Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat kaverit eivät ymmärrä lapsiperheitä, harmittaa
22.09.2014 |
Toisen lapsen syntymän jälkeen olen valitettavasti pistänyt kaksi ystävyyssuhdetta pakettiin ikävissä merkeissä. Suhteen loppuminen on johtunut lapsettoman puolen täydellisestä joustamattomuudesta suhteessa meidän perhearkeemme. Perheellinen ei voi olla ystävyyssuhteessa aina se, joka joustaa. Anteeksi, mutta niin se on, M ja L.
On ollut inhottava huomata pettyneet ilmeenne kun olen tullut kahden lapseni kanssa kahvilaan, jonne sain kutsun 3 tuntia ennen tapaamista. Ei meillä asu nannya. Olisitte olleet iloisia, että kuitenkin tulin. Tiedättekö, siksi että halusin nähdä teitä, olin valmis jättämään kotityöt iltayhdeksään, jolloin lapseni menevät nukkumaan.
Niin, siltikin että olen silloin jo hyvin väsynyt enkä luultavasti taaskaan ehtinyt lukea postilaatikkoon jo edellispäivänä kilahtanutta aikakauslehteä.
Onneksi kuulin teiltä uutiset, muotivinkit ja sain katsella virkistyneitä kasvojanne, jotka olitte saaneet istumalla eilisen illan kuntosalin saunassa ja nauraneet vedet silmissä sille vanhalle jutulle, joka aina naurattaa.
Teillä oli liian kiire joustaaksenne minun vuokseni. Minulla oli liian kiire päästäkseni kuntosalin saunaan jumpan jälkeen, lukeakseni lehtiä, mutta aina oli aikaa teille, ystäville.
Kommentit (89)
Näin lapsellisena kommentoin, että ärsyttävintä on kuitenkin se, kun on sopinut toisen lapsellisn kanssa kahdenkeskisen tapaamisen ilman lapsia jo viikkoja aiemmin ja sumplinut itse lapsille hoitajan, jotta voi viettää rauhallisen illan kaverin kanssa jutellen, niin se toinen äiti-ihminen pamahtaa paikalle lastensa kanssa. Aika usein vielä ilmoittamatta etukäteen. Tuollaisilla kerroilla korpeaa kyllä ja pahasti, etenkin jos lasten kanssa on joku muu kuin lasten oma isä.
Olen muuten ihan samaa mieltä kuin 77. Iseiltä kavereiden tapaaminen ilman lapsia onnistuu, mutta äideiltä ei. Siis silti, vaikka ei olisi yksinhuoltajaäiti. Ainakin meillä onneksi lähteminen ilman lapsia onnistuu minullekin parin tunnin varoajalla, jos vain mies ei ole työmatkalla, ja sama tietenkin myös miehen osalta. Minullakin on kaveri, joka ei voi jättää lähes 2-vuotiastaan kuin korkeintaan pariksi tunniksi isänsä hoitoon, kun eihän se isä nyt yksinään pärjää. Yritä siinä sitten sopia kahdenkeskistä tapaamista.
Lapsettomilta ajoilta muistan inhokkini, kun lähdin lapsellisen ystäväni kanssa ostoksille. Minä sain lykkiä kärryjä ostoskeskuksen käytäviä pitkin, kun ystäväni juoksi kaupasta toiseen sovittelemassa vaatteita. "On niin ihanaa kun ei tarvitse lapsesta huolehtia kun sinä olet katsomassa perään." No, kyllähän siinä tietenkin sitten sen kahvilassa käymisen ja imetyksen aikana vähän aikaa ehti jutellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta asiaan muuten kantaa, minusta käsittämätöntä käytöstä on se, kun äidit porhaltavat tapaamisiin lastensa kanssa kysymättä etukäteen onko se ok. En ole koskaan kieltänyt tuomasta, vaikka toki kahdenkeskinen kahvitteluhetki siinä aika paljon muuttaakin luonnettaan, mutta tuo se vain yllättää joka kerta. Vähän sama kuin jos kaveri raahaisi tosiaan vaikka sen miehensä mukaan joka kerta. Ja kyllä ymmärrän, että lasten kanssa eläminen on melkoista palapeliä välillä ja myönnytyksiä joutuvat tekemään paitsi vanhemmat myös heidän lähipiirinsä, mutta eivät lapset minusta ole mikään äidin jatke eikä heitä voi sellaisina kohdella.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 15:20"]
Ottamatta asiaan muuten kantaa, minusta käsittämätöntä käytöstä on se, kun äidit porhaltavat tapaamisiin lastensa kanssa kysymättä etukäteen onko se ok.
[/quote]
Tämä on todella raivostuttavaa. -50
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:31"]
Monelta lapsellisesta unohtuu sellainen tosiasia, että ystäville hän on edelleen sama lissu kuin ennenkin. Ei ystäviä kiinnosta niin paljon Pirjopetterin kuulumiset kuin mitä ystävälle, LISSULLE, kuuluu. Vaan yleensä nämä lissut jauhavat loputtomiin Pirjopetteri sitä Pirjopetteri tätä ette arvaa mitä Pirjopetteri siisvoiettä. Kohteliaasti tietenkin kuunnellaan ja välillä yritetään vähän kysellä Lissun kuulumisiakin ja kertoilla muita juttuja, mutta eikö kohta löydy aasinsilta jälleen Pirjopetteriin ja taas jatkuu.
