Helsingin Sanomien juttu onnistuneesta työhakemuskesta

Työhakemusten kirjoittelusta ja työhaastatteluista on tullut kyllä kunnon sirkushuveja.

Naurettavinta oli kun hain joskus yhden huonekaluliikkeen aspaan (työ oli vastailua kämäisessä toimistossa firman sivulla olevaan chattiin ym.) ja siinäkin olisi pitänyt olla joku THE VALOVOIMAINEN ESIINTYJÄ, vaikka ei edes näe asiakkaita livenä. Itselläni oli kokemusta asiakaspalvelusta, mutta koska en ole parhaillani jonkun tiputanssin videoimisesta itsestäni, niin jäi paikka saamatta. Jälkikäteen löysin onneksi muita hommia, jossa välttyi näiltä jopa vähän typeriltäkin ja usein jopa nöyryyttäviltä videotehtäviltä ennen kuin pääsee edes itse varsinaiseen haastatteluun, jossa sielläkin pitää olla joku hemmetin hehkuva auringonsäde eikä tiina tampereelta kuten kaikki muut.

Kuinka paljon aikaa pitää uhrata johonkin moisiin extratehtäviin joka ikistä paikkaa varten? Ensin pitää luoda profiili jokaisen yrityksen sivulle, johon pitää täyttää ne samat tiedot joka paikkaan, ja sitten vielä liittää hakemus ja cv. Ja nyt sekään ei enää riitä, vaan pitäisi olla joku Finlandia-palkinnon saanut kirjailija, jotta HR vaivautuu edes lukemaan hakemuksen ensimmäistä lausetta pidemmälle.

Laittaisin näin:

En tullut hakemukseni lukijaa viihdyttämään vaan haen töitä.

Eräs tuttuni näytti minulle kerran surkeimman koskaan näkemäni työhakemuksen. Siinä ei ollut päätä eikä häntää ja oli täynnä epäolennaisuuksia, kuten avautumista hakijan siviilielämän vastoinkäymisistä. Kysyin sitten, että ei kai tätä hakijaa kutsuttu haastatteluun.

"Tietenkin kutsuttiin, hänellä oli ylivoimaisesti vahvin kokemus."

Tämä jotenkin herätti siihen, millaisesta sirkuksesta rekrytoinnissa on kysymys. Oikeasti vahvat hakijat voivat kirjoittaa mitä tahansa sontaa, kun taas heikommat kandidaatit saavat vaikka seistä päällään eivätkä silti tule edes harkituiksi. Silti "asiantuntijat" väittävät kiven kovaan, että visuaalisella CV:llä ja hienoilla videoilla ne työpaikat saadaan. No ei kyllä saada vaan relevantilla kokemuksella ja osaamisella.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti jos firma on ulkoistanut koko rekrytoinnin jollekin reppufirmalle, jolle pitää laitella videoita joissa seisoo päällään lausumassa firman arvoihin perustuvaa itse kirjoittamaansa runoa, en edes hae. Kertoo jo suoraan siitä että työntekijät on säästökohde numero yksi, kun ei edes haluta panostaa rekrytointiin.

Minä kerroin jossain toisessa ketjussa oman kokemukseni, joka sai minut perääntymään työnhaussa, mutta kerron uudelleen laveammin.

Hain muutama vuosi sitten epätoivoissani kaikkea mahdollista työtä, mutta en oikein herättänyt kiinnostusta. Yksi paikka oli rakennusfirman myyjien puhelinvastaaja-apulaisen pesti, jossa reilun puolentoistatuhannen euron kuukausipalkalla tehtiin työtä aamu- ja iltakahdeksan välillä. Työnantajan nimeä ei mainittu, mutta epämääräisestä kuvauksesta päättelin, että olin ollut sen kanssa tiiviisti tekemisissä vuosien ajan.

Räätälöin hakemukseni huolellisesti juuri tuota työtä varten. Rekryfirma lähestyi minua, koska taustani puolesta saatoin sopia tehtävään (olen kielten maisteri, jolla on teknistä taustaa ja pitkä kokemus liike-elämän viestinnästä). Seuraava askel ei ollutkaan tapaaminen, vaan minun olisi pitänyt tehdä rekryfirmalle itsestäni esittelyvideo annetun käsikirjoituksen mukaisesti, ja sen perusteella ehkä pääsisin haastatteluun. Tässä kohdassa päätin, että sirkustemput saisivat jäädä. Työnantaja oli valmis tärväämään epäilemättä nelinumeroisen summan pikkupalkkaisen konttoriapulaisen rekrytointiin, mutta viis veisasi siitä, että rekryfirma pyöritteli hakijoita vain aikaa tappaakseen.

