Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko epänormaali, jos eläimen kärsimys satuttaa enemmän kuin ihmisen kärsimys?
24.08.2021 |
Olen aina kokenut eläimen kokeman kärsimyksen paljon pahemmin satuttavana kuin ihmisen kärsimyksen. Onko muita samanlaisia täällä?
Kommentit (79)
Olet nykyajan hömppäkulttuurin tuotos. Massan mukana kulkeva tyyppi.
Eläinmaalmassa julmuus on eri luokkaa kuin ihmisten keskuudessa, missä haetaan terapiaa siksi kun vanhemmat kasvattavat ja sanovat lapselle vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ja eläimet ovat sillä tavalla yhtä arvokkaita, että eläimille aiheutettu kärsimys on yhtä tuomittavaa. Pitäisi kuitenkin olla itsestäänselvää, kumman henki on etusijalla ja miksi, jos sellainen tilanne tulisi. Ihmisen kuolema koskettaa yleensä useampaa ja rankemmin kuin eläimen menehtyminen. Ihmisessä on potentiaalia suurempaan pahaan, mutta myös suurempaan hyvään kuin eläimellä.
Vierailija kirjoitti:
Olet nykyajan hömppäkulttuurin tuotos. Massan mukana kulkeva tyyppi.
Eläinmaalmassa julmuus on eri luokkaa kuin ihmisten keskuudessa, missä haetaan terapiaa siksi kun vanhemmat kasvattavat ja sanovat lapselle vastaan.
Eläinmaailmassa ei ole julmuutta, on vain vaistonvaraista käytöstä.
Moniko teistäkin "eläinrakkaista" syö lihaa, vaikka läskiä on kehossa jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi? Kai tajuatte, että esim. lehmät ja porsaat ovat sympaattisia ja kiintyväisiäkin eläimiä siinä missä koiratkin, mutta joiden lyhyt elämä tehotuotannon kourissa on suorastaan helvetillinen.
Kyllä. En tapa koskaan turhaan mitään eläintä, en hyönteistä edes. Hirvikärpäset on tässä vaiheessa vuotta v-mäisiä. Saisivat olla rauhassa, mutta kun löytyy hiuspohjasta metsäreissun jälkeen niin ei kiva. Kärpäset ja hämähäkit yms. saa olla minulta ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään mitään ekäintenrääkkäystä katsele ja voin siitä pahoin.
Mutta enpa katselisi ihmisenkään rääkkäystä. (leffat eri, tiedän näyteltyjä).
Silti, aina on ihmisen elämä arvokkaampi. Jo järki tämän sanoo.
Alapeukkujen mielestä eläinten elämä arvokkaampi?
No ihan riippuu tilanteesta ja eläimestä ja ihmisestä. Pelastaisin ennemmin kissani kuin vaikka random naapurin lapsen. Ei minua tuntemattomat ihmiset liikuta. Toisaalta pelastaisin varmaan mieluummin myös naapurin koiran kuin itse naapurin, koska naapuri on mulkku mutta koira on koira eli se ei hirveästi voi mitään sille millainen se on.
En minäkään säälisi sinua, kun joutuisit oikeudessa vastaamaan vääristyneen moraalintajusi mukaisesta toiminnasta. Jos siis olisit laiminlyönyt ihmisen auttamisen ja sen sijaan pelastanut eläimen.
Ei Suomessa ole pelastusvelvollisuutta lakiin kirjattuna. Toki moraalisesti pitää apua soittaa tarvittaessa, mutta ei kukaan pakota omaa turvallisuuttaan uhraamaan toisen ihmisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko tuo teillä myös esimerkiksi hyönteisiä?
En tarkoita tätä v*ttuiluna vaan ihan aidosti kiinnostaa.
Tapan kyllä hyttysiä. Ja sokeritoukkia. Mutta mehiläiset, ampiaiset, kimalaiset, hämähäkit jne. kannan elävinä ulos. En myöskään lakaise polkuani, kun kävelen metsässä. Eli olen voinut astua vaikka muurahaisen päälle vahingossa. Tarkoituksella en niitä tapa.
