miksi syötätte alle 1v lapselle kakkua, karkkia ja pullaa??

Meillä lapset ovat reilusti alle 1-vuotiaana kyllä halunneet ja halunsa osoittaneet. Ei kuitenkaan mitenkään ylettömästi ole syöty ekä lainkaan syötetty. En tuputtaisi, mutta en kyllä kokonaan kieltäisikään. Hyvinkin pieni lapsi kyllä pitää ihan luonnostaan makeasta. Meillä ovat pitäneet myös puolukoista.  :) 

Reippaita, hoikkia ja terveitä urheilijanuorukaisia on tällä tyylillä tullut. 

Me juodaan aina lounaan päälle kahvi. Sen kanssa on usein jotain hyvää, esim. tummaa suklaata tai kahvikakkua. Kyllä esikoinen alkoi jo alle 1-vuotiaana haluamaan sitä kakkua, enkä nähnyt mitään erityistä estettä sen antamiseen. Me söimme samassa pöydässä ja paljolti samaa ruokaa, koska lapsi söi sormiruokaa, ei soseita. 

Meillä lapset syö samaa ruokaa kuin muu perhe minkä allergioiltaan pystyy. Herkkuja saavat suhteessa kokoonsa ja valikoiden. Itse en ymmärrä miten kotitekoinen kakku on jotenkin hirveän epäterveellistä maltillisissa määrin. Sokeria on hedelmäsoseissakin, ja rusinoissa joita osa suosii. Meillä saa myös ruuan päälle välillä herkkuna keksin kaikki lapset, suolaa/sokeria on itseasiassa vähemmän kuin muroissa, jogurteissa tai osassa kaupan leipiä.

Mä en myöskään alle vuoden ikäisen antanut edes maistaa herkkuja. Eivät he osaa niitä pyytää, jos vanhemmat syövät ne herkkunsa vasta lasten ollessa nukkumassa. :) Vuoden iästä on sitten saanut maistella pullaa, croissanteja yms, mutta ei karkkeja.

Ei taaperon ruokavalioon kuulu vielä tälläiset herkut, vastuulliset vanhemmat sen kyllä tietää. Mutta valitettavasti on paljon niitä vanhempia jotka laiminlyövät lastensa terveellisen ruokavalion, esimerkiksi maitohampaat on juotettu limsoilla jo ihan mädiksi :(

Meillä syödään koko perhe samaa ruokaa. Jos sattuu olemaan jälkiruokaa, niin kyllä tuo 1-vuotias oman osansa vaatii. Eilen syötiin crema catalanaa mansikoiden kera. Ei ollut yhtään sen parempaa tai huonompaa ravinnollisesti kuin tavallinen maustettu jugurtti. Mehuja ja limsoja ei juoda kukaan. Jos tulee vieraita ja pistämme kahviksi, niin taapero saa myös pullaa tai kakkua siinä missä muutkin, pienemmissä määrin toki. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin herkut ei kuulu ihmisen ruokavalioon, oli ikää kuinka paljon tahansa. Herkuttelu on kulttuurillinen tapa. Siksi en jaksa stressata muutamasta keksistä silloin tällöin. Ongelma tulee siinä vaiheesa kun koko perhe napostelee jatkuvasti herkkuja.

Hah, niin moni 1-vuotias "vaatii osansa". Mitä vielä, nehän voivat alkaa vaatia vaikka omaa avainta ja pleikkaa seuraavaksi. Kun kuuluuhan vapaus ja huvitukset aikuisillekin. Mitä sanotte sitten teineille alkoholista? Onko lapsen ja vanhemman elämällä mitään eroa? 

Este sokerin antamiseen lapselle? Sehän voi olla vaikka ne kehittyvät hampaat ja elimistö, sekä tällaisten makujen aiheuttama riippuvuus. Jos nyt multa kysytte jotka ette esteitä nää.

Oma 1-vuotiaani vaati äidinmaitoa. Se oli parasta makeaa minkä tiesi. Ja sai aina kun halusi.

Ehkä tästä löytyy  selitys tutteliporukoiden karkki- ja keksi ja kakkuhimoon...