Voi tietenkin olla niinkin, että haluttiin kaikkeen nikottelematta suostuva työntekijä ja että tällä rekrytointiputkella sellainen löydettiin. Toivottavasti palkattu henkilö lopulta sai sen satasen palkankorotuksen, joka oli luvassa, jos työ sujuisi koeaikakuukausina toivotulla tavalla.

Hmmm... minulle tuollainen aloitus kertoo, että henkilö voi olla persoonana hieman erikoinen. Olen varmaan tylsä ja vanhanaikainen, mutta ensisijaisesti katson, miten henkilö vastaa kokemukseltaan ja osaamiseltaan tarvitsemaamme henkilöä ja missä hän on aiemmin ollut töissä. Se missä on aiemmin ollut töissä ei tarkoita, että ensimmäistä työpaikkaa ei saisi meiltä, vaan kokeneempien kohdalla uteliaisuudesta, mitä verkostoja hän mahdollisesti tuo mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti jos firma on ulkoistanut koko rekrytoinnin jollekin reppufirmalle, jolle pitää laitella videoita joissa seisoo päällään lausumassa firman arvoihin perustuvaa itse kirjoittamaansa runoa, en edes hae. Kertoo jo suoraan siitä että työntekijät on säästökohde numero yksi, kun ei edes haluta panostaa rekrytointiin.

Minä kerroin jossain toisessa ketjussa oman kokemukseni, joka sai minut perääntymään työnhaussa, mutta kerron uudelleen laveammin.

Hain muutama vuosi sitten epätoivoissani kaikkea mahdollista työtä, mutta en oikein herättänyt kiinnostusta. Yksi paikka oli rakennusfirman myyjien puhelinvastaaja-apulaisen pesti, jossa reilun puolentoistatuhannen euron kuukausipalkalla tehtiin työtä aamu- ja iltakahdeksan välillä. Työnantajan nimeä ei mainittu, mutta epämääräisestä kuvauksesta päättelin, että olin ollut sen kanssa tiiviisti tekemisissä vuosien ajan.

Räätälöin hakemukseni huolellisesti juuri tuota työtä varten. Rekryfirma lähestyi minua, koska taustani puolesta saatoin sopia tehtävään (olen kielten maisteri, jolla on teknistä taustaa ja pitkä kokemus liike-elämän viestinnästä). Seuraava askel ei ollutkaan tapaaminen, vaan minun olisi pitänyt tehdä rekryfirmalle itsestäni esittelyvideo annetun käsikirjoituksen mukaisesti, ja sen perusteella ehkä pääsisin haastatteluun. Tässä kohdassa päätin, että sirkustemput saisivat jäädä. Työnantaja oli valmis tärväämään epäilemättä nelinumeroisen summan pikkupalkkaisen konttoriapulaisen rekrytointiin, mutta viis veisasi siitä, että rekryfirma pyöritteli hakijoita vain aikaa tappaakseen.

Voi tietenkin olla niinkin, että haluttiin kaikkeen nikottelematta suostuva työntekijä ja että tällä rekrytointiputkella sellainen löydettiin. Toivottavasti palkattu henkilö lopulta sai sen satasen palkankorotuksen, joka oli luvassa, jos työ sujuisi koeaikakuukausina toivotulla tavalla.

Rekrytoinnissa ei muuten ole ideana palkata parasta, mikä sinä kuvauksesi perusteella olisit hyvinkin ollut, vaan sopivin. Tuollainen työ sopii paremmin asiakaspalvelutaustaiselle merkonomille, joka tietää tunkevansa käteensä (ja upottavansa korvansa) kakkaan, mutta työ on työtä.

Teen työkseni rekrytointeja ja mielestäni hakemuksissa (ja ansioluetteloissa) on tärkeintä se, että tulee ilmi hakijan osaaminen riittävällä tasolla, motivaatio ja se, että ei ole kovin montaa typoa, eikä hakupaperit itsessään herätä isoja epäileviä kysymyksiä (esim. kerrotaan, että asutaan Rovaniemellä ja työpaikka Helsingissä - oletko siis muuttamassa vai onko oletuksenasi että voit tehdä 100% etänä vai etkö ole tajunnut missä työpaikka sijaitsee?). Tai kerrotaan että on töissä jossakin, mutta kuitenkin cv:n mukaan viimeisinkin työsuhde on jo päättynyt.