Eläimet eivät ole viattomia. Esim. kissanne repivät kynsiällään öisin pienempiä ja heikompia eläimiä hitaasti palasiksi ihan vain periaatteessa omaksi huviksensa ja koiranne repivät karkuun päästyään laumassa muita eläimiä kappaleiksi - joskus jopa aloittavat tämän syömisen kun tämä on vielä elossa. Eivätkä katso onko niiden uhri aikuinen tai vastasyntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläimet eivät ole viattomia. Esim. kissanne repivät kynsiällään öisin pienempiä ja heikompia eläimiä hitaasti palasiksi ihan vain periaatteessa omaksi huviksensa ja koiranne repivät karkuun päästyään laumassa muita eläimiä kappaleiksi - joskus jopa aloittavat tämän syömisen kun tämä on vielä elossa. Eivätkä katso onko niiden uhri aikuinen tai vastasyntynyt.
Ne eivät tee sitä sadistisuuttaan, vaan vaistojensa mukaan. Kissakaan ei leiki saaliillaan "huvikseen", vaan se on tavallaan treeniä. Ei eläimillä ole samanlaista empatiakykyä (eikä varsinkaan saaliseläimiä kohtaan) kuin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläimet eivät ole viattomia. Esim. kissanne repivät kynsiällään öisin pienempiä ja heikompia eläimiä hitaasti palasiksi ihan vain periaatteessa omaksi huviksensa ja koiranne repivät karkuun päästyään laumassa muita eläimiä kappaleiksi - joskus jopa aloittavat tämän syömisen kun tämä on vielä elossa. Eivätkä katso onko niiden uhri aikuinen tai vastasyntynyt.
Ne eivät tee sitä sadistisuuttaan, vaan vaistojensa mukaan. Kissakaan ei leiki saaliillaan "huvikseen", vaan se on tavallaan treeniä. Ei eläimillä ole samanlaista empatiakykyä (eikä varsinkaan saaliseläimiä kohtaan) kuin meillä.
Kyllä kissa saa "kiksit" vaistojensa noudattamisesta, treenaamisesta - sitähän se leikkiminen pohjimmiltaan on - ja kissan leikit ovat melkoisen brutaaleja - ja niistä saa aina pieni ja puolustuskyvytön eläin kärsiä.
Siinä olet oikeassa ettei saalistavilla eläimillä ole saalistaan kohtaan minkäänlaista empatiakykyä, siksi niitä ei voi mitenkään sanoa viattomiksi - mikä onkin yksinomaa ihmisen käsite - vaan julmiksi luonnonvoimien ilmentymiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään mitään ekäintenrääkkäystä katsele ja voin siitä pahoin.
Mutta enpa katselisi ihmisenkään rääkkäystä. (leffat eri, tiedän näyteltyjä).
Silti, aina on ihmisen elämä arvokkaampi. Jo järki tämän sanoo.
Alapeukkujen mielestä eläinten elämä arvokkaampi?
No ihan riippuu tilanteesta ja eläimestä ja ihmisestä. Pelastaisin ennemmin kissani kuin vaikka random naapurin lapsen. Ei minua tuntemattomat ihmiset liikuta. Toisaalta pelastaisin varmaan mieluummin myös naapurin koiran kuin itse naapurin, koska naapuri on mulkku mutta koira on koira eli se ei hirveästi voi mitään sille millainen se on.
Sama juttu. Tuntemattomat ihmiset eivät liikuta minua kovinkaan paljon. Ehdottomasti pelastaisin lemmikkini kuin esim. jonkun tuntemattoman tai varsinkaan epämiellyttävän ihmisen.
Vilkaisin just päivällä Ruotsin Linköpingissä ammutun Malekin kuvaa, ihmiset seisoi ravintolan ulkopuolella ja filmasi sitä kännyköillään.
Ei tuntunut missään, kun se on jokapäiväistä.
Sen sijaan saatan purskahtaa itkuun jos näen jonkin eläimen kärsimystä Youtubella (useinhan eläin kärsii ihmisen takia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään mitään ekäintenrääkkäystä katsele ja voin siitä pahoin.
Mutta enpa katselisi ihmisenkään rääkkäystä. (leffat eri, tiedän näyteltyjä).
Silti, aina on ihmisen elämä arvokkaampi. Jo järki tämän sanoo.
Alapeukkujen mielestä eläinten elämä arvokkaampi?
No ihan riippuu tilanteesta ja eläimestä ja ihmisestä. Pelastaisin ennemmin kissani kuin vaikka random naapurin lapsen. Ei minua tuntemattomat ihmiset liikuta. Toisaalta pelastaisin varmaan mieluummin myös naapurin koiran kuin itse naapurin, koska naapuri on mulkku mutta koira on koira eli se ei hirveästi voi mitään sille millainen se on.
