Lue keskustelun säännöt.
"Pertti lähti kaverilleen niin nyt voisin tulla kahville" kaverit.
21.09.2014 |
Eli ystäväni on alkanut seurustella ja tapaamiset on nykyisin vähissä..harmittaa kun olimme niin hyviä ystäviä,ei ehkä läheisempi voi enää ollakkaan. Nyt hän on muuttunut aika töykeäksi, en usko että itse sitä tajuaa mutta tapaamis ehdotukset on aina näitä: " Pertti meni nyt äidilleen,mulla ois tunti aikaa lähtee lenkille tai meidän piti Pertin kanssa pitää leffailta mutta se lähtikin kaverilleen,niin voitasko nyt nähdä tai mä ehdin tulla piipahtaa ihan hetkeks vaan,kun lupasin hieroo Pertin hartioita 5 kun se tulee kotiin" Siis minä olen aina kakkosvaihtoehto,SELVÄSTI..ei jää tosiaan epäselväksi,että olen varavaihtoehto. Huvittavinta on se,että Pertti kyllä sopii menojaan kavereidensa kanssa ja muutenkin,ystäväni menee täysin hänen ehdoillaan ja menojen mukaan,sopii nähdä aina vain kun pertilläki on jotain. Noh mä olen sitten niin mulkku että olen alkanu tehdä tarkoituksella niin että kun kaveri ilmoittaa että nyt hän ehtisi nähdä kun pera lähti kaverilleen,niin mulle ei sovi, on muuta,yleensä keksin jonkun mehevän tekemisen,mitä ei siis välttämättä aina edes ole. Olen mielummin yksin kotosalla ja pääsen napauttamaan ystävääni,en aijo suostua kakkoseksi jatkuvasti..olen mielummin ilman ystävyyttämme.
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:49"]
Minä olin sinkku aikuisiällä noin kymmenen vuotta. Läheisin ystäväni tottui siihen että minusta sai helposti seuraa baareihin tai minne tahansa ja minulla oli paljon aikaa puhua puhelimessa jne. Olin tottunut itsekin siihen että ystävillä on omat menot ja ymmärsin että heidän yhteiset viikonloput jne oli ne mitkä saneli aikataulut. Minulla kun noita parisuhdejuttuja ei ollut. Asiat muuttui kun tapasin mieheni. Ystävästä tuli hirveän mustasukkainen. Hän nalkutti aina jos en vastannut heti puhelimeen tai en voinut lähteä hänen kanssaan juhlimaan koska olin sopinut jo muuta. Minulla ei yhtäkkiä ollutkaan samanlaisia oikeuksia parisuhteeseen kuin hänellä. Jokainen puhelu ja tapaaminen sisälsi jonkinlaisen valitusosuuden. Kun saimme ensimmäisen lapsen, asiat muuttuivat vielä pahemmiksi ja useimmiten hän joko itki tai huusi. Siinä vaiheessa lopetin yhteydenpidon kokonaan. Tuli hyvin selväksi että minä olin se kauhea ihminen joten en tiedä miksi hän sitten minulle vielä soitteli. Ystävä oli minulle hyvin rakas mutta hän ei kestänyt ajatusta että minulla on muutakin.
[/quote]
Onpa ollut todella takertuvasta ihmisestä kyse. Hän oli oletettavasti aika itsekeskeinenkin, kun kuvitteli sinun pitävän häneen liittyviä menoja aina etusijalla, vaikka molemmat olitte parisuhteessa. Hyvä, että pidit omat rajasi. Muutenkin ristiriitainen ja epäreilu tilanne, että olit pitkään joustanut hänen suhteensa, mutta hän ei halunnut toimia samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin inhoan osaa ystävistäni (kaikki sinkkuja), jotka märisevät juuri tätä "seurustelevat hylkää kaverit" -mantraa. Kyllä hekin ajastaan seurustelukumppanille antaisivat, jos sellaisen löytäisivät. Ihmiset löytää kumppanin, vakiintuu, perustaa perheen, niinhän sen kuuluu mennä. Ei kaiken keskellä ole aikaa viikottain pitää ystävän kanssa jos minkälaisia terapiasessioita ja kahvihetkiä. Minusta aidot ystävät tunnistaa pikemminkin siitä, ettei päivittäin tai viikottain tarvi olla yhteyksissä, vaan vaikka kerran kuukaudessa nähdään, kun aikataulut sopii yhteen ja se kerta korvaa kaikki pikaiset kahvittelut. Ihminen, jonka pitää jatkuvasti nähdä ystäviään, ei ehkä ole sinut itsensä kanssa, vaan täydentää puuttuvaa itsetuntoaan sillä, että hänellä on paljon ystäviä, joiden kanssa olla.
