Lue keskustelun säännöt.
Helsingin Sanomien juttu onnistuneesta työhakemuskesta
24.08.2021 |
Mikä on tämä ensimmäinen lause, joka voi jo itsessään pilata koko hakemukse?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa jutussa oli pari ihan hyvää pointtia, esim. se että on "turhaa" käyttää aikaa "toisarvoisiin" asioihin hakemuksessa. Esim. juuri siihen että "Olen Liisa 28-v kuopiosta ja olen kiinnostunut tarjoamastanne työpaikasta..." ja muutenkin vastaavat "harrastan sitä ja tätä..." tyyppiset on parempi sulauttaa hakemuksen "tekstin sisään".
Alla (huom:äkkiseltään!) keksitty esimerkki, jossa ensimmäinen kertoo ns. "oikeasti jotain" ja jälkimmäinen on "vain luettelemista":
"Paineensietokykyni on hyvä, vapaapalokunnassa mukana olo on opettanut toimimaan tiukoissa paikoissa rauhallisena, työn fyysinen puoli ei tule tuottamaan haasteita, jalkapalloilijana kuntoni on keskimääräistä parempi"
vs.
"Olen lapsesta saakka harrastanut jalkapalloa SM-tasolle saakka. Olen mukana myös vapaapalokunnassa 10 vuoden ajan"
Moni vain luettelee sen sijaan että menee siihen mitä osaa, ja "itsestäänselvyydet" kannattaa karsia pois. Jos joku vaikka hakee kouluavustajaksi, niin joku "pidän lapsista ja haluan työskennellä siksi koulussanne" on ihan ns. "turhaa lätinää".
Parempi vastata siihen MIKSI juuri minut kannattaa palkata ko. tehtävään, esim. "Kokemukseni juniorijoukkueen jalkapallovalmentajana on antanut minulle taitoa tukea jokaista lasta juuri hänelle sopivimmalla tavalla".
Tää antaa pikemminkin kuvan ettei keskiverto rekrytyyppi tajua mistään mitään vaan joka asia pitää vääntää sille rautalangasta. Jos kerran sanot valmentaneesi juniorijoukkuetta 10 vuotta niin miksi se pitää erikseen kertoa että siinä ollaan monin eri tavoin tekemisissä juniorien kanssa? Ja toisaalta jos se on jatkunut 10 vuotta niin tuskin se on ainakaan merkki siitä ettei tykkää juniorien kanssa toimimisesta tai siitä että on niin tumpelo että vanhemmat heittää moisen valmentajan pihalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossakin tämäntapaisessa jutussa kehuttiin videona toimitettua hakemusta, jossa työnhakija hyppäsi lentokoneesta. Kuulemma erottui joukosta. Ja kyseessä oli siis aivan tavanomainen toimistotyö, eikä mikään laskuvarjojääkärin paikka.
Ja sitten työaika meneekin laskuvarjokokemuksista kahvilla kertoillessa. Nää on niin nähty.
Tai sit työkaverit saa olla aina paikkaamassa kun hyppyleiri alkaa jo perjantaiaamuna ja/tai jatkuu maanantai-iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa jutussa oli pari ihan hyvää pointtia, esim. se että on "turhaa" käyttää aikaa "toisarvoisiin" asioihin hakemuksessa. Esim. juuri siihen että "Olen Liisa 28-v kuopiosta ja olen kiinnostunut tarjoamastanne työpaikasta..." ja muutenkin vastaavat "harrastan sitä ja tätä..." tyyppiset on parempi sulauttaa hakemuksen "tekstin sisään".
Alla (huom:äkkiseltään!) keksitty esimerkki, jossa ensimmäinen kertoo ns. "oikeasti jotain" ja jälkimmäinen on "vain luettelemista":
"Paineensietokykyni on hyvä, vapaapalokunnassa mukana olo on opettanut toimimaan tiukoissa paikoissa rauhallisena, työn fyysinen puoli ei tule tuottamaan haasteita, jalkapalloilijana kuntoni on keskimääräistä parempi"
vs.
"Olen lapsesta saakka harrastanut jalkapalloa SM-tasolle saakka. Olen mukana myös vapaapalokunnassa 10 vuoden ajan"
Moni vain luettelee sen sijaan että menee siihen mitä osaa, ja "itsestäänselvyydet" kannattaa karsia pois. Jos joku vaikka hakee kouluavustajaksi, niin joku "pidän lapsista ja haluan työskennellä siksi koulussanne" on ihan ns. "turhaa lätinää".
