Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko epänormaali, jos eläimen kärsimys satuttaa enemmän kuin ihmisen kärsimys?
24.08.2021 |
Olen aina kokenut eläimen kokeman kärsimyksen paljon pahemmin satuttavana kuin ihmisen kärsimyksen. Onko muita samanlaisia täällä?
Kommentit (79)
Minusta se on normaalia. Eläin on viaton luontokappale, ihminen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään mitään ekäintenrääkkäystä katsele ja voin siitä pahoin.
Mutta enpa katselisi ihmisenkään rääkkäystä. (leffat eri, tiedän näyteltyjä).
Silti, aina on ihmisen elämä arvokkaampi. Jo järki tämän sanoo.
Alapeukkujen mielestä eläinten elämä arvokkaampi?
No ihan riippuu tilanteesta ja eläimestä ja ihmisestä. Pelastaisin ennemmin kissani kuin vaikka random naapurin lapsen. Ei minua tuntemattomat ihmiset liikuta. Toisaalta pelastaisin varmaan mieluummin myös naapurin koiran kuin itse naapurin, koska naapuri on mulkku mutta koira on koira eli se ei hirveästi voi mitään sille millainen se on.
Jos sinua ei tuntemattoman lapsen hätä liikuta, olet psykopaatti tai muuten vakavasti häiriintynyt. Ei siinä sen kummempaa.
En pidä lapsista eikä liikuta lapset erityisemmin, ellei ole joku tuttu kiva lapsi kyseessä. No, niitä ei paljon ole, koska lähtökohtaisesti lapset ovat minusta aika inhottavia. Moni lisääntynytkin sanoo, ettei pidä kuin omista lapsistaan, joten tuskin kauhean erikoista.
Itse en ole erityisen lapsirakas.. Mutta se on sisäänrakennettu ominaisuus, että hätää kärsivä lapsi vie huomion. Siis jos näen jossain vaikka yksin olevan lapsen vaikka itkemässä niin kyllä mä tarkastan mikä hätänä.
Empatia ei ole sisäänrakennettu ominaisuus, se opitaan. Siksi näitä psykopaattinuoria tulee, heitä ei ole sosiaalistettu kunnolla eikä opetettu empatiaa.
Yleensä nämä tällä tavalla ajattelevat ovat sellaisia maatuskamaisia iki-sinkkunaisia tai sittemmin sinkkuuntuneita. Omistetaan 7 koiraa ja elämä pyörii niiden ympärillä kun mitään muuta ei elämässä ole, vapaa-aika menee jossain näyttelyssä/agilityssä/tjsp. Miesrintamalla hiljaista, koska ollaan niin äiti sille koiralle Nanson Muumi-tunikassa. Pahoittelut, tiedän aika monta tällaista naista...
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on normaalia. Eläin on viaton luontokappale, ihminen ei.
Eikö pienet lapsetkaan ole muka viattomia?
Kyllähän tuollainen kertoo jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on normaalia. Eläin on viaton luontokappale, ihminen ei.
Eikö pienet lapsetkaan ole muka viattomia?
Ovat, mutta taustalla tiedostaa, että niistäkin kasvaa ikäviä, itsekkäitä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan luonnollista. Itse olen huomannut, että minulla on enemmän myötätuntoa miehiä ja poikia kuin naisia ja tyttöjä kohtaan. Pureskeltavaa pitkäksi aikaa, kun pohtii, että mistä tämä malli on peräisin ja miten se vaikuttaa omaan toimintaan. Minä itse olen nainen.
Hyvä kun tunnistat. Moni ei tuota tunnista itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on normaalia. Eläin on viaton luontokappale, ihminen ei.
Vaikea ajatella näin, kun tietää eläinurosten harjoittavan ped*fiilisiä ja nekr*fiilisiä r*aiskausm*rhia. Eli r*iskataan ja siinä sivussa tapetaan poikanen, ja sitten nylkytetään vielä kuollutta ruumista.
Eläimen aivokapasiteetti ei riitä ymmärtämään tätä pahuudeksi, mutta se ei silmissäni tee siitä vähemmän sairasta ja pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä tällä tavalla ajattelevat ovat sellaisia maatuskamaisia iki-sinkkunaisia tai sittemmin sinkkuuntuneita. Omistetaan 7 koiraa ja elämä pyörii niiden ympärillä kun mitään muuta ei elämässä ole, vapaa-aika menee jossain näyttelyssä/agilityssä/tjsp. Miesrintamalla hiljaista, koska ollaan niin äiti sille koiralle Nanson Muumi-tunikassa. Pahoittelut, tiedän aika monta tällaista naista...