2 lisää:

Neljällä lapsellamme on yhteensä 1 reikä, joka tuli lapsen ollessa 14-vuotias. Mitään riippuvuuksia ei ole. Alkoholiin jo aikuinen esikoisemme shtautuu hyvin välinpitämättömsti. Muut eivät ole vielä maistaneetkaan. Eli mikään täällä maalatuista uhkista ei ole toteutunut. Ja olisin aivan todella huolissani, jos vauvani ei osaisi jo alle 1-vuotiaana ilmaista haluavansa jotakin. Enkä kannata ajatusta, että lapsiperheessä sokerin syönti piilotettaisiiin kuin jokin synti. :D

Relatkaa, terveisin neljän äiti.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:34"]

Este sokerin antamiseen lapselle? Sehän voi olla vaikka ne kehittyvät hampaat ja elimistö, sekä tällaisten makujen aiheuttama riippuvuus. Jos nyt multa kysytte jotka ette esteitä nää.

[/quote]

Aterian yhteydessä syöty jälkiruoka ei ole sen haitallisempaa hampaille kuin se muukaan ruoka. Sokeri ei ole terveellistä aikuiselle tai lapsellekaan, jos sitä syödään kohtuuttomasti, mutta kokonaisuus ratkaisee. Meillä ei esim. kukaan juo jatkuvasti mehuja, ei syödä sokerista jugurttia, ei ole välipala- tai muitakaan keksejä, ei juoda kaakaojuomia jne. Jälkiruokia syödään ruuan yhteydessä ja välillä muutenkin herkutellaan, mutta sokeria ei ole tarjolla jatkuvasti. Hampaat pestään ja xylitolia syödään aterioiden jälkeen, eikä riippuvuuksiakaan ole havaittu. Ja esikoista imetin lähes 2-vuotiaaksi, tuttelia tai muita korvikkeita ei maistanut kertaakaan. 

Meille on tärkeää se, ettäsyödään samassa pöydässä samaa ruokaa, lapselle ei laiteta mitään "lastenruokaa", vaan kaikki syövät samaa. Silloin toki lapsi saa sitä suklaata tai kakkuakin, ihan samalla tavalla kuin me aikuiset.

3

Oma havaintoni on se, että jos lapsen kanssa ollaan ääritarkkoja vauvavaiheessa ja ennen kouluikää, niin lapsista tulee varsinaisia karkkihiiriä, koska se oli lapsena kiellettyä. Tämä näkyy kaverisynttäreillä: jos lapsi ei saa kotona makeaa, mätetään sitä kylässä kaksin käsin. Jos lasta on varjeltu kaikelta sokerilta (hiilihydraatti) ennen 1v ikää, niin juuri se ipana on hirveä keksirohmu. Ne lapset, joilla ruoka on vain ruokaa, ei moista ilmene.

Meillä 1- vuotiaana syödään jo muutakin kuin soseita.

Kuopus on 2- vuotias ja syönyt varmaan 8 kk ikäisestä sormiruokaa ja kiinteitä, hampaiden mukaan on edetty ja pitkälle päästy.

Meillä kaikki saa makeaa, mutta kuten kuopus niin kaikki syö kaikkea: esikoinen on 11- vuotias poika joka on luokaltaan ainoa joka hakee kaikkea lisää, tarkoitan nyt salaatinkin.

Herkkuja ostetaan kaupasta epäsäännöllisesti, jälkkäreitä on harvoin. Mehuja tms lähinnä juhlissa tai muissa kahvitteluissa.

