama opetustuntimäärä 21h / vko. Kumpi näistä,oikeasti tekee enempi työtä oppilaan eteen? Kuinka monessa oppilastapaamisessa on keskusteltu kuvaamataidon oppimissuunnitelmasta tai matematiikan oppimisuunnit4lmasta ja järjestetty tukiopetusta tai muuta eriyttävää toimintaa? Palkka kuitenkin molemmilla sama.
Tukiopetuksesta maksetaan palkka erikseen. Sitä on erityisen paljon esimerkiksi matematiikassa, mutta se ei sisälly suoraan palkkaan.
Millä tavalla tukioetuspalkkio on suuri eiryisesti matikkaan? Eikös se oli suurin äikkään? Ja tukiopetuspalkkion yhtä suuri niin matematiikassa kuin kuvaamataidossa, joiden opetusvelvollisuus on sama.
Mutta jos nyt ihan realismin kannalta ajatellaan asiaa, niin monta tehostetun tuen, hojksin, painoalueittain opetuksen tai yksilöllistämisen palaveria olet istunut kuvaamataidossa ja montaja vastaavaa palaveria matetiikassa. Kuinka monta oppilasta on kuvaamataidon tunnilla painoalueittain tai yksilöllistetyn oppimisuunnit4lman mukaisessa opetuksessa ja opiskelette renesanssia siten, että samaanikaan siellä yksi opiskelee asiaa yksilällistettynä, toinen painuöalueittan, kolmas tehostetulla tuella ja muut yleisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetan ekaluokkaa, johon on integroitu 7 tuentarpeista lasta. Koulun alku on ollut sanalla sanoen järkyttävä. Minusta tuntuu, kuin olisin lasten psykiatrisella osastolla töissä.
Useampi lapsista ei pysy ollenkaan paikallaan eikä pysty kuuntelemaan minuuttia pidempään. He pyörivät, paukuttavat pulpettia, kiroilevat kovaan ääneen, näyttävät keskaria, riitelevät tai muutoin huutavat omia asioitaan kaiken yli, konttaavat lattialla, itkevät kun eivät saa kynää terotettua tai löydä kynää, eivät suostu tekemään tehtäviä jne. Tämä kaikki siis oppitunneilla. Yksi oppilaani ei osaa puhua selkeitä lauseita vakavien kielellisten kehitysviivästymien vuoksi. Yritys osallistua on kova, mutta en saa vielä hänen puheestaan selvää kuin osittain. Yhdellä oppilaallani on selkeästi autismin kirjon piirteitä, hän mm. jumittaa puheisiin ja toimintoihin ja konfliktissa lyö aikuisia (ja lapsia) varoittamatta. Adhd epäily tai diagnoosi on kolmella.
Luokassa on ollut nyt alkuun kanssani joko ohjaaja tai erkka useimmilla tunneilla, mutta emme saa näitä lapsia mukaan kahdestaankaan kuin ihan hetkittäin. Osalla näistä kuvailluista lapsista on pienryhmäpaikka, jonne he onneksi syksyn mittaan pääsevät. Osalla on myös terapiaa, usein koulupäivän sisällä, joten minun tehtävänä on huolehtia, että lapsi menee sinne. Osalla ei ole vielä mitään tukitoimia ja koti saattaakin olla sitä mieltä, ettei mitään pulmaa kahdestaan kotona ole, joten koulu keksii omiaan.
Sitten luokassa on ne muut! ❤ He ovat odottaneet ekaluokan alkua koko kesän. He haluaisivat kuunnella, oppia, leikkiä ja laulaa. Oppimisen sijaan he ovatkin tässä hullunmyllyssä, jossa suurin osa päivästä menee riitojen selvittelyyn ja sääntöjen uudelleen ja uudelleen läpikäyntiin.
Olen työpäivän jälkeen ihan poikki. Iso osa kuormituksesta tulee siitä yksinkertaisesta seikasta, että en ole koulutettu psykiatrisesti sairaiden lasten kanssa toimimiseen, mutta sitä työni nykyään on.
Joo ja sitten vielä saa eteensä lääkärinlausuntoja, jossa kerrotaan oppilaiden/opiskelijoiden sairauksista ja pyydetään opettajan huomioimaan nämä asiat opetuksessa. Opettaja ei kuitenkaan ole lääkäri ja hänellä on opetettavana muitakin kuin tämä yksi opiskelija. Mitä ihmettä ne lääkärit oikein ajattelevat, kun lähettelevät näitä todistuksia opettajalle. Minulla on lisäksi aikuiset ihmiset opiskelijoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikan opettajalla ja kuvaamataidon opettajalla on sama opetustuntimäärä 21h / vko. Kumpi näistä,oikeasti tekee enempi työtä oppilaan eteen? Kuinka monessa oppilastapaamisessa on keskusteltu kuvaamataidon oppimissuunnitelmasta tai matematiikan oppimisuunnit4lmasta ja järjestetty tukiopetusta tai muuta eriyttävää toimintaa? Palkka kuitenkin molemmilla sama.
Tukiopetuksesta maksetaan palkka erikseen. Sitä on erityisen paljon esimerkiksi matematiikassa, mutta se ei sisälly suoraan palkkaan.
Meillä ainakin kuvaamataidon tunnit ovat myös usein jaettu, kun taas matikan ryhmän on kokonaisina.