Entä sitten? Ei ole sinun elämäsi. Antaa jokaisen toteuttaa itseään juuri niinkuin haluaa. Minulle on tärkeintä kun otetaan mikä tahansa eläin siitä pidetään hyvää huolta. On niitä eläimiä sitten vaikka useampi:) Ihmisen aiheuttama eläimen kärsimys on kauheinta mitä voi olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teille jotka pelastaisitte ennemmin eläimen kuin ihmisen ok myös, jos minä pelastan ennemmin oman kissani kuin teidän lapsenne tai teidät? Oletteko siis kannassanne johdonmukaisia loppuun asti?
Tottakai. Kissasi on myös minun elämääni tärkeämpi sinulle. Se on ihan luonnollista. Samoin kuin oma elämäni on minulle sinua tai kissaasi tärkeämpi. Teistä kahdesta pelastaisin kissasi, koska sinulla on suuremmat mahdollisuudet pelastua omin avuin.
Se että kissa on eläin ei tee siitä yhtään sen vähempää perheenjäsentä. Perheenjäsen on jokaiselle ihan vierasta ihmistä tärkeämpi. Se on se "monkey sphere" efekti, missä omaan "heimoon" kuuluvat luetaan oikeiksi henkilöiksi (kissat ja koirat on sen verran "persoonia" että ne saavat ihmisen statuksen näissä psyykkisissä heimoissa) ja kaikki muut ovat vain rekvisiittaa elämän näyttämöllä. Toki noille vieraillekin voi antaa tärkeyttä ja merkitystä, mutta se pitää tehdä erikseen ajattelemalla ja se "gut feeling" eli vaisto jonka mukaan tärkeyttä esim. pelastustilanteessa ajattelee, sanoo että siihen omaan heimoon kuuluvat pelastetaan ensin.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kysymys kuvaa hyvin perverssiä ajattelua, joka on kovinkin yleistä. Aikaisemmin pystyttiin näkemään eläimet selvemmin ruuan, turkisten ja muun hyödyllisen lähteenä. Nyt niihin siirretään patoutuneita tunteita, joita ei kyetä aidosti muiden ihmisten kanssa elämään. Mikäli oman lajitoverin tuska ei ole yhtä koskettava kuin villi-, tuotanto- tai lemmikkieläimen kokema kipu, ihmisen mieli on vääristynyt todennäköisesti jo varhaislapsuuden tunne-elämän torjunnan ansiosta.
Varsinkin nämä psykopaatit, jotka ilmeisesti eivät pysty tuntemaan empatiaa edes oman lajinsa avuttomia lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään mitään ekäintenrääkkäystä katsele ja voin siitä pahoin.
Mutta enpa katselisi ihmisenkään rääkkäystä. (leffat eri, tiedän näyteltyjä).
Silti, aina on ihmisen elämä arvokkaampi. Jo järki tämän sanoo.
Alapeukkujen mielestä eläinten elämä arvokkaampi?
No ihan riippuu tilanteesta ja eläimestä ja ihmisestä. Pelastaisin ennemmin kissani kuin vaikka random naapurin lapsen. Ei minua tuntemattomat ihmiset liikuta. Toisaalta pelastaisin varmaan mieluummin myös naapurin koiran kuin itse naapurin, koska naapuri on mulkku mutta koira on koira eli se ei hirveästi voi mitään sille millainen se on.
Jos sinua ei tuntemattoman lapsen hätä liikuta, olet psykopaatti tai muuten vakavasti häiriintynyt. Ei siinä sen kummempaa.
En pidä lapsista eikä liikuta lapset erityisemmin, ellei ole joku tuttu kiva lapsi kyseessä. No, niitä ei paljon ole, koska lähtökohtaisesti lapset ovat minusta aika inhottavia. Moni lisääntynytkin sanoo, ettei pidä kuin omista lapsistaan, joten tuskin kauhean erikoista.
Itse en ole erityisen lapsirakas.. Mutta se on sisäänrakennettu ominaisuus, että hätää kärsivä lapsi vie huomion. Siis jos näen jossain vaikka yksin olevan lapsen vaikka itkemässä niin kyllä mä tarkastan mikä hätänä.
Empatia ei ole sisäänrakennettu ominaisuus, se opitaan. Siksi näitä psykopaattinuoria tulee, heitä ei ole sosiaalistettu kunnolla eikä opetettu empatiaa.