Ei ehkä ymmärrä lapsettomat lapsellisia, mutta ei kyllä toisinkaanpäin.
[/quote]
Jep, helpoiten tämän huomaa facebookista. Sillä hetkellä kun se Pirjopetteri on tungettu pihalle, muuttuu Lissun fb-tili Pirjopetterin tiliksi. Siellä kerrotaan Pirjopetterin tekemiset, Pirjopetterin sanomiset, Pirjopetterin terveydentila, Pirjopetterin hauskat sattumukset, linkataan Pirjopetterin kuvia... Ja niin edelleen. Lissu mahtuu kuviin ja statuksiin enintään taustalle, jos sitäkään. Juuri yksi päivä laskin yhden kaverin etusivulta 10 juttua/kuvaa, joista 9 kertoi hänen lapsestaan.
Kiinnostaa [] Ei kiinnosta [x]
Tehkää n iille kersoillenne omat fb-tilit, minä olen TEIDÄN kaverinne, en teidän lasten!
Ps: ne "lasten suusta" jutut ei ole hauskoja. Ikinä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 15:20"]
Ottamatta asiaan muuten kantaa, minusta käsittämätöntä käytöstä on se, kun äidit porhaltavat tapaamisiin lastensa kanssa kysymättä etukäteen onko se ok. En ole koskaan kieltänyt tuomasta, vaikka toki kahdenkeskinen kahvitteluhetki siinä aika paljon muuttaakin luonnettaan, mutta tuo se vain yllättää joka kerta. Vähän sama kuin jos kaveri raahaisi tosiaan vaikka sen miehensä mukaan joka kerta. Ja kyllä ymmärrän, että lasten kanssa eläminen on melkoista palapeliä välillä ja myönnytyksiä joutuvat tekemään paitsi vanhemmat myös heidän lähipiirinsä, mutta eivät lapset minusta ole mikään äidin jatke eikä heitä voi sellaisina kohdella.
[/quote]
Joo, se on todella rasittavaa. Mulla oli yksi ystävä, jonka kanssa synkkasi hyvin ja juttua riitti, mutta sitten hän ihastui ja alkoi raahata miesystävää mukaan. Ystävyys kuivui sitten aika lailla kasaan. Olin iloinen että hänellä oli vihdoin rankkojen vuosien jälkeen miesystävä, mutta toisaalta, eikö silloin kun on tarkoitus tavata ystäviä, voisi tavata vain ystäviä eikä tuoda ylimääräisiä paikalle? Oli sitten lapsia, miehiä, vasikoita tai vaikka Keekki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:37"]
Onpa sulla ap käynyt kurja mäihä! Itsellä vähän toisenlainen tilanne, odotan nyt esikoista mutta pari vuotta sitten kun kaveripiirin ensimmäinen sai esikoisensa, niin meinasi hermot menä. Kävin silloin vielä koulua ja tein osa-aikatöitä, tämä kaverini oli miehensä kanssa kotona lapsen kanssa. Ikinä ei voitu sopia että nähtäisiin kaverini kanssa kaksin tai yleisellä paikalla, vaan aina tämän kaverini luona. Ymmärrän tämän, että keskellä talvea aamukahvit Prismassa pienen vauvan kanssa vaativat enemmän kuin muksu yöpuvussa kotona ja aikuiset juovat kupit kahvia. Mutta kun se oli yhtä venkslaamista alusta loppuun, joka kerta.
Parhaiten on jäänyt mieleen se miten kerran pari viikkoa sovittiin aikataulua, koska kaverille ei sopinut kuin aamulla ennen klo 12 ja minä usein olin koulussa tuohon aikaan. No lopulta päätin tehdä aamupäivän etänä, jotta näkisin tätä kaveriani, olimme sopineet että olen klo 10 heidän ovensa takana, jotta ehdin klo 12 kouluun. Sain tekstiviestin sinä aamuna klo 6.30, et pääsis vasta klo 12, kun nää aamut on aina vähän tämmösiä? Öö mitä? Miten hän tietää kolme ja puoli tuntia etukäteen ettei sovikaan, ja jos oikeasti joka aamu on yhtä sähläämistä lapsen kanssa niin miksi alunperinkään sopia aamuiksi mitään? Lopulta ilmoitin että selvä, ilmoita päivämäärä, aika ja paikka niin saan kaiken sopimaan ja tuon pullaakin. Ei ole viestiä tullut, tästä on nyt vuosi aikaa.
Anteeksi paha OT, mutta oli pakko saada avautua. Toivottavasti musta ei tule samanlaista.
