Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat kaverit eivät ymmärrä lapsiperheitä, harmittaa
22.09.2014 |
Toisen lapsen syntymän jälkeen olen valitettavasti pistänyt kaksi ystävyyssuhdetta pakettiin ikävissä merkeissä. Suhteen loppuminen on johtunut lapsettoman puolen täydellisestä joustamattomuudesta suhteessa meidän perhearkeemme. Perheellinen ei voi olla ystävyyssuhteessa aina se, joka joustaa. Anteeksi, mutta niin se on, M ja L.
On ollut inhottava huomata pettyneet ilmeenne kun olen tullut kahden lapseni kanssa kahvilaan, jonne sain kutsun 3 tuntia ennen tapaamista. Ei meillä asu nannya. Olisitte olleet iloisia, että kuitenkin tulin. Tiedättekö, siksi että halusin nähdä teitä, olin valmis jättämään kotityöt iltayhdeksään, jolloin lapseni menevät nukkumaan.
Niin, siltikin että olen silloin jo hyvin väsynyt enkä luultavasti taaskaan ehtinyt lukea postilaatikkoon jo edellispäivänä kilahtanutta aikakauslehteä.
Onneksi kuulin teiltä uutiset, muotivinkit ja sain katsella virkistyneitä kasvojanne, jotka olitte saaneet istumalla eilisen illan kuntosalin saunassa ja nauraneet vedet silmissä sille vanhalle jutulle, joka aina naurattaa.
Teillä oli liian kiire joustaaksenne minun vuokseni. Minulla oli liian kiire päästäkseni kuntosalin saunaan jumpan jälkeen, lukeakseni lehtiä, mutta aina oli aikaa teille, ystäville.
Kommentit (89)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:18"]
Onneksi omille ystävilleni se on ihan itsestäänselvyys että lapset kulkee mukana koska mieheni on paljon töissä. Nähdään sitten silloin kun lapset voi mukaan ottaa, harvemmin tosin nuokaan minnekään menee mihin heitä ei voisi ottaa mukaan eli nähty on kyllä lähimpien kanssa ihan viikottainkin. Se on sitten extraa kun pääsee iltakahville välillä ilman lapsia :)
[/quote]
Minun on myös ihan pakko ottaa lapset mukaan, melkein aina. Jos en ota, niin sitten tapaaminen pitää sopia paljon etukäteen, mitä ei siis koskaan tapahdu. Usein ovatkin sanoneet, että sinäkin kaipaat omaa aikaa, että kyllä varmasti joku naapuri voi hetken katsoa lapsia tai koululaisen kaverin vanhemmat. Lapsilla on kuitenkin iso ikäero, toinen vaipoissa, toinen koululainen, joten koululaisen kaverin koti olisi taaperolle vieras ja päinvastoin.
Hoitiapua on tarjolla (sukulaisia), jos tarvitsee, mutta ei vain ihan 3 tunnissa tai vähemmässä ajassa saatavilla. Olenkin joskus sanonut, että miten heidän kiireiseen aikatauluunsa sopisi lennosta suostua lapsenvahdiksi.
ap
[/quote]
Eli haluaisit pohjimmillaan hyväksikäyttää kavereitasi kaiken jauhamasi paskan jälkeen lapsenvahteina?
Vain nainen ja mamma voi olla noin läpimätä, itsekäs kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät lapsiperheetkään ymmärrä "lapsettomia" ystäviä yhtään sen paremmin.
Ajatellaan vaikka yhtä vanhaa ystävää, jolla on kakkosavioliitto ja siitä pieni lapsi. Jos perhe tulee meille vaikka viikonlopuksi, miksi ihmeessä sen perheen isän, meidän ystävämme, pitää käyttää kaikki aikansa oikein korostetusti sen lapsen kanssa olemiseen? Hänen pitää pestä, syöttää, ulkoiluttaa lapsi. Hänen pitää ottaa lapsi miestensaunaan mukaan. Hänen pitää illalla nukuttaa se ja jäädä lapsen kanssa nukkumaan, koska lapsi voi herätä. Aamulla isän pitää nousta samaan aikaan kuin äiti ja lapsikin. Tarkoitus kuitenkin olisi ollut, että oltaisiin voitu syödä rauhassa, jutella mukavia, miehet voisivat saunoa ja nauttia saunaoluen pari ja turista omia asioitaan, istua iltaa kiireettömästi.
