Opettajan työ, miksi raskasta?
Olen tässä pitempään jo miettinyt, että mikä siinä opettajan työssä on muka niin kuormittavaa. Opettajillahan on tietty aika tehdä opettamista ja sen jälkeen sitä niin sanottua suunnittelua ja kotiinkin pääsee jo aikaisin suunnittelee. En sano, että työ olisi helppoa, koska en tunne, mutta haluaisin opettajien kertovan omasta työstään eikä niin, että joku arvostelee pitkiä kesälomia.
Opettajat eivät ole lakossa juuri koskaan. Mutta useammasta lehdestä saanut kuitenmin lukea työn raskaudesta. Näin ulkopuolisena en ymmärrä.
Kiitos!
Kommentit (231)
Kokeile paimentaa vuosi vuoden jälkeen 20-30 lapsen joukkoa 8 tuntia päivässä…
Vierailija kirjoitti:
Moni ei pärjää yhdenkään teinin kanssa kotona mutta minun pitää opettaa 120 teiniä viikossa. Tulkaa kokeilemaan, tuntuuko helpolta työltä.
Vaikutat jotenkin katkeralta. Miksi opiskelit alalle? Ei vaikuta sinun alalta.
Opettajanhommiakin on kovin monenlaisia: alaluokkien opettaja, peruskoulun aineenopettaja, lukion opettaja, aikuislukion opettaja, ammatillisen oppilaitoksen opettaja, yliopiston opettaja, verkko-opettaja ja niin edelleen. Lisäksi opetettavat asiat ovat hyvin erilaisia. On eri juttu työskennellä vaikkapa liikunnanopettajana kuin matematiikanopettajana tai filosofianopettajana.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole taukoja. Ei ruokatauot eikä muutkaan tauot, eli pahimmassa tapauksessa päivässä olet koko ajan menossa.
Opettajan työajassa ei tosiaankaan tunneta taukoja. Toisin sanoen opettajalla ei ole oikeus taukoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei pärjää yhdenkään teinin kanssa kotona mutta minun pitää opettaa 120 teiniä viikossa. Tulkaa kokeilemaan, tuntuuko helpolta työltä.
Vaikutat jotenkin katkeralta. Miksi opiskelit alalle? Ei vaikuta sinun alalta.
Opettajanhomma on muuttunut kovin erilaiseksi verrattain lyhyessä ajassa. Moni sellainen, joka on 20 vuotta sitten aloittanut ja halunnut opetushommiin huomaa tänään, että koko touhu on muuttunut irvikuvakseen.
- eri
Nadia kirjoitti:
Kokeile paimentaa vuosi vuoden jälkeen 20-30 lapsen joukkoa 8 tuntia päivässä…
Opella ei ole 8 tuntia opetusta päivässä säännöllisesti 20-30 oppilaan luokassa. Vähä liiottelua.
Opetan itse yläkoulussa. Aika moni asia tässä on jo mainittukin, mikä tekee työstä joskus hyvinkin raskasta. Toki tämä raskaudentunne vaihtelee. Joka tapauksessa ihmiskontaktit ja ryhmänhallinta ovat kuormittavia. Jos luokassa on 20 oppilasta, ärsykkeitä on jatkuvasti valtava määrä, siis asioita, joihin pitää reagoida ja jotka pitää huomata. Joku pitää saada tekemään asioita, kun ei suju - alkaen siitä, että opiskeluvälineitä ei saada kaivettua esille. Toinen pitäisi saada kuuntelemaan opetusta eli olemaan hiljaa silloin, kun ei ole oma vuoro puhua. Jos tehdään tehtäviä, pitää pitää huolta, että nekin saavat mahdollisuuden kysyä neuvoa, jotka eivät huuda opea apuun suuna päänä. Pitää ehtiä kaikkien luo, ketkä kysyvät neuvoa. Pitää puuttua siihen, kun joku siinä sivussa heittää rasistisen kommentin tai homottelee luokkakaveria. Pitää ohjata hyvään kielenkäyttöön, kun joku kiroilee. Pitää antaa kaikille kehuja ja onnistumisenkokemuksia. Ja pitäisi antaa myös tunne, että tässä opiskellaan niin, ettei hosuta vaan on aikaa miettiä sen verran, mitä se keneltäkin vie - vaikka tahteja on tosi monia. Työstäni on tällä hetkellä 20 tuntia viikossa tätä. Luulen, että se näyttää ulospäin kohtuullisen leppoisalta ja rauhalliselta - enimmäkseen - mutta jatkuva skarppina oleminen ja oikealla tavalla reagoiminen on ainakin minulle kuormittavaa tai siis sillä lailla kovaa työtä, että kun sitä tekee monta tuntia putkeen, väsyttää, vaikka kokemusta onkin.