On myös rasittavaa lukea todella pitkiä hakemuksia, koska oikeastaan koskaan ne eivät ole täynnä asiaa. Niistä voisi aina ruksia saman tien yli suurinpiirtein puolet. Joko ne on CV:n toistoa sanasta sanaan tai sitten jotain turhanpäiväistä, jolla työnantaja ei tee yhtään mitään.

Todella moni jättää kertomatta, mitä oikeasti osaa. Kerrotaan että "työskentelen toimistosihteerinä ja työhöni kuuluvat toimiston tehtävät". Ööö eli mitkä? Ne voi vaihdella aika paljon. Saatetaan ilmaista, että osataan ne tehtävät mitä työpaikkailmoituksessa on lueteltu, mutta ei millään tapaa kerrota, että missä ne on opittu tai millä tasolla. 

Olen samaa mieltä siinä, että ensimmäisen lauseen perusteella hylkääminen menee jo hifistelyksi ja ehkä olisi parempiakin keinoja, mutta kyllä cv- ja hakemusvinkit on yllättävän monelle ihan tarpeen, koska omasta kokemuksesta enemmän tulee sellaisia hakupapereita vastaan, joihin itse ainakin mielelläni antaisin parit vinkit, kuin sellaisia, jotka on edes sellaisia perushyviä. Osalla ongelmat lähtee ihan oikeinkirjoituksesta, osalla sitten esim. näitä muita mainitsemiani.

Vierailija kirjoitti:

"Olen 32-vuotias kauppatieteiden maisteri Espoosta"-tasoinen.

Myöskään kiinnostusta paikkaan ei tarvitse tuoda ekassa lauseessa esiin. Totta kai olet paikasta kiinnostunut, koska sitä haet.

Kiinnostavaa. Minun hakemuskirjeeni alkavat juuri muutamalla lauseella itsestäni ja motivaatiostani hakea kyseistä työtä. Kyseinen kirje on pomminvarma; joka ikinen kerta olen saanut vähintään haastattelukutsun tai työn sillä.

Minun CV:ni ja hakemuskirjeeni ovat pelkistettyjä, ei turhia hörhelöitä ja värejä vaan täyttä faktaa. Uskoisin että kiireisemmät ja kokeneemmat HR-tyypit arvostavat juuri sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Jossakin tämäntapaisessa jutussa kehuttiin videona toimitettua hakemusta, jossa työnhakija hyppäsi lentokoneesta. Kuulemma erottui joukosta. Ja kyseessä oli siis aivan tavanomainen toimistotyö, eikä mikään laskuvarjojääkärin paikka.

Ajattelin laskea Niagaran tynnyrissä ja liittää sen työhakemukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti jos firma on ulkoistanut koko rekrytoinnin jollekin reppufirmalle, jolle pitää laitella videoita joissa seisoo päällään lausumassa firman arvoihin perustuvaa itse kirjoittamaansa runoa, en edes hae. Kertoo jo suoraan siitä että työntekijät on säästökohde numero yksi, kun ei edes haluta panostaa rekrytointiin.

Minä kerroin jossain toisessa ketjussa oman kokemukseni, joka sai minut perääntymään työnhaussa, mutta kerron uudelleen laveammin.

Hain muutama vuosi sitten epätoivoissani kaikkea mahdollista työtä, mutta en oikein herättänyt kiinnostusta. Yksi paikka oli rakennusfirman myyjien puhelinvastaaja-apulaisen pesti, jossa reilun puolentoistatuhannen euron kuukausipalkalla tehtiin työtä aamu- ja iltakahdeksan välillä. Työnantajan nimeä ei mainittu, mutta epämääräisestä kuvauksesta päättelin, että olin ollut sen kanssa tiiviisti tekemisissä vuosien ajan.

Räätälöin hakemukseni huolellisesti juuri tuota työtä varten. Rekryfirma lähestyi minua, koska taustani puolesta saatoin sopia tehtävään (olen kielten maisteri, jolla on teknistä taustaa ja pitkä kokemus liike-elämän viestinnästä). Seuraava askel ei ollutkaan tapaaminen, vaan minun olisi pitänyt tehdä rekryfirmalle itsestäni esittelyvideo annetun käsikirjoituksen mukaisesti, ja sen perusteella ehkä pääsisin haastatteluun. Tässä kohdassa päätin, että sirkustemput saisivat jäädä. Työnantaja oli valmis tärväämään epäilemättä nelinumeroisen summan pikkupalkkaisen konttoriapulaisen rekrytointiin, mutta viis veisasi siitä, että rekryfirma pyöritteli hakijoita vain aikaa tappaakseen.

