Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat kaverit eivät ymmärrä lapsiperheitä, harmittaa
22.09.2014 |
Toisen lapsen syntymän jälkeen olen valitettavasti pistänyt kaksi ystävyyssuhdetta pakettiin ikävissä merkeissä. Suhteen loppuminen on johtunut lapsettoman puolen täydellisestä joustamattomuudesta suhteessa meidän perhearkeemme. Perheellinen ei voi olla ystävyyssuhteessa aina se, joka joustaa. Anteeksi, mutta niin se on, M ja L.
On ollut inhottava huomata pettyneet ilmeenne kun olen tullut kahden lapseni kanssa kahvilaan, jonne sain kutsun 3 tuntia ennen tapaamista. Ei meillä asu nannya. Olisitte olleet iloisia, että kuitenkin tulin. Tiedättekö, siksi että halusin nähdä teitä, olin valmis jättämään kotityöt iltayhdeksään, jolloin lapseni menevät nukkumaan.
Niin, siltikin että olen silloin jo hyvin väsynyt enkä luultavasti taaskaan ehtinyt lukea postilaatikkoon jo edellispäivänä kilahtanutta aikakauslehteä.
Onneksi kuulin teiltä uutiset, muotivinkit ja sain katsella virkistyneitä kasvojanne, jotka olitte saaneet istumalla eilisen illan kuntosalin saunassa ja nauraneet vedet silmissä sille vanhalle jutulle, joka aina naurattaa.
Teillä oli liian kiire joustaaksenne minun vuokseni. Minulla oli liian kiire päästäkseni kuntosalin saunaan jumpan jälkeen, lukeakseni lehtiä, mutta aina oli aikaa teille, ystäville.
Kommentit (89)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:41"]
Lapsettomasta kaverista tulee mätää pohjasakkaa kun toinen saa lapsen. Käytöstavat ja aivokapasiteetti tuntuu häviävän sikiämisen myötä. Terkkuja vaan kaikille entisille ystäville, nykyisille äideille.
[/quote]
Tai se lapsen saanut on pohjasakkaa, kun hänen oletetaan olevan jokin hormoonihirviö jota ei kiinnosta mikään muu kuin se lapsi.
Miten väärässä he olivatkaan ....
t: se, joka jatkoi itsenä olemista lapsen saannin jälkeenkin, mutta joka sitten teki samoja asioita kuin enemmän yksin kuin ystävien kanssa, koska minä en kuulemma "kuitenkaan pääse" ja "en kuitenkaan jaksa" tai (tämä oli paras): "en enää ole se sama ihminen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapsettomat haluaa puhua suhdekuvioista, juoruta, kiroilla, haukkua tuttuja ja puhua seksistä. Se ei onnistu jos sun lapset on huuli pyöreenä vieressä ja mua ei kiinnosta puhua vaan sun jukkabirgitan kehityksestä ja teidän talonrakennuksesta ja mammajumpasta. Boring, awkward.
Hmmm... Ei minullakaan ole aikaa lukea sitä lehteä heti samana päivänä kun se laatikosta kopsahtaa... Ei ole koskaan ollut; ennen lapsia tein töitä niin paljon, ja nyt lasten pieninä ollessa ne lehdet ovat viikon, parikin tyhjänpanttina ennen kuin ehdin niitä edes vilkaista. Jotenkin ihmeellinen yksityiskohta tuossa tekstissä; ei kai se ole ystäviesi vika jos et "edes lehteä ehdi lukea"?
Minä otan joskus lapset tapaamisiin mukaan jos en lastenvahtia saa, mutta menen kyllä mieluummin yksin. Onhan se selvää että keskustelu ja keskittyminen on ihan erilaista jos lapset pyörivät siinä ympärillä. Aiheetkin on valittava aika varoen, kun lähellä on niitä pieniä korvia... Voin hyvin ymmärtää, ettei (lapsettomat) aikuiset ihmiset halua pieniä muksuja kuuntelemaan. Niillä sinun ystävilläsi on kuitenkin oma elämänsä, vaikka sinun elämäsi täyttyykin niistä lapsistasi.
Kyllä avaus minustakin vähän katkeralta kuulosti, ei mahda mitään... Ehkä aiheesta puhuminen auttaisi? Aika tylyä muutenkin suoraan katkaista välit. Sinuna kyllä edes yrittäisin ymmärtää tuota, ettei lapsia välttämättä paikalle haluta jos aikuiset haluaisivat uskoutua ystävälleen ties mistä asioista.