Meillä omat lapset ovat jo isoja, mutta heidän ollessaan pieniä jos olimme yhdessä jossakin pyrimme aina siihen, että ainakin toisella vanhemmista olisi vapaampaa, ja etenkin sillä, jonka ystävien luona on oltu.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:57"]
Taas yksi katkera "äityli". Olet haarasi aukonut, ja se on kavereidesi vika? Ei sen puoleen, en itsekään jaksa katsella lisääntyneitä kavereitani, joilla pää on uponnut liian syvälle paskavaippaan. Ovatkin ex-kavereita.
[/quote]
Olen aina haaveillut isosta perheestä ja nyt olemme nelihenkinen perhe. Voin siis avata haarani vielä 1-2 kertaa lisääkin, niin iloiseksi se haaran avaaminen minut on vuosien saatossa tehnyt.
Onnellinen moninkertainen haaranavaaja
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:18"]
Onneksi omille ystävilleni se on ihan itsestäänselvyys että lapset kulkee mukana koska mieheni on paljon töissä. Nähdään sitten silloin kun lapset voi mukaan ottaa, harvemmin tosin nuokaan minnekään menee mihin heitä ei voisi ottaa mukaan eli nähty on kyllä lähimpien kanssa ihan viikottainkin. Se on sitten extraa kun pääsee iltakahville välillä ilman lapsia :)
[/quote]
Minun on myös ihan pakko ottaa lapset mukaan, melkein aina. Jos en ota, niin sitten tapaaminen pitää sopia paljon etukäteen, mitä ei siis koskaan tapahdu. Usein ovatkin sanoneet, että sinäkin kaipaat omaa aikaa, että kyllä varmasti joku naapuri voi hetken katsoa lapsia tai koululaisen kaverin vanhemmat. Lapsilla on kuitenkin iso ikäero, toinen vaipoissa, toinen koululainen, joten koululaisen kaverin koti olisi taaperolle vieras ja päinvastoin.
Hoitiapua on tarjolla (sukulaisia), jos tarvitsee, mutta ei vain ihan 3 tunnissa tai vähemmässä ajassa saatavilla. Olenkin joskus sanonut, että miten heidän kiireiseen aikatauluunsa sopisi lennosta suostua lapsenvahdiksi.
ap
[/quote]
Eli haluaisit pohjimmillaan hyväksikäyttää kavereitasi kaiken jauhamasi paskan jälkeen lapsenvahteina?
Vain nainen ja mamma voi olla noin läpimätä, itsekäs kusipää.
[/quote]
Voi reppanaa kun et edes tajunnut viestiäni. Tarkoitin, että jos kaverini kuvittelevat että lapsenvahteja saa tuosta vain, niin miten se onnistuisi heiltä.
Tarkoitukseni oli osoittaa, että kaikkien meidän ihmisten elämät ovat niin kiireisiä, että kukaan ei pysty lennosta lapsia hoitamaan, tai hyvin harva. Miten edes voisin pyytää kavereitani lapsenvahdiksi, jos olen juuri heidän kanssaan menossa kahville? En tiedä millaisia kavereita sinulla on, mutta minulla on sellaisia jotka pystyvät olemaan vain yhdessä paikassa kerrallaan.
ap
Ne sun kaverisi käyvät töissä, harva työ joustaa kovin paljoa aikatauluistaan. Jos sut kutsutaan illalla salille ja saunomaan, mikset voi mennä? Onhan sulla kai mies joka voi joskus hoitaa niitä muksuja iltaisinkin, jos sinä olet heidät hoitanut joka aamu ja päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:29"]
Ovatko ne kavereiden harratuksista ja muista menoista johtuvat kiireet jotenkin vähemmän kiireellisiä kuin aloittajan lapsiperheen pyöritys?