Vierailija kirjoitti:
Olen vaihtanut opeksi 37-vuotiaana. Sitä ennen työskentelin yksityisellä opiskeluajoista ja hyvin nuoresta olin projektivastuussa. Olin teamleaderina, alihankintapäällikkönä jne. Eli tein muutakin kuin perusduunia. Tulosvastuu painoi todellakin! Mutta silti opettajan työ on paljon kuormittavampaa. Tämä on antoisampaa ja rakastan lomiani, mutta työpäivän jälkeen olen paljon väsyneempi kuin aiemmassa työssäni, vaikken olisi työpaikalla kuin 5-6 h/pv. Iltaisin teen töitä, aiemminkin tein usein, mutta jotenkin vaan tässä on kuin puristettu pesusieni päivän päätteeksi. Olen reipas, en jännitä esiintymistä yms. Kuluttavaa työtä, kuvaisin.
Asiat, mitkä näen kuormitusta lisääväksi:
- jatkuva venyminen joka suuntaan, aistit hereillä. Samaan aikaan neuvot yhtä, mulkaiset toisen hiljaiseksi, kolmannelle vinkkaat, missä pyyhekumi ja samalla huomaat jo pulisevan lauman, jotka odottaa sinulta apua. Sosiaalinen kuormitus on valtava ja mikään omaan itseen liittyvä tarve ei voi mennä ohi. Pissahätä, jano, päänsärky tai mikä vaan. Et voi vain nostaa jalkoja ylös ja todeta, että nyt tarvitsen 2min ajatusaikaa. Olet 100% teholla koko ajan työssäsi ja erittäin kovassa moniajossa.
- huoli nuorista, heidän ongelmansa, huoli oppimisesta, huoli nuorten ainutlaatuisesta tulevaisuudesta ja riittävien eväiden tarjoamisesta siihen. Tämä vastuu on paljon isompi kuin jossain yhdentekevässä it-projektissa, meneekö päivän tai viikon pitkäksi. Sitä ei ensin tajua, että tässä työssä vastuu on paljon syvemmällä. Sinua ei voi suoraan syyttää, mutta oikeasti vastuusi on todella laaja. Sen sisäistäminen kuormittaa.
- työnantajan asenne on usein ankea vs. entinen työ. Me olemme ne "patalaiskat virkaloiset", joita pitää säännöllisesti simputtaa. Kuten olen sanonut, niin varmaan työnantaja määräisi meidät 3h/vrk tuijottamaan seinässä olevaa pistettä vain sen takia, että meitä pitää kurittaa. Ja tietysti lauma karvaisia käsiä taputtaisi, että opettajat saavat nenilleen.
- ammatti aiheuttaa aiheetonta kateutta ja aina saa perustella, miksei kaikki käy. Olemmehan puolipäivätyössä ja lomatkin on niin pitkät. Tämä on inhottavaa, että oman työn raskautta ei kukaan myönnä. Aiemmassa työssä oli ihan ok tienata hyvin ja kaikki kumarsivat, kuinka tein vastuullista työtä. Nyt olen paarialuokkaa monien silmissä, vaikka työni ei taatusti ole helpompaa kuin aiemmin. Jos nautinkin pitkistä lomista, maksan siitä ison hinnan pienempänä palkkana. Tuntipalkka opettajana on alempi.
Mutta ne plussat:
- nuoret on mahtavia ja tuntee oikein elävänsä.
- työpäivät menee hurjan nopeasti, ei koskaan hävetä tilipäivänä
- lomat
- työ on haastavaa, jos sen ottaa tosissaan
Ehkä itse säästyn suurimmalta kuormitukselta, kun en ajattele oppilaita ihmisinä vaan työtehtävänä. Teen parhaani kuten kaikissa duuneissa mutta en mieti sen enempää kuka päätyy yliopistoon ja kuka kirkkomaahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole taukoja. Ei ruokatauot eikä muutkaan tauot, eli pahimmassa tapauksessa päivässä olet koko ajan menossa.
Opettajan työajassa ei tosiaankaan tunneta taukoja. Toisin sanoen opettajalla ei ole oikeus taukoihin.
Höpöhöpö
Luepa Ovtes - opettaja ei ole oikeutettu päivän aikoina taukoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole taukoja. Ei ruokatauot eikä muutkaan tauot, eli pahimmassa tapauksessa päivässä olet koko ajan menossa.
Opettajan työajassa ei tosiaankaan tunneta taukoja. Toisin sanoen opettajalla ei ole oikeus taukoihin.
Höpöhöpö
Luepa Ovtes - opettaja ei ole oikeutettu päivän aikoina taukoihin.
OAj: sivuilta:
” Onko opettajan työssä lakisääteistä tauottamista?
Perusopetuksen opettajien opetusvelvollisuuteen perustuva työaikajärjestelmä on poikkeuksellinen. Opettajan työ ei kuulu työaikalain piirissä olevaan työhön eikä työssä ole lakisääteisiä taukoja.”