No, minä aioin pari vuotta sitten viimeinkin monen kuukauden jälkeen, avautua ystävälleni mieheni väkivaltaisuudesta. Olin aika sekaisin enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Pyysin sitten ystäväni meille käymään että ehkä hän osaisi auttaa. No, hänellä olikin viisi vuotias tyttärensä mukanaan kun tuli. Miten olisin lapsen läsnä ollessa voinut kertoa asiani? Vähän tuli paha mieli vaikka lapsesta pidinkin.
Tuli tuo tilanne vaan mieleen, kaikki asiat kun eivät lasten korville sovi.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:01"]
Niin, siltikin että olen silloin jo hyvin väsynyt enkä luultavasti taaskaan ehtinyt lukea postilaatikkoon jo edellispäivänä kilahtanutta aikakauslehteä.
Onneksi kuulin teiltä uutiset, muotivinkit ja sain katsella virkistyneitä kasvojanne, jotka olitte saaneet istumalla eilisen illan kuntosalin saunassa ja nauraneet vedet silmissä sille vanhalle jutulle, joka aina naurattaa.
[/quote]
Kenen mielestä tämä muka ei kuulosta katkeralta...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paria asiaa en näissä keskusteluissa ymmärrä:
Ihmetellään eivätkö lapsettomienkin vapaa-ajan menot ole tärkeitä, miksi lapsellisten olisi tärkeämpiä?
No ehkä siksi että
A) ihmisellä on lapsia koko ajan, ei vain tunnin tiistaisin tai joka toinen torstai kolme tuntia. Lapsia ei voi siirtää toiselle päivälle, eikä niitä voi tällä viikolla jättää välistä.
B) jos lapseton jättää lehden lukematta, harrastukseen tai lenkille menemättä tavatakseen kavereitaan se ei ole heitteillejättö. Lasten jättäminen ilman valvojaa on heitteillejättö.
Ihmetellään miksei voi vaan pistää lapsia hoitoon?
Ei vaan voi. Voin kertoa että hoitajat ovat vähissä, ja jos niitä on, ne pitää sopia hyvissä ajoin. Sukulaiset suostuvat ottamaan lapset pari kertaa vuodessa, kerho- tai koulukaverin äidit eivät kyllä mielellään ota eri ikäisiä lapsia omansa lisäksi hoitoon.
Erittäin hyvä pointti tuolla aiemmin: Eiväthän nämä lapsettomat itsekään olisi valmiita ottamaan lapsia hoitoon parin tunnin varoitusajalla, miksi ihmeessä muiden ihmisten (kerhokaverin vanhemmat, naapurit, sukulaiset) pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:17"]
Olen kutsunut, mutta tapaamiset järjestetään poikkeuksetta heidän aikataulunsa mukaan. Heidän kiireisten, joilla on aikaa harrastaa, lueskella sunnuntaihesaria 3 tuntia aamiaispöydässä.
[/quote]
Kaikilla on vuorokaudessa ne samat 24 tuntia käytettävissään. Syy siihen, että minulla on mahdollista harrastaa useampi tunti joka päivä ja aloittaa sunnuntaiaamut rauhallisesti on se, että olen valinnut elämäntavan, joka sallii minun tehdä niin. Eivät ne lapset ole sinun vaginastasi vahingossa pullahtaneet vaan olet itse päättänyt täyttää aikataulusi moneksi vuodeksi eteenpäin. Se ei ole meidän lapsettomien vika.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:03"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:57"]
Taas yksi katkera "äityli". Olet haarasi aukonut, ja se on kavereidesi vika? Ei sen puoleen, en itsekään jaksa katsella lisääntyneitä kavereitani, joilla pää on uponnut liian syvälle paskavaippaan. Ovatkin ex-kavereita.
[/quote]
Olen aina haaveillut isosta perheestä ja nyt olemme nelihenkinen perhe. Voin siis avata haarani vielä 1-2 kertaa lisääkin, niin iloiseksi se haaran avaaminen minut on vuosien saatossa tehnyt.
Onnellinen moninkertainen haaranavaaja
[/quote]
Sä ja sun surkea perheesi kiinnostaa kyllä kiviäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:28"]
Eli jos ystäväni arvostaa ystävyyttäni, oletan, että välillä hän on minulle olemassa myös ihan yksin, omana itsenään, ei äitinä.
[/quote]
Juuri näin. Haluan viettää aikaa ystäväni enkä hänen sukulaistensa kanssa. Olisi outoa, jos ystäväni miehen tai äidin olisi pakko olla aina paikalla, kun tapaamme. En minä sellaistakaan suhdetta kauaa jaksaisi ylläpitää. -50
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:01"]
No, minä aioin pari vuotta sitten viimeinkin monen kuukauden jälkeen, avautua ystävälleni mieheni väkivaltaisuudesta. Olin aika sekaisin enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Pyysin sitten ystäväni meille käymään että ehkä hän osaisi auttaa. No, hänellä olikin viisi vuotias tyttärensä mukanaan kun tuli. Miten olisin lapsen läsnä ollessa voinut kertoa asiani? Vähän tuli paha mieli vaikka lapsesta pidinkin.