Voi tietenkin olla niinkin, että haluttiin kaikkeen nikottelematta suostuva työntekijä ja että tällä rekrytointiputkella sellainen löydettiin. Toivottavasti palkattu henkilö lopulta sai sen satasen palkankorotuksen, joka oli luvassa, jos työ sujuisi koeaikakuukausina toivotulla tavalla.

Rekrytoinnissa ei muuten ole ideana palkata parasta, mikä sinä kuvauksesi perusteella olisit hyvinkin ollut, vaan sopivin. Tuollainen työ sopii paremmin asiakaspalvelutaustaiselle merkonomille, joka tietää tunkevansa käteensä (ja upottavansa korvansa) kakkaan, mutta työ on työtä.

No, rahan takiahan minäkin sitä paikkaa hain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko rekrytoimisen ammattimaistumisen myötä tapahtunut jo liiaksi niin, että asiat eivät enää merkitse, vaan ainoastaan vain se merkitsee, miten ne sanotaan.

Monessa tapauksessa se kertoo älystä, miten ne hakemukset osaa tehdä. Jos on sitä vaativa työ.

Aloitan hakemukseni tuollaisella lauseella ja töitä on aina riittänyt. Tiedä sitten onko tällaisella maisterilla sitä älyä vai ei.

Sama täällä. Aina olen aloittanut "Olen nn-vuotias diplomi-insinööri nnnn:stä..." ja hyvin on tullut haastattelukutsuja ja duuneja. Selvästi en ole hakenut riittävän "pöhiseville" aloille :D

Vierailija kirjoitti:

Jossakin tämäntapaisessa jutussa kehuttiin videona toimitettua hakemusta, jossa työnhakija hyppäsi lentokoneesta. Kuulemma erottui joukosta. Ja kyseessä oli siis aivan tavanomainen toimistotyö, eikä mikään laskuvarjojääkärin paikka.

Oliko laskuvarjo mukana? 

Vierailija kirjoitti:

Teen työkseni rekrytointeja ja mielestäni hakemuksissa (ja ansioluetteloissa) on tärkeintä se, että tulee ilmi hakijan osaaminen riittävällä tasolla, motivaatio ja se, että ei ole kovin montaa typoa, eikä hakupaperit itsessään herätä isoja epäileviä kysymyksiä (esim. kerrotaan, että asutaan Rovaniemellä ja työpaikka Helsingissä - oletko siis muuttamassa vai onko oletuksenasi että voit tehdä 100% etänä vai etkö ole tajunnut missä työpaikka sijaitsee?). Tai kerrotaan että on töissä jossakin, mutta kuitenkin cv:n mukaan viimeisinkin työsuhde on jo päättynyt.

On myös rasittavaa lukea todella pitkiä hakemuksia, koska oikeastaan koskaan ne eivät ole täynnä asiaa. Niistä voisi aina ruksia saman tien yli suurinpiirtein puolet. Joko ne on CV:n toistoa sanasta sanaan tai sitten jotain turhanpäiväistä, jolla työnantaja ei tee yhtään mitään.

Todella moni jättää kertomatta, mitä oikeasti osaa. Kerrotaan että "työskentelen toimistosihteerinä ja työhöni kuuluvat toimiston tehtävät". Ööö eli mitkä? Ne voi vaihdella aika paljon. Saatetaan ilmaista, että osataan ne tehtävät mitä työpaikkailmoituksessa on lueteltu, mutta ei millään tapaa kerrota, että missä ne on opittu tai millä tasolla. 

Olen samaa mieltä siinä, että ensimmäisen lauseen perusteella hylkääminen menee jo hifistelyksi ja ehkä olisi parempiakin keinoja, mutta kyllä cv- ja hakemusvinkit on yllättävän monelle ihan tarpeen, koska omasta kokemuksesta enemmän tulee sellaisia hakupapereita vastaan, joihin itse ainakin mielelläni antaisin parit vinkit, kuin sellaisia, jotka on edes sellaisia perushyviä. Osalla ongelmat lähtee ihan oikeinkirjoituksesta, osalla sitten esim. näitä muita mainitsemiani.

Yksi ongelma on se, että ei voi tietää kummasta juuri sinä aloitat, CV:stä vai hakemuksesta. Jos vaan hakemuksessa hehkuttaa miten osaa kaiken tarvitun, jää laillasi miettimään mistä, mutta jos kertoo, että tein tätä Lähikiidossa ja tätä Kaukometsässä, tulkitset sen CV:n toistamiseksi. Jossain rekryjutussa joskus kerrottiin "meidän paras työntekijä rekryttiin yhden virkkeen hakemuksella!"

Se oli tietenkin "Kuulin, että teillä on paikka auki, liitteenä CV:ni."