Työ on toisaalta hyvin palkitsevaa. On hienoa, kun huomaa, että tapahtuu oivallus tai onnistuu hieman hämmentämään teinin ajatuksia ja näkee, että hän jää miettimään jotain, eikä ota valmiiksi annettuna sitä, mitä tarjotaan. On niin paljon fiksuja ajatuksia, oivalluksia ja kysymyksiä, joita saa kuulla oppilailta. On myös hieno tunne, kun vaikea vuorovaikutustilanne menee hyvin. Koskaan ei voi tietää, milloin sillä on ollut tavattoman suuri merkitys nuoren elämässä, että on jaksanut kuunnella ja ymmärtää nuorenkin näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole taukoja. Ei ruokatauot eikä muutkaan tauot, eli pahimmassa tapauksessa päivässä olet koko ajan menossa.
Opettajan työajassa ei tosiaankaan tunneta taukoja. Toisin sanoen opettajalla ei ole oikeus taukoihin.
Höpöhöpö
En tiedä, miten opettajat asian kokee, mutta kyllä minusta olisi tylsää jankata samoja asioita luokille A-F vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
En ole itse opettaja, mutta olen työskennellyt pitkään varhaiskasvatuksen puolella ja siltä kantilta nyt mietin ja lisäksi omaan tuttavapiiriin kuuluu myös luokanopettajia.
Ensimmäisenä kuormittavana asiana on tietysti vastuu toisista ihmisistä . Toiseksi isot ryhmät, joissa usein lapsilla on myös monenlaista oppimisen haastetta. Resurssit ovat pieniä, joten ei ole mitenkään itsestään selvää saada avustajaa luokkaan. Kolmanneksi nykyvaatimukset. On koko ajan opittava uutta, osattava esim. toteuttaa ilmiöpohjaista oppimista. NÄen kyllä myös sen hyvät puolet, mutta vaatii opettajalta suuren työmäärän aina suunnittella yksi kokonaisuus( )tuossa yksi ihan hyvä esimerkki toteuttamistavasta.
Vanhemmat ovat sitten myös oma lukunsa. Ihan varmasti opettajat tekevät virheitä, mutta on niitäkin vanhempia, jotka näkevät kaikessa opettajan virheitä. Nykyään myös kuuluu vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ihan erikseen mainittuna opetussuunnitelmaan ja sitä on huomattavasti enemmän kuin esim. omana aikanani.
Sitten tämä korona. Ainakin omat opettajatuttuni ovat nyt korona-aikaan tehneet kaksin kertaisen työn kun heillä on ns. hybridiopetus. Eli on pitänyt tehdä tunteja niin verkkoon kuin koulullekin ( nämä kylläkin siis lukiossa). Lisäksi ovat saaneet olla auttamassa niitä kollegoita, joilla on ollut hankaluuksia tekniikan kanssa.
Tässä nyt pintaraapaisuna joitan asioita.
Myös peruskoulussa piti ainakin Helsingissä pitää sekä lähiopetustunnit että verkkotunnit. Oltiin koko ajan sietokyvyn äärirajoilla, kun piti hypätä tunnista toiseen 15minuutin sisällä tai suoraan, jos oli valvonta siinä välissä.
Olen ollut yli 20 vuotta aineenopena yläkoulussa ja ensimmäiset 15 vuotta rakastin työtäni. Nyt mietin pakokeinoja alalta pois, niin kuin lähes kaikki tuntemani opet. Opettaja haluaisi yleensä työkseen opettaa, sen sijaan koko ajan kasvava sossu /nuorisopsykiatri / kuntouttaja / kotouttuttaja / poliisi / erityisope yms. homma siihen entisen opetustyön päälle -tietysti ilman resursseja tai alan koulutusta- kuormittaa liikaa.