Esikoisen hammaskalustoon jos tilannetta verrataan niin ei yhtään reikää, itselläni on Steptococcus mutans joka ei ole lapsiini siis ilmeisesti tarttunut. ;)

Varmaan ne sitten vaatii, tähän en ole kyllä itse törmännyt muiden kohdalla kuin niiden joiden vanhemmat on ihan pienestä asti tunkenut sitä kakkua lapsen naamaan. Mulla vaan pistää silmään että lapsi nostetaan syliin leikkimästä ja syötetään lusikalla täytekakkua. Tai että ruokaa ei tarvii edes yrittää syödä kun jälkkäriksi on omenapiirakkaa jota sitten mätetään hulluna. Tai että lapsi joka ei osaa kävellä syö irtiksiä... enkä ole mitään absoluuttista kieltoa vaatimassa, tämä vaan on musta tosi outoa ja yleistä. Ap

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:18"]

Varmaan ne sitten vaatii, tähän en ole kyllä itse törmännyt muiden kohdalla kuin niiden joiden vanhemmat on ihan pienestä asti tunkenut sitä kakkua lapsen naamaan. Mulla vaan pistää silmään että lapsi nostetaan syliin leikkimästä ja syötetään lusikalla täytekakkua. Tai että ruokaa ei tarvii edes yrittää syödä kun jälkkäriksi on omenapiirakkaa jota sitten mätetään hulluna. Tai että lapsi joka ei osaa kävellä syö irtiksiä... enkä ole mitään absoluuttista kieltoa vaatimassa, tämä vaan on musta tosi outoa ja yleistä. Ap

[/quote]

No tuo on nyt jo aivan toinen ääripää. Mutta huolestuttavaa lasten ruokailussa on ainakin minusta yhtä lailla se, että lapsille syötetään mauttomia ja ravintoköyhiä "lastenruokia", koska lapsille ei terveellinen ruoka maistu. Ja kaikki tietävät, että tämä on paljon yleisempää kuin se, että lasten ruoka korvataan omenapiirakalla.

Jos kodin ruokakulttuuriin kuuluu vaikkapa se, että kasvikset ovat luonnollinen osa ruokaa, perheen lapset yleensä syövät niitä. 

3

1,5-vuotias lapsemme syö samaa ruokaa kuin muutkin. Niin myös kakkua tai jäätelöä,

jos sitä muillekin on jälkiruokana (tosin pienempiä määriä tietenkin). Karkkeja emme

vielä anna.

Miksi annatte muuten jo 1-vuotiaiden katsoa TV:tä tai videoita? Jännää, että monet ovat

supertarkkoja ruuassa, mutta eivät median käytössä.

Kyllä sitä nykyään tämä terveyshöpötys on mennyt jo ihan yli laidan. Nauttikaa ihmiset elämästä ja syökää joskus jotain hyvää, sillä kerranhan täällä vain ollaan, ja Alzheimer deletoi, jos liian vanhoiksi eletään.

Mun äiti oli karkkitehtaalla töissä. Sain lapsena ihan tarpeeksi karkkia. Tuli tutuksi kissakarkit, konvehdit sun muut. kKintiö tuli täyteen. Olen viimeksi ostanut itselleni karkkia heinäkuussa, patukan ja eilen söin palasen suklaata anopilla. Kotiruokana oli perinteistä suomalaista, makaronilaatikkoa,  karjalanpaistia, läskisoosia, makaronivelliä, kalakeittoa, lihapullia, rokkaa jne. Pitsaa tehtiin, kun se tuli muotiin (80-luku). Yläasteella katselin ihmeissäni, kun kaverit mätti kouluruuan sijasta kioskilta karkkia koko ajan. Olen vielä lisäksi lapsiraukka, jonka neuvolakortissa lukee ummetukseen ohjeena luumusosetta, ikää 6 vkoa. Kas, olen hengissä edelleen. Niin ovat lapsenikin, joille 3 kk ikäisinä aloin keittelemään itse soseita. Ei allergioita. Mun lapset on aina vauvoina hyvin nukkuneet, kun ovat alkaneet soseruokaa saamaan.

Mulla on tuttavaperhe, jossa lapset on kotihoidossa, ollaan terveysintoilijoita ja juostaan fitness ja painonnostokisoissa.  Sokeri on kirosana, syödään tyyliin lohta, salaattia ja yksi peruna. Kun ne lapset tulee kylään, ne reppanat tyhjentää pöydän.  Kun ne oli meillä yöhoidossa, tein pyttipannua. Ne ei ensin tiennyt mitä se on, ja kyseli kovasti mitä minä teen, sitten kun ketsupin makuun pääsi, mun piti tehdä niille toinen satsi. Lettujen kanssa sama juttu. Mansikkahilloa ja kasa kermavaahtoa.  Illalla ei tarvinnut pulkkamäen jälkeen houkutella unta, kun söivät lettukasansa ja sammuivat kesken iltasadun.