[/quote]
Jos ystävät eivät koskaan jousta ja itse olet se joka aina joutuu joustamaan, niin onko se reilua? Ihan sama onko lapsia vai ei, niin kyllä kaikkien tulee vuorollaan joustaa.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:29"]
Ovatko ne kavereiden harratuksista ja muista menoista johtuvat kiireet jotenkin vähemmän kiireellisiä kuin aloittajan lapsiperheen pyöritys?
[/quote]
Ei tietenkään. Lapsettomien menot huomiodaan aina ensin, ystäviä joilla on lapsia ei tarvi huomioida ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:29"]
Ovatko ne kavereiden harratuksista ja muista menoista johtuvat kiireet jotenkin vähemmän kiireellisiä kuin aloittajan lapsiperheen pyöritys?
[/quote]
On. On ne. Yhden ihmisen menemisiä on aika hitosti paljon helpompi siirrellä ja vekslata kuin vaikka ap:n tapauksessa neljän. Ja vielä niistä neljästä kaksi ovat suoraan hänestä riippuvaisia, ja vaativat hänen valvontaansa ja hoivaansa.
Lapsettomalla on taas työ poislukien päivässä - mitä? - kahdeksan tunti aikaa harrastaa. Menot voi siirtää tai lykätä helpostikin, jos haluaa. Mutta paino on sanalla jos. Jos kaveri on vela, joka intämällä inttää, että HÄNEN tekemisensä ovat yhtä TÄRKEITÄ kuin perheenäitien, niin mitään halua joustaa tietenkään ei ole.
Ap, jos todella on noin, että sinä olit ainoa joustaja, ja mitään vastavuoroisuutta ei ollut, niin good riddance, hyvä että pääsit eroon moisista kusipäistä! Kyllä lapseton saa olla, muttei tyhmä kusipää. Onneksi omista kavereistani lapsettomatkin ovat olleet joustavia ja vastavuoroisuutta arvostavia, fiksuja ihmisiä!
Tilanne yksinkertaistettuna: Ystäväsi eivät voi sopia tapaamisia kuin lyhyellä varoajalla, sinä et voi sopia tapaamisia kuin pitkällä varoajalla.
Pitkällinen selityksesi lehtienlukemisesta ja saunomisesta antaa todella ymmärtää, että olet katkera. Miksi sinun ystäviesi harrastukset olisivat sinulta pois ja päinvastoin. Sinä olet valinnut lapset, he harrastukset. Sinulle lapsesi ovat tärkein asia, miksi siis kiellät muilta heidän valintansa? Toki joustoa pitää olla molempiin suuntiin, mutta en minäkään arvostaisi ystävää kovin korkealle, jos hänen mielestään minun saunomisesi ovat arvojärjestyksessä väärällä sijalla. Voi olla parempi, että hankit ystäviä, jotka ajattelöevat asioista samoin tavoin. Eli että sinun arkesi ja lapsesi ovat muiden arkea arvokkaampia, ja niitä pitää huomioida enemmän, kuin ystävän kiireitä. Koska kyseessähän on lopulta ilmeisesti se, että ystävän kiireet ovat sinusta vääränlaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin moni ymmärtää tahallaan väärin? Lapsettomien menot eivät ole sen vähemmän tärkeitä kuin lapsiperheiden. Miksi aina sen perheellisen tulisi joustaa, miksi lapseton ei koskaan voi joustaa?
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:29"]
Ovatko ne kavereiden harratuksista ja muista menoista johtuvat kiireet jotenkin vähemmän kiireellisiä kuin aloittajan lapsiperheen pyöritys?