Jos sinua ei tuntemattoman lapsen hätä liikuta, olet psykopaatti tai muuten vakavasti häiriintynyt. Ei siinä sen kummempaa.
En ole tuo henkilö, jolle kommentoit, mutta ajatusmaailmani on hyvin saman tyyppinen kuin hänellä ja avaan tähän vielä asiaa.
Itse suhtaudun ihmisiin ihmisinä, olivat he minkä ikäisiä vain. Tarkoitan tällä sitä, että ihan niin kuin pidän joistakin aikuisista ihmisistä, pidän vain joistakin lapsistakin. En siis esim. automaattisesti "rakasta kaikkia lapsia*. Tuntemattomien ihmisten (lasten tai aikuisten) asiat eivät minua juurikaan kiinnosta. Tottakai jos kohtaan hädässä olevan ihmisen (lapsen tai aikuisen), pyrin auttamaan. Ja luonnollisesti ymmärrän lasten avuttoman aseman ja näin suuremman avuntarpeen. Mutta esim. pyörällä kaatuva/muuten loukkaantuva lapsi ei sinänsä herätä minussa voimakkaita tunteita. Toki jos olen paikalla, katson että lapsi pääsisi ylös ja olisi kunnossa. Ihan niin kuin aikuistenkin kohdalla katsoisin.
Toisaalta loukkaantunut eläin herättäisi minussa todella vahvoja tunteita. Vahvempia kuin tuntemattomien ihmisten kärsimykset. Näin on ollut minulla ihan lapsuudesta lähtien. Olen empaattinen ja välitän läheisteni hyvinvoinnista valtavasti. Kuitenkin koen, että eläimet ovat ne kaikista viattomimmat osapuolet ja näin ollen herättävät enemmän tuntemuksia kuin tuntemattomat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko tuo teillä myös esimerkiksi hyönteisiä?
En tarkoita tätä v*ttuiluna vaan ihan aidosti kiinnostaa.
Tapan kyllä hyttysiä. Ja sokeritoukkia. Mutta mehiläiset, ampiaiset, kimalaiset, hämähäkit jne. kannan elävinä ulos. En myöskään lakaise polkuani, kun kävelen metsässä. Eli olen voinut astua vaikka muurahaisen päälle vahingossa. Tarkoituksella en niitä tapa.
Sama juttu. Aina jos pystyn säästämään hyönteisen tai hämähäkin hengen, teen sen ja voin jopa nähdä vaivaa asian eteen (olen esim pitänyt automatkalla hämähäkkiä kädessäni tunnin ajan, ettei se karkaisi ja jotta pääsini viemään sen ulos jatkamaan elämäänsä). Tuhohyönteisiä en säästele.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teille jotka pelastaisitte ennemmin eläimen kuin ihmisen ok myös, jos minä pelastan ennemmin oman kissani kuin teidän lapsenne tai teidät? Oletteko siis kannassanne johdonmukaisia loppuun asti?
Kyllä. Luonnollisesti oma kissasi on sinulle tärkeämpi kuin minä ja perheenjäseneni, joita et tunne ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vilkaisin just päivällä Ruotsin Linköpingissä ammutun Malekin kuvaa, ihmiset seisoi ravintolan ulkopuolella ja filmasi sitä kännyköillään.
Ei tuntunut missään, kun se on jokapäiväistä.
Sen sijaan saatan purskahtaa itkuun jos näen jonkin eläimen kärsimystä Youtubella (useinhan eläin kärsii ihmisen takia).
Ei kai jonkun gangsteri-Malekin henki ketään nyt kiinnostakaan. Väärässä maassakin oli.
Vierailija kirjoitti:
Avarassa luonnossa tapahtuu. Joskus voin katsoa sen itkemättä. Nyt katson joku aika sitten tullutta Serengetiä. Leijonaperhettä yms. Joo, ihmisten kärsimys ei kosketa.
Kyllä kai sinä ymmärrät ettei selostajan tarinalla ja videolla ole MITÄÄN yhteyttä.
Se on editoitu tarinaan sopivaksi. Siis dramatusoitu.
Eläimet pärjäävät aivan hyvin ilman ihmisen nyyhkimistä ja voivoi tarinaa.
Eläimillä ei ole samanlaisia ajatuksia kuin ihmisillä.
Alue: Aihe vapaa
En minäkään säälisi sinua, kun joutuisit oikeudessa vastaamaan vääristyneen moraalintajusi mukaisesta toiminnasta. Jos siis olisit laiminlyönyt ihmisen auttamisen ja sen sijaan pelastanut eläimen.