Tuli tuo tilanne vaan mieleen, kaikki asiat kun eivät lasten korville sovi.
[/quote]
Anteeksi ystäväsi puolesta, ettei hän juuri sillä kerralla katsonut kristallipallostaan, että mitä puhuttavaa sinulla sillä kertaa on, saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:28"]
Eli jos ystäväni arvostaa ystävyyttäni, oletan, että välillä hän on minulle olemassa myös ihan yksin, omana itsenään, ei äitinä.
[/quote]
Juuri näin. Haluan viettää aikaa ystäväni enkä hänen sukulaistensa kanssa. Olisi outoa, jos ystäväni miehen tai äidin olisi pakko olla aina paikalla, kun tapaamme. En minä sellaistakaan suhdetta kauaa jaksaisi ylläpitää. -50
[/quote]
Jos ystäväsi on sinulle tärkeä, niin varmaan sanotte tämän hänelle ääneen: haluan olla sinun kanssa ihan kahdestaan välillä JA sitten annatte aikaa järjestää sille lapselle lapsenvahti (jos se ei käy niin helposti että isä voi koska vain olla lapsen kanssa tunnin varoitusajalla - meillä voi, harrastusillat poislukien ja tiedän olevani äärimmäisen onnekas).
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:02"]Eivät lapsiperheetkään ymmärrä "lapsettomia" ystäviä yhtään sen paremmin.
Ajatellaan vaikka yhtä vanhaa ystävää, jolla on kakkosavioliitto ja siitä pieni lapsi. Jos perhe tulee meille vaikka viikonlopuksi, miksi ihmeessä sen perheen isän, meidän ystävämme, pitää käyttää kaikki aikansa oikein korostetusti sen lapsen kanssa olemiseen? Hänen pitää pestä, syöttää, ulkoiluttaa lapsi. Hänen pitää ottaa lapsi miestensaunaan mukaan. Hänen pitää illalla nukuttaa se ja jäädä lapsen kanssa nukkumaan, koska lapsi voi herätä. Aamulla isän pitää nousta samaan aikaan kuin äiti ja lapsikin. Tarkoitus kuitenkin olisi ollut, että oltaisiin voitu syödä rauhassa, jutella mukavia, miehet voisivat saunoa ja nauttia saunaoluen pari ja turista omia asioitaan, istua iltaa kiireettömästi.
Meillä omat lapset ovat jo isoja, mutta heidän ollessaan pieniä jos olimme yhdessä jossakin pyrimme aina siihen, että ainakin toisella vanhemmista olisi vapaampaa, ja etenkin sillä, jonka ystävien luona on oltu.
[/quote]
Ehkä se äiti tekee normaalisti nuo kaikki kotona ja nyt kun kerrankin pääsee ihmisiä/ystäviä tapaamaan niin tykkää keskittyä heihin ja keskusteluun eikä hajoittaa huomiota joka suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:17"]
Olen kutsunut, mutta tapaamiset järjestetään poikkeuksetta heidän aikataulunsa mukaan. Heidän kiireisten, joilla on aikaa harrastaa, lueskella sunnuntaihesaria 3 tuntia aamiaispöydässä.
[/quote]
Kaikilla on vuorokaudessa ne samat 24 tuntia käytettävissään. Syy siihen, että minulla on mahdollista harrastaa useampi tunti joka päivä ja aloittaa sunnuntaiaamut rauhallisesti on se, että olen valinnut elämäntavan, joka sallii minun tehdä niin. Eivät ne lapset ole sinun vaginastasi vahingossa pullahtaneet vaan olet itse päättänyt täyttää aikataulusi moneksi vuodeksi eteenpäin. Se ei ole meidän lapsettomien vika.
[/quote]
Komppi. Ei mahda mitään ap, mutta kuulostat tosi katkeralta. "Heillä on aikaa 3 tuntia lukea Hesaria", "en ole ehtinyt lukea edellispäivänä tullutta aikakauslehteä" jne. Se on todellakin heidän valintansa, sorry. Sinä olet tehnyt omasi. Ehkä voisit vielä yrittää puhua tuosta joustamattomuudesta...? Ei kannattaisi suoraan katkaista välejä, ehkä he eivät vain ole tulleet ajatelleeksi, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Mutta yritä päästä tuosta katkeruudesta tosiaan, ehkä sinulla ei ole aikaa lehdille, mutta sinulla on lapset :-)
Tottakai ap on katkera. Olisin minäkin katkera, jos lehden lukeminen, saunominen ja sunnuntaikahvit menevät minun seurani edelle kerta toisensa jälkeen. Ja ei, minulla ei ole lapsia.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:28"]
Eli jos ystäväni arvostaa ystävyyttäni, oletan, että välillä hän on minulle olemassa myös ihan yksin, omana itsenään, ei äitinä.
