Mitä olette mieltä

..ihmisestä joka jokaisen pienenkin riidan päätteeksi toteaa, että ei tästä tule mitään? Hänelle kaikki ristiriidat ovat mitä oivallisin syy erota ja minusta löytyy lukematon määrä pikkuvikoja, joiden vuoksi homma ei toimi.

Olen jo oppinut siihen, että "ero" pysyy voimassa vartista yhteen vuorokauteen, jonka jälkeen alkaa puhelin laulaa. Joka kerta päätän, että en enää vastaa yhteenkään viestiin tai puheluun, mutta kaikki kaatuu aina siihen, kun hän ilmestyy oveni taakse ja minä avaan. Hän itkee ja on pahoillaan, minä ymmärrän ja halaan. Hän vannoo, ettei pahoita mieltäni enää koskaan ja vakuuttelee rakastavansa minua eniten maailmassa. En usko sanaakaan, mutta sellaisina hetkinä en jaksa välittää.

En enää luota häneen. Pelkään jatkuvasti seuraavaa kertaa ja pelkään itseäni, sillä lankean häneen aina. Joka kerta.

Miksi joku, joka on muuten mitä kultaisin ihminen, toimii noin? Kyse ei kuitenkaan ole teinistä, vaan aikuisesta ihmisestä.