Kohtuus kaikessa. Vilkaiskaas joskus, miten siinä kaupan hedelmäsoseessa on sitä sokeria (lisättyä).  Omena ja päärynä soseutuu mikrossa nopeasti ja ihan ilman sokeriakin. Pikku pala kakkua maistiaisiksi ei vielä maailmaa kaada. Ja kuka nyt alle 1-vuotiaalle karkkia antaisi? Aika harvassa on ne karkit, joiden kanssa ei pureskelun taitoa tarvita. Tukehtuuhan se...?

Missäs lapset oppisi pöytätapoja, jos ei vanhempien kanssa kotipöydässä ja kyläreissuilla? Mun lapsiani on kovasti kiitelty käytöstavoista, siisteistä pöytätavoista ja mm. siitä, että olohuoneeseen ei meillä saa vaeltaa ruuan kanssa. Koskee myös kyläpaikkojen tarjoiluja. Minun lapsuudessani taapero tuli pöytään vanhempiensa kanssa ja maisteli sitten siitä, mutta esim. joka laatua ei maisteltu ja jätetty syömättä. Ja ne vanhemmat kersat tuli pöytään sitten, kun aikuiset oli kahvit juoneet. Nykykakaroilta puuttuu kyläily- ja pöytäkäytöstapoja, se on huomattu.....olisko osasyynä hysteerinen "ei saa antaa sokeria"-kulttuuri? Maalaisjärkeä peliin.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:09"]

Me juodaan aina lounaan päälle kahvi. Sen kanssa on usein jotain hyvää, esim. tummaa suklaata tai kahvikakkua. Kyllä esikoinen alkoi jo alle 1-vuotiaana haluamaan sitä kakkua, enkä nähnyt mitään erityistä estettä sen antamiseen. Me söimme samassa pöydässä ja paljolti samaa ruokaa, koska lapsi söi sormiruokaa, ei soseita. 

[/quote]

Kahvit juodaan meilläkin ruuan jälkeen. Mutta pienelle lapselle sanottiin ei, tämä on äidin ja isän herkku ja lapsi sai muuta, esim palaa omaa leipää, jos oli enää edes pöydässä. Lapsella oli paljon ruoka-aineallergioita ja hän söi muutenkin eri ruokaa kuin mekin, joten ehkä siksi herkkukielto meni hänelle läpi helpommin. Herkkuja hän alkoi saamaan vanhempana, kun allergiat olivat poissa ja ikää oli enemmän. 

Okei eli vastaus on siis että sen muksun pitää syödä samaa ruokaa kuin aikuistenkin. En siltikään vaan tajua :D ok ymmärrän tietenkin jonkun jälkkärin yms normaalin. Ehkä noilla mun tutuilla vanhemmilla on sitten itsellään kieroutunut suhde herkkuihin. Hyvin siirtävät lapsilleen samat ongelmat. Oikein kunnon himo silmissään pikkulapset konttaa paikalle kun äiti huutaa että nyt ois herkut pöydässä.. ja jos ei tuu vauhdilla niin ne oikeasti haetaan ja nille oikeasti syötetään suklaamoussea niin kuin puuroa. Ap

Meidän lapselle ei ole koskaan kaupan soseet menneet, joten muussattu on sitä mitä me muut olemme syöneet. 10-11kk iässä ei tarvinnut enää edes tämän takia pilkkoa, muuta kuin lihat ja muut tuon tapaiset. Sormiruokillut on kaiken muun paitsi sellaisen mitä ei pysty, kuten keitot ja muusit. Kyllä osasi vaatia myös osinkonsa päiväkahvi pullistq suin muista alle yksivuotiaana. En ole huomannut mitään huono vaikutusta meidän hoikan tytön painossa, aina ollaan menty -2 käyrällä, karkin sun muiden herkkujen jälkeen saatettiin toisinaan päästä -1 käyrälle.