Alan vaihtaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetan kotokoulutuksessa aikuisia maa....muut...ta...jia. Päivät venyvät tosi pitkiksi, kun pitää hoitaa opetusajan ulkopuolella suunnittelut, hallinnolliset asiat. Lisäksi pitää vastata opiskelijoiden viesteihin ja ottaa myös niitä vastaan. Opiskelijat ovat vaativia, ja useilla on kaikenlaisia oppimishäiriöitä. Apua ei saa juuri mistään, koska resurssit ovat niukat ja kaikessa säästetään. Tarvikkeistakin on pulaa. Opetustunnit on suoraa tykitystä eli sinun pitää olla koko ajan käytettävissä. Olet lähes niin kuin äiti lähes 20 opiskelijalle.
Täällä kollega: koen itse raskaana juurikin sen, ettei jää kunnolla aikaa opetuksen suunnitteluun eikä eriyttämisen mahdollisuuksia juuri ole. Olen ollut 14 vuotta suomen kielen ope ja opiskelen uutta alaa. Rakastan opiskelijoita ja itse opetustyötä, mutta järjetön juokseminen ja ärsykkeiden määrä ajaa minut piippuun kaikilla asteilla.
Etkä ole ainut. On tuttavapiirissä useita, jotka yrittävät vaihtaa paikkaa, mutta yleensä asiat eivät ole sen paremmin kilpailijallakaan. Jotkut suunnittelvat vaihtavansa alaa. Tällä hetkellä on niin, ettei alalle löydy tarpeeksi opettajia, eikä ely anna palkata epäpäteviä. Palkka ei myöskään ole mikään kovin kummoinen, vaikka kyllä sillä toimeen tulee, kun säästeliäästi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vaihtanut opeksi 37-vuotiaana. Sitä ennen työskentelin yksityisellä opiskeluajoista ja hyvin nuoresta olin projektivastuussa. Olin teamleaderina, alihankintapäällikkönä jne. Eli tein muutakin kuin perusduunia. Tulosvastuu painoi todellakin! Mutta silti opettajan työ on paljon kuormittavampaa. Tämä on antoisampaa ja rakastan lomiani, mutta työpäivän jälkeen olen paljon väsyneempi kuin aiemmassa työssäni, vaikken olisi työpaikalla kuin 5-6 h/pv. Iltaisin teen töitä, aiemminkin tein usein, mutta jotenkin vaan tässä on kuin puristettu pesusieni päivän päätteeksi. Olen reipas, en jännitä esiintymistä yms. Kuluttavaa työtä, kuvaisin.
Asiat, mitkä näen kuormitusta lisääväksi:
- jatkuva venyminen joka suuntaan, aistit hereillä. Samaan aikaan neuvot yhtä, mulkaiset toisen hiljaiseksi, kolmannelle vinkkaat, missä pyyhekumi ja samalla huomaat jo pulisevan lauman, jotka odottaa sinulta apua. Sosiaalinen kuormitus on valtava ja mikään omaan itseen liittyvä tarve ei voi mennä ohi. Pissahätä, jano, päänsärky tai mikä vaan. Et voi vain nostaa jalkoja ylös ja todeta, että nyt tarvitsen 2min ajatusaikaa. Olet 100% teholla koko ajan työssäsi ja erittäin kovassa moniajossa.
- huoli nuorista, heidän ongelmansa, huoli oppimisesta, huoli nuorten ainutlaatuisesta tulevaisuudesta ja riittävien eväiden tarjoamisesta siihen. Tämä vastuu on paljon isompi kuin jossain yhdentekevässä it-projektissa, meneekö päivän tai viikon pitkäksi. Sitä ei ensin tajua, että tässä työssä vastuu on paljon syvemmällä. Sinua ei voi suoraan syyttää, mutta oikeasti vastuusi on todella laaja. Sen sisäistäminen kuormittaa.
- työnantajan asenne on usein ankea vs. entinen työ. Me olemme ne "patalaiskat virkaloiset", joita pitää säännöllisesti simputtaa. Kuten olen sanonut, niin varmaan työnantaja määräisi meidät 3h/vrk tuijottamaan seinässä olevaa pistettä vain sen takia, että meitä pitää kurittaa. Ja tietysti lauma karvaisia käsiä taputtaisi, että opettajat saavat nenilleen.
- ammatti aiheuttaa aiheetonta kateutta ja aina saa perustella, miksei kaikki käy. Olemmehan puolipäivätyössä ja lomatkin on niin pitkät. Tämä on inhottavaa, että oman työn raskautta ei kukaan myönnä. Aiemmassa työssä oli ihan ok tienata hyvin ja kaikki kumarsivat, kuinka tein vastuullista työtä. Nyt olen paarialuokkaa monien silmissä, vaikka työni ei taatusti ole helpompaa kuin aiemmin. Jos nautinkin pitkistä lomista, maksan siitä ison hinnan pienempänä palkkana. Tuntipalkka opettajana on alempi.
Mutta ne plussat:
- nuoret on mahtavia ja tuntee oikein elävänsä.
- työpäivät menee hurjan nopeasti, ei koskaan hävetä tilipäivänä
- lomat
- työ on haastavaa, jos sen ottaa tosissaan
Ehkä itse säästyn suurimmalta kuormitukselta, kun en ajattele oppilaita ihmisinä vaan työtehtävänä. Teen parhaani kuten kaikissa duuneissa mutta en mieti sen enempää kuka päätyy yliopistoon ja kuka kirkkomaahan.