Parempi vastata siihen MIKSI juuri minut kannattaa palkata ko. tehtävään, esim. "Kokemukseni juniorijoukkueen jalkapallovalmentajana on antanut minulle taitoa tukea jokaista lasta juuri hänelle sopivimmalla tavalla".
Sanot, että ei saa lätistä, mutta silti päädyt lätisemään omassa esimerkissäsi?
Jollei rekrytoija näe jalkapallo- ja VPK-harrastuksesta heti, millaisesta henkilöstä todennäköisesti on kyse, hänen kannattaa hankkia itselleen sopivampia hommia. Juuri tuollainen lirkuttelua vaativien rekrytoijien miellyttäminen on työnhaun vastenmielisin puoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä siinä sitten tämän työkkärikonsulentin mielestä pitää sanoa?
- Oli synkkä ja myrskyinen yö?
Asiantuntija Caloniuksen oma esimerkki on tämä: ”Tiesittekö, että minun juttuni ovat miltei joka kerta lehden luetuimpien joukossa ja keräävät aina paljon palautetta?”
Kun olin kirjoittanut turhaan satoja työpaikkahakemuksia, laadin ihan piruuttani muutaman tällaisella erikoisella, persoonallisella, huomiotaherättävällä ja vetävällä tyylillä. En saanut edes niitä tavallisia kiitosmuttaeikiitos-vastauksia.
Ja koska ap ei viitsinyt antaa linkkiä, joka muuten oli jo nyt seuraavana päivänä aika hankala löytää, olkaapa hyvät:
"Tiesittekö että minä joudun erikseen suodattamaan sähköpostiani kun headhunterit ympäri maailman koittavat saada huomioni jatkuvasti tarjouksillaan."
Tuo siis vertailee jotain tavistyönhakijaa näihin erikoistapauksiin joista kilpaillaan ja vähemmän yllättäen rekrykonsulentti kiinnittää tuollaisen hakemukseen enemmän huomiota kuin taviksen "olen 33v humanisti lahdesta".
No silti toi 33 v humanisti lahesta on tosi huono aloitus, koska se sama tieto todennäköisesti löytyy sun CV:stäsi, ei kerro sinusta mitään hyödyllistä - ja ne sata muutakin aloittaa noin.
Deittimarkkinat ei paljoa työnhausta eroa. Kiinnostuisitko sinä, jos mies lähestyisi sinua "moi mä oon 33 v insinööri!" vai kaipaisitko hänestä jotain sellaista tietoa, millä on merkitystä ja mitä et ensisilmäyksellä näe?
En minä halua deitille sen rekrytyypin kanssa. Itse asiassa mitä nopeammin pääsen siitä ohi ja varsinaisen työnantajan kanssa juttusille, sen parempi. Kaikki aika mitä tuhlaan rekrytyypin kosiskeluun on silkkaa tuhlausta joka ei tuota minulle mitään.
Siinä, väännettynä rautalangasta se mikä teidän rekrytyyppien todellinen merkitys on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä siinä sitten tämän työkkärikonsulentin mielestä pitää sanoa?
- Oli synkkä ja myrskyinen yö?
Asiantuntija Caloniuksen oma esimerkki on tämä: ”Tiesittekö, että minun juttuni ovat miltei joka kerta lehden luetuimpien joukossa ja keräävät aina paljon palautetta?”
Kun olin kirjoittanut turhaan satoja työpaikkahakemuksia, laadin ihan piruuttani muutaman tällaisella erikoisella, persoonallisella, huomiotaherättävällä ja vetävällä tyylillä. En saanut edes niitä tavallisia kiitosmuttaeikiitos-vastauksia.
Ja koska ap ei viitsinyt antaa linkkiä, joka muuten oli jo nyt seuraavana päivänä aika hankala löytää, olkaapa hyvät:
"Tiesittekö että minä joudun erikseen suodattamaan sähköpostiani kun headhunterit ympäri maailman koittavat saada huomioni jatkuvasti tarjouksillaan."