[/quote]
Juuri näin. Haluan viettää aikaa ystäväni enkä hänen sukulaistensa kanssa. Olisi outoa, jos ystäväni miehen tai äidin olisi pakko olla aina paikalla, kun tapaamme. En minä sellaistakaan suhdetta kauaa jaksaisi ylläpitää. -50
[/quote]
Jos ystäväsi on sinulle tärkeä, niin varmaan sanotte tämän hänelle ääneen: haluan olla sinun kanssa ihan kahdestaan välillä JA sitten annatte aikaa järjestää sille lapselle lapsenvahti (jos se ei käy niin helposti että isä voi koska vain olla lapsen kanssa tunnin varoitusajalla - meillä voi, harrastusillat poislukien ja tiedän olevani äärimmäisen onnekas).
[/quote]
Totta kai. Mutta en myöskään jätä järjestämättä spontaaneja illanistujaisia vain siksi, että ystäväni ei välttämättä niihin pääse. -50
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:01"]
No, minä aioin pari vuotta sitten viimeinkin monen kuukauden jälkeen, avautua ystävälleni mieheni väkivaltaisuudesta. Olin aika sekaisin enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Pyysin sitten ystäväni meille käymään että ehkä hän osaisi auttaa. No, hänellä olikin viisi vuotias tyttärensä mukanaan kun tuli. Miten olisin lapsen läsnä ollessa voinut kertoa asiani? Vähän tuli paha mieli vaikka lapsesta pidinkin.
Tuli tuo tilanne vaan mieleen, kaikki asiat kun eivät lasten korville sovi.
[/quote]
Anteeksi ystäväsi puolesta, ettei hän juuri sillä kerralla katsonut kristallipallostaan, että mitä puhuttavaa sinulla sillä kertaa on, saatana.
[/quote]
No, olin kyllä sanonut että minulla on ongelmia, että on vähän vakavampaa asiaa... Ehkä olisi se asia sitten pitänyt puhua puhelimessa jo. Ei se mitään, tuli vaan mieleen että miksi niitä lapsia ei ehkä ihan Joka kerta niin kamalasti kaivata paikalle, että puheenaiheet saattavat olla hiukan rajuja välillä...
Mä sitten olen se "kamala" kaveri, joka ei haluaisi joka kerta nähdä myös niitä ystävän lapsia kun tavataan. Syynä puhtaasti se, että kun ne lapset on mukana niin luonnollisesti se tapaaminen pyörii lasten mielen mukaan. Isommat lapset osaa ehkä hetken yksin leikkiä esim. ravintolan leikki alueella, mutta pienemmät (1-5 v.) tarvii sitä huomiota ja vahtimista.
Haluan jutella ystäväni kanssa enkä vahtia hänen lapsiaan. Olen varmasti hirveä ihminen kun sanon näin mutta niin se vain on. Tottakai kuuntelen juttuja lapsiperheen arjesta ja haluan jakaa ajatuksia siitä, mutta se että hän saa lapsen ei tarkoita yhtäkkiä sitä, että minunkin maailmani pyörisi vain lastenvaatteiden, imetyksen ja yöheräämisten ihmeellisessä maailmassa. Toisaalta minun juttuni esim. työpaikan pikkujouluista ym. ei kaveriani kiinnosta.. Ei tuollaiset jutut ehkä olekaan niin tärkeitä, mutta ne on minun elämääni, joten minulle tärkeitä..
Mun mielestä ihmiset, jotka vertaavat lastenhoitoa harrastuksiin ovat tyhmiä. Lapset ovat verrattavissa tärkeydessä työpaikkaan tai opiskeluun (molemmat ovat Suomessa vapaaehtoisia!). Oon kavereiden takia sumplinut työaikojani, opiskelua ja lastenvahtia, mutta aina se ei onnistu nopealla aikataululla enkä pyytele sitä anteeksi.
Lapsettomasta kaverista tulee mätää pohjasakkaa kun toinen saa lapsen. Käytöstavat ja aivokapasiteetti tuntuu häviävän sikiämisen myötä. Terkkuja vaan kaikille entisille ystäville, nykyisille äideille.