[/quote]
Niin ymmärrän sua, aivan sama tilanne. Lopulta sanoin, että sanele mikä vaan tapa ja paikka, että voidaan tavata, lapsilla tai ilman, ja odotan iloisena. Koska olen lapseton, mielsin voivani helpommin muokata aikatauluani. No, tästäkin on jo muutama vuosi. Välillä tämä ex-kaveri, nykyinen äiti, viestittelee kaverepiirillemme että muistakaa kuitenkin aina kutsua mukaan menoihin. Ihan vaan sen varalta, että ekan kerran kymmeneen vuoteen olisi tulossa...
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:23"]Jotkut äipät on myös vähän sellaisia, että vaikka kahvittelusta olisi sovittu jo viikkoa etukäteen tai kyläilykutsu esitetty aikoja sitten ja olisi ollut mahdollisuus järjestää lastenhoito (tai jopa isän jäädä kotiin lapsenvahdiksi), silti tenava(t) otetaan mukaan. Tavallaan ei ymmärretä, että kaverit haluavat nähdä kaverinsa edelleen kaverina, ei vain äippänä. Ja ei se aikuisten kahvittelu ja kyläily nyt vaan ole samanlaista kun äippä koko ajan hösää veikkoinkerin kimpussa ja vähän väliä "kattokaa nyt kun se sitäjatätä". Kyllä siinä voi vähän pettyneitä ilmeitä olla kun kaverot on varautuneet mukavaan tapaamiseen aikuisten kesken ja sitten siitä tuleekin lapsishow.
Vaikka se veikkoinkeri äipälle onkin koko maailman keskipiste, kaikille se ei ole, vielä vähemmän lapsettomille ystäville. Ja luulisi äipänkin haluavan joskus olla ns. vapaalla.
Mikä siinä muuten on, että vaikka olisi mahdollisuus, harva jättää lapsensa isälle? Miksi ihmeessä lapsenvahdin on oltava mummo, naapurin äippä tai oma sisko? Miksei lapsen isä käy? Sitä olen ihmetellyt, kun ei voi lähteä edes kahville "kun ei saa hoitajaa lapselle" ja isä on kuitenkin himassa??????
[/quote]
Mulla oli tota ja se johtui siitä, että isä ei yksinkertaisesti suostunut olemaan lapsen kanssa kaksistaan. Alistamista peitellään ja kestetään aika kauan lasten takia, joskus hamaan hautaan saakka. Mun lasten isä on nykyään exä, mutta en edelleenkään voi luottaa vapaisiini, koska isä saattaa perua viikonloppunsa viime hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:22"]Tottakai ap on katkera. Olisin minäkin katkera, jos lehden lukeminen, saunominen ja sunnuntaikahvit menevät minun seurani edelle kerta toisensa jälkeen. Ja ei, minulla ei ole lapsia.
[/quote] äitinäkin ehtii tehdä kaikenlaista. Itselleni lukeminen on tärkeää, joten aina olen ehtinyt Hesarin lukea. Olen opettanut lapset jo pienenä arvostamaan äitiään juurikin niin että puoli tuntia lehden lukua on pyhä hetki. Mutta jos valitsee uhriutumisen niin sillä tiellä saa sitten kulkea, ja todennäköisesti avuttomia lapsia on kasvamassa. Kahden jo ison pojan äiti ja ope
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:54"]
"Oon usein ihmetellyt sitä, miten isät voi käydä tosta vaan vaikka oluella kavereiden kanssa, mutta äidit ei muka voi lähtee. Tää on tosi yleistä."
Todellakin. "Joo kyllä mä muuten voisin tulla mutta kun en saa lapsille hoitajaa ja pera lähti just kavereiden kanssa peliin ja kaljalle". Mutta pera ei voi koskaan jäädä kotiin, että äippä pääsisi omien kavereidensa kanssa edes kahville saati baariin. Peralle kyllä onnistuu ja järjestyy omaa aikaa, mutta peralta ei sama onnistukaan.
Eiköhän usein syynä ole se, että naiset paapoo ukkojaan vähän liikaa, ikäänkuin lapset ei liittyisi mieheen mitenkään ja eihän niillä voi niiden isää rasittaa, tokihan peran on päästävä kaljalle jos pera haluaa. Mutta peraa ei voi millään kysyä olemaan omien lastensa kanssa että äippäkin pääsisi. Haloo!
[/quote]
Ei tuo vielä mitään, mutta vaikka olisi sovittu ajat sitten menosta jonnekin tai yhteisestä saunaillasta, on niitäkin äippiä jotka peruvat muutamaa tuntia ennen, etteivät voikaan tulla koska mies halusi lähteä kavereiden kanssa jääkiekkomatsiin eikä näin äkkiä saa lapsille hoitajaa. Ja tämä itsestäänselvyytenä; tottakai miehen on päästävä hetikohtanyt kun joku kysäisee, vaikka tiedossa on ollut jo viikon äipän kaveri-ilta.
Kyllähän sitä voi piika ja miehensäkin palvelija olla jos haluaa ja siihen suostuu. Turha kuitenkin mouhota, että lapsetytomat ei ymmärrä jos itse toimii kuin palkattu piika omassa kodissaan.