Tuo siis vertailee jotain tavistyönhakijaa näihin erikoistapauksiin joista kilpaillaan ja vähemmän yllättäen rekrykonsulentti kiinnittää tuollaisen hakemukseen enemmän huomiota kuin taviksen "olen 33v humanisti lahdesta".
No silti toi 33 v humanisti lahesta on tosi huono aloitus, koska se sama tieto todennäköisesti löytyy sun CV:stäsi, ei kerro sinusta mitään hyödyllistä - ja ne sata muutakin aloittaa noin.
Deittimarkkinat ei paljoa työnhausta eroa. Kiinnostuisitko sinä, jos mies lähestyisi sinua "moi mä oon 33 v insinööri!" vai kaipaisitko hänestä jotain sellaista tietoa, millä on merkitystä ja mitä et ensisilmäyksellä näe?
En minä halua deitille sen rekrytyypin kanssa. Itse asiassa mitä nopeammin pääsen siitä ohi ja varsinaisen työnantajan kanssa juttusille, sen parempi. Kaikki aika mitä tuhlaan rekrytyypin kosiskeluun on silkkaa tuhlausta joka ei tuota minulle mitään.
Siinä, väännettynä rautalangasta se mikä teidän rekrytyyppien todellinen merkitys on.
Muuten hyvä, mutta en ole rekrytyyppi. Jonkin verran olen työhakemuksia lukenut ja yllättävän iso osa niistä on aika huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko rekrytoimisen ammattimaistumisen myötä tapahtunut jo liiaksi niin, että asiat eivät enää merkitse, vaan ainoastaan vain se merkitsee, miten ne sanotaan.
Monessa tapauksessa se kertoo älystä, miten ne hakemukset osaa tehdä. Jos on sitä vaativa työ.
Aloitan hakemukseni tuollaisella lauseella ja töitä on aina riittänyt. Tiedä sitten onko tällaisella maisterilla sitä älyä vai ei.
Sama kokemus myös insinöörillä!
Kaiken kaikkiaan näkee näistä vastauksista, että tavat aloittaa jokin hakemus on loppupelissä makuasioista ja rekryt seuraavat viimeisiä muoteja siitä, millainen on muka hyvä hakemus. Jos tarvitaan työntekijä niin olennainen tieto on koulutus, työkokemus, taidot ja pätevyys. Jos pitää ruveta vääntämään jostain sellaisesta, että ekassa lauseessa ei saa mainita asuinkuntaansa, niin sitten on jotain häikkää työpaikassakin, jos tuollainen on jokin kynnyskysymys. Rekryt naama punaisena toivovat persoonallisia ja erottuvia hakemuksia, mutta sekin heijastelee vain rekryn visiota itsestään. Mistä vetoa jos hakemus on liian erottuva ja persoonallinen, niin ei sekään ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tyhjänpäiväistä hölinää tuo että näin pilaat hakemuksesi heti ekalla lauseella. Itse aloitan hakemukseni aina lausella: haen X paikkaa. Typerää, kun näkeehän sen muutenkin mitä haen. Otsikossakin se jo, teen vanhankaisen hakemuksen. Silti pääsen hyvin haastatteluihin ja ikääkin kohta 50v. Kyllä tärkeintä on se millaista työkokemusta ja osaamista ihmisellä on, ei mikään ihmeellisyyksiin menevä hakemus.
Oma kokemus on se, että töitä kannattaa hakea kaikista mahdollisista paikoista, jos todella haluaa työllistyä. Hakemuksen ei tarvitse olla maata mullistava, pääasia että sen saa lähetettyä ajoissa. Liikaa aikaa niiden hiomiseen ei kannata käyttää, koska on pitkälti sattumasta kiinni tuleeko haastattelukutsua vai ei. Uran alussa niitä tuli heikommin, useamman vuoden työkokemuksella tärppää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No työllistyyhän tuolla höpinällä moni rekryfirma ja työkkärin kursseillekin saadaan ihmisiä väsäämään mitä hienoimpia hakemuksia. Tärkeintä kun olisi yrittää pohtia hakemuksen substanssia eikä ulkoasua.
Niin alkaa olla työn saaminen ihan hakemuksella uutisen arvoinen asia. Jep, jep sitä työvoimapulaa odotellessa. Sehän piti tulla kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. No he ovat jo eläkkeellä. Puolimiljoonaa työntöntä kun yhdeksän euron orjat lasketaan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä siinä sitten tämän työkkärikonsulentin mielestä pitää sanoa?