Itse tein aikanaan virheen jonka tajuamiseen meni vuosia.Hullaannuin ukkooni ihan totaalisesti ja omat ihmissuhteet sai kärsiä kun odottelin miestä viettämään aikaa kanssani. Ei siis todellakaan pyhittänyt kaikkea vähäistä aikaansa minulle kuten minä hänelle. No jaa, onnellisesti yhdessä, onneksi rakkaimmat ystäväni sietivät pöljäilyni. Sano kaverillesi suoraan
Hyvä osoitus siitä, että miehet jatkaa elämäänsä ja naisen elämän keskipistteksi tulee vain se mies, on se, että esim keväisin lappi on täynnä miesten kaveriporukoiden lasketteluseurueita, mutta missä ovatkaan naisseurueet? Ei oo varmaan naiset voineet lähteä kun täytyy viettää pertin kanssa aikaa kun kerrankin pertti harrastuksiltaan ja matkoiltaan ja töiltään on kotona. Kauhistellen kuuntelin kun työkaverini kertoi, ettei ole heidän seurustelunsa aikana ollut missään matkalla ilman miestä, kun taas mies tekee vuosittain reissuja kaveriporukoissa..
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:41"]
Niin teenkin. Mutta jos kaveri ehdottaa tuona aikana kun mies on kerrankin kotona niin monesti kieltäydyn koska "Pertin kanssa vietetään leffailtaa tänään" tms. Jos Perttini kuitenkin menee tapaamaan omia kavereitaan niin saatan sanoa omalle ystävälle, että nyt olisi hyvä rako.
[/quote]
Tyypillistä, että sinä buukkaat viikonloppusi vain Pertille mutta Pertti ei buukkaa viikonloppujaan vain sinulle.
[/quote]
En ole kovin montaa miestä tavannut jotka luopuisivat sosiaalisesta elämästään ja harrastuksistaan naisen takia, tietyntyyppiset naiset kylläkin tätä tekee. Sääliksi käy.
[/quote]
Tunnen kyllä tämäntyyppisiä miehiäkin, muttei kukaan nainen jaksa sellaisten kanssa kauaa seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:26"]
Sitten kun tällainen nainen on eronnut, en ole vastannut viesteihin tai puheluihin. Oho, elämää olisi sittenkin ollut Pertin lisäksi ja mitäs nyt, kun Pertti lähti?
[/quote]Ohhoh. Oletteko te kaikki naiset tuollaisia käärmeitä?
t. mies
Kyllä tämä yleensä toimii toisinkin päin. Eli kun puolisolla on menoa niin joko voi ajatella että kiva olla välillä yksin tai hyödyntää ajan vaikka pitämällä ystävyys suhteita yllä. Kyllä ystävän pitäisi ymmärtää että kaverilla on nyt alkuhuuma menossa. Mitäs sitten kun ystävä saa lapsen, se on varmaan viimeinen niitti? Kannattaa nyt mennä itseensä ja itsekkin sopia tapaamisia eikä odottaa että kaikki on pertistä kiinni, ystäväsi pitää kuitenkin aktiivisesti yhteyttä sinuun siitä huolimatta että on rakastunut ja vaikka haluaisi kyhnöttää pertin kainalossa kaiken aikansa. Hiukan ymmärrystä, olet itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset sano siitä hänelle ääneen? Jos olitte niin läheisiä niin luulisi, että tuollaisen asian voi sanoa suoraan vittuilematta, sanoa vaikka että harmittaa ja tuntuu pahalta, kun sinusta tuntuu ettei hänellä ole enää aikaa tai kiinnostusta tavata sinua. Voihan olla, ettei ystävä vastarakastuneena edes huomaa omaa käytöstään, tai ainakaan ymmärrä sitä loukkaavaksi.
Olet kakkonen ja niin sen kuuluu mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:03"]
Huvittavinta on se,että Pertti kyllä sopii menojaan kavereidensa kanssa ja muutenkin,ystäväni menee täysin hänen ehdoillaan ja menojen mukaan,sopii nähdä aina vain kun pertilläki on jotain.