Hakijan asuinpaikan pohtimista ei kannata harrastaa. Voit haastattelukutsussa varmistaa, että työ on siis Helsingissä, kun näytit olevan Rovaniemeltä, mutta jos joku asuu Rovaniemellä ja käy sieltä töissä Helsingissä klo 8-16, ei se ole sinun asiasi. Jos luulet, että hakija ei jaksa pendelöidä Tampereelta Helsinkiin, vaikka tekee sitä nykytyöhönkin, kannattaa pohtia onko tarjoamanne paikka sitä, mitä ilmoituksessa lupaillaan. Tuo oli ihan todellinen esimerkki yhdestä vanhasta työpaikastani, meille oltiin rekryämässä, ja tamperelaisen hakijan motivaatiota puitiin ihan julkisesti. (Kyllä, oli huono työpaikka.)

Se on totta, että moni hakija ei osaa kertoa osaamisestaan riittävän konkreettisesti. Samaan tarvitsisi rekrytoijatkin terävöittämistä. Ilmoituksissa keskitytään kertomaan "meiltä saat rennon ja välittävän tiimin ympärillesi" mutta ei kerrota mitä tiimin kanssa tehdään, tai on mainittu vain asiakaspalvelusta, mutta ei kerrota mitä kanavaa pitkin. Tai kerrotaan, että pääset suunnittelemaan markkinointiviestintää, ja näin tapahtuukin yhdessä työpajassa kerran kuussa, mutta 80 % ajastasi menee asiakaspalvelussa, mistä ei puhuttu ilmoituksessa mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen 32-vuotias kauppatieteiden maisteri Espoosta"-tasoinen.

Myöskään kiinnostusta paikkaan ei tarvitse tuoda ekassa lauseessa esiin. Totta kai olet paikasta kiinnostunut, koska sitä haet.

Kiinnostavaa. Minun hakemuskirjeeni alkavat juuri muutamalla lauseella itsestäni ja motivaatiostani hakea kyseistä työtä. Kyseinen kirje on pomminvarma; joka ikinen kerta olen saanut vähintään haastattelukutsun tai työn sillä.

Minun CV:ni ja hakemuskirjeeni ovat pelkistettyjä, ei turhia hörhelöitä ja värejä vaan täyttä faktaa. Uskoisin että kiireisemmät ja kokeneemmat HR-tyypit arvostavat juuri sellaisia.

Esimerkissä taidettiin tarkoittaa ihan vaan toteamusta että "olen kiinnostunut teillä avoinna olevasta tyhjäntoimittajan työpaikasta".  Ainakin itse näkisin että jos kerrot nimenomaan motivaatiostasi, eli MIKSI olet kiinnostunut siitä paikasta, niin se on vaan hyvä asia. Mutta yleinen toteamus että kyllä tämä nyt kiinnostaa, niin se on turha.

Minä hain kesäkuussa työpaikkaa ja aloitin hakemuksen "Tuleva sihteeri ilmoittautuu palvelukseen" Hakemus piti lähettää rekryfirmalle. Olisi pitänyt liittää kuva ja suosittelijat. En lähettänyt kuvaa enkä merkinnyt suosittelijoita.

Jonkin ajan kuluttua sain sähköpostia. Olin selvinnyt seuraavaan vaiheeseen. Tuli neljä videokysymystä, johon piti vastata nauhoittamalla video.

Taas meni jonkin aikaa ja työtä tarjoavasta yrityksestä soitettiin ja kysyttiin olenko valmis tinkimään palkkatoiveesta. Palkasta päästiin sovintoon. Luulin jo, että minut on valittu. Ei, pääsinkin seuraavaan vaiheeseen. Nyt jokin konsulttifirma lähetti kahdeksan videokysymystä joihin piti lähettää videovastaukset. Oli myös pari kysymystä, joihin vastattiin kirjallisesti. Sitten oli psykologinen testi ja soveltuvuustesti, jossa raksutti koko ajan aika.

Tuossa vaiheessa olin jo kyllästynyt koko hommaan ja tein testit vasemmalla kädellä ja ajattelin, että tämä oli tässä.

Viikon päästä soitettiin, että nyt olisi edessä live-videohaastattelu toimarin kanssa.  No se pidettiin seuraavana päivänä. Parin päivän päästä minulle soitettiin, että tarjoavat ko. paikkaa minulle. Otin paikan vastaan. Koko prosessiin meni vähän yli kuukausi.

Olen 58v ja megaläski. 

Aloitan uudessa työssäni syyskuun alussa. 