- Oli synkkä ja myrskyinen yö?
Asiantuntija Caloniuksen oma esimerkki on tämä: ”Tiesittekö, että minun juttuni ovat miltei joka kerta lehden luetuimpien joukossa ja keräävät aina paljon palautetta?”
Kun olin kirjoittanut turhaan satoja työpaikkahakemuksia, laadin ihan piruuttani muutaman tällaisella erikoisella, persoonallisella, huomiotaherättävällä ja vetävällä tyylillä. En saanut edes niitä tavallisia kiitosmuttaeikiitos-vastauksia.
Ja koska ap ei viitsinyt antaa linkkiä, joka muuten oli jo nyt seuraavana päivänä aika hankala löytää, olkaapa hyvät:
"Tiesittekö että minä joudun erikseen suodattamaan sähköpostiani kun headhunterit ympäri maailman koittavat saada huomioni jatkuvasti tarjouksillaan."
Tuo siis vertailee jotain tavistyönhakijaa näihin erikoistapauksiin joista kilpaillaan ja vähemmän yllättäen rekrykonsulentti kiinnittää tuollaisen hakemukseen enemmän huomiota kuin taviksen "olen 33v humanisti lahdesta".
No silti toi 33 v humanisti lahesta on tosi huono aloitus, koska se sama tieto todennäköisesti löytyy sun CV:stäsi, ei kerro sinusta mitään hyödyllistä - ja ne sata muutakin aloittaa noin.
Deittimarkkinat ei paljoa työnhausta eroa. Kiinnostuisitko sinä, jos mies lähestyisi sinua "moi mä oon 33 v insinööri!" vai kaipaisitko hänestä jotain sellaista tietoa, millä on merkitystä ja mitä et ensisilmäyksellä näe?
En minä halua deitille sen rekrytyypin kanssa. Itse asiassa mitä nopeammin pääsen siitä ohi ja varsinaisen työnantajan kanssa juttusille, sen parempi. Kaikki aika mitä tuhlaan rekrytyypin kosiskeluun on silkkaa tuhlausta joka ei tuota minulle mitään.
Siinä, väännettynä rautalangasta se mikä teidän rekrytyyppien todellinen merkitys on.
Muuten hyvä, mutta en ole rekrytyyppi. Jonkin verran olen työhakemuksia lukenut ja yllättävän iso osa niistä on aika huonoja.
Ehkä, mutta siitä huolimatta tää rekrykonsulttivaihe on työnhakijan kannalta vain tarpeettomalta tuntuva ylimääräinen hidaste.
Ymmärrän kyllä että joskus noille konsulteillekin voisi olla tarvetta mutta nykyään tää rekrybisnes on lähtenyt elämään ihan omaa elämäänsä irti siitä varsinaisesta lopullisesta työpaikasta. Eli enää ei tarvitse vakuuttaa vain tulevaa pomoa vaan myös jotakuta tuntematonta rekrykonsulttia jolla ei ole mitään tekemistä sen varsinaisen työpaikan kanssa, ja joka ei välttämättä tiedä alasta mitään vaan pelkästään rekrysirkuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Millä lauseella kehotetaan aloittamaan hakemus ?
"Pitäkää tunkkinne"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tällaisena pikkupomona, joka muutaman kerran vuodessa joutuu rekryämään niin sanoisin, että tärkeintä on, että teet edes jonkun hakemuksen, joka on kirjoitettu hyvällä suomella, jos haet paikka suomeksi. Kun haetaan ihmistä johonkin porukkaan, sinne haastatteluun valikoituu hakemuksiltaan ja lähtötasoltaan hyvin samankaltaista sakkia. Minulle merkitsee eniten se, mihin yksikköön ja millaiseen porukkaan haen täydennystä, sopiiko tämä ihminen niiden kanssa yhteen vai ei. Sitä valintaa ei voi tehdä mikään rekrykonsultti ikinä, koska se ei tunne minun porukkaani.
Rehellisesti jos firma on ulkoistanut koko rekrytoinnin jollekin reppufirmalle, jolle pitää laitella videoita joissa seisoo päällään lausumassa firman arvoihin perustuvaa itse kirjoittamaansa runoa, en edes hae. Kertoo jo suoraan siitä että työntekijät on säästökohde numero yksi, kun ei edes haluta panostaa rekrytointiin.