Koulussani on ryhmäkoot kasvaneet tappiinsa ja kasvu on pelkästään oppimis-, käytös- ja kielivaikeuksista kärsiviä teinejä, joiden oikea osoite olisi erityisluokka tai laitos.
Miltä kuulostaa kielitaidoton kuuro kehitysvammainen teini isossa opetusryhmässä? Luku- ja kielitaidottomien vanhempien kanssa pitäisi yhdessä palaveerata oppimisen tavoitteista, harmi vaan kun koko Suomesta ei löydy heidän kieltään puhuvaa tulkkia. Ja niitä oppilaita on tosiaan minullakin yli 200 viikossa. Ja jokaiselle pitäisi yksilöllisesti taikoa sitä ja tätä. Ei onnistu, joten muut hommat on minullakin mielessä. Vuoden sisään meiltä on lähtenyt kahdeksan pätevää virassa olevaa opettajaa, eikä kaikkien lähteneiden tilalle saatu palkattua uusia vaikka koulu alkoi jo kaksi viikkoa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse opettaja, mutta olen työskennellyt pitkään varhaiskasvatuksen puolella ja siltä kantilta nyt mietin ja lisäksi omaan tuttavapiiriin kuuluu myös luokanopettajia.
Ensimmäisenä kuormittavana asiana on tietysti vastuu toisista ihmisistä . Toiseksi isot ryhmät, joissa usein lapsilla on myös monenlaista oppimisen haastetta. Resurssit ovat pieniä, joten ei ole mitenkään itsestään selvää saada avustajaa luokkaan. Kolmanneksi nykyvaatimukset. On koko ajan opittava uutta, osattava esim. toteuttaa ilmiöpohjaista oppimista. NÄen kyllä myös sen hyvät puolet, mutta vaatii opettajalta suuren työmäärän aina suunnittella yksi kokonaisuus( )tuossa yksi ihan hyvä esimerkki toteuttamistavasta.
Vanhemmat ovat sitten myös oma lukunsa. Ihan varmasti opettajat tekevät virheitä, mutta on niitäkin vanhempia, jotka näkevät kaikessa opettajan virheitä. Nykyään myös kuuluu vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ihan erikseen mainittuna opetussuunnitelmaan ja sitä on huomattavasti enemmän kuin esim. omana aikanani.
Sitten tämä korona. Ainakin omat opettajatuttuni ovat nyt korona-aikaan tehneet kaksin kertaisen työn kun heillä on ns. hybridiopetus. Eli on pitänyt tehdä tunteja niin verkkoon kuin koulullekin ( nämä kylläkin siis lukiossa). Lisäksi ovat saaneet olla auttamassa niitä kollegoita, joilla on ollut hankaluuksia tekniikan kanssa.
Tässä nyt pintaraapaisuna joitan asioita.Myös peruskoulussa piti ainakin Helsingissä pitää sekä lähiopetustunnit että verkkotunnit. Oltiin koko ajan sietokyvyn äärirajoilla, kun piti hypätä tunnista toiseen 15minuutin sisällä tai suoraan, jos oli valvonta siinä välissä.
Meille yhtäkkiä tänä syksynä vain ilmoitettiin, että jokaisen aineenopettajan on annettava hybridinä etäopetusta jokaiselle yksittäisille karanteenissa oleville oppilaille. Siis siinä samalla kun opetat niitä 25 siinä luokassa olevaa oppilasta. Yläkoulu kyseessä. Missä on OAJ?
Joku joskus totesi, että opettaa ihmisiä, ei asioita. Siksi ei ole raskasta toistaa samoja asioita vuodesta toiseen. Ja jos ajattelee, että opettaa jonkin tietyn asian vaikka kasiluokkalaisille kerran vuodessa, ei siinä vielä kovin paljoa toisteisuutta tule. Luulen, että monissa töissä tehdään asioita, jotka toistuvat huomattavasti tiheämmin. Itse olen kokenut, että opettajan työssä päivät ovat todellakin hyvin erilaisia keskenään, ja se on yksi työn hyvistä puolista. Ja sekin on yksi näkökulma, että opettajahan puuhastelee päivät sellaisten oppisisältöjen kanssa, jotka ovat sitä alaa, mikä häntä kiinnostaa. Vaikka siellä on opellekin omat lempiaiheet ja vähemmän lempiaineet, enimmäkseen saa kyllä puhua siitä, mistä on itse kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse opettaja, mutta olen työskennellyt pitkään varhaiskasvatuksen puolella ja siltä kantilta nyt mietin ja lisäksi omaan tuttavapiiriin kuuluu myös luokanopettajia.
