"Pertti lähti kaverilleen niin nyt voisin tulla kahville" kaverit.
Eli ystäväni on alkanut seurustella ja tapaamiset on nykyisin vähissä..harmittaa kun olimme niin hyviä ystäviä,ei ehkä läheisempi voi enää ollakkaan. Nyt hän on muuttunut aika töykeäksi, en usko että itse sitä tajuaa mutta tapaamis ehdotukset on aina näitä: " Pertti meni nyt äidilleen,mulla ois tunti aikaa lähtee lenkille tai meidän piti Pertin kanssa pitää leffailta mutta se lähtikin kaverilleen,niin voitasko nyt nähdä tai mä ehdin tulla piipahtaa ihan hetkeks vaan,kun lupasin hieroo Pertin hartioita 5 kun se tulee kotiin" Siis minä olen aina kakkosvaihtoehto,SELVÄSTI..ei jää tosiaan epäselväksi,että olen varavaihtoehto. Huvittavinta on se,että Pertti kyllä sopii menojaan kavereidensa kanssa ja muutenkin,ystäväni menee täysin hänen ehdoillaan ja menojen mukaan,sopii nähdä aina vain kun pertilläki on jotain. Noh mä olen sitten niin mulkku että olen alkanu tehdä tarkoituksella niin että kun kaveri ilmoittaa että nyt hän ehtisi nähdä kun pera lähti kaverilleen,niin mulle ei sovi, on muuta,yleensä keksin jonkun mehevän tekemisen,mitä ei siis välttämättä aina edes ole. Olen mielummin yksin kotosalla ja pääsen napauttamaan ystävääni,en aijo suostua kakkoseksi jatkuvasti..olen mielummin ilman ystävyyttämme.
Kommentit (61)
Mä yleensä pyydän meille kavereita, kun mies on töissä. Muuten usein nähdään muualla. Ja syy tähän ihan vain se, että meillä on vähän ikäeroa eikä miestä kiinnosta meidän tyttöjen jutut. :) ja usein helpompi kaverinkin sit avautua, kun ollaan kaksin.
Minulla on ystävät ja miehellä on ystävät ja ystävyyssuhteista pitää pitää kiinni! Nuo pariskunnat on todella outoja, jotka tanssii vain toisen pillin mukaan. Sitten, kun toinen menee, niin saa mennä toinenkin... Käsittämätöntä. Sitten on turha itkeä ystäviltä tukea, kun Pertsan kanssa menee huonosti...
Kiinnostaa muakin, miten kaverisi suhtautuu tapaan uskotun touhusi, tuleeko aina "ei sovi"? Voisit pari kertaa yrittää sopia treffejä viikon päähän, jos ei sovi tai kaveri peruu viime hetkessä, voit alkaa ottaa etäisyyttä. Tunnin-parin varoitusajalla ei tarvitse suostua mihinkään tapaamisiin. En minä ainakaan suostuisi.
Toivottavasti kaverisi vähitellen heräilee koomastaan...
Sitten kun tällainen nainen on eronnut, en ole vastannut viesteihin tai puheluihin. Oho, elämää olisi sittenkin ollut Pertin lisäksi ja mitäs nyt, kun Pertti lähti?
Minulla meni välit parhaaseen ystävääni sen jälkeen kun se löysi miehen. Aiemmin oltiin oltu tiiviisti yhteyksissä, kausittain lähes päivittäin. Sitten se meni siihen, että vain minä olin ystävään yhteydessä. Ja ymmärrän kyllä, että hän halusi olla paljon miehensä kanssa enkä vaatinut mitään lähes päivittäistä yhteydenpitoa. Mutta edes kerran kuukaudessa olisi ollut kiva nähdä/kuulla kuulumisia. Seuraavan 6 kk:n aikana ystävä otti minuun yhteyttä tasan kolme kertaa (kahdella kerralla halusi minulta jotain palvelusta ja sen takia otti yhteyttä + kehtasi vielä suuttua kun minulla ei ollut intressejä alkaa setvimään hänelle jotain asiaa ulkomaita myöten). Jossain kohtaa alkoi harmittaa ja laitoin hänelle viestin siitä, että miltä tämä minusta tuntuu. En kuitenkaan saanut siihen vastausta, ystävä syytti eri asioita miksei voinut minulle vastata. Totesin sitten pikkuhiljaa, että eiköhän tämä ollut tässä. En jaksanut enää pahoittaa mieltäni ja odotella sitä päivää kun ystävällä on taas aikaa muillekin kuin miehelleen. (Eräs toinen ystävämme jäi odottelemaan sitä päivää ja siihen meni 3 vuotta. Tosin silläkin kerralla tämä ex-ystävä oli taas jotain palvelusta vailla).