Joo näinhän siinä on tehtävä, jos haluaa pysyä itse täysissä järjissä. Ei voi alkaa liian syvällisiä ajattelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikan opettajalla ja kuvaamataidon opettajalla on sama opetustuntimäärä 21h / vko. Kumpi näistä,oikeasti tekee enempi työtä oppilaan eteen? Kuinka monessa oppilastapaamisessa on keskusteltu kuvaamataidon oppimissuunnitelmasta tai matematiikan oppimisuunnit4lmasta ja järjestetty tukiopetusta tai muuta eriyttävää toimintaa? Palkka kuitenkin molemmilla sama.
Tukiopetuksesta maksetaan palkka erikseen. Sitä on erityisen paljon esimerkiksi matematiikassa, mutta se ei sisälly suoraan palkkaan.
Millä tavalla tukioetuspalkkio on suuri eiryisesti matikkaan? Eikös se oli suurin äikkään? Ja tukiopetuspalkkion yhtä suuri niin matematiikassa kuin kuvaamataidossa, joiden opetusvelvollisuus on sama.
Mutta jos nyt ihan realismin kannalta ajatellaan asiaa, niin monta tehostetun tuen, hojksin, painoalueittain opetuksen tai yksilöllistämisen palaveria olet istunut kuvaamataidossa ja montaja vastaavaa palaveria matetiikassa. Kuinka monta oppilasta on kuvaamataidon tunnilla painoalueittain tai yksilöllistetyn oppimisuunnit4lman mukaisessa opetuksessa ja opiskelette renesanssia siten, että samaanikaan siellä yksi opiskelee asiaa yksilällistettynä, toinen painuöalueittan, kolmas tehostetulla tuella ja muut yleisesti?
Hojksit ja muut tukijutut laativat pääsääntöisesti ainakin meillä luokanohjaaja ja erityisopettaja. Eli aineenopettajan roolissa niissä palavereissa ei istu yleensä kukaan. Tukiopetuksesta kirjoitin, että sitä on matematiikassa paljon. En ottanut kantaa siihen, mikä on palkkaus minkäkin aineen tukiopetuksessa. En edelleenkään ota kantaa kuvisopen tai matematiikanopettajan työmäärään, koska kumpaakaan ainetta en ole opettanut. Molemmissa on käsittääkseni oma tuskansa siitä, että on oppilaita, joita ei meinaa saada aineesta läpi. Kuviksessa se johtuu siitä, ettei osa oppilaista käy koulussa ja/tai tee mitään. Mutta kuvisopettajat osaavat varmaan kertoa tästä enemmän.
Nuo tukihommat eivät välttämättä mene siten kuin olisi järkevää (eli että ainetta opettava opettaja olisi mukana tukia pohdittaessa), mutta näyttää siltä, että niistä on vääriä käsityksiä. Ne siis ovat asiakirjoja, jotka koulussa laaditaan ja jotka oikeuttavat tukitoimiin. Jos oppilas siirretään yleisestä tuesta tehostettuun tukeen, se ei ole mikään aineenopettajan päätös tai toimenpide. Jos siirretään tehostetusta tuesta erityiseen tukeen, pitää tietääkseni olla myös asiantuntijalausunnot (tyyliin koulupsykologin tutkimukset) ennen kuin päätös voidaan tehdä. Nämä palaveeraukset lisäävät ihan eri ihmisten työtä kuin mitä tässä on esitetty. Jos oppilaalla on pahoja oppimisvaikeuksia, hän on oikeutettu erityisopettajan tukeen, mikä taas on pois aineenopettajan kuormituksesta. Tämä ei toki poista sitä, että aineenopettajallakin on ihan täysi työsarka siinä, että tukee niitä, joille oppiminen tuottaa kovasti töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetan ekaluokkaa, johon on integroitu 7 tuentarpeista lasta. Koulun alku on ollut sanalla sanoen järkyttävä. Minusta tuntuu, kuin olisin lasten psykiatrisella osastolla töissä.
Useampi lapsista ei pysy ollenkaan paikallaan eikä pysty kuuntelemaan minuuttia pidempään. He pyörivät, paukuttavat pulpettia, kiroilevat kovaan ääneen, näyttävät keskaria, riitelevät tai muutoin huutavat omia asioitaan kaiken yli, konttaavat lattialla, itkevät kun eivät saa kynää terotettua tai löydä kynää, eivät suostu tekemään tehtäviä jne. Tämä kaikki siis oppitunneilla. Yksi oppilaani ei osaa puhua selkeitä lauseita vakavien kielellisten kehitysviivästymien vuoksi. Yritys osallistua on kova, mutta en saa vielä hänen puheestaan selvää kuin osittain. Yhdellä oppilaallani on selkeästi autismin kirjon piirteitä, hän mm. jumittaa puheisiin ja toimintoihin ja konfliktissa lyö aikuisia (ja lapsia) varoittamatta. Adhd epäily tai diagnoosi on kolmella.
Luokassa on ollut nyt alkuun kanssani joko ohjaaja tai erkka useimmilla tunneilla, mutta emme saa näitä lapsia mukaan kahdestaankaan kuin ihan hetkittäin. Osalla näistä kuvailluista lapsista on pienryhmäpaikka, jonne he onneksi syksyn mittaan pääsevät. Osalla on myös terapiaa, usein koulupäivän sisällä, joten minun tehtävänä on huolehtia, että lapsi menee sinne. Osalla ei ole vielä mitään tukitoimia ja koti saattaakin olla sitä mieltä, ettei mitään pulmaa kahdestaan kotona ole, joten koulu keksii omiaan.