Vierailija kirjoitti:
"Olen 32-vuotias kauppatieteiden maisteri Espoosta"-tasoinen.
Myöskään kiinnostusta paikkaan ei tarvitse tuoda ekassa lauseessa esiin. Totta kai olet paikasta kiinnostunut, koska sitä haet.
Työhaastatteluun mennessä ei myöskään kannata aloittaa sanomalla "Päivää", koska kyllähän kaikki muutenkin tietävät, mikä aika vuorokaudesta on meneillään.
Sen sijaan voi huutaa kovaan ääneen vaikka "SHÄZÄM!!" Näin erottuu muista hakijoista ja jää parhaiten haastattelijan mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen 32-vuotias kauppatieteiden maisteri Espoosta"-tasoinen.
Myöskään kiinnostusta paikkaan ei tarvitse tuoda ekassa lauseessa esiin. Totta kai olet paikasta kiinnostunut, koska sitä haet.
Työhaastatteluun mennessä ei myöskään kannata aloittaa sanomalla "Päivää", koska kyllähän kaikki muutenkin tietävät, mikä aika vuorokaudesta on meneillään.
Sen sijaan voi huutaa kovaan ääneen vaikka "SHÄZÄM!!" Näin erottuu muista hakijoista ja jää parhaiten haastattelijan mieleen.
"Terppa tsirpulit!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä siinä sitten tämän työkkärikonsulentin mielestä pitää sanoa?
- Oli synkkä ja myrskyinen yö?
Asiantuntija Caloniuksen oma esimerkki on tämä: ”Tiesittekö, että minun juttuni ovat miltei joka kerta lehden luetuimpien joukossa ja keräävät aina paljon palautetta?”
Kun olin kirjoittanut turhaan satoja työpaikkahakemuksia, laadin ihan piruuttani muutaman tällaisella erikoisella, persoonallisella, huomiotaherättävällä ja vetävällä tyylillä. En saanut edes niitä tavallisia kiitosmuttaeikiitos-vastauksia.
Ja koska ap ei viitsinyt antaa linkkiä, joka muuten oli jo nyt seuraavana päivänä aika hankala löytää, olkaapa hyvät:
Ensinnäkin tuo lause kuulostaa omahyväiseltä ja jopa hieman narsistiselta. En ikinä palkkaisi ”minä, minä ja minun juttuni” -ihmistä. Olin joskus kirjoituskurssilla, jolla neuvottiin olemaan käyttämättä ”minä” sanaa teksteissä.
Toisekseen, se että onnistuu saamaan paljon klikkejä, huomiota ja palautetta ei tänä päivänä tarkoita, että saatu huomio ja palaute on positiivista ja ihminen pätevä. Eniten huomiota saa ns. provoaminen, eli älyttömät väitteet joihin porukka reagoi.
Hakemuksen sanahelinä voi teoriassa auttaa, mutta on kuitenkin toissijaista asiasisältöön nähden.
Ihan sama lopettaako HR lukemisen ekaan lauseeseen vai ei, jos substanssi puuttuu. Esimerkiksi asiantuntijatöihin ehdoton edellytys kokemus - edes junnupaikkaa ei irtoa ilman jonkinlaista aiempaa kokemusta, koska hakijoita julkisissa hauissa on aina vähintään kymmeniä.
Minulla työpaikan saamiseen ovat auttaneet suhteet, puhdas sattuma ja (valitettavaa mutta totta) ilmaisiin harjoitteluihin suostuminen. Ja minulla on sentään jo kaksi ylempää, toisiaan täydentävää korkeakoulututkintoa.
Ei kannata liikaa tuijottaa Hesarin lifestylejuttuja. "Näin teet sen", milloin mitäkin. Todellisuuden yksinkertaistamista ja onttoa tsemppaamista.
Mä olen ollut ammattilaisten ohjauksessa, tehtiin viimisen päälle hakemukset, oli harjoitushaastatteluita ja hiottiin musta niin hyvä timantti kuin vain mahdollista.
En päässyt opiskelemaan, oppisopimukseen, enkä töihinkään yhtään mihinkään. Tuli oikeastaan paha mieli niiden puolesta, jotka mua valmensi, ei niillä ollut mitään tsäänssiä. Huippuhakemuskaan ei riitä, jos hakija on paska.