[/quote]
Juu, tuo on niin nähty, että jotkut naiset ripustautuvat mieheen ja koko elämä pyörii miehen menojen ympärillä kun taas miehet osaa myös elää omaa elämäänsä vaikka seurustelevatkin. On nähty niitäkin kavereita (naisia) jotka raahasivat miehensä mukaan kun tulivat minua tapaamaan. Se oli jo kaiken huippu.
"Mutku Pertti on nyt kaikkein tärkein ja kaikki muu tulee vasta sitten. Mä jumaloin ja palvon Perttiä eikä mua haittaa vaikka mä olisin sille minkälainen kynnysmatto tahansa. Pääasia että Pertti ja mä ollaan yhdessä. Sä oot vaan kateellinen ja mun puolesta meidän ystävyys saa olla jos et sä muka kestä tätä tilannetta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:09"]
Olet kakkonen ja niin sen kuuluu mennäkin.
[/quote]
Tietysti, mutta miten ystävyys katoaa kuin taikaiskusta kun mies tulee kuvioihin? Ystävä voi olla kakkosena niinkin, että hänen kanssaan kuitenkin joskus vietetään aikaa ja ollaan yhteyksissä myös silloinkin kun mies on kotona. Pariskunnat kun kuitenkin yleensä on niin paljon yhdessä, että ei se paljoa vaadi jos näkee ystäväänsä esim. kerran parissa viikossa tai soittaa silloin tällöin.
Entä kun sinä ehdotat tapaamista? Eikö sille koskaan sovi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, aivan kammottava tuo naistyyppi. Ja sitten kyllä soitellaan perään yötä myöten jos käykin huonosti pertin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:09"]
Olet kakkonen ja niin sen kuuluu mennäkin.
[/quote]
Turha sitten eron koittaessa ihmetellä, että missä kaikki ystävät on kun asenne on tuo, että koko elämä pyörii miehen ympärillä.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:13"]
Joo, aivan kammottava tuo naistyyppi. Ja sitten kyllä soitellaan perään yötä myöten jos käykin huonosti pertin kanssa.
[/quote]
Nimenomaan.
Mulla oli tollainen kaveri ja mainitsin asiasta hänelle ihan nätisti niin meni välit :)
Huomauta nyt, ettei ystäväsi tarvi olla peran kokopäivä huora. Sovitte tapaamiset miten teille sopii.
Toisinaan vika on myös Pertissä. Nimittäin toisinaan Pertti on niin ripustautuva, että varsinkin suhteen alkuvaiheessa on vaikeaa sopia tapaamista Pertin hengittäessä niskaan. (Tämä kyllä myös on sinänsä ongelma naisessa, että häneltä puuttuu itsekunnioitusta ja selkärankaa mennä Pertistä välittämättä, mutta silti suurempi syyllinen on se takiainen.)
Minä olin sinkku aikuisiällä noin kymmenen vuotta. Läheisin ystäväni tottui siihen että minusta sai helposti seuraa baareihin tai minne tahansa ja minulla oli paljon aikaa puhua puhelimessa jne. Olin tottunut itsekin siihen että ystävillä on omat menot ja ymmärsin että heidän yhteiset viikonloput jne oli ne mitkä saneli aikataulut. Minulla kun noita parisuhdejuttuja ei ollut. Asiat muuttui kun tapasin mieheni. Ystävästä tuli hirveän mustasukkainen. Hän nalkutti aina jos en vastannut heti puhelimeen tai en voinut lähteä hänen kanssaan juhlimaan koska olin sopinut jo muuta. Minulla ei yhtäkkiä ollutkaan samanlaisia oikeuksia parisuhteeseen kuin hänellä. Jokainen puhelu ja tapaaminen sisälsi jonkinlaisen valitusosuuden. Kun saimme ensimmäisen lapsen, asiat muuttuivat vielä pahemmiksi ja useimmiten hän joko itki tai huusi. Siinä vaiheessa lopetin yhteydenpidon kokonaan. Tuli hyvin selväksi että minä olin se kauhea ihminen joten en tiedä miksi hän sitten minulle vielä soitteli. Ystävä oli minulle hyvin rakas mutta hän ei kestänyt ajatusta että minulla on muutakin.