[/quote]
Eivät. vaan aloituksesta käy ilmi että juuri ne lapsettomien menot ovat aina tärkeämpiä ja kiireellisempiä kuin ystävän jolla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta lasten mukaanottamisesta: Minusta on mukavaa istua iltaa ystävieni luona siten, että heidän lapsensa ovat paikalla. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että jutut keskeytyvät, välillä leikitään kummitusjunaa ja laitetaan laastaria. Se ei haittaa minua, mutta kyllä minä haluan välillä ryöstää sen ystäväni ihan kahden jonnekin. Saadaan jutella kunnolla, kertoa härskejä juttuja ja vaikka tanssia. Minä kun olen kuitenkin ystävystynyt ystäväni kanssa, enkä valinnut hänen lapsiaan ystävikseni. Lapset ovat mukava bonus, mutta eivät he mikään kasvain siinä äidissä ole. Eli jos ystäväni arvostaa ystävyyttäni, oletan, että välillä hän on minulle olemassa myös ihan yksin, omana itsenään, ei äitinä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:29"]
Ovatko ne kavereiden harratuksista ja muista menoista johtuvat kiireet jotenkin vähemmän kiireellisiä kuin aloittajan lapsiperheen pyöritys?
[/quote]
Eivät. vaan aloituksesta käy ilmi että juuri ne lapsettomien menot ovat aina tärkeämpiä ja kiireellisempiä kuin ystävän jolla lapsia.
[/quote]
Näyttäisi siltä, että ainakin tämän keskustelun mukaan enemmän on kokemusta niistä äideistä, joiden menot ovat aina lapsettoman menoja tärkeämpiä, kuin niistä, joiden menot olisivat tasa-arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että vuoron perään minua suututtaa ja vuoron perään harmittaa miten nämä tilanteet ja keskustelut menee täällä ja muuallakin, kun kyse on lapsettomista ystävistä vastaan lapsellinen ystävä. Harmillisen usein se menee niin, että vain jomman kumman tulee joustaa. Se, kumpaa puolletaan tuntuu riippuvan varmaan jostain tähtien asennoista, kun väillä ollaan äidiksi tulleen puolella ja välillä niiden lapsettomien puolella.
Miksi näin? Miksi ap:n harmitus saa noin monta alapeukkua tällä kertaa? Missä on ymmärrys erilaisista elämäntilanteista niiden lapsettomien puolelta? Siis ihan yleisesti kysyn, ei tarvitse tulla kertomaan kuinka juuri SINÄ olit se lapseton joka olisi halunnut olla mukana lapsiperheen elämässä mutta ei saanut, vaan miksi te alapeukuttajat teette niin? Miksi teidän ei tarvitse ymmärtää, mutta ap:n tarvitsee sitäkin enemmän?
Tämä on vähän sama kuin niissä keskusteluissa, joissa aloittaja pohtii sitä, miksi hänellä ei ole yhtään ystävää. Ja aina neuvot menevät niin, että aloittaja on tehnyt jotakin väärin eikä ole pitänyt yhteyttä eikä kysellyt ja joustanut tarpeeksi - aivan kuin maailmassa olisi ihmisiä, joiden ei tarvitse noudattaa mitään "moraalikoodia" ja ihmisiä, joiden aina täytyy huolimatta siitä, että muut tekevät häntä kohtaan väärin.
Anteeksi sekava sepustus, mutta tämä ilmiö - molemmat ilmiöt - on minulle liian tuttuja. Kun on katsonut peiliin tarpeeksi kauan, alkaa miettiä, että miksi niiden muiden ei muka koskaan tarvitse.
Mä varmaan ymmärsin nyt aivan väärin, mutta kyllä musta ap:n tekstistä kuultaa katkeruus läpi.
Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä lapsettomat tekevät vapaa-ajallaan, tosi kiva, että kutsuivat sinut mukaan ja tosi tylsää, ettet saanut hoitajaa (edes koululaiselle!).
Mutta kai sen nyt tajuaa jokainen, että perhe-elämä on hitusen erilaista kuin sinkkuelämä - ja hyvä niin. Ihan turhaa syytellä puolin ja toisin.