Sitten luokassa on ne muut! ❤ He ovat odottaneet ekaluokan alkua koko kesän. He haluaisivat kuunnella, oppia, leikkiä ja laulaa. Oppimisen sijaan he ovatkin tässä hullunmyllyssä, jossa suurin osa päivästä menee riitojen selvittelyyn ja sääntöjen uudelleen ja uudelleen läpikäyntiin.
Olen työpäivän jälkeen ihan poikki. Iso osa kuormituksesta tulee siitä yksinkertaisesta seikasta, että en ole koulutettu psykiatrisesti sairaiden lasten kanssa toimimiseen, mutta sitä työni nykyään on.
Ihan kauheaa. Mä en ymmärrä yhtään tätä systeemiä, että integroidaan näitä lapsia normaaliluokkaan. Se ei ole yksinkertaisesti kenenkään etu, vaan siitä kärsivät kaikki!
Just tällä sekunnilla opettajan työstä tekee raskasta jatkuvat karanteenit! Meiltä on yli neljäsosa opettajista poissa! Sijaisia ei saada. Yksi opettaja sitten hoitaa kahta luokkaa ja/tai erityisopettaja sijaistaa luokanopettajaa ja jättää omat työt tekemättä.
Jos joku haluaa tulla kokeilemaan luokanopettajan työtä, nyt siihen tarjoutuu oivallinen mahdollisuus. Ei muuta kuin ilmoittautumaan koulun sijaislistalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse opettaja, mutta olen työskennellyt pitkään varhaiskasvatuksen puolella ja siltä kantilta nyt mietin ja lisäksi omaan tuttavapiiriin kuuluu myös luokanopettajia.
Ensimmäisenä kuormittavana asiana on tietysti vastuu toisista ihmisistä . Toiseksi isot ryhmät, joissa usein lapsilla on myös monenlaista oppimisen haastetta. Resurssit ovat pieniä, joten ei ole mitenkään itsestään selvää saada avustajaa luokkaan. Kolmanneksi nykyvaatimukset. On koko ajan opittava uutta, osattava esim. toteuttaa ilmiöpohjaista oppimista. NÄen kyllä myös sen hyvät puolet, mutta vaatii opettajalta suuren työmäärän aina suunnittella yksi kokonaisuus( )tuossa yksi ihan hyvä esimerkki toteuttamistavasta.
Vanhemmat ovat sitten myös oma lukunsa. Ihan varmasti opettajat tekevät virheitä, mutta on niitäkin vanhempia, jotka näkevät kaikessa opettajan virheitä. Nykyään myös kuuluu vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ihan erikseen mainittuna opetussuunnitelmaan ja sitä on huomattavasti enemmän kuin esim. omana aikanani.
Sitten tämä korona. Ainakin omat opettajatuttuni ovat nyt korona-aikaan tehneet kaksin kertaisen työn kun heillä on ns. hybridiopetus. Eli on pitänyt tehdä tunteja niin verkkoon kuin koulullekin ( nämä kylläkin siis lukiossa). Lisäksi ovat saaneet olla auttamassa niitä kollegoita, joilla on ollut hankaluuksia tekniikan kanssa.
Tässä nyt pintaraapaisuna joitan asioita.Myös peruskoulussa piti ainakin Helsingissä pitää sekä lähiopetustunnit että verkkotunnit. Oltiin koko ajan sietokyvyn äärirajoilla, kun piti hypätä tunnista toiseen 15minuutin sisällä tai suoraan, jos oli valvonta siinä välissä.
Me etänä ollaan kyllä myös toimistotyöt ja kauppa. Luuletko, että meillä on ollut palaverejen välissä mitään taukoja?
Hyvin on pärjätty, vaikka joskus huomio ei ole ollut 100%.
Oliko teillä alaikäiset, lapset ja nuoret osana työyhteisöä vai aikuiset? Vastasitko muiden aikuisten mahdollisista tappeluista ja tapaturmista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikan opettajalla ja kuvaamataidon opettajalla on sama opetustuntimäärä 21h / vko. Kumpi näistä,oikeasti tekee enempi työtä oppilaan eteen? Kuinka monessa oppilastapaamisessa on keskusteltu kuvaamataidon oppimissuunnitelmasta tai matematiikan oppimisuunnit4lmasta ja järjestetty tukiopetusta tai muuta eriyttävää toimintaa? Palkka kuitenkin molemmilla sama.
Tukiopetuksesta maksetaan palkka erikseen. Sitä on erityisen paljon esimerkiksi matematiikassa, mutta se ei sisälly suoraan palkkaan.
Millä tavalla tukioetuspalkkio on suuri eiryisesti matikkaan? Eikös se oli suurin äikkään? Ja tukiopetuspalkkion yhtä suuri niin matematiikassa kuin kuvaamataidossa, joiden opetusvelvollisuus on sama.
Mutta jos nyt ihan realismin kannalta ajatellaan asiaa, niin monta tehostetun tuen, hojksin, painoalueittain opetuksen tai yksilöllistämisen palaveria olet istunut kuvaamataidossa ja montaja vastaavaa palaveria matetiikassa. Kuinka monta oppilasta on kuvaamataidon tunnilla painoalueittain tai yksilöllistetyn oppimisuunnit4lman mukaisessa opetuksessa ja opiskelette renesanssia siten, että samaanikaan siellä yksi opiskelee asiaa yksilällistettynä, toinen painuöalueittan, kolmas tehostetulla tuella ja muut yleisesti?