Vierailija kirjoitti:

Teen työkseni rekrytointeja ja mielestäni hakemuksissa (ja ansioluetteloissa) on tärkeintä se, että tulee ilmi hakijan osaaminen riittävällä tasolla, motivaatio ja se, että ei ole kovin montaa typoa, eikä hakupaperit itsessään herätä isoja epäileviä kysymyksiä (esim. kerrotaan, että asutaan Rovaniemellä ja työpaikka Helsingissä - oletko siis muuttamassa vai onko oletuksenasi että voit tehdä 100% etänä vai etkö ole tajunnut missä työpaikka sijaitsee?). Tai kerrotaan että on töissä jossakin, mutta kuitenkin cv:n mukaan viimeisinkin työsuhde on jo päättynyt.

On myös rasittavaa lukea todella pitkiä hakemuksia, koska oikeastaan koskaan ne eivät ole täynnä asiaa. Niistä voisi aina ruksia saman tien yli suurinpiirtein puolet. Joko ne on CV:n toistoa sanasta sanaan tai sitten jotain turhanpäiväistä, jolla työnantaja ei tee yhtään mitään.

Todella moni jättää kertomatta, mitä oikeasti osaa. Kerrotaan että "työskentelen toimistosihteerinä ja työhöni kuuluvat toimiston tehtävät". Ööö eli mitkä? Ne voi vaihdella aika paljon. Saatetaan ilmaista, että osataan ne tehtävät mitä työpaikkailmoituksessa on lueteltu, mutta ei millään tapaa kerrota, että missä ne on opittu tai millä tasolla. 

Olen samaa mieltä siinä, että ensimmäisen lauseen perusteella hylkääminen menee jo hifistelyksi ja ehkä olisi parempiakin keinoja, mutta kyllä cv- ja hakemusvinkit on yllättävän monelle ihan tarpeen, koska omasta kokemuksesta enemmän tulee sellaisia hakupapereita vastaan, joihin itse ainakin mielelläni antaisin parit vinkit, kuin sellaisia, jotka on edes sellaisia perushyviä. Osalla ongelmat lähtee ihan oikeinkirjoituksesta, osalla sitten esim. näitä muita mainitsemiani.

Hyväkään hakemus ei työnhaussa korvaa aiempaa työkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttuni näytti minulle kerran surkeimman koskaan näkemäni työhakemuksen. Siinä ei ollut päätä eikä häntää ja oli täynnä epäolennaisuuksia, kuten avautumista hakijan siviilielämän vastoinkäymisistä. Kysyin sitten, että ei kai tätä hakijaa kutsuttu haastatteluun.

"Tietenkin kutsuttiin, hänellä oli ylivoimaisesti vahvin kokemus."

Tämä jotenkin herätti siihen, millaisesta sirkuksesta rekrytoinnissa on kysymys. Oikeasti vahvat hakijat voivat kirjoittaa mitä tahansa sontaa, kun taas heikommat kandidaatit saavat vaikka seistä päällään eivätkä silti tule edes harkituiksi. Silti "asiantuntijat" väittävät kiven kovaan, että visuaalisella CV:llä ja hienoilla videoilla ne työpaikat saadaan. No ei kyllä saada vaan relevantilla kokemuksella ja osaamisella.

TÄMÄ!

Lisäksi toinen harhaoletus, että lähettämällä 1000 työhakemusta pääsee "varmasti" töihin. Töihin pääsee vain, jos on sopivampi hakija (usein siis kokeneempi) kuin kaikki muut hakijat. Jokainen haku on oma tapauksensa, eikä ole mitään "oikeudenmukaisuuden vaakaa", joka ottaisi huomioon ne 999 aikaisemmin lähettämääsi hakemusta. Sinut valitaan vain, jollei joku muu - usein kymmenistä ellei sadoista hakijoista - ole sopivampi.

Ne jotkut pallura sinne, pallura tänne -persoonallisuustestit on kanssa yks naurunaihe. Vastasin joskus sellaiseen, mikä oli osana prosessia ja sain myöhemmin palautetta tuloksista, vaikkei minua valittukaan pestiin.

Yksi väittämä oli mm. Minusta töissä on tärkeää pitää hauskaa vs. Hoidan hommani aina loppuun. Tälle piti antaa 6 pistettä/palluraa yhteensä sen mukaan, mitä mieltä on. Annoin 1 pisteen hauskanpidolle ja loput 5 pistettä töiden hoitamiselle. 

Tämän perusteella sain palautetta, jossa sanottiin, että olen hirveän vakava, en osaa pitää hauskaa enkä arvosta leppoisaa työyhteisöä.