Meillä 3 alle kouluikäistä ja kyllä vaan miehen kanssa päästään harrastamaan ja vaikka kahville/leffaan/baariin molemmat useamman kerran kuussa (kun toinen vahtii lapsia), meillä myös vakilapsenvahti (kun muista tukiverkkoja ei ole). Perheellisten kanssa teen perhetreffejä/leikkitreffejä yms. ja perheettömien kanssa aikuistreffejä, totta kai on myös juhlia, joihin kaikki on tervetulleita. Ja mun hyvät ystävät kyllä tietää, että jos ei ole siivouksien ja tarjoilujen kanssa niin justiinsa, meille on kaikki ihan tervetulleita, vaikka telkkaria katsomaan, niin että ei tehdä tästä nyt ongelmaa...
Ihmisiä on niin monenlaisia. Toiset eivät jousta/ajattele muita jne. oli lapsia tai ei. Aika tyypillistä varmaan meidän ajallemme on se, että omat jutut ovat tärkeitä, ei haluta tinkiä. Se on harmillista. Itselläni on ollut myös ns. kuluttavia ihmissuhteita, joissa olen joustanut, mutta takaisinpäin en ole vastaavaa kokenut. Sellainen etäännyttää, jopa lopettaa suhteen.
Olen kokenut molemmilla puolilla olemisen. Ensin pari ystävää lisääntyi ja minut jätettiin ulkopuolelle. Yritimme kyllä nähdä ja olla yhteyksissä, mutta hankalaksi asian teki se, että kaikki neutraalitkin kommentit otettiin negaationa. Tuoreet äidit halusivat puhua ainoastaan vauvoista ja äitiydestä, mutta itse en olisi saanut keskusteluun osallistua. Hiljaa istuminen puolestaan oli sama kuin olisivat olleet kahdestaan. Välit kuitenkin säilyivät Ja paranivat kun sain itse lapsen, vaikka mun puolelta ystävyyteen jäikin särö. Pidän edelleen heidän aiempaa käytöstään outona.
Lapsen saatuani kaksi lapsetonta kaveriani on muuttunut käytökseltään. Toinen alkoi arvostella ulkonäköäni ja etsi koko ajan huonoja puolia lapsestani. Hän hyvin törkeästi ja suorasanaisesti mm arvosteli lapseni nimen ja puhuu tosi rumasti perheistä. Okei, hän saa mun puolesta ajatella niin, mutta kun mistään muusta ei voi enää keskustella. Mä en todellakaan jaksa sitä "perhe-elämä on perseestä" jankutusta joka ikinen kerta. Toinen kaveri puolestaan suuttui mulle kun en synnytyksen jälkeen raportoinut joka ikistä risausta hänelle, vaikka samalla sanoi ettei kestä kuunnella mitään vauvajuttuja. Piti mulle mykkäkoulua kun en etukäteen kertonut lapsen nimeä, että mä pantataan häneltä tietoja vaikka hän itse raportoi mulle kaiken. Nyt ei kysy sanallakaan lapsesta mitään. Mä en yksinkertaisesti tiedä miten kyseisen ihmisen kanssa pitäis kommunikoida. Ristiriitaiset vaatimukset ärsyttää.
Onneksi on muitakin kavereita. Sellaisia joiden kanssa on voitu säilyttää normaalit välit lapsilla ja ilman.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:02"]
Eivät lapsiperheetkään ymmärrä "lapsettomia" ystäviä yhtään sen paremmin.
Ajatellaan vaikka yhtä vanhaa ystävää, jolla on kakkosavioliitto ja siitä pieni lapsi. Jos perhe tulee meille vaikka viikonlopuksi, miksi ihmeessä sen perheen isän, meidän ystävämme, pitää käyttää kaikki aikansa oikein korostetusti sen lapsen kanssa olemiseen? Hänen pitää pestä, syöttää, ulkoiluttaa lapsi. Hänen pitää ottaa lapsi miestensaunaan mukaan. Hänen pitää illalla nukuttaa se ja jäädä lapsen kanssa nukkumaan, koska lapsi voi herätä. Aamulla isän pitää nousta samaan aikaan kuin äiti ja lapsikin. Tarkoitus kuitenkin olisi ollut, että oltaisiin voitu syödä rauhassa, jutella mukavia, miehet voisivat saunoa ja nauttia saunaoluen pari ja turista omia asioitaan, istua iltaa kiireettömästi.