Hojksit ja muut tukijutut laativat pääsääntöisesti ainakin meillä luokanohjaaja ja erityisopettaja. Eli aineenopettajan roolissa niissä palavereissa ei istu yleensä kukaan. Tukiopetuksesta kirjoitin, että sitä on matematiikassa paljon. En ottanut kantaa siihen, mikä on palkkaus minkäkin aineen tukiopetuksessa. En edelleenkään ota kantaa kuvisopen tai matematiikanopettajan työmäärään, koska kumpaakaan ainetta en ole opettanut. Molemmissa on käsittääkseni oma tuskansa siitä, että on oppilaita, joita ei meinaa saada aineesta läpi. Kuviksessa se johtuu siitä, ettei osa oppilaista käy koulussa ja/tai tee mitään. Mutta kuvisopettajat osaavat varmaan kertoa tästä enemmän.
Nuo tukihommat eivät välttämättä mene siten kuin olisi järkevää (eli että ainetta opettava opettaja olisi mukana tukia pohdittaessa), mutta näyttää siltä, että niistä on vääriä käsityksiä. Ne siis ovat asiakirjoja, jotka koulussa laaditaan ja jotka oikeuttavat tukitoimiin. Jos oppilas siirretään yleisestä tuesta tehostettuun tukeen, se ei ole mikään aineenopettajan päätös tai toimenpide. Jos siirretään tehostetusta tuesta erityiseen tukeen, pitää tietääkseni olla myös asiantuntijalausunnot (tyyliin koulupsykologin tutkimukset) ennen kuin päätös voidaan tehdä. Nämä palaveeraukset lisäävät ihan eri ihmisten työtä kuin mitä tässä on esitetty. Jos oppilaalla on pahoja oppimisvaikeuksia, hän on oikeutettu erityisopettajan tukeen, mikä taas on pois aineenopettajan kuormituksesta. Tämä ei toki poista sitä, että aineenopettajallakin on ihan täysi työsarka siinä, että tukee niitä, joille oppiminen tuottaa kovasti töitä.
Anteeksi nyt vain, mutta mitrn se luokanohjaaja voisi laatia hojksin oppiaineessa, johon hänellä ei ole pätevyyttä tai erityisope, joka ei mitenkäön voi tuntea kaikkien aineiden opetusuunnitelmaa? Teillä joku kusee tässä hommassa ja pahasti! Olisin yhteydessä rehtoriin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aineenope tekee kyllä hojksit ja konsultoi tarvittaessa erkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikan opettajalla ja kuvaamataidon opettajalla on sama opetustuntimäärä 21h / vko. Kumpi näistä,oikeasti tekee enempi työtä oppilaan eteen? Kuinka monessa oppilastapaamisessa on keskusteltu kuvaamataidon oppimissuunnitelmasta tai matematiikan oppimisuunnit4lmasta ja järjestetty tukiopetusta tai muuta eriyttävää toimintaa? Palkka kuitenkin molemmilla sama.
Tukiopetuksesta maksetaan palkka erikseen. Sitä on erityisen paljon esimerkiksi matematiikassa, mutta se ei sisälly suoraan palkkaan.
Millä tavalla tukioetuspalkkio on suuri eiryisesti matikkaan? Eikös se oli suurin äikkään? Ja tukiopetuspalkkion yhtä suuri niin matematiikassa kuin kuvaamataidossa, joiden opetusvelvollisuus on sama.
Mutta jos nyt ihan realismin kannalta ajatellaan asiaa, niin monta tehostetun tuen, hojksin, painoalueittain opetuksen tai yksilöllistämisen palaveria olet istunut kuvaamataidossa ja montaja vastaavaa palaveria matetiikassa. Kuinka monta oppilasta on kuvaamataidon tunnilla painoalueittain tai yksilöllistetyn oppimisuunnit4lman mukaisessa opetuksessa ja opiskelette renesanssia siten, että samaanikaan siellä yksi opiskelee asiaa yksilällistettynä, toinen painuöalueittan, kolmas tehostetulla tuella ja muut yleisesti?
Hojksit ja muut tukijutut laativat pääsääntöisesti ainakin meillä luokanohjaaja ja erityisopettaja. Eli aineenopettajan roolissa niissä palavereissa ei istu yleensä kukaan. Tukiopetuksesta kirjoitin, että sitä on matematiikassa paljon. En ottanut kantaa siihen, mikä on palkkaus minkäkin aineen tukiopetuksessa. En edelleenkään ota kantaa kuvisopen tai matematiikanopettajan työmäärään, koska kumpaakaan ainetta en ole opettanut. Molemmissa on käsittääkseni oma tuskansa siitä, että on oppilaita, joita ei meinaa saada aineesta läpi. Kuviksessa se johtuu siitä, ettei osa oppilaista käy koulussa ja/tai tee mitään. Mutta kuvisopettajat osaavat varmaan kertoa tästä enemmän.