Ensimmäisenä kuormittavana asiana on tietysti vastuu toisista ihmisistä . Toiseksi isot ryhmät, joissa usein lapsilla on myös monenlaista oppimisen haastetta. Resurssit ovat pieniä, joten ei ole mitenkään itsestään selvää saada avustajaa luokkaan. Kolmanneksi nykyvaatimukset. On koko ajan opittava uutta, osattava esim. toteuttaa ilmiöpohjaista oppimista. NÄen kyllä myös sen hyvät puolet, mutta vaatii opettajalta suuren työmäärän aina suunnittella yksi kokonaisuus( )tuossa yksi ihan hyvä esimerkki toteuttamistavasta.
Vanhemmat ovat sitten myös oma lukunsa. Ihan varmasti opettajat tekevät virheitä, mutta on niitäkin vanhempia, jotka näkevät kaikessa opettajan virheitä. Nykyään myös kuuluu vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ihan erikseen mainittuna opetussuunnitelmaan ja sitä on huomattavasti enemmän kuin esim. omana aikanani.
Sitten tämä korona. Ainakin omat opettajatuttuni ovat nyt korona-aikaan tehneet kaksin kertaisen työn kun heillä on ns. hybridiopetus. Eli on pitänyt tehdä tunteja niin verkkoon kuin koulullekin ( nämä kylläkin siis lukiossa). Lisäksi ovat saaneet olla auttamassa niitä kollegoita, joilla on ollut hankaluuksia tekniikan kanssa.
Tässä nyt pintaraapaisuna joitan asioita.Myös peruskoulussa piti ainakin Helsingissä pitää sekä lähiopetustunnit että verkkotunnit. Oltiin koko ajan sietokyvyn äärirajoilla, kun piti hypätä tunnista toiseen 15minuutin sisällä tai suoraan, jos oli valvonta siinä välissä.
Me etänä ollaan kyllä myös toimistotyöt ja kauppa. Luuletko, että meillä on ollut palaverejen välissä mitään taukoja?
Hyvin on pärjätty, vaikka joskus huomio ei ole ollut 100%.
Vierailija kirjoitti:
Kynät ja kumit painavat jokseenkin paljon.
Etenkään kun ne eivät ole koskaan mukana ja oppitunti keskeytetään siihen, että 25 oppilaasta yhdelle aletaan akaivaa kynää ja kumia, jolloin 24 muuta turhautuu ja odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Opettajanhommiakin on kovin monenlaisia: alaluokkien opettaja, peruskoulun aineenopettaja, lukion opettaja, aikuislukion opettaja, ammatillisen oppilaitoksen opettaja, yliopiston opettaja, verkko-opettaja ja niin edelleen. Lisäksi opetettavat asiat ovat hyvin erilaisia. On eri juttu työskennellä vaikkapa liikunnanopettajana kuin matematiikanopettajana tai filosofianopettajana.
Tämä on muuten täysin totta. Tärkeä huomio! Kumpaan kiinnitätte lapsenne kohdalla enemmän huomiota, matematiikan arvosanaan vai jonkun toisen aineen arvosanaan. Tämäkin kuormittaa juuri näitä opettajia, joiden aineita pidetään tärkeinä j jotk vaikuttvt päättöarvosananana. Suurempi stressi näillä opettajilla itse asiassa on, mutta onko sitä huomioitu mitenlään työyhteisöissä? Kumpi on useammin yhteydessä kodin kanssa, matematiikan opettaja vai kuviksen ope? Kumpi joutuu laatimaan hojksit, tukiopetuksen yms?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten opettajat asian kokee, mutta kyllä minusta olisi tylsää jankata samoja asioita luokille A-F vuodesta toiseen.
Olisikin välillä näin. Parhaimmillaan pääsen opettamaan saman asian vuodessa kahteen kertaan.