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:25"]Kiinnostaa muakin, miten kaverisi suhtautuu tapaan uskotun touhusi, tuleeko aina "ei sovi"? Voisit pari kertaa yrittää sopia treffejä viikon päähän, jos ei sovi tai kaveri peruu viime hetkessä, voit alkaa ottaa etäisyyttä. Tunnin-parin varoitusajalla ei tarvitse suostua mihinkään tapaamisiin. En minä ainakaan suostuisi.
Toivottavasti kaverisi vähitellen heräilee koomastaan...
[/quote]
..."miten kaverisi suhtautuu tapaamisehdotuksiin"... Piti sanomani siis.
Vaikuttaa siltä, että ystäväsi ei tajua ennen kuin sama osuu itselle. Jatkossa, kun ilmoittaa, että nyt sopisi tulla, kun se Pertti lähti kavereilleen niin vastaat vaan ettei sovi, kun sulla on nyt oman miehesi kanssa jotain tai joku muu kaveri. Tuota, kun teet jonkin aikaa niin oppi menee perille tai sitten välit katkeaa kokonaan. Ja jos katkeaa niin et menetä mitään. Olethan nytkin kakkonen (ellet tietämättäsi ole listallavvielä pidemmällä sijalla).
Mitä olette mieltä siitä kun Pertti pitäisi joka paikkaan aina tuoda mukaan? Ollaan ennen nähty aina minä,ystäväni ja meidän lapset, nyt tuntuu kiusalliselta kun Pertti on aina mukana. Kaveri haluaa ett me pertin kanssa tutustutaan, mutta kun mulla ei ole itsellä miestä,mietin miten se jaksaa kuunnella naisten juttuja ja ei siinä pysty edes avatumaan ystävälle... en haluaisi nähdä perttiä,mutta mietinkin,onko ystävän,läheisen ystävän mieheen pakko tutustua/ystävystyä?
Aikuisiako olette?
Kuulostat mustasukkaiselta. Pertillä on se, jonka haluat.
Voithan sä tosiaan kiukutella ja valehdella, mutta itse ottaisin puheesi kaverin kanssa.
Olisit onnellinen, että jaksaa tavata sun kaltaista kakaraa edes Pertin menojen aikaan.
Mulla on sinkkukaveri joka on ihan myöntänytkin sen, että on kateellinen mulle kun mulla on mies jonka kanssa vietän aika paljon aikaa yhdessä. Toki olen myös paljon ystäväni kanssakin, mutta joskus vain ystävä jää miehelleni kakkoseksi. Enkä pidä sitä huonona asiana ollenkaan.
Eikä ystäväni ole tästä suuttunut. Silloin kun hän on apuani pyytänyt olen miehelleni kertonut tilanteen ja mennyt ystäväni avuksi. Eikä se ole miehelleni ongelma.
Eikä koskaan tulisi pieneen mieleenikään raahata ukkoa mukaan kun tapaan ystävääni. :D Ukkoni olisi vain korvat punasena vaivaantuneena siinä seurassa.
Oletko tehnyt samanlaisen postauksen muuten aiemminkin?
Itse huomaan olevani vähän tuota naistyyppiä. Omalla kohdallani johtuu siitä että mies tekee pitkiä päiviä 6 päivää viikossa niin yhdessäoloaika on vähissä. Mielummin näen ystäviä sillä aikaa kun mies on muualla. Ei se tarkoita että ystävät olisi jotenkin kakkosia tai hätävaroja.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:24"]Musta se että tapaa kerran kahdessä viikossa on aivan liian vähän verrattuna siihen kun ennen nähtiin 2-3 kertaa viikossa ja viestiteltiin useasti..
[/quote]
Minkä ikäiset ihmiset tapaavat kavereitaan kolme kertaa viikossa? En ainakaan minä sitten teini-iän.
Mulla on myös tällänen kaveri. Tai oikeastaan kaveruus ei enää ole kovin kummoista, sillä yhteydenpitoa ei välillä juuri ollut.