Nuo tukihommat eivät välttämättä mene siten kuin olisi järkevää (eli että ainetta opettava opettaja olisi mukana tukia pohdittaessa), mutta näyttää siltä, että niistä on vääriä käsityksiä. Ne siis ovat asiakirjoja, jotka koulussa laaditaan ja jotka oikeuttavat tukitoimiin. Jos oppilas siirretään yleisestä tuesta tehostettuun tukeen, se ei ole mikään aineenopettajan päätös tai toimenpide. Jos siirretään tehostetusta tuesta erityiseen tukeen, pitää tietääkseni olla myös asiantuntijalausunnot (tyyliin koulupsykologin tutkimukset) ennen kuin päätös voidaan tehdä. Nämä palaveeraukset lisäävät ihan eri ihmisten työtä kuin mitä tässä on esitetty. Jos oppilaalla on pahoja oppimisvaikeuksia, hän on oikeutettu erityisopettajan tukeen, mikä taas on pois aineenopettajan kuormituksesta. Tämä ei toki poista sitä, että aineenopettajallakin on ihan täysi työsarka siinä, että tukee niitä, joille oppiminen tuottaa kovasti töitä.
Anteeksi nyt vain, mutta mitrn se luokanohjaaja voisi laatia hojksin oppiaineessa, johon hänellä ei ole pätevyyttä tai erityisope, joka ei mitenkäön voi tuntea kaikkien aineiden opetusuunnitelmaa? Teillä joku kusee tässä hommassa ja pahasti! Olisin yhteydessä rehtoriin!
Luokanohjaaja päivittää yhdessä erityisopettajan kanssa tukiasiakirjoja, joihin kirjataan, mitä tukitoimia suunnitellaan ja miten ne ovat toteutuneet. Erityisopettaja on oppimisvaikeuksien asiantuntija, joten siksi hän nimenomaan vastaa erityisesti niistä, joilla on erityisen tuen päätös. Tehostetun ja erityisen tuen päätöksiä ei tehdä mihinkään oppiaineeseen erikseen vaan se on päätös, joka koskee kokonaisuutena oppilaan opiskelua. Siksi esim. matematiikan opettaja ei tee mitään tehostetun tai erityisen tuen päätöstä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja on myös jatkuvan arvostelun kohteena. Joko sitä tekee vanhemmat tai isommat opiskelijat. Mikään ei ikinä riitä, aina jollain on jotain erityistarvetta tai muuten asiat huonosti.
Ja sit siihen päälle nämä julkisen organisaation peruseväät, eli epäpätevät esimiehet ja johtajat, päättömät käytänteet ja säännöt joita on kuitenkin pakko noudattaa.
Haluaisin kuulla näistä epäpätevistä esimiehistä ja päättömistä käytännöistä ja säännöistä lisää. Voisitko kertoa jotain esimerkkejä ja miten olisit ne itse hoitanut? Meidän,inntyöyhteisö on iso, peruskoulu 1-9 ja jokaisella on oma mielipiteensä. Tämän takia olisi kiva kuulla näistä ”päättömistä käytännöistä ja säännöistä” lisää. Vuodatusta löytyy joka työyhteisöstä, harvoin sen sijaan parempia ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Työtä on vaan niin paljon. Siis määrällisesti paljon. Suunnittelu, sisällöt, opetus, arviointi, palaute, yhteydenpito ym.
Lisäksi koko ajan tulee uusia välineitä ja oppisisältöjä ja opetustapoja, joita pitää opetella. Se kuormittaa aivoja. Päivät venyy iltaan ja töitä on joskus tehtävä myös viikonloppuisin ja loma-aikoina.
Toki tilanne on erilainen esim. ala-asteella ja korkeakoulussa, mutta työtä on molemmissa julmetun paljon. Tekeminen vaan painottuu eri asioihin.
Lisäksi lisäopetustunnit ja -vastuut, juhlien suunnittelu, erityisoppilaiden asioiden säätäminen.
Ja ne haastavat lapsoset, jotka tulevat kouluun huomiota hakeakseen leikkimään mm. teräaseilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole taukoja. Ei ruokatauot eikä muutkaan tauot, eli pahimmassa tapauksessa päivässä olet koko ajan menossa.
Opettajan työajassa ei tosiaankaan tunneta taukoja. Toisin sanoen opettajalla ei ole oikeus taukoihin.
Höpöhöpö
Luepa Ovtes - opettaja ei ole oikeutettu päivän aikoina taukoihin.
OAj: sivuilta:
” Onko opettajan työssä lakisääteistä tauottamista?
Perusopetuksen opettajien opetusvelvollisuuteen perustuva työaikajärjestelmä on poikkeuksellinen. Opettajan työ ei kuulu työaikalain piirissä olevaan työhön eikä työssä ole lakisääteisiä taukoja.”[/quote Ja tähän sitten voisi joku kiiruhtaa kommentoimaan, että opettajilla (vakituisilla, perusopetus ja lukio) on vuodessa n. 12 viikkoa vuodesta aikaa juoda kahvia milloin huvittaa.
Taukojen puute on todellinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikan opettajalla ja kuvaamataidon opettajalla on sama opetustuntimäärä 21h / vko. Kumpi näistä,oikeasti tekee enempi työtä oppilaan eteen? Kuinka monessa oppilastapaamisessa on keskusteltu kuvaamataidon oppimissuunnitelmasta tai matematiikan oppimisuunnit4lmasta ja järjestetty tukiopetusta tai muuta eriyttävää toimintaa? Palkka kuitenkin molemmilla sama.