Nyt muuttuu lukion lops. Olen päässyt pitämään edellisen lopsin juttuja vain muutaman kerran ja nyt ne pitää taas rakentaa uudelleen lähes kokonaan. Pidän esimerkiksi nyt ensimmäistä kertaa erästä koulukohtaista syventävää kurssia. Se järjestetään nyt myös viimeistä kertaa, koska lopsin vaihtuessa sitä ei nykymuodossaan enää ole. Joudun siis nyt suunnittelemaan kokonaisen kurssin ja ehkä jo ensi vuonna taas koko jutun alusta uudelleen. Mitään valmiita materiaaleja ei ole olemassa.
Matematiikan opettajalla ja kuvaamataidon opettajalla on sama opetustuntimäärä 21h / vko. Kumpi näistä,oikeasti tekee enempi työtä oppilaan eteen? Kuinka monessa oppilastapaamisessa on keskusteltu kuvaamataidon oppimissuunnitelmasta tai matematiikan oppimisuunnit4lmasta ja järjestetty tukiopetusta tai muuta eriyttävää toimintaa? Palkka kuitenkin molemmilla sama.
Luokka on täynnä oppilaita jotka ovat jostain oppineet että kaiken pitäisi olla koko ajan hauskaa ja olettavat että opettajan tehtävä on viihdyttää heitä koulussa tunnista toiseen. Minkään asian eteen ei viitsitä itse ponnistella tai nähdä vaivaa. Mennään aina sieltä mistä aita on matalin. Vanhemmat kuvittelevat myös, että on opettajan vika jos heidän kultamussukkansa ei noilla spekseillä opi mitään. Opettajan pitäisi pystyä jotenkin maagisesti kaatamaan se kaikki tieto oppilaiden päähän, ilman että oppilaalta itseltään vaaditaan mitään työtä oppimisen eteen. En olisi omana kouluaikanani voinut kuvitellakaan, että kukaan sanoisi opettajalle ettei nyt huvita tehdä näitä antamiasi tehtäviä. Nykyään näin sanoo joku oppilas päivän jokaisella tunnilla. Ja nimenomaan sanamuotona on ettei huvita tai halua, ei niin ettei osaisi ja että tarvisi apua.
Ja kaiken tämän lisäksi ne suunnittelut jotka vievät valtavasti aikaa koska samassa ryhmässä on inkluusion myötä todella eri tasoisia oppilaita joilla osalla jopa oppimäärä yksilöllistetty ja käyvät jopa täysin eri asiaa, eri materiaalilla kuin muut. Jokaiselle oppilaalle on kuitenkin suunniteltava heidän tasolleen sopivaa tekemistä ja mietittävä miten ehtii opettaa kaikkia oppilaita näillä eri matskuilla. Kyllähän se saattaa näyttää siltä, että opettajat lähtevät aikaisin kotiin mutta toinen työpäivä alkaa sitten kotona. Itse lopetin työt juuri ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä kommenttia.
Suunnittelujen lisäksi hoidetaan luokanvalvojan hommat joihin voi luokasta riippuen kulua jopa useita tunteja viikossa. Kuitenkin palkkaa lv:n hommasta saa vain 1,4h viikossa ja kun tämä täyttyy, loput lv:n työt tehdään palkatta, koska ei niitä voi jättää tekemättäkään. Oma 1,4h tuli täyteen jo pelkästään maanantain aikana soitetuista puheluista ja wilmaviesteistä ja yhdestä palaverista.
Tämän päälle pitää osallistua koulun muun toiminnan suunnitteluun, hoitaa välituntivalvonnat, hoitaa omalle tiimille määrätyt tehtävät jne. Opettaminen on vain pieni murto-osa opettajan työstä. Opettajien palkkaushan ei perustu tehtyihin työtunteihin vaan vain ja ainoastaan opetettuihin tunteihin. Opetuksen ulkopuoliseen työhön on laskettu se vajaat n. 18h viikossa mutta eihän se kenelläkään riitä tuohon kaikkeen. Ne työt vaan on tehtävä vaikka siihen menisi se 70-80h viikossa. Ylitöistä maksetaan siis vain jos ne ylityöt on ylimääräisiä opetustunteja.
Ihan paras! :)