Nyt tosin on "Pertin" kanssa alkanut mennä jo huonommin ja minun olemassa oloni on muistettu. Kaveri on lyhyen ajan sisällä tullut monta kertaa käymään (siis itse kutsunut itsensä). Harmi vaan, että kaveruus on tässä välillä jo unohtunut. Oikeastaan ei ole mitään yhteistä, mutta silti tämä kaveri vaan puhua pulputtaa ja itse mietin, montakohan tuntia aikoo vielä sohvallani istua ja tilittää asioistaan ja parisuhteestaan. Eräällä kerralla istui kotonani illalla kahteentoista ja sen jälkeen meni kymmeneen asti.
Viimeeksi kun oli tulossa käymään, olin onneksi menossa toisen kaveriporukan kanssa syömään ja saatoin todeta, että "tällä kertaa ei sovi".
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:02"]
Itse huomaan olevani vähän tuota naistyyppiä. Omalla kohdallani johtuu siitä että mies tekee pitkiä päiviä 6 päivää viikossa niin yhdessäoloaika on vähissä. Mielummin näen ystäviä sillä aikaa kun mies on muualla. Ei se tarkoita että ystävät olisi jotenkin kakkosia tai hätävaroja.
[/quote]
mut sullahan on 6 päivää viikosta aikaa pyhittää kavereiden näkemiselle ja omille menoille, kun mies on töissä? Sitten yhden päivän voi omistaa laatuaikaa miehelle. Niin mulla menee, kun mies tekee putkiä päiviä ja vielä ihan eri rytmiin kuin minä.
Aika harvalla normaalisti työssäkäyvällä aikuisella on mahdollisuutta tavata ystäviä edes viikottain. Päivittäin pitäisin jo sairaana. Itsellä ainakin on useampia eri yhteyksistä tulleita kavereita. En todellakaan ehdi jatkuvasti heitä kaikkia tapaamaan vaan eri aikaan tapaan kutakin. Kotona pitää mm.siivota ja harrastuksiakin on. Ei siinä ehdi keskittymään yhteen ainoaan läheisriippuvainen kaveriin. Miestäkin olisi hyvä nähdä muulloin kuin öisin, jos meinaa suhdetta ylläpitämään jatkossakin.
epäilen, että ootte teinejä. Kyllä sä ymmärrät kun itse löydät rakkauden.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:05"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:24"]Musta se että tapaa kerran kahdessä viikossa on aivan liian vähän verrattuna siihen kun ennen nähtiin 2-3 kertaa viikossa ja viestiteltiin useasti.. [/quote] Minkä ikäiset ihmiset tapaavat kavereitaan kolme kertaa viikossa? En ainakaan minä sitten teini-iän.
[/quote]
Minä olen 23 v ja se on ihan normaalia minulle.
En ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta ystäväni mielestä saatan toimia hiukan samalla tavalla (en tosin ehkä yhtä räikeästi). Yritän mieluiten sopia menot ystävieni kanssa silloin kun mieheni on esimerkiksi työmatkalla. Meillä on olosuhteiden vuoksi miehen kanssa todella vähän yhteistä aikaa (ehkä pari päivää viikossa), joten mielestäni on vaan loogista yrittää sopia menot niille päiville kun mies on poissa. Kysymys ei minulle ole siitä, että ystävä olisi kakkosvaihtoehto vaan ajankäytön optimoinnista niin, että saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa molempien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:22"]
Aika harvalla normaalisti työssäkäyvällä aikuisella on mahdollisuutta tavata ystäviä edes viikottain. Päivittäin pitäisin jo sairaana. Itsellä ainakin on useampia eri yhteyksistä tulleita kavereita. En todellakaan ehdi jatkuvasti heitä kaikkia tapaamaan vaan eri aikaan tapaan kutakin. Kotona pitää mm.siivota ja harrastuksiakin on. Ei siinä ehdi keskittymään yhteen ainoaan läheisriippuvainen kaveriin. Miestäkin olisi hyvä nähdä muulloin kuin öisin, jos meinaa suhdetta ylläpitämään jatkossakin.
epäilen, että ootte teinejä. Kyllä sä ymmärrät kun itse löydät rakkauden.
[/quote]
En ole aloittaja, mutta kyllä tätä on tullut teini-iän jälkeenkin koettua, että joku laittaa ystävät / kaverit syrjään miehen vuoksi. Itsekään en kavereita viikottain tapaa. Kyllä sekin alkaa kaveruutta syödä, mikäli tapaamiset sovitaan lähinnä sen mukaan, miten kulloisenkin "Pertin" menot menevät.
Musta se että tapaa kerran kahdessä viikossa on aivan liian vähän verrattuna siihen kun ennen nähtiin 2-3 kertaa viikossa ja viestiteltiin useasti..