Olenko epänormaali, jos eläimen kärsimys satuttaa enemmän kuin ihmisen kärsimys?

Ihmisistä ehkä lapset ovat sellaisia, joiden kärsimys koskettaa minua niin kuin eläinten kärsimys. Mutta joo, on varmaan epänormaalia silti.

Et ole ainoa.

Sama. Liittyy varmaan siihen, että eläin on niin ihmisten armoilla. Etenkin, kun on kyse lemmikeistä tai tuotantoeläimistä. Tai muuten vain ihmisen eteen joutuneesta siilistä, käärmeestä tai muusta eläimestä, joka ei pysty puolustautumaan. En pysty minäkään näitä kertomuksia lukemaan ollenkaan. Tulee kamala olo.

Koskeeko tuo teillä myös esimerkiksi hyönteisiä?

En tarkoita tätä v*ttuiluna vaan ihan aidosti kiinnostaa.

Eräs kauhuskenaarioistani on se, että satun onnettomuuspaikalle jossa osallisena on eläin.

Jos sattuisin sellaiselle onnettomuuspaikalle jossa osallisena on lapsi, niin vilpittömästi luulisin että se ei niin paljoa koskettaisi.

Olen samanlainen; en uskalla nykyään edes luonto-ohjelmia katsoa kun saan pelätä koko ajan että kohta käy huonosti 😭

Samma på här. Kai se johtuu siitä, että eläimet ovat niin viattomia ja niin täysin ihmisen armoilla.

Avarassa luonnossa tapahtuu. Joskus voin katsoa sen itkemättä. Nyt katson joku aika sitten tullutta Serengetiä. Leijonaperhettä yms. Joo, ihmisten kärsimys ei kosketa.

Muurahaisia poljette kuoliaaksi ja itikoita tapatte.

Kyllä mutta nimenomaan niin, että tunnen suurta empatiaa eläinten kärsimystä kohtaan ja haluan sen loppuvan. En niin että eläin on pakko pelastaa vaikka kärsimyksen kautta ettei ihmiselle tule paha mieli.

Sama täällä.

Aloittajan kysymys kuvaa hyvin perverssiä ajattelua, joka on kovinkin yleistä. Aikaisemmin pystyttiin näkemään eläimet selvemmin ruuan, turkisten ja muun hyödyllisen lähteenä. Nyt niihin siirretään patoutuneita tunteita, joita ei kyetä aidosti muiden ihmisten kanssa elämään. Mikäli oman lajitoverin tuska ei ole yhtä koskettava kuin villi-, tuotanto- tai lemmikkieläimen kokema kipu, ihmisen mieli on vääristynyt todennäköisesti jo varhaislapsuuden tunne-elämän torjunnan ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Liittyy varmaan siihen, että eläin on niin ihmisten armoilla. Etenkin, kun on kyse lemmikeistä tai tuotantoeläimistä. Tai muuten vain ihmisen eteen joutuneesta siilistä, käärmeestä tai muusta eläimestä, joka ei pysty puolustautumaan. En pysty minäkään näitä kertomuksia lukemaan ollenkaan. Tulee kamala olo.

Se juuri, että moni eläin on täysin puolustuskyvytön ihmisen edessä. Ja moni ihminen käyttää tätä häikäilemättömästi hyväkseen.

Kyllä, olen samanlainen.

No en minäkään mitään ekäintenrääkkäystä katsele ja voin siitä pahoin.

Mutta enpa katselisi ihmisenkään rääkkäystä. (leffat eri, tiedän näyteltyjä).

Silti, aina on ihmisen elämä arvokkaampi. Jo järki tämän sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen; en uskalla nykyään edes luonto-ohjelmia katsoa kun saan pelätä koko ajan että kohta käy huonosti 😭

Niin kannustat antilooppia.. Luonnollista. Mutta jos se Leijona ei saa sitä kiinni niin sitten se ja sen pennut kuolee🤷‍♀️

Kuvataiteilija Teemu Mäki teki aiheesta videoteoksen, joka herätti valtavaa suuttumusta. Ns. kissantappovideo. Siinä haluttiin ihmiset saada pohtimaan järkytyksen kautta tuota ap:n esittämää kysymystä.

Riippuu eläimestä ja ihmisestä. En minä jotain malariasääskiä kykene säälimään, jos kuolevat.

Tavallista tuo on. Ihan pikkulapsia lukuunottamatta eläimen kärsimys on minullekin herkempi paikka kuin ihmisen.

"työni ihmisten parissa on auttanut minua ymmärtämään, miksi eläimet haluavat niin usein purra ihmisiä."

Ihmisten kanssa elät ja kasvat ja tällä palstalla heidän juttujaan luet. Ei sinänsä yllätä jos eläinten kärsimys haittaa enemmän.