Tällaiset päätelmät tehtiin siis palluratestin yhden väittämän perusteella minua koskaan tapaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen työkseni rekrytointeja ja mielestäni hakemuksissa (ja ansioluetteloissa) on tärkeintä se, että tulee ilmi hakijan osaaminen riittävällä tasolla, motivaatio ja se, että ei ole kovin montaa typoa, eikä hakupaperit itsessään herätä isoja epäileviä kysymyksiä (esim. kerrotaan, että asutaan Rovaniemellä ja työpaikka Helsingissä - oletko siis muuttamassa vai onko oletuksenasi että voit tehdä 100% etänä vai etkö ole tajunnut missä työpaikka sijaitsee?). Tai kerrotaan että on töissä jossakin, mutta kuitenkin cv:n mukaan viimeisinkin työsuhde on jo päättynyt.

On myös rasittavaa lukea todella pitkiä hakemuksia, koska oikeastaan koskaan ne eivät ole täynnä asiaa. Niistä voisi aina ruksia saman tien yli suurinpiirtein puolet. Joko ne on CV:n toistoa sanasta sanaan tai sitten jotain turhanpäiväistä, jolla työnantaja ei tee yhtään mitään.

Todella moni jättää kertomatta, mitä oikeasti osaa. Kerrotaan että "työskentelen toimistosihteerinä ja työhöni kuuluvat toimiston tehtävät". Ööö eli mitkä? Ne voi vaihdella aika paljon. Saatetaan ilmaista, että osataan ne tehtävät mitä työpaikkailmoituksessa on lueteltu, mutta ei millään tapaa kerrota, että missä ne on opittu tai millä tasolla. 

Olen samaa mieltä siinä, että ensimmäisen lauseen perusteella hylkääminen menee jo hifistelyksi ja ehkä olisi parempiakin keinoja, mutta kyllä cv- ja hakemusvinkit on yllättävän monelle ihan tarpeen, koska omasta kokemuksesta enemmän tulee sellaisia hakupapereita vastaan, joihin itse ainakin mielelläni antaisin parit vinkit, kuin sellaisia, jotka on edes sellaisia perushyviä. Osalla ongelmat lähtee ihan oikeinkirjoituksesta, osalla sitten esim. näitä muita mainitsemiani.

Yksi ongelma on se, että ei voi tietää kummasta juuri sinä aloitat, CV:stä vai hakemuksesta. Jos vaan hakemuksessa hehkuttaa miten osaa kaiken tarvitun, jää laillasi miettimään mistä, mutta jos kertoo, että tein tätä Lähikiidossa ja tätä Kaukometsässä, tulkitset sen CV:n toistamiseksi. Jossain rekryjutussa joskus kerrottiin "meidän paras työntekijä rekryttiin yhden virkkeen hakemuksella!"

Se oli tietenkin "Kuulin, että teillä on paikka auki, liitteenä CV:ni."

Hakijan asuinpaikan pohtimista ei kannata harrastaa. Voit haastattelukutsussa varmistaa, että työ on siis Helsingissä, kun näytit olevan Rovaniemeltä, mutta jos joku asuu Rovaniemellä ja käy sieltä töissä Helsingissä klo 8-16, ei se ole sinun asiasi. Jos luulet, että hakija ei jaksa pendelöidä Tampereelta Helsinkiin, vaikka tekee sitä nykytyöhönkin, kannattaa pohtia onko tarjoamanne paikka sitä, mitä ilmoituksessa lupaillaan. Tuo oli ihan todellinen esimerkki yhdestä vanhasta työpaikastani, meille oltiin rekryämässä, ja tamperelaisen hakijan motivaatiota puitiin ihan julkisesti. (Kyllä, oli huono työpaikka.)

Se on totta, että moni hakija ei osaa kertoa osaamisestaan riittävän konkreettisesti. Samaan tarvitsisi rekrytoijatkin terävöittämistä. Ilmoituksissa keskitytään kertomaan "meiltä saat rennon ja välittävän tiimin ympärillesi" mutta ei kerrota mitä tiimin kanssa tehdään, tai on mainittu vain asiakaspalvelusta, mutta ei kerrota mitä kanavaa pitkin. Tai kerrotaan, että pääset suunnittelemaan markkinointiviestintää, ja näin tapahtuukin yhdessä työpajassa kerran kuussa, mutta 80 % ajastasi menee asiakaspalvelussa, mistä ei puhuttu ilmoituksessa mitään...