Meillä omat lapset ovat jo isoja, mutta heidän ollessaan pieniä jos olimme yhdessä jossakin pyrimme aina siihen, että ainakin toisella vanhemmista olisi vapaampaa, ja etenkin sillä, jonka ystävien luona on oltu.
[/quote]
Kummallista. Me on oltu pienen lapsen kanssa yökylässä perheessä, jossa myös lapsia. Ja kaikki aikuiset ovat ehtineet seurustella keskenään ihan kunnolla, vaikka lapsetkin on hoidettu. Tuollaista lapsen ympärillä pyörimistä en oikein ymmärrä.
Onpa sulla ap käynyt kurja mäihä! Itsellä vähän toisenlainen tilanne, odotan nyt esikoista mutta pari vuotta sitten kun kaveripiirin ensimmäinen sai esikoisensa, niin meinasi hermot menä. Kävin silloin vielä koulua ja tein osa-aikatöitä, tämä kaverini oli miehensä kanssa kotona lapsen kanssa. Ikinä ei voitu sopia että nähtäisiin kaverini kanssa kaksin tai yleisellä paikalla, vaan aina tämän kaverini luona. Ymmärrän tämän, että keskellä talvea aamukahvit Prismassa pienen vauvan kanssa vaativat enemmän kuin muksu yöpuvussa kotona ja aikuiset juovat kupit kahvia. Mutta kun se oli yhtä venkslaamista alusta loppuun, joka kerta.
Parhaiten on jäänyt mieleen se miten kerran pari viikkoa sovittiin aikataulua, koska kaverille ei sopinut kuin aamulla ennen klo 12 ja minä usein olin koulussa tuohon aikaan. No lopulta päätin tehdä aamupäivän etänä, jotta näkisin tätä kaveriani, olimme sopineet että olen klo 10 heidän ovensa takana, jotta ehdin klo 12 kouluun. Sain tekstiviestin sinä aamuna klo 6.30, et pääsis vasta klo 12, kun nää aamut on aina vähän tämmösiä? Öö mitä? Miten hän tietää kolme ja puoli tuntia etukäteen ettei sovikaan, ja jos oikeasti joka aamu on yhtä sähläämistä lapsen kanssa niin miksi alunperinkään sopia aamuiksi mitään? Lopulta ilmoitin että selvä, ilmoita päivämäärä, aika ja paikka niin saan kaiken sopimaan ja tuon pullaakin. Ei ole viestiä tullut, tästä on nyt vuosi aikaa.
Anteeksi paha OT, mutta oli pakko saada avautua. Toivottavasti musta ei tule samanlaista.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:54"]
Ap:n tilanne on minusta ikävä ja tuntuu, että hän joustaa mutta kaverit kuvittelevat, että kun hän on oravanpyörästä pois, niin aikaa on vaikka mihin. Lapsen kanssa oleminen on kuitenkin aika sitovaa, jos sen haluaa tehdä hyvin ja tarjota ruokaa rutiininomaisesti jne.
Luulen, että suurin syy siihen, miksi lapsettomien kanssa ei tahdota olla lapsen kanssa on ne lapsettomat, jotka ottavat vahvasti kantaa kasvatuskysymyksiin ja yrittävät liikaa olla ns lapseton mammakaveri. Sitä vanhemmuutta ei oikein voi ymmärtää, ellei ole kokenut.
[/quote]
Minun lapsettomat kaverini ovat sinänsä ihan fiksuja eivätkä ole mitenkään kasvatuskysymyksistä edes kiinnostuneitä. Sekin on todettava, että käyn nyt töissä ja olen kaiken lisäksi jo oravanpyörässä mukana, ja harrastan, on iso puutarha ja isommalla lapsella on paljon harrastuksia. Savottaa riittää, mutta jostain kumman syystä olen ystävyyttä aina arvostanut korkealle ja nyt se loppui.
ap