Empatia on kyllä ihan sisäänrakennettu vaistotoiminto ihmisellä, mutta koska se on vaisto, sen voi oppia ohittamaan jos sen ylläpitoa ei tueta. Siksi kasvava ihminen voi "menettää" empatiansa - siis oppia jättämään sen huomiotta - jos ei saa sen tiimoilta mitään vastakaikua. Vastakaikua pitää opetella kasvotusten toisten ihmisten kanssa, ei ruudun välityksellä. Ruudun välityksellä aito empatia toimii vain jos sen on ensin oppinut kasvotusten, koska sitten pystyy ymmärtämään että se toinen ihminen siellä ruudun tuolla puolen on oikea ihminen, samanlainen kuin itse, hänellä on tunteet ja ajatukset, hän ei ole tietokoneen luoma hahmo johon ei satu jos sille sanoo pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on normaalia. Eläin on viaton luontokappale, ihminen ei.
Vaikea ajatella näin, kun tietää eläinurosten harjoittavan ped*fiilisiä ja nekr*fiilisiä r*aiskausm*rhia. Eli r*iskataan ja siinä sivussa tapetaan poikanen, ja sitten nylkytetään vielä kuollutta ruumista.
Eläimen aivokapasiteetti ei riitä ymmärtämään tätä pahuudeksi, mutta se ei silmissäni tee siitä vähemmän sairasta ja pahaa.
...ja kun ihminen joka ymmärtää sen olevan väärin, sairasta ja pahaa, tekee samoin joka tapauksessa, onko se sitten sinusta vähemmän väärin, vähemmän sairasta ja vähemmän pahaa?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan luonnollista. Itse olen huomannut, että minulla on enemmän myötätuntoa miehiä ja poikia kuin naisia ja tyttöjä kohtaan. Pureskeltavaa pitkäksi aikaa, kun pohtii, että mistä tämä malli on peräisin ja miten se vaikuttaa omaan toimintaan. Minä itse olen nainen.
Ihmiskuntaa on aivopesty tuhansia vuosia pitämään miehen elämää arvokkaampana kuin naisen. Olet vain sisäistänyt tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä tällä tavalla ajattelevat ovat sellaisia maatuskamaisia iki-sinkkunaisia tai sittemmin sinkkuuntuneita. Omistetaan 7 koiraa ja elämä pyörii niiden ympärillä kun mitään muuta ei elämässä ole, vapaa-aika menee jossain näyttelyssä/agilityssä/tjsp. Miesrintamalla hiljaista, koska ollaan niin äiti sille koiralle Nanson Muumi-tunikassa. Pahoittelut, tiedän aika monta tällaista naista...
Entä sitten? Ei ole sinun elämäsi. Antaa jokaisen toteuttaa itseään juuri niinkuin haluaa. Minulle on tärkeintä kun otetaan mikä tahansa eläin siitä pidetään hyvää huolta. On niitä eläimiä sitten vaikka useampi:) Ihmisen aiheuttama eläimen kärsimys on kauheinta mitä voi olla!
Ilmeisesti elämässäsi ei ole koskaan tapahtunut mitään kovin pahaa.
Olet liiankin normaali. Liiankin moni suomalainen paskat nakkaa toisista ihmisistä - ja se näkyy, paistaa ja vaikuttaa selkeästi. Sen sijaan joku aivoton eläin, niin siihen kyllä sublimoidaan kaikki mahdolliset positiiviset tuntemukset ja lässytykset, vaikka suurin osa ei edes ymmärrä eläintensä sielunmaisemasta oikeasti tuon taivaallista.
Ja sama pätee moniiin mokuttajiin, samanlaisia psykoosissa eläviä alentuvaisia rasssistisia lässyttäjiä, joilla ruuvi löysällä.
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen; en uskalla nykyään edes luonto-ohjelmia katsoa kun saan pelätä koko ajan että kohta käy huonosti 😭
Huonosti sille petoeläimelle poikasineen myös kävisi, jos ei nappaisi säälimääsi eläintä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on normaalia. Eläin on viaton luontokappale, ihminen ei.[/quote
Samaa mieltä. Mutä enemmän tässä on ehtinyt lajitovereiden menoa ja ihmiskunnsn edesottamuksia seurailla sitä vähemmän sympatiaa heruu.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän se ole ihan luonnollista. Itse olen huomannut, että minulla on enemmän myötätuntoa miehiä ja poikia kuin naisia ja tyttöjä kohtaan. Pureskeltavaa pitkäksi aikaa, kun pohtii, että mistä tämä malli on peräisin ja miten se vaikuttaa omaan toimintaan. Minä itse olen nainen.