Tukiopetuksesta maksetaan palkka erikseen. Sitä on erityisen paljon esimerkiksi matematiikassa, mutta se ei sisälly suoraan palkkaan.
Näin juuri. Oppilas ei kuitenkaan aina voi osallistua tukiopetukseen ja opettajan on tehtävä taikatemput oppitunnilla siinä, että oppilas selviytyy myös matikassa. Monestiko olet kuullut valituksia ja erityisvaateita kuvaamataidon suuntaan? Matikkaan niitä tulee koko ajan,
En halua lähteä vertailemaan oppiaineita keskenään, koska harva on oikeasti opettanut kovin monta eri ainetta aineenopettajana ja tietää, mitä se työ todellisuudessa pitää sisällään. Olen oman osuuteni kuullut siitä, kuinka hirveän helpolla pääsen, koska opettamani aineen tuntimäärä on pienempi kuin muissa aineissa - opetan siis äidinkieltä. Asiaan puuttuneet eivät ole koskaan kuitenkaan minun työtäni tehneet. Minä en ole opettanut muita aineita, joten en mene sanomaan, että jollakulla on helpompaa kuin minulla. Minusta olisi paremminkin hyvä, että sellainen vääntäminen oppiaineiden välillä loppuisi.
Ei pidäkäön lähteä arvioimaan muiden työtä. Nykyään esitetään kuitenkin vaateita siitä, että myös mm. reaaliaineiden opettajien pitäisi korjata äidinkieltä koevastauksissa. Jos tähän mennään, lasketaanko myös 23h aineet äikkään 18h opetusvelvollisuudeksi, vai pitääkö substanssiosaamisen lisäksi myös reaaliaineiden opettajien hoitaan kielenhuolto?
Olen vaihtanut opeksi 37-vuotiaana. Sitä ennen työskentelin yksityisellä opiskeluajoista ja hyvin nuoresta olin projektivastuussa. Olin teamleaderina, alihankintapäällikkönä jne. Eli tein muutakin kuin perusduunia. Tulosvastuu painoi todellakin! Mutta silti opettajan työ on paljon kuormittavampaa. Tämä on antoisampaa ja rakastan lomiani, mutta työpäivän jälkeen olen paljon väsyneempi kuin aiemmassa työssäni, vaikken olisi työpaikalla kuin 5-6 h/pv. Iltaisin teen töitä, aiemminkin tein usein, mutta jotenkin vaan tässä on kuin puristettu pesusieni päivän päätteeksi. Olen reipas, en jännitä esiintymistä yms. Kuluttavaa työtä, kuvaisin.
Asiat, mitkä näen kuormitusta lisääväksi:
- jatkuva venyminen joka suuntaan, aistit hereillä. Samaan aikaan neuvot yhtä, mulkaiset toisen hiljaiseksi, kolmannelle vinkkaat, missä pyyhekumi ja samalla huomaat jo pulisevan lauman, jotka odottaa sinulta apua. Sosiaalinen kuormitus on valtava ja mikään omaan itseen liittyvä tarve ei voi mennä ohi. Pissahätä, jano, päänsärky tai mikä vaan. Et voi vain nostaa jalkoja ylös ja todeta, että nyt tarvitsen 2min ajatusaikaa. Olet 100% teholla koko ajan työssäsi ja erittäin kovassa moniajossa.
- huoli nuorista, heidän ongelmansa, huoli oppimisesta, huoli nuorten ainutlaatuisesta tulevaisuudesta ja riittävien eväiden tarjoamisesta siihen. Tämä vastuu on paljon isompi kuin jossain yhdentekevässä it-projektissa, meneekö päivän tai viikon pitkäksi. Sitä ei ensin tajua, että tässä työssä vastuu on paljon syvemmällä. Sinua ei voi suoraan syyttää, mutta oikeasti vastuusi on todella laaja. Sen sisäistäminen kuormittaa.
- työnantajan asenne on usein ankea vs. entinen työ. Me olemme ne "patalaiskat virkaloiset", joita pitää säännöllisesti simputtaa. Kuten olen sanonut, niin varmaan työnantaja määräisi meidät 3h/vrk tuijottamaan seinässä olevaa pistettä vain sen takia, että meitä pitää kurittaa. Ja tietysti lauma karvaisia käsiä taputtaisi, että opettajat saavat nenilleen.
- ammatti aiheuttaa aiheetonta kateutta ja aina saa perustella, miksei kaikki käy. Olemmehan puolipäivätyössä ja lomatkin on niin pitkät. Tämä on inhottavaa, että oman työn raskautta ei kukaan myönnä. Aiemmassa työssä oli ihan ok tienata hyvin ja kaikki kumarsivat, kuinka tein vastuullista työtä. Nyt olen paarialuokkaa monien silmissä, vaikka työni ei taatusti ole helpompaa kuin aiemmin. Jos nautinkin pitkistä lomista, maksan siitä ison hinnan pienempänä palkkana. Tuntipalkka opettajana on alempi.
Mutta ne plussat:
- nuoret on mahtavia ja tuntee oikein elävänsä.
- työpäivät menee hurjan nopeasti, ei koskaan hävetä tilipäivänä
- lomat
- työ on haastavaa, jos sen ottaa tosissaan