Todella hyviä pointteja. Jos osaaminen tulee ilmi cv:stä, niin toki silloin hakemus voi keskittyä muihin asioihin kuten motivaatioon. Mutta useimmin cv:hen on vaan listattu tehtävät, eli todellisuudessa se ei sitä osaamista välttämättä kerro. En koe cv:n toistamiseksi sitä, että "tällä hetkellä Yritys Oy:ssä tehtäviini kuuluu jonglööraaminen kolmella ja viidellä pallolla ja siinä olen oppinut pitämään monta palloa ilmassa", jos tämä sama on cv:ssä esitetty vain jonglööraamisena. Näin erittäin huonona esimerkkinä. Toistona pidän sitä että: "Yritys Oy:ssä tehtäviini kuuluu kahvinkeittäminen, mapittaminen, järjestely ja organisointi" ja sama rimpsu on cv:ssä. Jos minua jää mietityttämään osaaminen hakemuksen jälkeen, tottakai katson, löytyykö se vastaus cv:stä. En tiedä muista rekrytoijista, mutta itse aloitan cv:stä, koska siitä näen heti, onko hakijalla mahdollisesti kokemusta jota haetaan. Jos sitä ei näy olevan, niin riippuen siitä onko cv muilta osin fiksun ja asiallisen oloinen, ja riippuen myös kuinka tärkeää aikaisempi työkokemus on, sen jälkeen katson hakemusta. Jos on ehdoton, että pitää olla kokemusta alalta x, niin sitten jää hakemuskin helposti katsomatta. Myös jos cv on selvästi huono (paljon typoja, sekava, tms) niin silloin myös jää helposti hakemus katsomatta.

Itse en yleensä annakaan hakijan kotikaupungin vaikuttaa, mutta kokemukseni mukaan se harmillisesti myös aiheuttaa usein pidemmällä rekrytoinnissa haasteita, joten siksi se on aina pieni kysymysmerkki, joka pahimmassa tapauksessa pudottaa hakijan tiukassa kisassa pois jatkosta. Jos hakemuksessa olisi maininta, että olen muuttamassa/valmis muuttamaan tai aikaisemminkin pendelöinyt, valmis pitkään työmatkaan, tms. niin se poistaisi sen pienenkin kysymysmerkin mielestä. On todella tylsää käyttää usemman ihmisen aikaa haastatteluun ja sitten todeta että hakija ei ollutkaan ajatellut asiaa loppuun asti, vaan tehnyt omia oletuksia esimerkiksi etätyön suhteen. Mutta on minulla myös todella hyviä kokemuksia siitä, että olen jättänyt kotikaupungin huomiotta ja ottanut kaukana asuvia jatkoon. Useita on myös palkattu hyvällä menestyksellä ja pitkäaikaisiksi työntekijöiksi.

Se on myöskin ihan totta, että rekryilmoitukset pitäisi tehdä paremmalla ajatuksella, tarkemmin ja totuudenmukaisemmin. Tästä saa syyttää sekä rekrytoijia että esimiehiä. Omistakin ilmoituksistani löytyisi koko ajan kehitettävää, parannettavaa ja tarkennettavaa. Välillä on myös ollut pakko suoltaa surkeita latteuksia, koska on tullut myös työskenneltyä sellaisille yrityksille, joista ei ihan oikeasti voi kirjoittaa totuudenmukaisesti (toki olen näistä sitten vaihtanut heti kun on ollut mahdollista, koska se todella riipii yrittää rekrytä porukkaa hymy huulilla firmaan, josta itse yrittää päästä pois). 

Vierailija kirjoitti:

Ne jotkut pallura sinne, pallura tänne -persoonallisuustestit on kanssa yks naurunaihe. Vastasin joskus sellaiseen, mikä oli osana prosessia ja sain myöhemmin palautetta tuloksista, vaikkei minua valittukaan pestiin.

Yksi väittämä oli mm. Minusta töissä on tärkeää pitää hauskaa vs. Hoidan hommani aina loppuun. Tälle piti antaa 6 pistettä/palluraa yhteensä sen mukaan, mitä mieltä on. Annoin 1 pisteen hauskanpidolle ja loput 5 pistettä töiden hoitamiselle. 

Tämän perusteella sain palautetta, jossa sanottiin, että olen hirveän vakava, en osaa pitää hauskaa enkä arvosta leppoisaa työyhteisöä.

Tällaiset päätelmät tehtiin siis palluratestin yhden väittämän perusteella minua koskaan tapaamatta. 

Tein joskus tällaisen testin ja palautteesta päätellen siellä oli joku fingerporin toimittaja kirjoittamassa päätelmiä niistä sekunnissa huidelluista vastauksista. Eli isoja päätelmiä minimaalisen lähtötiedon perusteella.